Juha Ilonen: Julkisivustakatsojat. Ihmis- ja eläinhahmot Helsingin arkkitehtuurissa. AtlasArt 2021. 496 sivua.
Arkkitehti, taiteilijaprofessori Juha Ilonen on saanut viisivuotisen urakkansa päätökseen. Massiivinen teos Julkisivustakatsojat esittelee kahdensadan vuoden ajalta pääkaupungin rakennusten julkisivuja eri tavoin elävöittävät eläin- ja ihmishahmot.
Juha Ilonen on jo aiemmin tullut tunnetuksi valtavirrasta poikkeavista aihevalinnoista. Teos Toinen Helsinki – kortteleiden kääntöpuolen arkkitehtuuri (1996) esitteli kookkaiden mustavalkokuvien avulla Helsingin umpikortteleiden sisä- ja takapihojen katseilta piiloon jäävää arkkitehtuuria. Vuonna 2013 ilmestynyt Kolmas Helsinki mursi myyttejä Helsingin paraatikatujen varsien rakennusten muuttumattomuudesta ja tarkkoihin arkistotutkimuksiin perustuen toi esiin rakennusten kerroksellisuuden.
Tällä kertaa aiheena on lähes sadan vuoden ajan marginaaliin jäänyt, mutta pitemmässä aikatarkastelussa tärkeää osaa näytellyt rakennusten ornamentiikka. Tai rakennusten julkisivujen koristelu, joka sai 1900-luvun arkkitehtuurin murroksissa vielä huonomman kaiun. Juha Ilonen toteaa johdantoartikkelissa, kuinka arkkitehtuurin ja kuvataiteen liittoa koetellut ero vaikutti 1960-luvulle tultaessa jo lopulliselta. Monille yllätyksenä hyväksyttiin ornamentit ja kuvat 2000-luvulla uudestaan osaksi arkkitehtuuria.
Teos keskittyy Helsinkiin, mutta samalla kun pääkaupungin rakennusten julkisivuihin veistoksia ja muuta esittävän taiteen elementtejä luoneiden taiteilijoiden tuotantoa ja elämänkaarta teoksessa esitellään, on mukaan otettu heidän kohteitansa myös muualta Suomesta ja erityisesti Viipurista. Monet taiteilijoista kuuluvat Suomen kuvanveistotaiteen nimekkäimpiin edustajiin. Joukossa on vähemmänkin tunnettuja nimiä. Osa arkkitehtikunnasta on huolehtinut itse veistos- ja muusta koristelusta Gesamtkunstwerk (kokonaistaideteos) -hengessä vähintäänkin koristelut ja veistokset luonnostellen, vaikka konkreettisen työn on hoitanut ammattiveistäjä. Aikakirjoihin on jäänyt esimerkiksi muurari-kuvataiteilijan Yrjö Kyllösen kommentti, kun hän toteutti tällä hetkellä vaille käyttöä jääneen, Kaarlo ja Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitteleman Lastenlinnan koko julkisivun peittävän rappauskoristelun ja kotkareliefit: ”Enhän mie mittää, sitähän mie vaan, että kauneutta ihmisille arkiharmaan keskelle”. Vuonna 1948 valmistunut Lastenlinna on esimerkki myös siitä murroksesta, joka sysäsi syrjään julkisivujen koristelun moneksi vuosikymmeneksi. Mannerheimin Lastensuojeluliiton rakennuttaman Lastenlinnan kuvamaailman sopivuudesta pyydettiin jopa taidehistorian dosentin lausunto, varsinkin kun kotka-aiheen koettiin tuovan mielleyhtymiä Saksaan ja kansallissosialismiin. Arkkitehtikunta, tai ainakin sen kellokkaat, suhtautuivat torjuen Lastenlinnan muotokieleltään modernistisen rakennuksen kuorruttamiseen rappauskuvioilla, Sakari Tohkan lapsiaiheisilla veistoksilla ja Yrjö Kyllösen ilmeisen suurella vapaudella veistämillä kotkareliefeillä.
Lähemäen lastentalo, Mikkeli. Michael Schilkinin kookas keramiikkakooste Nuori polvi hallitsee lastentalon valkoista funkisrakennusta, jonka suunnitteli kaupunginarkkitehti Eero Jokilehto.
Lauri Jääskeläisen akvarellityö Lähemäen lastentalosta.
