Asemakaavalla suojeltujen rakennusten purkaminen.

KHO 13.10.2021 taltio H3589.
Vuosikirja KHO 2021:143.

Helsingin rakennusvalvontapäällikkö myönsi (7.5.2019) Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristölle luvan poiketa asemakaavan suojelumääräyksistä asuinrakennuksina käytettyjen 201 m²:n suuruisen Ylätalon ja 234 m²:n suuruisen Alatalon (Villa Granvik) sekä 40 m²:n suuruisen venevajan purkamiseksi ehdolla, että vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön minimoidaan. Asemapiirroksen mukaan Alatalo tultaisiin siirtämään.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi (18.3.2020) Vähä-Meilahti – Lill Mejlans-seura ry:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi välipäätöksellään (8.4.2021) valitusluvan Vähä-Meilahti – Lill Mejlans-seura ry:lle. Päätöksellään 13.10.2021 KHO hylkäsi valituksen.

Arviointia

Aluetta koskee vuonna 1985 voimaan tullut asemakaava. Poikkeamishakemuksen kohteena oleva alueen osa on osoitettu kulttuurihistorialliseksi ympäristönsuojelualueeksi (Sy), jolla olevat sr-1 ja sr-2- rakennukset ja rakennelmat sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Poikkeamispäätöksen kohteena olevat, Päivärannan kiinteistön asuinrakennukset on merkitty suojeltaviksi rakennuksiksi merkinnällä sr-1 ja venevaja merkinnällä sr-2. Kaavamääräyksen sr-1 mukaan rakennusta ei saa rakennus-, kulttuuri- tai miljööhistoriallisesti arvokkaana purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikaton kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa tai tyyliä. Kaavamääräyksen sr-2 mukaan rakennuslautakunta voi myöntää luvan purkamiseen vain, jos siihen on olemassa pakottava syy.

Kiinteistö rajoittuu Mäntyniemen asuin-, edustus- ja hallintorakennusten korttelialueeseen. Valtuusto on joulukuussa 2018 hyväksynyt Meilahden huvila-alueen asemakaavan muutoksen. Nyt kysymyksessä oleva Päivärannan alue on rajattu kaavamuutosalueen ulkopuolelle. Em. asemakaavan muutoksella on osoitettu muutama uusi siirrettävien huviloiden rakennusala toteutuneen huvilarakentamisen lomaan. Uudisrakentaminen on toteutettava siirtämällä alueelle kulttuurihistoriallisesti merkittäviä huviloita.

Alue sijoittuu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) luokitellulle Meilahden huvila-alueelle. Villa Granvikin päärakennus, Alatalo, on rakennushistoriallisten selvitysten mukaan (2019) hyvin säilyttänyt alkuperäisen ja vuoden 1912 muutosten mukaisen ilmeensä. Ylätalo on huvilarakennuksista vaatimattomampi ja myöhempi korotus sekä laajennus on muuttanut sen alkuperäistä ulkoasua. Uudenmaan ELY-keskus on arvioinut poikkeamishakemuksesta antamassaan lausunnossa Ylätalon purkamisen olevan perusteltua tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuteen liittyvien seikkojen vuoksi. Alatalo edellyttäisi kattavaa peruskorjausta, minkä vuoksi sen alkuperäisyysarvo kärsisi. Rakennuksen siirtäminen on uudisrakentamiseen verrattava toimenpide, mutta ottaen huomioon verraten mittavat korjaustarpeet, on rakennuksen siirto perusteltua. Ylätalo sijaitsee noin 70 metrin ja Alatalo noin 120 metrin etäisyydellä ja sivussa Seurasaarentiestä. Rakennusten etäisyys tasavallan presidentin virkasunnon tontin rajaan on noin 40 metriä. Venevajasta tontin rajalle on matkaa noin 12 metriä.

Kaksi päivää poikkeamislupapäätöksen jälkeen lupayksikön päällikkö myönsi (9.5.2019) purkamisluvan Alatalon, Ylätalon ja venevajan purkamiseen ehdolla, ettei purkamistyötä saa aloittaa ennen poikkeamispäätöksen lainvoimaisuutta. Ylätalo ja venevaja tulee purkaa siten, että rakennuksesta saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää. Alatalon purkamisen yhteydessä tulee hirsirunko ja muu käyttökelpoinen vanha rakennusmateriaali ottaa talteen ja varastoida siten, että rakennus on mahdollista rakentaa uudelleen. Ensisijainen uusi sijaintipaikka on Meilahden huvila-alue.

Aluetta koskeva vuoden 1985 asemakaava on tullut voimaan ennen Mäntyniemen kiinteistön rakentamista tasavallan presidentin käyttöön. Mäntyniemen rakentaminen johti alueella sijainneen Nybackan huvilan siirtämiseen noin kilometrin päähän Heikinniementielle. Päivärannan huviloiden vuokrasopimukset kaupungin kanssa päättyivät tammikuun lopulla 2009 ja rakennukset ovat olleet siitä lähtien tyhjillään. Sitä ennen, vuonna 1988, rakennukset korjattiin Lastenlinnan sairaalan päivähoito- ja virkistyskäyttöön. Kaupunki päätti vuonna 2019 varata Päivärannan kiinteistön valtiolle tehtävää lahjoitusta varten Mäntyniemen kiinteistön käyttöä tukeviin tarkoituksiin.

