Menu
Rakennushankkeissa lasketaan kustannusten ohella tarkasti aikaa, aikataulua ja ajan kulumista eri tehtäviin. Aika on rahaa monessa mielessä. Aikaa ja rahaa kuluu suunnitteluun, vuorovaikutukseen, rakentamisen valmisteluun – ja lupaprosesseihin. Olen toiminut kahdeksan vuoden ajan Helsingissä lupa-arkkitehtina 2000-luvun alussa. Pidin työstäni, mutta aikaa on jo kulunut siitä, kun siirryin omaa uteliaisuuttani seuraten yksityiselle puolelle kokeillakseni jälleen suunnittelijan siipiäni. Ne ovat kantaneet runsaat neljätoista vuotta siten kuin aikanaan toivoin. Olen saanut osallistua niin kiehtoviin rakennussuunnittelu-, korjaus- ja kehittämishankkeisiin arkkitehti- ja pääsuunnittelijana kuin kaupunkikehittämishankkeisiin valaistussuunnittelijana. Jokaisessa tehtävässä olen kohdannut myös rakennuslupaprosessin.
Ravintola Maxill marraskuussa 2022.
Kultaako aika muistot?
Vielä pidempi aika on kulunut ensimmäisestä vastavalmistuneena arkkitehtina hoitamastani oikeasta rakennuslupaprosessista. Kyse oli liiketilan muuttamisesta ravintolakäyttöön 1990-luvun alussa Helsingin eteläisissä kaupunginosissa. Prosessille ei ollut luvassa sujuvaa etenemistä, sillä tuohon aikaan pidettiin lähes mahdottomana muuttaa asuinkerrostalossa maantason liiketiloja kaupasta ravintolaksi. Uuden käyttötarkoituksen arvioitiin aiheuttavan häiriötä ympäristöönsä ja edellyttävän merkittäviä teknisiä muutoksia kiinteistöön. Pelkästään sisätilamuutokset ilmanvaihto- ja akustointivaatimuksineen, esteettömine wc-tiloineen ja keittiötilojen mitoituksineen edellyttivät kokemattomalta mutta sitäkin sinnikkäämmältä arkkitehdilta merkittävän määrän selvitystyötä. Asiat etenivät hankkeeseen ryhtyvän ja mukana olleen monitaitoisen työryhmän kanssa mukavasti, mutta sitten tuli aika lähestyä rakennusvalvontavirastoa.
Käsin piirretyt suunnitelmat ja leikkaa-liimaa-menetelmällä kootut havainnekuvat kainalossani saavuin etukäteen varattuna aikana tapaamaan kohteen rakennuslupa-arkkitehtia. En ollut siihen mennessä koskaan käynyt Siltasaarenkatu 13:ssa sijainneessa virastossa. Jännitin kohtaamista valtavasti varsinkin, kun tiesin miten kireä aikataulu ravintolalla oli ja miten rajallinen määrä rahaa sen toteuttamiseen oli käytettävissä. Lupa-arkkitehtina oli Eija-Leena Airaksinen, erittäin napakka ammattilainen. Hän todennäköisesti havaitsi välittömästi aloittelevan arkkitehdin innokkuuden ja muutoshankkeen haasteet. Vasta paljon myöhemmin hahmotin, että koko hanke olisi voinut kaatua, elleivät kaikki tähdet olisi olleet oikeassa asennossa: löytyi kaiken tukensa tarjonnut kokenut lupakäsittelijä ja työtä pelkäämätön, itseensä ja suunnittelutaitoonsa luottanut nuori arkkitehti. Kaikki hankkeeseen liittyvät suunnitelmavaatimukset ja tekniset selvitystarpeet käytiin lävitse ensimmäisessä tapaamisessamme niin ettei minulle jäänyt mitään epäselväksi. Ei edes se, että ravintolakäytön edellyttämä massiivinen ja kallis rasvakanava rakennuksen pihajulkisivulle oli ensin suunniteltava, näytettävä mahdollisimman aidosti tilannetta esittävässä havainnekuvassa ja vietävä nopealla aikataululla kriittisenä tunnetun kaupunkikuvaneuvottelukunnan arvioitavaksi. Kaupunkikuvallisten ja teknisten opastusten avulla myös rasvakanava saatiin toteutettua ja ravintolan rakennustyöt tehtyä. Aikaa ja rahaa kului, mutta pysyttiin kipurajan tuntumassa, hanke valmistui ja hyväksyttiin käyttöön.