Vaikka Juha Ilonen on omaksunut lähtökohdakseen välttää teoksessa esiteltyjen satojen rakennusten arkkitehtuurin ja niissä olevien koristeiden arvottamista, pystyy rivien välistä ainakin arvuuttelemaan Ilosen omia arvioita ja preferenssejä. Itse asiassa lukija jää ehkä kaipaamaankin kannanottoja. Toisaalta Ilosen valitsema enemmän objektiivinen lähestymistapa jättää aiheesta kiinnostuneelle lukijalle vapaat kädet lähteä, mikäli mahdollista, omakohtaisesti syventymään kohteisiin paikan päällä ja ottamaan kantaa, miellyttääkö yksittäisen rakennuksen julkisivu vai ei. Itselleni oli viime kesänä pieni löytö, kun Mikkelissä sattumalta törmäsin Lähemäen lastentaloon. Googlaamalla selvisi, että vuonna 1949 valmistuneen funkishenkisen ja edelleen puhdaslinjaisen ja herkän kohteen oli suunnitellut muun muassa Mikkelin kaupunginarkkitehtina toiminut Eero Jokilehto. Lastentalon valkoista seinäpintaa koristavat suurikokoiset keraamiset eläin- ja luontoaiheet, joista välittömästi tuli mieleen Kauppakorkeakoulun kookkaat seinäreliefit. Yllätys ei ollut, että reliefit ovat saman taiteilijan, Michael Schilkinin luomuksia. Venäläissyntyinen Schilkin on eräs niistä taiteilijoista, jotka Juha Ilonen esittelee teoksessaan kattavasti.
Schilkiniäkin perusteellisemman läpikäynnin on Ilonen, ja aivan ansaitusti, omistanut Gunnar Finnelle. Finne suorastaan keskittyi 1910-luvun alusta aina 1940-luvulle saakka rakennusveistoksiin, joita löytyy pelkästään Helsingistä noin kolmessakymmenessä rakennuksessa Eduskuntatalosta suomenkielisen työväenopiston päärakennukseen, Osuusliike Elannon henkilökunnan asuintaloon ja lukuisten asunto-osakeyhtiöiden kohteisiin.
Vähemmän tunnetuksi on jäänyt Alvar Aallon yllättävän runsaslukuinen määrä julkisivuveistoksia, joista vain harva toteutui. Ilonen kertoo, kuinka Aalto luonnosteli ihmisaiheisia julkisivureliefejä tai -veistoksia noin kahdenkymmenen rakennuksen suunnitelmaan 1960-luvun alkuun asti. Niistä lähes kaikki jäivät luonnosten asteelle. Poikkeuksena oli Rovaniemelle Aallon luonnostelema, revontulia ja taimenta esittävä pronssiteos, joka valmistui vuonna 1962 Aallon suunnitteleman, kauppaneuvos Ahon rakennuttaman asuin- ja liiketalon julkisivuun kiinnitettynä (Koskikatu 18–20). Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja toteutti Aallon luonnosteleman, kymmenen metriä korkean pronssiteoksen Aurora borealis. Veistos poistettiin julkisivusta vuonna 2011.
Juha Ilosen uusin teos on lähes mammuttimainen läpikäynti ihmis- ja eläinhahmoista Helsingin arkkitehtuurissa. Valtaosin Ilosen itsensä ottamat valokuvat ja arkistojen kätköistä esiin haettu vanhempi kuvallinen aineisto on olennainen osa tätä atlasta. Tekstiosuus etenee sekä kronologisesti että aihepiireittäin ja jo sinällään muodostaa valtavan tietoaineiston ei pelkästään teoksen ydinaiheesta, vaan arkkitehtuurin kehityskaaresta yleisemmin. Lähdeaineisto ja lähdeviitteet eivät jätä toivomisen varaa. Kattavat hakemistot kohteiden osoitetietoineen helpottavat kiinnostuneita suunnittelemaan omia reittejä julkisivutaidetta ihmettelemään. Suuriformaattisena ja 2,7 kiloa painavana teos ei ole kävelyretkille helposti mukaan otettavissa.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri
Cookie | Duration | Description |
---|---|---|
cookielawinfo-checkbox-analytics | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics". |
cookielawinfo-checkbox-functional | 11 months | The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional". |
cookielawinfo-checkbox-necessary | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary". |
cookielawinfo-checkbox-others | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other. |
cookielawinfo-checkbox-performance | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance". |
viewed_cookie_policy | 11 months | The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data. |