Menu
Asuntosuunnittelu on arjen hetkien suunnittelua, tiivistävät arkkitehdit Sanna Meriläinen ja Anne Tervo. Heidän uusi kirjansa Asuntoarkkitehtuurin käsikirja on vuosikymmeniin ensimmäinen puhtaasti asuntosuunnitteluun painottunut suomenkielinen oppikirja.
Esko Kahrin ja Hannu Pyykösen teoksen Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu ilmestymisestä on kulunut 38 vuotta. Meriläinen ja Tervo viittaavat Kahrin ja Pyykösen klassikkoon usein, eivätkä he ole pitäneet tarpeellisena tarkastella ja toistaa Kahrin ja Pyykösen teoksen asuntoarkkitehtuurin historiakatsausta. Suomen ensimmäistä asuntosuunnittelun professuuria hoitaneen Hilding Ekelundin jo ennen sotia julkaistun Keksintöjen kirjan osan laajaa artikkelia uudenaikaisista rakennuksista (1938) ja professori Esko Suhosen teosta Kerrostalon asuttavuus (1963) on myös pystytty hyödyntämään, laajahkon muun lähdeaineiston lisäksi.[1] Uusi teos muodostaa jatkumon suomenkieliseen, kerrostalojen arkkitehtuurisuunnittelua käsittelevään harvalukuiseen kirjallisuuteen. Pientalosuunnittelusta on perinteisesti kirjoitettu useammin. Petri Neuvosen teos kerrostaloista yli sadan vuoden ajalta (2006) keskittyy pitkälti rakennusteknisiin kysymyksiin.
Teoksen ajankohtaisuutta korostaa 2020-luvulla voimistunut kerrostalorakentamisen suhteellisen osuuden kasvu. Vuonna 2020 oli kerrostaloasuntojen osuus koko maassa valmistuneista asunnoista lähes 75 prosenttia, ja pääkaupunkiseudulla 86 prosenttia. Maan polarisoituminen näkyy tilastoissa. Yli puolessa kunnista rakennettiin 2010-luvun aikana alle 200 asuntoa, eli alle 20 asuntoa vuodessa kuntaa kohti. Tässä luvussa ovat mukana kaikki asunnot.
Olohuoneessa on luonteva syvennys ruokapöydälle. Valoa tulee useista ikkunoista ja parveke on osa kokonaisuutta. Diana, Helsinki 2011. Arkkitehtuuritoimisto B & M.
Meriläinen ja Tervo haluavat teoksellansa kutsua keskusteluun, jossa asuntoja tarkastellaan niiden kauneuden, käytettävyyden ja kestävyyden näkökulmasta. Eli Vitruviuksen venustas, firmitas, utilitas jaottelun pohjalta. Teos painottuu asuntojen sisätiloihin. Valinta osoittautui pandemian puhjettua kirjoitusprosessin aikana ajankohtaiseksi. Ajankohtaisuutta tuo myös viime vuosina vilkkaana jatkunut keskustelu pienistä asunnoista ja luonnonvalon saannista.
Sisätilojen lisäksi teos sisältää hyödyllisen katsauksen asuinrakennusten typologiasta ja rakennustyypeistä. Kirjoittajat korostavat, kuinka ensisijaista olisi ensin määritellä ja päättää asuntotyypeistä ja asuntopohjista, ja niiden pohjalta valita kulloinkin sopiva rakennustyyppi, rakennuspaikan ja ympäristön olosuhteet huomioon ottaen.
Asunnon tiloja käsittelevä osuus on sivumäärältänsä teoksen laajin. Osuudessa on myös mukana aiempien vuosikymmenten kohteita, joita esitellään malliksi kelpaavina ratkaisuna nykyajallekin. Sotien jälkeinen Arava-normisto määritteli paljolti mahdollisuuksia asuntotyyppien varioinnissa. Valtion lainoitukseen sidotut suunnitteluohjeet takasivat hyvää keskivertoasuntosuunnittelua. Esimerkiksi vuonna 1981 valtion lainoittamien asuntojen osuus kaikista valmistuneista asunnoista oli puolet. Nykyiseen verrattuna puutteita oli ennen kaikkea esteettömyydessä. Toisaalta kirjassa esitetään myös kritiikkiä nykymääräyksiin. Pienissä kerrostaloasunnoissa pesutilat toteutetaan pyörähdysympyrällä, mutta varsinainen asunto saattaa olla käytännössä pyörätuolin käyttäjälle lähes mahdoton kalustettavaksi. Ongelma kulminoituu pieneksi puristettuihin neliöihin, mistä kirjassa useasti huomautetaan. Tällä vuosituhannella lähes vakioksi muodostunutta avokeittiöratkaisua myös lievästi kyseenalaistetaan, vaikka siinä nähdään myös tilojen monikäyttöisyyttä edistäviä piirteitä. Monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta esitellään laajalti trendinä, jonka kirjoittajat soisivat entisestään voimistuvan. Myös erilaisia yhteisöllisyyttä tukevia asumismalleja esitellään ja arvellaan, että esimerkiksi väestön ikääntyminen loisi niille jatkossa enemmän kysyntää.
Lasten leikkipaikka suojaisalla sisäpihalla. Parvekkeilta on näköyhteys leikkipaikalle ja sen yhteydessä olevalle istuskeluryhmälle, joiden sijainti sisäänkäyntien lähettyvillä tukee asukkaiden välisiä luontevia kohtaamisia. Käpylän Posteljooni, Helsinki 2017. Anttinen Oiva Arkkitehdit.