En usko, että ilman Eija-Leenan asiantuntevaa, määrätietoista mutta ystävällistä opastusta ja rakennusluvan sujuvaa käsittelyä ravintola Maxill Helsingin Korkeavuorenkadun varrella olisi avautunut vuonna 1993. Ravintola avautui ankeimpaan 1990-luvun lamaan, mutta on menestynyt ja ilahduttanut hyvän ruoan ja kauniin interiöörin ystäviä kohta kolmekymmentä vuotta. Ravintolahankkeeseen ryhtyneellä henkilöllä oli aikanaan selkeä, oikeaan osunut näkemys sijaintipaikan vahvuuksista ja tutkittua tietoa alueen potentiaalisesta asiakaskunnasta. Tilojen sisustuksesta vastasivat taiteilijat. Moni esine sisätiloissa edustaa kiertotaloutta, tosin tuota sanaa tuskin tunnettiin 1990-luvun alussa.
Tuskastuttavistakin vaikeuksista kelvolliseen lopputulokseen kuljettanut ensimmäinen oma lupaprosessi loi positiivisen käsityksen Helsingin rakennusvalvonnasta. Kokemus vaikutti aikanaan vahvasti kiinnostukseeni itse hakeutua rakennuslupa-arkkitehdin tehtäviin.
Ravintola Maxillin hieno seinäreliefi vuodelta 1993.
Sujuvuus – uhka vai mahdollisuus?
Nyt kolmisenkymmentä vuotta ja kymmeniä lupaprosesseja myöhemmin muistan usein Maxill-prosessia. Rakennusvalvontavirasto on Helsingissä muuttunut rakennuslupapalveluksi, piirustukset on jo parikymmentä vuotta laadittu sähköisinä ja ne ladataan hakemuksiksi sähköiseen Lupapisteeseen. Koronapandemia katkaisi pariksi vuodeksi mahdollisuudet pitää oikeita palavereita saman pöydän ja suunnitelmien äärellä. Lupia haetaan, rakennuksia rakennetaan, laajennetaan ja korjataan. Elämme sumean tulevaisuudennäkymän edessä johtuen Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan ja sodan johdannaisvaikutuksista globaalisti ja lokaalisti. Epäselvässä maailmassa toivomme laissa ja muissa yhteisissä pelisäännöissä sovittujen toimenpiteiden etenevän ennakoitavasti ja sujuvasti. Erilaisia toimintamalleja on kehitetty vilpittömässä aikeessa sujuvoittaa ja selkeyttää tehtäviä lupaprosessista kohti terveellistä, turvallista ja kaunista toteutusta.
Peilaan rakennusvalvonnan lupakäsittelyn sujuvuutta Helsingin kaupungin eettisten periaatteiden kautta, niistä ensimmäinen toteaa, että
Työskentelemme asukkaita varten.
Edistämme asukkaiden ja palveluiden käyttäjien hyvinvointia ja kaupungin elinvoimaisuutta. Olemme kaikessa toiminnassamme palvelutehtävässä. Ymmärrämme ja ennakoimme kaupunkilaisten ja palvelujen käyttäjien tarpeet. Tavoitteenamme on hyvä asukas- ja käyttäjäkokemus.
Teemme kaiken jatkuvasti hieman paremmin, jotta helsinkiläisten elämä olisi parempaa. Toimintamme perustuu avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Päätöksenteko on avointa, julkista, tasapuolista; päätösten vaikutukset arvioidaan mahdollisimman hyvin. Kaupungin viestintä on avointa, ajankohtaista, ennakoivaa ja totuudenmukaista. Se antaa kaupunkilaisille, medialle, viranomaisille ja muille sidosryhmille ja yhteistyökumppaneille hyvät tiedot palveluista ja päätöksenteosta.
Painotamme kaikessa toiminnassamme rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaista kohtelua. Vuorovaikutus ja osallisuus ovat meille tärkeitä. Rakennamme yhdessä asukkaiden ja eri yhteisöjen kanssa vakaata ja turvallista elinympäristöä.
Rakennusten ja niiden korjaamisen suunnittelu edellyttää yhä useamman ammattialan yhteistyötä. Sekä suunnittelijoilla että kaupungin organisaatioilla on tarkasteltavana muun muassa arkkitehtuurin laatu ja kaupunkirakenteen asettamat tavoitteet, yksittäisen suunnitelman sopiminen ympäristöönsä, ilmastonmuutoksen torjuminen, erilaisten määrällisten ja asemakaavallisten tavoitteiden toteutettavuus, taloudelliset realiteetit, materiaalien kierrätettävyys ja ratkaisujen toiminnallinen kestävyys. Aikataulut ovat entistä kireämmät ja tutkittavien osa-alueiden määrä kasvaa.
