Menu
Ensimmäinen Ark Rex järjestettiin loppusyksystä 2019. Pandemia sulki sen jälkeen elokuvasalit ympäri maailmaa. Kuraattorina toistamiseen toimineelle arkkitehti Tarja Nurmelle pandemia tarjosi toisaalta tilaisuuden syventyä ajankohtaisiin teemoihin – ja myös elokuviin – paremmalla ajalla. Tuloksena saatiin monipuolinen kimara arkkitehtuurielokuvia, mutta myös tulevaisuutta luotaavia esitelmiä yhteensä kymmenien tuntien edestä.
Etukäteen arvioituna eräs vetonaula oli Nico Weberin esitelmä ja elokuva maailman pisimmästä, natsien lomakäyttöön rakennetusta kompleksista Rügenissä lähellä Rostockia. Arkkitehtiuutisten (AU) numerossa 8/2021 on Tarja Nurmi esitellyt tämän Kraft durch Freude -projektin suurisuuntaisimman luomuksen, joka vasta nyt, osin pahoin rappioituneena, on löytämässä alkuperäistä käyttötarkoitustansa massaturismin varhaisena lähtölaukauksena.
Kiinnostusta herättämässä oli myös paikalle tullut Gert Wingårdh, jonka vastikään valmistuneesta Tukholman Liljevalchsin Taidehallin pienestä lisärakennuksesta Liljevalchs+ ja sen suunnittelun ja rakentamisen vaiheista nähtiin parituntinen dokumentaarinen elokuva. Kajsa Andersön ja Tomas Bomanin elokuva täydennettynä Wingårdhin suusanallisella kertomuksella lisärakennuksen monipolvisesta, kaksivaiheiseen kilpailuun perustuvasta toteutuksesta oli konkreettinen ja mieleen jäävä. Sitten kun kohde lopulta sai poliitikoilta vihreää valoa oli sen koko puristettu minimiin. Siitä huolimatta lähes valkoinen ja tuhansilla pyöreillä, pullonlasimaisilla aukoilla varustettu hiukan linnamainen intiimi museolaajennus on jaksanut ärsyttää alueen varakasta asuimistoa miltei valmistumiseensa saakka. Paikallavaletut betonikonstruktiot olivat urakoitsijallekin voimainponnistus, josta kuitenkin selvittiin monien koettelemusten kautta kiitosta ansaitsevalla tavalla. Laajennus on inspiroiva lisä vuonna 1916 käyttöön otetulle, Carl Bergstenin alun perin suunnittelemalle, aikalaisten ”shokeeraavan modernina” pitämälle Taidehallille. Wingårdh käytti tilaisuutta hyväkseen ja esitteli myös lukuisia muita viimeaikaisia toimistonsa kohteita. Joukossa oli myös rannalle jäänyt kilpailuehdotus Noormarkkuun mahdollistamaan Maire Gullichsenin keräämän taidekokoelman esillepanoa ja taiteilijoiden residenssiasumista. Wingårdhin hiukan telttamaista ja ekologista suunnitelmaa moitittiin huonosti Pohjolan ilmasto-olosuhteisiin soveltuvaksi. Voittajaksi nousi Johan Celsing Arkitektkontor (Arkkitehtiuutiset AU 7/2021).
Gert Wingårdh oli ottanut festivaalin teeman omakseen ja pohti esityksessään myös käynnissä olevaa ilmastonmuutosta. Jääkö rakentamisen osalta tavoitteet ilmastokestävästä rakentamisesta vain unelmaksi? Mahdollisuuksia parempaan kaikesta huolimatta on, uskoo kokemuksia eri rakennusmateriaaleista hankkinut Wingårdh.
Ekologia ja ilmastonmuutos olivat läpikäyvänä teemana monissa elokuvissa ja esitelmissä. Toisaalta mukana oli myös arkkitehtuurin eräällä tavalla ikuisia arvoja esiin tuovia ja mykistyttävän kauniita elokuvia. Sveitsiläisohjaajan Christoph Schaubin Architecture of Infinity henkilökohtaisen koskettava ja visuaalisesti rikkeetön elokuva oli tietoisesti tunteisiin vetoava kunnianosoitus vielä työtänsä jatkaville Peter Zumthorille, Alvaro Siza Vieiralle ja Peter Märklille.
Amos Rexin taidemuseon puolesta Kaj Martin yhdessä kuraattorin Tarja Nurmen kanssa apulaisineen oli laittanut itsensä likoon. Elokuvateatteri Rex aulatiloineen tarjoaa erinomaiset puitteet tämäntapaiselle hybriditapahtumalle. Ajankohta vuoden lähes pimeimpään vuodenaikaan tuo sopivan katkoksen ja hengähdystauon ennen joulun ja vuodenvaihteen muita menoja. Toivottavasti festivaalista tulee pysyvä osa kulttuuritarjontaa.
