Menu
RY-lehti jatkoi perinteisten maakuntamatkojensa traditiota, jonka korona oli keskeyttänyt. Kesän 2021 matkakohteeksi valikoitui Lohja. Matkapäivän koittaessa olivat Lohjan asuntomessut oheistapahtumineen juuri päättyneet. Lohjan johtavalta rakennustarkastajalta Paula Mäenpäältä järjestyi aikaa tapaamiselle, johon saatiin mukaan myös arkkitehti Matti Kuittinen, monella tavalla mielenkiintoisen asuntomessukohteen suunnittelija. Antoisaan tapaamiseen RY-lehden puolelta osallistuivat Ulla Vahtera ja Lauri Jääskeläinen. Elokuisesta hellepäivästä tuli ajatuksia herättävä ja inspiroiva.
Piirteitä
Hiukan vajaan 50 000 asukkaan Lohja on kääntämässä muuttotappionsa muuttovoitoksi. Omenoista ja keskiaikaisesta kivikirkosta, Pyhän Laurin kirkosta, tunnettu Lohja on vuosituhantisesta asutushistoriastansa huolimatta viime vuosikymmeninä jäänyt vähemmälle huomiolle kuin monet muut yhtä pitkän ja katkeamattoman historian kerryttäneet kaupungit. Pääkaupungin lähituntumasta huolimatta paikkakunta on pysyttäytynyt omissa oloissaan. Tunnin junan tuloa odotellaan ja sen myötä muutoksia.
Väkiluvultansa Lohja on Suomen 24. suurin paikkakunta. Lohja on perinteinen teollisuuskaupunki. Puunjalostus ja kaivostoiminta ovat kulkeneet käsi kädessä. Lohjalle tyypilliset kalkkikiviesiintymät johtivat kalkki- ja sementtitehtaan perustamiseen. Lohjanjärven rannan höyrysahoilta saatiin kalkinpoltossa tarvittavaa puuta, jota oli helppo kuljettaa proomuilla pitkin järvenselkiä. 1990-luvun alun lama kuritti rakentamista, ja Virkkalan kalkkitehdas suljettiin uusien ruotsalaisten omistajien toimesta vuonna 1994. Virkkalan tehdasalueen vieressä oleva Lohja Oy:n entinen pääkonttori on nykyään toimistohotellina. Tytyrin kaivoksesta louhitaan edelleen kalsiittikiveä yli 200 metrin syvyydessä. Lohjan Kirkniemen paperitehdas on suuri työllistäjä. Uudenmaan suurin järvi, Lohjanjärvi, on sadan vuoden ajan houkutellut pääkaupungista ja Turusta lomanviettäjiä.
Rakennusvalvontatyöstä
Johtava rakennustarkastaja Paula Mäenpää ehtii ja on jo ehtinyt moneen. Paula on työurallansa kiertänyt Uuttamaata ristiin rastiin. Lohjan johtavaksi rakennustarkastajaksi hän tuli vuonna 2013 Karkkilasta, jossa hän oli vastaavana rakennustarkastajana. Sitä ennen tutuksi tuli Nummi-Pusula, joka yhdessä Karjalohjan kanssa liitettiin osaksi Lohjan kaupunkia vuonna 2013. Suosittu pääkaupunkilaisten mökkikunta Sammatti yhdistyi Lohjaan jo vuonna 2009.
Työssään Lohjalla Paula on huomannut rakentamisen vilkastumisen merkkejä. Esimerkiksi vuonna 2020 myönnettiin 9 asuinkerrostalolupaa – yleensä lupapäätöksiä on vuosittain tehty kahdesta kolmeen kerrostalolle. Työllistävintä on kuitenkin loma-asuminen: yli 8 500 vapaa-ajanasuntoa muutostoiveineen näkyy myös rakennusvalvonnan arjessa. Yksi Lohjan keskeisistä ominaispiirteistä on edelleen juuri loma-asuminen.
Rakennuslupapäätösten vuosittainen määrä on 600. Rakennusvalvonnassa toimii johtavan rakennustarkastajan lisäksi yksi lupa-arkkitehti, kaksi lupainsinööriä, LVI-tarkastaja ja kaksi lupasihteeriä. Kaksi henkilöä tekee katselmuksia. Rakennusrekisterin korjaustyöprojektiin ja paperiarkiston sähköiseen muotoon skannaukseen on kiinnitetty kaksi henkilöä. Vuodesta 2016 alkaen Lohjan rakennusvalvonta on tehnyt päätökset sähköisessä järjestelmässä ja arkiston muutos jatkaa kauttaaltaan sähköiseen asiointiin siirtymistä. Laajalle kunnalle sähköinen järjestelmä on toimivuuden edellytys.
