Viranomaisen rooli ja tehtävät asumisen laadunedistämisessä sekä asumisen ja työnteon suuressa muutoksessa.
Työ- ja vapaa-ajan sekä asunnon välinen fyysinen raja on sisätiloissa tehtävästä toimistotyöstä ollut jo pitkään häviämässä ja viimeistään koronaepidemian myötä käytännössä kokonaan poistunut.
Etä- ja lähityön vuorottelusta on tullut toimistotyössä pysyvä työskentelytapa ja useissa ammateissa on siirrytty kokonaan etätyöhön, jolloin asunnosta on tullut joko pysyvä tai toinen työnteon paikka.
Etätyön vaatimukset tulee huomioida myös asuntosuunnittelun tilaratkaisuissa ja mitoituksessa sekä tilankäyttötarpeissa ja sijoittelussa siten, että asunnossa on rauhallinen, muusta asunnosta erotettava, viihtyisä paikka työnteolle – eli tila työpöydälle ja tuolille sekä tarvittaville työvälineille.
Asiakastyössä tarvitaan henkilökohtaisia tapaamisia varten neuvottelutila, jonka luonteva paikka on asuinkerrostalossa muiden yhteistilojen läheisyydessä; mieluiten alakerrassa, jonne on helppo tulla.
Tilallinen muuntojousto on osa rakentamisen kestävyyttä, joka pidentää asuntorakentamisenkin elinkaarta.
Myös työpaikoilla etä- ja lähityön vuorottelu on muuttanut pysyvästi työn tekemistä ja asunnon tilantarpeita
Kun osa työntekijöistä on siirtynyt pysyvästi etätöihin ja osa on osa-aikaisesti etätöissä, vapautuu työtilaa ja olemassa olevia tiloja tulee muokata paremmin muuttuneita työtapoja palveleviksi.
Kun osa ihmisistä on alkuviikon ja osa loppuviikon vuoroin joko etä- tai lähitöissä, ja työpaikalle keskitetään henkilöstön väliset tapaamiset sekä asiakastapaamiset ja neuvottelut, tarvitaan aiempaan enemmän joustavia työtiloja, työtila-käyttövuorojen integrointia ja optimointia sekä monitilatoimistoja.
Etä- ja lähityön myötä voidaan osa yhden käytössä olleista työpisteistä vapauttaa muuhun käyttöön ja näin voidaan vastaavasti aiempaa enemmän tarvittavien vuorovaikutustilojen – eli yhdessä tekemisen, ideoinnin sekä kahvittelu- ja neuvottelutilojen – osuutta lisätä.
Etä- ja lähityön vuorottelun avulla voidaan olemassa olevien työtilojen puitteissa tilankäyttöä tehostaa ja muokata muuttuvien tarpeiden ja käytön mukaan ottamalla työpisteet vuorottelukäyttöön ja uudistaa siten toimistotilat monitilakonseptin mukaisesti muuttuviin työnteon tarpeisiin.
Etätyössä kesämökillä. Kuva: Matti Karjanoja
Työnteon ja asumisen suuri, kaksisuuntainen muuttoaalto-tsunami on myös käynnissä – kiitos koronan, nopean laajakaistan sekä kattavien nettiyhteyksien luoman uuden elinpiirin
Toinen muutostrendi on vakituisen taajama-asunnon ja vapaa-ajan asunnon roolien ja tarpeiden muutos. Hyvien nettiyhteyksien ja välineiden sekä yli 500 000 kesäasunnon myötä etätyöskentelystä osa-aikaisesti kesämökillä ja vuoroin kaupunkiasunnossa on tullut monille vakiintunut käytäntö ja uusi elämäntapa.
Tämä etätöiden merkeissä tapahtunut ja tapahtuva paluumuutto kaupungeista luonnonhelmaan – meren ja järven rantaan sekä jokien varsille – ei niinkään heijastu vakituisen asunnon asumis- ja tilantarpeisiin, mutta tarkoittaa sitä, että kyläkaupat ja muut pienten kuntien palvelut ovat aiempaa enemmän tarpeen ja käytössä ympärivuotisesti. Kesämökeistä tulee ykkös- ja kakkosasuntoja ja etätyöpaikkoja sekä osassa luonteeltaan itsenäisiä palvelu- ja asiantuntija-ammatteja jopa ainoita lähityöpaikkoja.
Ehkä mittavin muutos on tässä kehityksessä nähtävissä siinä, että sinkuilla ja lapsettomilla pariskunnilla sekä vankkaan keski-ikään ehtineillä työntekijöillä kesämökin ja kaupunkiasunnon käyttötapa ja -tarpeet voivat huomaamatta vaihtaa roolia ja paikkaa. Osalle entisestä kesäasunnosta ja -kunnasta on tullut käytännössä se vakituinen pääasunto sekä asuinseutu. Kaupungissa vietetään viikonloppuisin citymökissä vapaa-aikaa elämyksistä ja palveluista nauttien. Pendelöinnistä ja nomadismista on tulossa monille vakiintunut elämäntapa.