Mistä sujuva lupakäsittely alkaa? Mistä tunnistaa hyvän asiakaskokemuksen? Palvelun henkilökohtaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta. Lupahakemusta voisi verrata räätälintyönä tilattavaan pukuun: asiakas tulee tapaamiseen ja kuvailee, minkälaiseen tarkoitukseen puku / rakennushanke olisi tulossa. Räätäli / lupakäsittelijä kertoo ensimmäisessä tapaamisessa, mitä tällaiseen tilaukseen / hankkeeseen on asiakkaan toimitettava. Mitat otetaan, kangas ja kustannus määritellään / käydään lävitse lupaan tarvittavat suunnitelmat ja muut dokumentit.
Ensitapaamisessa otetaan puheeksi selkeästi erityistoiveet istuvuuden osalta / tässä hankkeessa huomioitavat suojelutavoitteet ja kaikki mahdolliset muut paikasta johtuvat seikat. Kun nämä asiat on selvitetty, tulee räätälin tuoda selkeästi asiakkaan tietoon mahdolliset puvun valmistamiseen liittyvät vaiheet ja riskit / lupakäsittelijän on mainittava lupakäsittelyyn liittyvät määräykset, ohjeet ja niiden mahdollinen tulkinnanvaraisuus.
Hyvää asiakaskokemusta pohjustaa ammattilaisten antama arvio työn valmistumisen realistisesta aikataulusta. Mikäli aikataulu jostain syystä venyy, ilmoittaa siitä asiakkaalleen niin räätäli kuin lupakäsittelijäkin. Vaikeasti ymmärrettävät tai huolimattomasti kerrotut räätälin opastukset pukua tilaavalle voivat aiheuttaa väärän materiaalivalinnan ja epäonnistuneen puvun. Rakennussuunnitelmien viranomaisten piiriin sulkemat käsittelyprosessit ja kryptiset viestit niiden sisällöistä palauttavat viranomaistyötä kohti 1950-lukua, jolloin kuulemma lupapiirustusten sidontaan käytetystä väärästä narumateriaalistakin saattoi aiheutua luvan myöntämiselle este.
Toisella tapaamiskerralla räätälin luona muotoon harsittua pukua sovitetaan asiakkaan päälle, todetaan onnistumiset ja kehittämistarpeet, sovitaan jatkotoimenpiteistä. Mikäli tällainen toinen tapaaminen olisi lupakäsittelijän kanssa mahdollinen jalkauduttaisiin lupakohteeseen. Monen uudisrakennuksen, ullakkohankkeen, laajennuksen ja laajempien parvekemuutosten ympäristön omakohtainen kokeminen sekä vahvistaisi lupakäsittelijän kaupunkituntemusta, lisäisi asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta että näyttäisi alati muuttuvan kaupunkiympäristön realistisena kokonaisuutena paremmin kuin tarkastelemalla piirustuksia, havainnekuvia tai ilmavalokuvia.
Asiakkaan näkökulmasta uhkia lupakäsittelyn sujuvuudelle voivat aiheuttaa niin käsittelyyn kuluva ennakoimattoman pitkä aika kuin viranomaisen käsittelyn kuluessa esittämät lisävaatimukset. Suuriin uudishankkeisiin panostetaan enemmän sekä rakennusvalvonnassa että hankkeeseen ryhtyvän organisaatioissa. Pienehköissä rakennus- ja korjaushankkeissa kaikki asiantuntijat ja suunnittelijat voivat olla pienistä suunnittelutoimistoista, joiden työkanta koostuu enimmäkseen juuri korjaus- ja muutostöistä. Pitkäksi ja mutkikkaasti muotoutuvat lupaprosessit voivat tarkoittaa suunnittelijalle monenlaisia ongelmia, eikä vähiten asiakastyytyväisyyden osalta. Hankkeeseen ryhtyvä ja arkkitehti ovat lupapalvelun asiakkaita, mutta lupakäsittelyn kiemuroita juuri arkkitehti joutuu selostamaan omalle maksavalle asiakkaalleen, hankkeeseen ryhtyvälle.
Asiakas aina oikeassa?