Sympaattinen alue syntyy
Messualueeksi valikoitunut, parin kilometrin päässä Lohjan keskustasta sijaitseva Hiidensalmi Lohjanjärven rannalla on entistä sahateollisuuden aluetta. Päänsärkyä Osuuskunta Suomen Asuntomessuille ja Lohjan kaupungille tuli messualuetta koskevasta asemakaavasta tehdystä valituksesta. Kaavavalitus saatiin lopulta neuvoteltua pois. Pandemia oli sitten seuraava yllätys. Messujen kävijämäärä, 80 000, oli loppujen lopuksi iloinen yllätys. Viime vuonna jäätiin Tuusulan Rykmentinpuiston asuntomessujen osalta alle 70 000 kävijän.
Tutustuminen messukohteisiin etukäteen ei paljoa luvannut. Paikallakäynti muutti apean epäröinnin täysin. Messualueesta oli saatu ehyt ja harmoninen kokonaisuus, minkä ansiosta alueen voi todeta edustavan koko asuntomessukavalkadin huippua. Entuudestaan kaunis luonnonmaisema oli jalostunut harkitun tasapainoiseksi asuinympäristöksi. Keskenään hyvinkin erilaiset rakennukset asettuivat luontevasti toistensa tuntumaan muodostamaan ehyttä katukuvaa. Messualueilla tällainen ei ole juurikaan onnistunut. Vahvaksi tuntumaksi jäi, että rakennusvalvontaviranomaisen paneutunut työ on ollut onnistumisen perustekijöitä. Ratkaisevalla tavalla nimenomaan mittakaavan hallinta osoitti voimansa ympäristön laatutekijänä. Myös värityksen maltillisuudella on ollut myönteinen vaikutus.
Asemakaava oli laadittu väljäksi. Rakentajille väljyys on mahdollistava, mutta rakentamisen ohjaukseen asemakaava ei antanut välineitä. Yleisen laadukkuuden varmisti asuntomessuhanketta varten perustettu laaturyhmä, jonka kokoonpanossa viranomaisedustuksen lisäksi oli henkilövalintoja poliittiselta pohjalta.
Ohjaustyössä oli erityispiirteensä. Rakennushankkeisiin ryhtyvät esittivät toiveensa sekä rakennuspaikoista että toteutettavista rakennuksistaan. Järven läheisyys houkutti, mutta rantaa ei Lohjallakaan riitä kaikille. Ohjauksessa kunnioitettiin rakennussuunnitelmaa, mutta rakennuspaikka määräytyi lopulta kaupunkikuvallisista tavoitteista: samankaltaisia rakennuksia sovitettiin toistensa läheisyyteen. Työ edellytti ohjausta, suunnitelmia oli säädettävä. Rakentajat eivät välttämättä päässeet toivomilleen tonteille, mutta sen sijaan he saivat lähettyvilleen rauhallista kaupunkikuvaa.
Messualueen rakennuslupien käsittelyä priorisoitiin, jotta hankkeet saatiin ajoissa alulle. Lupakäsittelyn luulisi olevan sujuvaa, olihan liikkeellä kokeneita talotoimittajia, suunnittelijoita ja rakentajiakin. Ihan näin ei ollut. Toki työmäärän ennustettiin olevan normaalikäsittelyihin verrattuna suuremman, jopa 4-kertaisen, mutta työmäärä oli 10-kertainen. Lisäresursseja rakennusvalvonnalla ei ollut. Väljä asemakaava, jossa myös Lohjalle uusia aluemääritelmiä ja huolellinen ohjaus ohjausryhmävaiheineen ovat yhdistelmä, joka vei aikaa. Sen sijaan oletus, että asuntomessut ovat yksi tie saada laadukkaalle rakennuspaikalle laadukasta rakennettua ympäristöä osoittautui todeksi. Myös taide löysi tiensä yhdeksi laatutekijäksi. Onnistuneen kokonaisuuden olennainen laatutekijä on kuitenkin lopulta Lohjan kaupunki itse: rakentamisen ohjauksen lisäksi myös panostus katu-, viher- ja ranta-alueiden pohdittuun ja huoliteltuun lopputulokseen on silmiinpistävän laadukas. Alue ei ollut työmaa, alue oli valmis. Ja kaunis.
”Alue on erityinen meille, näin laadukasta ei aiemmin ole tehty. On viherkattoja, yhteisöllisyyttä ja taideaihetta”, on Paulan toteamus. Tyytyväisyyteen voi hyvin yhtyä.
Pyöreä talo
Asuntomessuilla on liki aina jokin erityinen rakennushanke, josta kehkeytyy myös messujen mieliinpainuvin identiteettitekijä. Toki messuille on mietitty pääteemat, kuten Lohjalla mm. yhteisöllisyys, mutta silti yksittäisistä rakennuksista muodostuu tunnistettavin leima. Lohjan asuntomessuilla tällaiseksi rakentui pyöreä talo, Pyörre.