Lisääntyvä etä- ja lähityövuorottelu sekä vakituisten ja vapaa-ajan asuntojen välinen pendelöinti sekä roolien muutostrendi ei niinkään heijastu kaupunki-asuntojen ominaisuuksiin tai tilantarpeisiin, mutta saattaa osaltaan lisätä kompaktien asuntojen kysyntää, sekä etenkin kesämökkien modifiointia ja varustelua vakituisen asumisen tarpeisiin – kuten laajennus-, lisäeristys-, ilmanvaihto-, sähköistys-, vesijohdotus- ja viemäröintitarpeita.
Asumisen ja työnteon raamit muuttuvat ja puitteiden kirjo kasvaa. Pysyvätkö määräykset ja viranomaiset perässä – tai edes kartalla?
Viranomaistulkinnat, -vaatimukset ja -ohjeistukset ovat tätä nykyä melko vaikeita tai helposti hyvin harkinnanvaraisia erilaisten uusien pääkäyttötapojen ja palveluntuottajien ilmaantuessa – sekä siten perinteisten talotyyppien rajojen hämärtyessä ja sekoittuessa.
Asumisen laajeneva kirjo normiasunnosta geriatriselle vuodeosastolle
Elämän puitteet ja asumisen kirjo, elinkaari ja kiertokulku laajenevat normiasunnosta palvelu- ja hoiva-asumisen kautta geriatriselle vuodeosastolle
Perinteisten asuntojen – kuten osakeasuntojen, vuokra-asuntojen sekä asumisoikeus- ja osaomistusasuntojen sekä Suomessa harvinaisempien osuuskunta-asuntojen – rinnalle on tullut kasvava joukko uusia asumismuotoja, eri tyyppistä palvelu- ja hoiva-asumista sekä asumis- ja majoitusliiketoimintaa palvelevia asuntola-, majoitus- ja hotellirakennuksia.
Asunnoissa ja asumisessa liu’utaan pienin askelin ja eroin perinteisestä itsenäisestä asumisesta senioriasuntojen ja palveluasuntojen kautta ns. välimallin palvelu-asuntoihin ja niiden kautta edelleen ympärivuorokautiseen sekä palveluoperaattori-tarjoajan pysyvällä henkilökunnalla ja työtiloilla varustettuun palveluasumiseen, tehostettuun palveluasumiseen sekä edelleen täysimittaiseen hoiva-asumiseen. Tällöin siirrytään jo käsitteenä asunnoista ja asumisesta asuntolaan sekä majoitushuoneisiin ja sote-sektorin palvelutoiminnan kunnallisen hoivan ja yksityisten vanhusten hoiva- ja palveluyritysten piiriin, jossa asumisen ja elämän ketjussa viimeisenä lenkkinä ja asumismuotona vanhustenhoidon sairaalat ja hoiva- ja hoitokodit, eli asiakkaiden ja potilaiden pitkäaikaisvuodepaikat sekä -palvelut geriatrisessa sairaalahoidossa.
Pysyvästä asumisesta viikko- ja tuntihotelleihin sekä monikäyttöisiin toimistoasuntohotelleihin
Toinen vastaava, liukuva käsite on perinteisen pysyvään asumiseen tarkoitetun yksityisasunnon ja asuinhuoneiston lisäksi markkinoille tulleet ja lyhytaikaisempaan vuokra-asumiseen tarkoitetut asuinrakennukset eli asuinhuoneistot, jotka vastaavat tilaratkaisuiltaan ja tilantarpeiltaan sekä käytöltään vakituisia yksityisasuntoja, mutta ovat luonteeltaan huoneistohotelleja. Ne ovat jonkun toimijan eli yrityksen liiketoimintaa edustavaa hotelli- ja majoitustoimintaa, kuten City Suites -tyyppiset asuinhuoneistot ja studiot sekä vapaa-ajan viikko-osakkeina myytävät ja vuokrattavat Lapin ja Kuusamon Chaletit. Näissä on tyypillisenä piirteenä ikkunattomat makuutilat ja parvet, erotuksena tavanomaisiin asuntoihin.
Vastaava laajeneva ja liukuva kehityskulku koskee myös perinteisiä toimistorakennuksia ja -tiloja; niiden rinnalle on tullut uutena liiketoimintamuotona toimistohotellityyppisten toimitilarakennusten tarjonta.
Uusimpana ilmiönä on ryhdytty rakentamaan myös vuorokäyttöisiä työ- ja asuintiloja, jonkinlaisia monitoimitoimisto- ja asuntohotelleja, joiden suhteen viranomaiset ovat entistä enemmän ihmeissään. Onko kyseessä lintu vai kala – vai peräti jonkinlainen kameleontin ja vesinokkaeläimen evoluutiomalli, erikoinen, uusi luonnonoikku ja -ilmiö?
Vastine tälle tilojen vuorottelevalle sekakäyttöajatukselle löytyy lähinnä henkilöautojen vuoropysäköintiratkaisuista, joilla parhaimmillaan tehostetaan paikoitusalueiden käyttöä ja pienennetään näin tarvittavan maa-alan tarvetta.