Vielä voimassa olevassa maankäyttö- ja rakennuslain asetuksessa pääsuunnittelijan tehtävät määritellään näin:
”Pääsuunnittelijan on huolehdittava yhteistyössä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla:
1) hankkeen aikataulusta ja suunnitteluajan riittävyydestä;
2) suunnittelun lähtötietojen kattavuudesta ja ajantasaisuudesta sekä lähtötietojen toimittamisesta muille suunnittelijoille;
3) suunnitelmien riittävyydestä;
4) lupa-asiakirjojen ja erityissuunnitelmien ja selvitysten laatimisesta ja toimittamisesta rakennusvalvontaviranomaiselle;
5) lupapäätöksen jälkeen suunnitelmiin tehtävien muutosten suunnittelun yhteensovittamisesta ja muutosten edellyttämän hyväksynnän tai luvan hakemisesta:
6) suunnittelijoiden vastuunjaosta ja yhteistyöstä sekä suunnittelun yhteensovittamisen menettelyistä.”
Vastaavasti ”Helsingin rakennusvalvontapalvelut vastaa rakennusvalvonnasta, käsittelee lupahakemukset ja tallentaa rakennussuunnitelmat sekä valvoo rakennustyötä ja rakennettua ympäristöä”
Helsingin kaupunki kaupunkiympäristön toimiala, johtamisen jaoston päätös 14.11.2016 §8.
Rakennusvalvonnan tehtävänä on osaltaan varmistaa, että Helsingissä noudatetaan hyvää rakennustapaa ja että rakennettu ympäristö on terveellinen, turvallinen ja kestävä.
Rakennusvalvonta on onnistunut tehtävässään, kun rakennetun ympäristön ja kaupunkikuvan muutokset vahvistavat Helsingin omaleimaisuutta ja asemaa yhtenä maailman viihtyisimmistä kaupungeista.
Sähköisinä hakemuksina Lupapisteeseen tallennettavat asiakirjat eivät välttämättä prosessin alkaessa ole täydellisiä ja parhaimmillaankin vähintään pääpiirustusmerkinnöistä on löydettävissä puutteita. Suunnitelmia laativat arkkitehdit ovat usein paljon kiinnostuneempia suunnitelmansa arkkitehtonisista laatutekijöistä kuin lupa-aineiston virheettömyydestä. On myös suunnittelijoita, joiden tavoitteena on tuottaa laadun sijaan määrää.
Erilaisten lupaan tarvittavien liitteiden ja muun aineiston kokoaminen ei tunnu kuuluvan keskeisesti arkkitehdin professioon, tehtävä turhauttaa ja tuntuu vievän aikaa luovalta suunnittelutyöltä. Toisaalta omaa suunnitelmaa ei pääse toteuttamaan, ellei sille myönnetä toteuttamislupaa eli rakennuslupaa. Lupakäsittely viivästyy, jos tieto esitetyn suunnitelman tarkennus- ja täydennystarpeista tulee lupakäsittelyn suunnasta vähittäin. Tällöin myös suunnitelma-aineisto Lupapisteessä tarkentuu hitaasti.
2000-luvun helsinkiläinen arkkitehtuuri ja rakentaminen kompastelevat ilmastokriisin, kaupunkirakenteen tiivistymisen, globaalien konfliktien, materiaalipulan, kuivuuden, merenpinnan nousemisen ja rakentamisen kalleuden kanssa. Tällaisessa maailmassa tarvitaan lupahankkeisiin pöydän molemmilta puolilta keskittynyt panostus oikeaan aikaan. Asukkailla ja hankkeisiin ryhtyvillä saattaa olla erilaisia käsityksiä kuin viranomaisella siitä, mitkä toimenpiteet tuottavat toivottua Helsingin omaleimaisuutta ja viihtyisyyttä. Avoin keskustelu ja entistä avoimemmat prosessit, jalkautuminen kaupunkiympäristöön ja rakentava palveluhenkisyys – olisivatko nämä ainekset, joilla vielä nykyisestään kehittäisimme yhteisiä hankkeitamme sujuvammaksi?
Omat kokemukseni Helsingissä ovat olleet useammin sujuvia kuin sujumattomia. Silti ne omat ja kollegoiden ristiriitaiset asiakaskokemukset rakennuslupapalvelusta kaihertavat, sillä luvanhakija ja pääsuunnittelija eivät voi valita toista rakennusvalvontapalvelua, jos on tarvetta rakentaa Helsingissä. Vertailuun käyttämääni räätäliä voi vaikka kilpailuttaa ja valita itselleen sopivimman palvelun.
Marjut Kauppinen
Arkkitehti SAFA M.Arch.
Valaistuspäällikkö, Kaupunkiympäristön toimiala, Helsingin kaupunki.
Kuvat: Marjut Kauppinen, Matti Karjanoja.