JYRKI TARPIO

Asukkaitten ja arkkitehtien näkemyksiä asuntojen joustavuudesta

Asuntojen joustavuudesta eli mukautumiskyvystä erilaisiin käyttöihin ja asumistilanteisiin on puhuttu pitkään. Silti joustavia asuntoja rakennetaan melko harvoin. Miksi näin? Onko joustavuus kuitenkin vain eräiden asiasta kiinnostuneiden arkkitehtien idea, jolle rakentajat ja asukkaat eivät lopulta näe arvoa? Paneuduimme asiaan kahdessa tutkimuksessa.

Kuva 1: Asukashaastatteluissa hyödynnettiin virtuaalisia kerrostaloasuntokierroksia. Tässä suuremman asunnon kierros meneillään Vantaan kaupungin 3D CAVE -virtuaalitilassa. Tilassa liikutaan peliohjaimen avulla. Kuva: Tiina Haaspuro

Arkkitehtien ja asukkaiden haastattelututkimukset

Vaikka asuntojen joustavuudesta on keskusteltu usean vuosikymmenen ajan, joustavia asuntoja rakennetaan hyvin vähän. Sitä, miksi näin on, on Suomessa jonkin verran pohdittu (ks. Krokfors 2010 ja Hedman & Kotilainen 2015). Päätimme professori Satu Huuhkan kanssa CIRCuIT-tutkimushankkeessa tutkia asiaa tarkemmin ja päädyimme tekemään kaksi haastattelututkimusta. Niistä ensimmäisessä haastateltiin suomalaisia ja tanskalaisia arkkitehteja tavoitteena selvittää, mitkä asiat ovat olleet joustavien asuntojen toteutumisen esteitä erityisesti kerrostalorakentamisessa. Juuri ennen koronapandemian puhkeamista tehdyissä haastatteluissa osa arkkitehdeista piti yhtenä esteenä asukaskysynnän puutetta. Tämän havainnon johdosta päätimme selvittää jatkotutkimuksella, onko todella niin, etteivät asukkaat eivät näe tarvetta asuntojen joustavuudelle. Jatkotutkimus tehtiin pandemia-aikana.

Taulukko 1: Asuinrakennuksiin sisäistä muunneltavuutta tuottavia konsepteja ja strategioita.

Taulukko 2: Arkkitehtihaastatteluissa ilmenneitä asuinrakennusten sisäisen muunneltavuuden esteitä. Suomen ja Tanskan tilanteiden vertailua.

Arkkitehtihaastattelu: joustavuuden pääesteenä rakennuttajien haluttomuus

Vuosien 2019 ja 2020 vaihteessa haastattelin kahden maan kokeneita asuntosuunnittelijoita, joilla on ollut sisäistä muunneltavuutta käsitteleviä kerrostalohankkeita 2000-luvulla. Sisäisellä muunneltavuudella tarkoitetaan rakennuksen asuntojakaumaan, asuntojen kokoon tai asuntojen sisäisiin tilajärjestelyihin ja varustukseen tehtävissä olevia muutoksia, jotka eivät vaikuta rakennuksen julkisivuihin tai ulkomuotoon. Niitä voidaan saada aikaan useilla erilaisilla konsepteilla ja strategioilla (ks. taulukko 1).

Haastattelin seitsemää suomalaista ja seitsemää tanskalaista arkkitehtia. Luokittelin haastatteluissa esiin tulleet joustavuuden esteet pääesteiksi (mainittiin lähes jokaisessa haastattelussa), toissijaisiksi esteiksi (mainittiin suurin piirtein joka toisessa haastattelussa) ja muiksi esteiksi (mainittiin harvoin). Arkkitehtien mukaan molemmissa maissa pääesteenä joustavien asuntojen rakentamiselle oli rakennuttajien haluttomuus. Suomalaiset arkkitehdit selittivät tätä rakennusalan yleisellä konservatiivisuudella ja halulla välttää joustavuuden mahdollisesti tuottamia lisäkustannuksia. Myös tanskalaiset arkkitehdit näkivät, että rakennuttajat suosivat tavanomaisia vakiintuneita ratkaisuja. Lisäksi he totesivat, että rakennuttajat optimoivat (erään haastatellun sanoin jopa superoptimoivat) toteutetut asunnot nimenomaan rakennusajankohdan kysyntään vastaaviksi ja erittäin aktiivisesti pyrkivät välttämään kaikkia lisäkustannuksia.

