Menu
Vuosikymmenten odotuksen jälkeen vuonna 2022 julkaistiin suomennoksena länsimaisen kulttuurin kulmakiviin kuuluva Vitruviuksen Arkkitehtuurista.
Tämänkertaisen ja onnistuneeseen lopputulokseen päätyneen suomennoshankkeen käynnistytti Anna-Maija Ylimaula (prof. emerita) 2010-luvun alussa. Ylimaulan kokoaman työryhmän tavoite oli monitieteinen ja laaja, Vitruviuksen teoksen syvällinen tutkimushanke. Vitruviuksen suomennos erotettiin itsenäiseksi projektiksi 2010-luvun puolivälissä.
Marcus Vitruvius Pollion latinaksi kirjoittama teos De architectura libri decem, Kymmenen kirjaa arkkitehtuurista, ajoittuu 30–20-luvuille ennen ajanlaskun alkua. Teos jäi Vitruviuksen jälkeisen antiikin aikana suhteellisen vähäiselle huomiolle. Keski-Euroopassa teosta kopioitiin 1000–1200-luvulla, mutta varsinaisesti teoksen uusi vaihe alkoi vuonna 1414, kun firenzeläinen Bracciolini löysi teoksen käsikirjoituksen St. Gallenin luostarista. Kirjapainotekniikan kehityttyä teoksesta tehtiin uusia laitoksia ja kommentaareja. Vitruvius toimi esikuvana monille keskeisille renessanssiajan arkkitehdeille, kuten Leon Battista Albertille ja Andrea Palladiolle.
Vaikka Vitruvius ja hänen jaottelunsa venustas, firmitas, utilitas on viimeistään renessanssista lähtien kuulunut länsimaisen arkkitehtikoulutuksen peruskaanoniin, ei suhtautuminen Vitruviukseen ole aina ollut ristiriidatonta. Suomentajat ovat varustaneet teoksen pitkällä ja asiantuntevalla johdannolla, joka avaa teoksen syntyvaiheita, teoksen rakennetta sekä Vitruviuksen lähteitä ja vaikutteita. Suomentajien laatima johdanto selostaa myös arkkitehtuurin ihanteita antiikin aikana ja länsimaisen luonnontieteen kehityskulkuja helposti lähestyttävällä tavalla. Suomentajien laatima teoksen selitysosa on lähes parin sadan sivun mittainen, mitä vielä täydennetään Vitruviuksen käyttämää kieltä koskevalla analyysillä, laajalla sanastolla, paikan- ja kansannimihakemistolla sekä mittayksiköillä. Antiikin aikaa kuvaavat karttapiirrokset auttavat hahmottamaan, mihin latinankieliset paikannimet viittaavat.
Suomennosurakasta ovat vastanneet Panu Hyppönen, joka on filosofian maisteri sekä arkeologiasta että latinan kielestä; Lauri Ockenström, joka on filosofian tohtori ja taidehistorioitsija; sekä Aulikki Vuola, joka on filosofian maisteri latinan kielestä ja Rooman kirjallisuudesta. Suomentajat kertovat noudattaneensa Vitruviuksen oppia, jonka mukaan yksi ja sama henkilö ei voi saavuttaa huippuosaamista kaikilla aloilla, mutta että arkkitehdin on tunnettava rakentamisen ja tekniikan ohella monien muidenkin tieteenalojen ja ammattien salaisuuksia. Teosta taustoittaakseen ovat suomentajat hankkineet lisätietämystä eri alojen asiantuntijoilta.
Muurien takapuolen rakenteet 1700-luvun Vitruvius-kuvituksessa.
Vitruvius määrittelee kuusi periaatetta, joista arkkitehtuuri koostuu. Suomennoksessa periaatteet esiintyvät muodossa järjestys, jäsentely, eurytmia, yhteismitallisuus, sopivuus ja sopeuttaminen. Symmetria eli yhteismitallisuus on Vitruviuksen arkkitehtuuriteorian lähtökohta. Symmetria lähtee luonnosta ja ihmisruumiin yksittäisten osien luontaisista mittasuhteista ja niiden muodostamasta kokonaisuudesta. Venustas, firmitas, utilitas on totuttu suomentamaan kauneudeksi, kestävyydeksi ja käyttökelpoisuudeksi. Vitruviuksen suomentajat ovat päätyneet käyttämään kauneuden sijaan termiä viehättävyys.
Peripteraalitemppeli.
Joonialainen kapiteeli.
Suomennetussa teoksessa jokainen Vitruviuksen kymmenestä kirjasta aloitetaan sen sisältöä kuvaavalla johdannolla. Nämä yhdessä teoksen varsinaisen johdannon kanssa auttavat lukijaa hahmottamaan ja jäsentämään Vitruviuksen toisinaan hieman hyppelehtivää ja asiasta toiseen siirtyvää tekstiä. Lukijaa ei jätetä missään vaiheessa pulaan. Päinvastoin, antiikin maailmaan vähemmänkin perehtyneessä syttyy kiinnostusta ja halua sisäistää sitä ajattelua, jota Vitruvius ja hänen aikalaisensa roomalaiset ja sitä ennen kreikkalaiset edustivat.
Ennen kaikkea Arkkitehtuurista on ikkuna antiikin rakentamisen maailmaan, sekä sen teorioihin että käytäntöihin. Monet Vitruviuksen opit ja painotukset ovat edelleen huomionarvoisia, kun halutaan rakentaa kestävää (firmitas), viehättävää (venustas) ja käyttökelpoista (utilitas).
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat ja kuvatekstit teoksesta.