Asumisen ja työnteon käytäntöjen mullistuessa myös tilantarpeet muuttuvat
Mitä erilaisimpien uusien asumisen ja työnteon tilojen ja toimintaympäristöjen syntymisen myötä niiden ns. pääkäyttötarkoituksen tulkinta ja sijoittaminen olevien sääntöjen puitteissa selkeästi ja vakaasti johonkin kategoriaan on asuntojen ja toimistojen alati laajenevalla, harmaalla kentällä toisinaan aika haastavaa ja varmasti siinä syntyy eri puolilla maata myös näin ollen melko erinäköisiä, paikallisia tulkintoja. Joten tässä asumisen ja toimitilojen kentän kiehtovassa kirjossa ja paisuvassa runsaudensarvessa on selvästi tarve ja tilaus myös Topten-käytäntöjen sekä ohjeiden täydentämiselle – sekä myös lainsäädännölle.
Käynnissä oleva muutos tarkoittaa, että myös muunneltavien TATE- ja RAK-teknisten ratkaisujen tarve kasvaa entisestään suunnittelussa. Suomessa asunnot ja työtilat suunnitellaan ja rakennetaan vähintään 50 vuoden käyttöä silmällä pitäen.
Kun ajatellaan ajanjaksoa 50 vuotta taaksepäin sekä sinä aikana tapahtunutta tieteen ja tekniikan kehitystä ja sen vaikutusta asumiseen ja työntekoon sekä kokonaisiin ammattikuntien syntyyn ja katoamiseen, on luultavaa, että kehitys jatkuu ja jopa kiihtyy seuraavien 50 vuoden aikana.
Jo 1960- ja -70-luvuilla nousi suunnittelussa esille paikalla rakennetun, stabiilin kertarakentamisen sijaan joustavasti muuntuva ja orgaanisesti kasvava, sekä tarpeen mukaan purettava ja siirrettävä rakennekeskeinen, standardisoituihin moduuleihin ja mitoitukseen perustuva konstruktivistinen ja strukturalistinen järjestelmäarkkitehtuuri sekä elementteihin perustuva rakennustapa. Tätä trendiä edustaa hyvänä esimerkkinä Oulun yliopiston Linnanmaan rakennuskompleksi, jota on laajennettu ja muokattu muuttuviin tarpeisiin kymmenien vuosien aikana.
Ufomainen, ilmankostuttajan näköinen Futuro-talo on toinen hyvä esimerkki täysin esivalmisteisesta, ultramodernista, muovisesta vapaa-ajan asunnosta, jonka huikea, mutta varsin lyhyeksi jäänyt menestystarina oli oman avaruusaikansa innovaatio ja muotovalio mediahitti.
Kuten tiedämme, usein näillä oman aikansa ihanteita ja ideoita edustavilla idealistisilla ratkaisuilla on kuitenkin tapana vanhentua, koska toiminta ja sitä myöten tarpeet muuttuvat – ajan hampaan tekemän myyräntyön aiheuttaman rapistumisen ohella, sekä alati uudistuvan tekniikan sekä uusien rakenteiden, rakennustapojen ja -materiaalien myötä.
Uudet rakenteet ja materiaalit paljastavat myös niihin liittyvät mahdolliset rakennusfysikaaliset rajoitteensa ja ongelmansa vasta ajan saatossa, jolloin saatetaan joutua mittaviin korjauksiin tai jopa purkamaan tietämättömyyden takia tehdyt virheet.
Emme tiedä tulevaisuutta, joten voimme vain tehdä valistuneita arvauksia ja ennusteita, mitä tuleman pitää, varautukaamme siis parhaamme mukaan siihen – mahdollistamalla mahdolliset muutokset!
Etenkin asemakaavoituksessa, tontin luovutuksessa sekä suosimalla arkkitehtikilpailuja voidaan monella tapaa edistää sekä varmistaa asuntosuunnittelun ja asumisen tilallistoiminnallista ja esteettistä laatua.
Rakennusvalvonnalla on keskeinen asema ja rooli sekä mahdollisuus omalla aktiivisella otteellaan ja toiminnallaan vaikuttaa siinä vaiheessa, kun hanke- ja viitesuunnitelmahankkeet kypsyvät suunnittelu- ja rakennushankkeiksi ja muovautuvat konkreettisiksi, asukkaita palveleviksi asuintiloiksi.
Jos voimme näillä laatuohjauksen työkaluilla ja aktiivisella otteella asunto-suunnittelua ja rakentamista ohjaavina ja valvovina viranomaisena osaltamme edistää parempia asuntoja ja asuinympäristön laatua, toiminnan tulee olla tässäkin suhteessa tasapuolista, avointa ja johdonmukaista – toisin sanoen sille tulee luoda selkeät, yhtenäiset käytännöt, joita noudatamme.
Janne Rajala
Kaupunginarkkitehti.
Oulun rakennusvalvonta.