Toissijaiset arkkitehtien kokemat esteet asuntojen joustavuudelle liittyivät paljolti rakenne- ja talotekniikkaan. Molemmissa maissa kerrostalot rakennetaan yleisesti teräsbetonirunkoisina ja huoneistoväliseinistä muodostetaan kantavia, jolloin rakennusten sisäinen tilajaottelu tietyllä tavalla betonoidaan suunnitteluvaiheessa tehtyjen päätösten mukaiseksi. Kantavat huoneistoväliseinät eivät sinällään ole este kaikille muunneltavuutta tuottaville konsepteille, sillä niitäkin voi rajatussa määrin aukottaa, mutta ne kuitenkin lukitsevat asuntojen kokoja, muotoja ja tilajaon pääpiirteitä olennaisesti. Monet haastatellut viittasivat myös talotekniikkaan ja huomauttivat, että talotekniikan lisääntynyt määrä asunnoissa vaikeuttaa muunneltavuutta. Esteenä nähtiin myös se, ettei muunneltavuutta edistäviä taloteknisiä ratkaisuja asuinrakentamisessa juuri käytetä.

Rakenne- ja talotekniikan ohella toissijaisia esteitä aiheuttavat arkkitehtien mukaan myös rakentamisen konventiot ja jotkin rakentamiseen liittyvät määräykset. Suomalaisittain oli mielenkiintoista havaita, että Suomea tiukemmat tanskalaiset, osin kaupunkikohtaiset asuntojen kokoon ja valaistukseen liittyvät vaatimukset hankaloittavat isompaan asuntoon liitettävissä olevan pienasunnon toteuttamista. Juuri tämä ratkaisu on yksi niistä harvinaisista joustavista asuntokonsepteista, joita Suomessa nykyään jonkin verran toteutetaan. Tämän julkaisun lukijakuntaa kiinnostanee myös se, että Suomessa yhtenä muuna esteenä nousi esiin rakennusvalvontaviranomaisten vaihtelevat tulkinnat. Tarkemmin ottaen kyse oli pääkaupunkiseudun eräiden kuntien toisistaan poikkeavista tulkinnoista loft-asuntojen parvikerroksen rakenneratkaisujen ja porrasvaatimusten suhteen. Lisäksi eräässä hankkeessa rakennusvalvontaviranomainen oli tulkinnut asemakaavan keskipinta-alavaatimuksia tiukasti, eikä myöntänyt lupaa toteuttaa jaettavissa olevia asuntoja sillä perusteella, että kaikkien asuntojen ollessa jaettuja keskipinta-alavaatimus ei täyttyisi. Taulukossa 2 esitetään arkkitehtihaastatteluissa ilmenneitä Suomen ja Tanskan yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia joustavuuden esteiden suhteen.

Kuva 2: Yhden perheen virtuaalisesti testaamat asunnot pohjapiirustuksina. Tutkimuksessa käytetyssä joustavassa asuntotyypissä asunto- ja huonejako voi muuttua, mutta sisäänkäyntipaikat ja kylpyhuoneet säilyvät ennallaan kaikissa vaihtoehdoissa. L Arkkitehdit

Kuva 3: Virtuaalikierroksella asukkailla oli mukana eri asuntoversioista printatut pohjapiirrokset, joihin he merkitsivät havaintojaan. Kuva: Jenni Särmä

Asukashaastattelut: asuntojen joustavuudelle löytyy tilausta tietyin ehdoin

Arkkitehtihaastattelujen jatkoksi keväällä ja alkukesällä 2021 tutkimme, löytävätkö asukkaat oman asumistilanteensa näkökulmasta asunnon joustavuudelle hyötyä ja arvoa. Selvitimme asukkaiden näkemyksiä joustavasta asuntotyypistä, jossa on a) kaksi sisäänkäyntiä ja kaksi kylpyhuonetta, b) systemaattisesti muunneltava huonejako ja c) joka on jaettavissa esimerkiksi pää- ja sivuasunnoksi. Taulukkoon 1 peilaten tässä asuntotyypissä tuotetaan joustavuutta strategioiden A1, A2 ja B3 avulla. Tutkimus tehtiin Suomessa ja kutsuimme pääkaupunkiseudun asukkaita osallistumaan siihen. Ilmeisesti ajankohdan hankala pandemiatilanne vaikutti osallistumishalukkuuteen, sillä tutkimukseen ilmoittautui melko pieni määrä asukkaita: yksi pariskunta ja kuusi perhettä.