Asemakaavalla suojeltujen rakennusten purkaminen edellyttää joko poikkeamispäätöstä tai asemakaavan muuttamista. Päivärannan alue jätettiin vuonna 2018 hyväksytyn Meilahden asemakaavan muutosalueen ulkopuolelle. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi (20.12.2019) kaavasta tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja hylkäsi (20.10.2021) hallintooikeuden päätöksestä tehdyt valitukset.

Poikkeamispäätös estyy MRL 171 §:n mukaan muun muassa, jos poikkeaminen aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle (MRL 171 §:n 2 mom:n 1 kohta) tai vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista (MRL 171 §:n 2 mom:n 3 kohta). Poikkeamisen myöntämiseen tarvitaan aina erityinen syy (MRL 171.1 §).

Erityisenä syynä poikkeamishakemukselle on valtiollinen turvallisuus ja sen varmistaminen. Pohdittavana on erityisesti ollut kaavoituksellinen haitattomuus ja rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamisen vaikeutuminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 173 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla poikkeamishakemuksesta hankittiin ELY:n lausunto. Uudenmaan ELY eikä kaupunginmuseo asettuneet vastustamaan purkamista. Arvokkaampana pidetyn Alatalon (Villa Granvik) uudelleen pystytystä samalla Meilahden alueelle kaupunginmuseo piti tärkeänä. Tontille jäävät puutarhaan kuuluneet kivipengerrykset tulisi myös säilyttää.

Korkein hallinto-oikeus korostaa päätöksessään, kuinka asemakaavassa suojellun rakennuksen purkaminen aiheuttaa lähtökohtaisesti haittaa kaavoitukselle ja kaavan toteutukselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamispäätöksen ehtoa, jonka mukaan vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön tulee minimoida, KHO piti yleispiirteisenä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikkeamisen myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä poikkeamista myönnettäessä ja poikkeamispäätöksessä asetetuin ehdoin.

Rakennusten suojeluarvot ja niiden säilyttäminen on otettu yksityiskohtaisemmin huomioon kaksi päivää poikkeamispäätöksen jälkeen myönnetyssä purkamisluvassa. Purkamislupaan otetut tarkemmat määräykset ovat ikään kuin korvanneet poikkeamispäätökseen jääneet puutteet. Purkamisluvan määräysten kautta tulee turvatuksi rakennusten suojeluarvot niin, että Alatalo puretaan hirsirunko säilyttäen ja sille etsitään uusi sijaintipaikka ensisijaisesti Meilahden huvilaalueelta, ja Ylätalosta otetaan purettaessa talteen vanhoja käyttökelpoisia rakenteita jatkossa hyödynnettäväksi. Purettavaksi myös alun perin tarkoitettu ja purkamisluvan saanut venevaja tultaisiin julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan säilyttämään.

Tapaus on kohteena erityinen. Sen lopputulos osoittaa, että yli 30 vuotta sitten voimaan tulleessa kaavassa suojellun kohteen purkamista pelkän poikkeamismenettelyn kautta ei normaalioloissa voi pitää lähtökohtana. Kaavassa asuinrakennusten purkaminen oli kielletty. Asuinrakennusten osalta kaavassa ei ollut mitään lieventävää määräystä, jonka mukaan purkaminen olisi mahdollista ”pakottavasta” tai ”erityisestä” syystä. Voikkaan selluloosatehtaan tapauksessa KHO 2009:67 asemakaavan suojelumääräys kielsi tehtaan purkamisen ilman pakottavaa syytä. Pakottavan syyn katsottiin olevan käsillä rakennuksen huonoon kuntoon ja sen aiheuttamaan ilmeiseen turvallisuusriskiin liittyvistä syistä, eikä purkamisluvan myöntäminen siten edellyttänyt poikkeusta kaavamääräyksestä. Lopputulokseen vaikutti myös se, että tehdasrakennuksen suojeluarvo arvioitiin jo menetetyksi rakennuksen kunnossapidon laiminlyönnin vuoksi (RY Rakennettu Ympäristö 3/2009 s. 69-71). Sen sijaan tapauksessa KHO 2017:147 edellytyksiä Pyhtään Kaunissaaressa olevan rakennuksen osittaiseen purkamiseen ei ollut sillä perusteella, että rakennus sijaitsi kahden eri omistajille kuuluvan kiinteistön alueella tilanteessa, jossa haettiin poikkeamista asemakaavan purkamisen sisältävästä kiellosta. Ottaen huomioon rakennuksen sijainti RKY-alueella, rakennuksen kunto ja rakennukseen liittyvät merkittävät historialliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot oikeudellisia edellytyksiä poikkeamiseen pakottavan syyn perusteella ei ollut (RY Rakennettu Ympäristö 4/2017 s. 69-70). Yli viisitoista vuotta jatkunut kiista Varkauden Lehtoniemen työväentalon kohtalosta on löytänyt ratkaisun sitä kautta, että vuoden 2000 suojeluasemakaava, jolla rakennuksen purkaminen ilman pakottavaa syytä oli kielletty, on korvattu uudella, purkamisen mahdollistavalla ja vuonna 2020 lainvoiman saaneella asemakaavalla. Käyttämättömänä ollut työväentalo oli mennyt niin huonoon kuntoon, että sen korjaaminen olisi vaatinut rakennuksen purkamisen perustuksia myöten.