Asumisen lainsäädäntöä ja normistoa koskeva osuus on jäänyt suppeaksi. Pääkohdat tuodaan esiin. Ilmeisesti on ajateltu, että teoksen loppuun kerätty kokoelma RT-ohjekortteja hoitaa asian. Yhdeksästätoista RT-kortista kolmetoista on ajalta ennen vuotta 2018, eli ennen valtakunnallisten rakennusmääräysten laajan reformin voimaantuloa. Osa liitteenä olevista vanhemmista RT-korteista koskee kysymyksiä, joita Suomen rakentamismääräyskokoelman asetukset eivät varsinaisesti yksityiskohdissaan käsittele (kuten vaikka vaatehuoltoa ja irtokalusteiden tilantarvetta koskevat ohjeet), mutta ovat edelleen käyttökelpoisia suunnittelun tukena. Teoksessa on myös muutama viittaus Topten-kortteihin. Ikkunamääräyksiä ja suoran luonnonvalon saantia koskeva teksti on jäänyt hiukan puutteelliseksi, kun selostetaan lain muutosta joulukuulta 2017 (812/2017). Lainmuutos, joka nosti aiemmin maankäyttö- ja rakennusasetukseen ja rakentamismääräyskokoelman osaan G1 sisältyneen ikkunasääntelyn lain puolelle, merkitsi sääntelyn tiukennusta. Maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätty 117 j § sallii yhden asuinhuoneistossa olevan asuinhuoneen valaistuksen järjestämisen toisen tilan kautta tulevalla välillisellä luonnonvalolla, kun G1 mahdollisti luonnonvalon järjestämisen välillisesti osaan huoneiston asuinhuoneista, ilman huoneiden lukumäärää koskevaa selvää rajoitusta. Käytännössä ei ole suunniteltu kolmioita, joissa kahdesta asuinhuoneesta puuttuisi suora luonnonvalon saanti. Nykysääntely on koettu sen verran ongelmalliseksi, että eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki ikkunasääntelyä edelleen tiukentaisi.
Sukupolvienkorttelin asukkaat jakavat myös yhteiset aulatilat. Sukupolvienkortteli, Helsinki 2016. Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki.
Kirjan tekstiosa päättyy kirjoittajien laatimaan kysymyslistaan, jota he ehdottavat hyödynnettäväksi ympäristö- ja ihmislähtöisessä arkkitehtisuunnittelussa. Inspiraation lähteenä listalle on ollut Alison & Peter Smithsonin Criteria for Mass Housing. Suomalaista viranomaistahoa voi hiukan ihmetyttää mukana oleva kysymys, onko suunnittelumääräyksiä ja -normeja noudatettu, ja miksi. Lopuksi kysytään yleisellä tasolla, mitä maailma tarvitsee.
Teoksessa on suuri määrä Hanna Pielikon uusia valokuvia, jotka avaavat näkymiä nykyasumisen arkeen. Monet korkealaatuisista valokuvista esittävät 1950-luvun kestäväksi osoittautunutta asuntosuunnittelua. Pohjapiirrokset ovat välttämätön, tekstiä täydentävä ja havainnollistava lisä. Kohteet ovat kotimaisia, ja painottuvat pääkaupunkiseudulle.
Valoisa porraspiha. Sinisimpukka, Helsinki 2014. Arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen.
Ulkomaiset kohteet ja suunnittelun trendit olisivat olleet myös tervetulleita. Vaikka asunnot ja niiden suunnittelu pohjautuvat satojen vuosien kulttuuriseen ja paikalliseen kehitykseen, on väestö Suomessakin aiempaa monikulttuurisempaa. Vastaavan kehitystason maista olisi saatavilla ideoita ja toteutuneita esimerkkejä asuntoarkkitehtuurin vaihtoehdoista. Teoksessa on vain muutama hajanainen tekstiviittaus kohteisiin muualta Euroopasta.
Asuntosuunnitteluun on kaivattu uutta ja ajantasaista teosta Suomessa jo pitkään. Teos on ennen kaikkea suunnattu tukemaan aihetta opiskelevia, mutta myös käytännön asuntosuunnittelua harjoittaville kirja sisältää ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa. Kirjaa voi hyvällä syyllä pitää alan merkkipaaluna. Yhdessä vuonna 2017 ajantasaistettuna ja uudistettuna ilmestyneen, asuinaluesuunnittelun oppikirjan[2] kanssa teos antaa hyvän lähtökohdan nostaa suomalaisen asuntosuunnittelun tasoa.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Sanna Meriläinen & Anne Tervo: Asuntoarkkitehtuurin käsikirja. Rakennustieto Oy. 2022. 245 sivua.
Kuvat ja kuvatekstit teoksesta.
[1] Kuriositeettina mainittakoon, että Rakennusvalvonta-lehden ensimmäisissä numeroissa vuosina 1963–64 julkaistiin jatkokertomuksena lyhennelmänä Suhosen em. alun perin luentomonisteena ilmestynyt teos.
[2] Jalkanen – Kajaste – Kauppinen – Pakkala – Rosengren: Kaupunkisuunnittelu ja asuminen. Rakennustieto 2017.