Hyödynsimme tutkimuksessa joustavien asuntojen virtuaalimalleja ja pohjapiirustuksia. Asukkaat kulkivat virtuaalisesti asunnoissa Vantaan kaupungin 3D CAVE -tilassa (kuva 1), arvioivat niitä ja merkitsivät näkemyksiään pohjapiirroksiin. Haastattelin heitä kaksi kertaa. Selvitin aluksi asukkaiden tämänhetkisiä ja lähitulevaisuuden asumistarpeita. Sen perusteella valitsin etukäteen suunnitelluista asuntoversioista kullekin osallistujalle sopivimmat testattavaksi. Haastattelin heitä myös virtuaalisen asuntokierroksen jälkeen.

Asukkailla oli virtuaalisesti testattavina 83 m2 ja 102 m2 kokoiset kerrostaloasunnot. Pienempään oli muodostettu 19 ja suurempaan 20 erilaista asuntovariaatiota sillä periaatteella, että sisäänkäyntien paikat ja märkätilat pysyvät variaatioissa ennallaan, mutta muu tilajärjestys vaihtelee. Asuntovariaatiot suunniteltiin tutkimusta varten, mutta testiasunnot pohjautuvat kuitenkin todelliseen projektiin, tutkimuksen ajankohtana suunnitteilla olleeseen L Arkkitehtien ja A-Kruunun Helsingin Verkkosaaren hankkeeseen. Tämä 2022–23 rakennettava kerrostalo perustuu Jari Longan ja Janne Salon vetämän L Arkkitehtien työryhmän vuonna 2018 asuntoreformikilpailun Vantaan osakilpailun voittaneeseen Lähiösinfonia-ehdotukseen siten, että siinä noudatetaan kilpailussa esitettyä joustavuutta tuottavaa tilaryhmittely- ja mitoitusperiaatetta. Siten tutkimuksemme testasi tavallaan myös L Arkkitehtien kilpailukonseptin houkuttelevuutta asukkaille. Kuvassa 2 on esitetty yhdelle osallistujaperheelle testattavaksi valittujen asuntojen pohjapiirrokset.

Asukkaat löysivät näistä asunnoista seuraavia hyötyjä:

  • Kaksi sisäänkäyntiä ja jaettavuus helpottavat monisukupolvista asumista sekä asumisen ja työn sovittamista. Lisäksi ne ovat arvokas piirre asunnon myyntitilanteessa, sillä niiden ansiosta osan asuntoa voi myydä erikseen tai vuokrata. Vuokraaminen mahdollistaa myös asuintilan pienentämisen väliaikaisesti esimerkiksi työttömyystilanteessa.
  • Asunnon sisäinen muunneltavuus auttaa sovittamaan asuntoa pikkulasten ja teinien erilaisiin tarpeisiin. Sen ansiosta perhe pystyy asumaan pidempään samassa paikassa tuttujen päiväkotien ja koulujen läheisyydessä.
  • Asunnon kustomointi on erittäin tärkeä ominaisuus erityislapsiperheelle.

Asukkailla oli myös kriittisiä näkemyksiä:

  • Yhtiöjärjestyksen säännöt voivat todellisuudessa hankaloittaa muuntelua.
  • Kun lapset ovat muuttaneet pois, siinä tilanteessa ei välttämättä ole halua pienentää asuntoa, vaikka se olisi mahdollista.
  • Muuntelu voi olla työlästä ja vaikeuttaa asumista.
  • Vuokra-asumisessa ei ole kovin suurta intoa maksaa muutoksista.

Asuntojen virtuaalikierrosten sekä niillä käytyjen keskustelujen myötä asukkaat totesivat, että asuntojen joustavuusmahdollisuuksia on vaikea hahmottaa ilman asiantuntijan esittelyä. Muutaman osallistujan näkemys olikin, että virtuaalinen asunnon joustavuusominaisuuksien esittely olisi asunnon etsijälle arvokas palvelu, johon rakennuttajan kannattaisi panostaa.

Yleisesti ottaen tutkimukseen osallistuneet asukkaat pitivät esitettyjä joustavuusominaisuuksia hyödyllisinä ja totesivat, että he olisivat valmiita investoimaan niihin. Tämä on kiinnostava tulos, sillä asuntojoustavuuden sivuuttamista perustellaan usein joustavuuden aiheuttamilla lisäkustannuksilla ja epäilyllä, että käyttäjät eivät suostuisi niistä maksamaan. Se, missä suhteessa asukkaiden maksuhalukkuus ja todelliset asuntoihin joustavuutta tuottavien ominaisuuksien lisäkustannukset ovat, jäi vielä tutkimatta. Tämä vaatisi uuden tutkimuksen ja vertailua varten tämän tutkimuksen viitehanketta pidemmälle viedyn hankkeen, josta rakennuskustannukset olisivat täsmällisesti saatavilla ja jossa tilaratkaisujen ohella myös muunneltavuuden edellyttämät talotekniset ratkaisut olisi yksityiskohtaisesti pohdittu.