Purettavaksi haettujen rakennusten sijainti tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen naapurustossa on tapauksen poikkeuksellinen piirre. Erityisen syyn olemassaoloon on vaikuttanut myös se, ettei rakennuksille ole löytynyt nykyisillä paikoillansa uutta käyttötarkoitusta. Nämä kaksi seikkaa yhdessä ovat vaikuttaneet kokonaisharkinnassa. Uuden käyttötarkoituksen löytymisen vaikeus tapauksen kaltaisten suojeltujen huvilarakennusten yhteydessä ei selvästikään yksinään riitä muodostamaan riittävää erityistä syytä poiketa purkamiskiellosta. Muun muassa Lehtoniemen työväentalon kohdalla pelkästään sitä, että rakennukselle ei ollut löytynyt järkevää käyttötarkoitusta, ei voitu pitää pakottavana syynä purkamiselle (RY Rakennettu Ympäristö 1/2015 s. 51-52). Poikkeaminen purkamiskiellosta katsottiin nyt mahdolliseksi, kun rakennuksista arvokkaampi Alatalo on määrä purkamislupapäätöksen perusteella pystyttää uudelleen ja Ylätalon rakennusosia säästetään uudelleen käyttöä varten.

Suomen Kansallisteatterin suojellun niin sanotun väliosan purkaminen eteni myös tuomioistuimeen. Vuonna 2013 hyväksytyssä asemakaavassa teatterirakennus on osoitettu suojeltavaksi merkinnällä sr-1, suojeltava rakennus. Rakennusta koskee kokonaisuudessaan purkamiskielto. Suomen Kansallisteatteri Oy haki poikkeamista asemakaavan suojelumääräyksestä voidakseen purkaa 1. peruskorjausvaiheen ja Pienen näyttämön välisen rakennuksen osan. Purettavaksi esitetyssä, vuonna 1930 rakennetussa väliosassa sijaitsee työ- ja varastotiloja. Museoviraston antaman lausunnon mukaan väliosa purettaisiin ja rakennettaisiin kokonaan uudelleen. Julkisivumuutokset rajoittuvat Teatterikujien varteen ja Rautatientorin ja Kaisaniemen puiston suuntaan olevat pääjulkisivut säilyisivät. Museoviraston mukaan suunnitelma toteuttaa riittävästi kohteen suojelun tavoitteet ja turvaa suomenkielisen päänäyttämön toimintaedellytykset. Uudenmaan ELY-keskus ei myöskään pitänyt rakennusosan purkamista ongelmallisena rakennussuojelun osalta. Rakennusvalvontapäällikkö myönsi (12.5.2020) haetun poikkeamisen teatterirakennuksen osien purkamiseen. Helsinki-Seura ry ja Rakennustaiteen Seura ry valittivat poikkeamispäätöksestä ja vaativat asian ratkaisemista asemakaavoituksella. Valituksessa myös kyseenalaistettiin lausunnoissa esitetyt tiedot, joiden mukaan tämä niin sanottu väliosa olisi alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi (8.6.2021) valitukset. Vaikka esitettyjen selvitysten perusteella purettavaksi suunniteltua laajennusosaa ei olekaan alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi muutoin kuin sittemmin Pienen näyttämön taakse jääneen pohjoisen julkisivun osalta, ei asiassa hallinto-oikeuden mukaan ole tullut ilmi muita seikkoja, joiden vuoksi annetut asiantuntijaviranomaisten lausunnot perustuisivat sillä tavoin virheellisiin tietoihin, ettei niille tulisi antaa asiassa merkitystä. Poikkeamishakemuksessa tarkoitettujen tilojen purkaminen ei hallinto-oikeuden mukaan vaikuta sillä tavoin teatterirakennuksen ulkoasuun, että se merkittävästi vaarantaisi rakennuksen asemakaavassa osoitetun suojelun tavoitteita. Helsinki-Seura ry ja Rakennustaiteen Seura ry hakivat KHO:lta valituslupaa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi (28.9.2021) valituslupahakemuksen. Budjettisyistä väliosan purkamisesta on nyttemmin luovuttu.

Varatuomari,
valtiotieteiden maisteri
Lauri Jääskeläinen