Kuva 4: Havainnekuva Helsingin Verkkosaareen rakennettavasta kerrostalosta, jonka luonnosvaiheen kahteen asuntoon suunniteltiin asukashaastatteluissa käytetyt joustavat asunnot. Arkkitehti L Arkkitehdit Oy, rakennuttaja A-Kruunu Oy. L Arkkitehdit

Mitä opimme tutkimuksista?

Nopea yhteenveto näistä tutkimuksista on dramaattinen: asuntorakennuttajat eivät ole halukkaita rakentamaan joustavia asuntoja, vaikka asukkaita joustavuus näyttää kiinnostavan ja he ovat jossain määrin valmiita myös investoimaan siihen. Tuloksia on kuitenkin syytä pohtia hieman tarkemmin.

Ensimmäinen tutkimus (arkkitehtihaastattelut) tehtiin ennen pandemiaa. Toinen (asukashaastattelut) sen sijaan tehtiin pandemia-aikana, jolloin uudesta tilanteesta asukkailla oli jo yli vuoden kokemus. Koettu pandemia-aika on tunnetusti muuttanut asumisen arkea melko dramaattisesti, ja monet ovat alkaneet pohtia asumisratkaisujaan uusin silmin. Myös suomalaiset asuntorakennuttajat ovat noteeranneet muuttuneen kysyntätilanteen: esimerkiksi YIT:n edustajat ovat todenneet, että yhtiön rakentamien myytyjen asuntojen keskipinta-ala on pandemian aikana kasvanut noin 3,5 neliömetriä ja paikkaa etätyöpisteelle kaivataan asuntoon (Pietarinen 2021).

Ensimmäisen tutkimuksemme mukaan asuntorakennuttajien tahtotila rakentaa joustavia asuntoja on ollut vähäinen tämän vuosituhannen kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä sekä Suomessa että Tanskassa. Pandemia-aika sekä yleistyvät pyrkimykset kiertotalouteen ovat kuitenkin jo saattaneet muuttaa myös rakennuttajien käsityksiä. Seuraavaksi olisikin kiinnostavaa tutkia, mikä on rakennuttajien näkemys rakennusten ja asuntojen joustavuudesta 2020-luvulla.

Jyrki Tarpio
Tekniikan tohtori, arkkitehti SAFA.
Asuntosuunnittelun tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos.

Lisätietoa

Molemmat tutkimukset on julkaistu avoimesti saatavilla olevina vertaisarvioituina englanninkielisinä artikkeleina. Alla tiedot niistä linkkeineen. Jälkimmäisessä tutkimuksessa käytettyjen joustavien asuntojen variaatiot (pohjapiirrokset) löytyvät CIRCuIT-hankkeen sivuston online exhibition -osiosta: https://www.circuit-project.eu/van-demo3

Tarpio, J., Huuhka, S., & Vestergaard, I. (2021). Barriers to implementing adaptable housing: architects’ perceptions in Finland and Denmark. Journal of Housing and the Built Environment. https://doi.org/10.1007/s10901-021-09913-1

Tarpio, J., & Huuhka, S. (2022). Residents’ views on adaptable housing: A virtual reality-based study. Buildings and Cities, 3(1), 93-110. https://doi.org/10.5334/bc.184

Viitteet:

Hedman, Markku & Kotilainen, Sini (2015). Mikä estää joustavan asuntorakentamisen? Araviesti 2/2015. https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/ARAviesti/ARAviestin_verkkoartikkelit/Mika_estaa_joustavan_asuntorakentamisen(35611)

Krokfors, Karin (2010). Kohti joustavia asumisratkaisuja. Standardoidun asuntotuotannon ongelmat asumisen kehittämisessä. Kirjassa Norvasuo, Markku (toim.): Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Aalto-yliopisto.

Pietarinen, Harri (2021). Kotien rakentamisessa paukkuvat ennätykset, ja markkina on vaarassa ylikuumentua. Helsingin Sanomat, 18.9.2021. https://www.hs.fi/talous/art-2000008266133.html

Tämä artikkeli on tehty Circular Construction in Regenerative Cities (CIRCuIT) -hankkeessa. CIRCuIT-hanke on saanut rahoituksensa EU:n Horisontti 2020 -ohjelmasta (rahoitussopimus No 821201).