Messualueiden kuriositeettirakennus on joskus kiusallinen, mutta enenevästi erityisen aseman saava hanke on rakennussuunnittelullisesti oivaltava, tilanteen tajuava ja kaikin puolin muutoinkin huippuluokkaa. Tällainen erityisasemaan nouseva esittelykohde on kaikkien etu. Lohjan asuntomessujen pyöreä talo, Pyörre, on kauttaaltaan hieno. ”Tämä on tällainen harrastusprojekti”, totesi kohteen suunnittelija, arkkitehti Matti Kuittinen. ”Tässä hankkeessa kokeilin asioita, joista valmistellaan asetuksia, koeponnistin niitä – söin omaa lääkettä – ja saatoin nähdä mitkä asiat ovat helppoja ja mitkä vaikeita. Tällä tavalla tulee erityinen mahdollisuus keskustella sidosryhmissä, joissa kipuillaan samojen asioiden parissa. Tässä säilyy kosketus suunnittelun arkeen”.
Genius loci on rakennussuunnitteluopin ydinasioita. Itsellinen pyöreä talo mietityttää, mutta antaa oman vastauksensa. Rakennus ei ole syntynyt suoraan rakennuspaikan tekijöistä, mutta itsellisenä objektina se silti asettuu paikkaansa. Mittakaava on yhteneväinen muun rakennuskannan kanssa. Paikkaan sovittavat elementit, kuten kasvillisuus, aukotus ja suuntaus juurruttavat objektin ympäristön osaksi. ”Toisaalta messut ovat tapahtuma, jossa on tiettyä näyttelyllisyyttä ja sitä ajatellen olemassaolo on perusteltu. Periaatteessa en puolusta niin geneeristä ratkaisua, että se sopii minne tahansa. On erikoistapauksia, kuten esimerkiksi siirrettävät palvelurakennukset, joiden arkkitehtuuriin, muotoiluun pitäisi panostaa ja tehdä ne niin laadukkaiksi, että ne voivat bussikatosten tai postilaatikoiden kaltaisina sijoittua minne tahansa”, hän jatkaa. Mieleen nousee nomadismi, joka ilmastonmuutoksenkin takia on pian välttämättömyys – pysyviä rakennuspaikkoja ei kohta enää ole. Uusille avauksille on tilausta ja sen myötä uudenlaisia suunnittelumahdollisuuksia. Tässä kohdassa ei voi välttää assosiaatiota Helsinkiin syntyneeseen parakkikoulumassaan: innovatiivisuutta ei ole, laadukkuutta ei tarjota, toteuttaminen on lyhytnäköistä suorittamista ja siten vastuuntunnotonta.
Innovatiivisuuden tielle
Pyörteen suunnittelija, Aalto-yliopiston professori ja ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen toimi osin onnekkaiden sattumien kautta innovaattorina lohjalaiselle kahvilayrittäjäpariskunnalle, joka ennen eläköitymistänsä lähti edistämään omaa asuntomessujen taloprojektia. Lohjan asuntomessut häämöttivät vasta tulevaisuudessa, eikä messualueen sijaintiakaan ollut vielä lopullisesti lyöty kiinni. Lohjalla asuvana ja kahvilan kanta-asiakkaana Matti tunsi yrittäjät. Tuttu oli myös Aulis Lundell Oy:n toimitusjohtaja Leena Lundell. Lohjalainen yritys Aulis Lundell Oy on erikoistunut rakentamisessa käytettäviin terästuotteisiin, kuten asennuslattioihin ja termorankoihin. Matti puolestaan on sekä opettajana että virkatyössään erikoistunut vähähiiliseen rakentamiseen ja kiertotalouteen. Kuittinen on toinen vähähiilistä rakentamista käsittelevän ensimmäisen suomenkielisen teoksen kirjoittajista.[1] Hän on ollut keskeisesti mukana myös keväällä ilmestyneessä rakentamisen kiertotalouteen keskittyvässä kirjassa.[2]
Matti kertoo tehneensä kahvilayrittäjille kolme erilaista suunnitelmaversiota tavanomaisesta epätavanomaiseen suuntaan. Rakennuttajat valitsivat epätavallisimman, eräänlaisen ”ufon”, joka voisi laskeutua minne vaan. Vaikka kierrätys ja vähähiilisyys ovat Matin erityisosaamista, on hän yhtälailla arkkitehti, jolle esteettisyys sekä ympäristö- ja kaupunkikuva ovat aivan yhtä tärkeitä. Samoin rakennuksen muuntojoustavuus. Projekti syntyi onnellisten tähtien alla, koska rakennuttajat jakavat samat arvot ja tavoitteet. Kahvilakeskusteluissa olivat ilmastonmuutos ja rakentamisen osuus tulleet monesti puheeksi, estetiikan lisäksi. Projektiin liittyvän innostuksen saivat messukävijätkin tuntea: rakennuksen omistajat olivat aktiivisesti kohteessa esittelemässä hankettaan.
Teräs kiertää
”Heti alkumetreiltä halusin katsoa, kuinka suuri osa rakennuksesta voidaan tehdä raaka-aineista, jotka ovat kierrätettyjä tai uudelleen käyttämällä rakennustuotteita ilman että mennään työläisiin kierrätyskeskuskäynteihin. Tarkasteltiin, kuinka paljon kierrätystuotetta on eri rakennusmateriaaleissa ja pyrittiin tekemään valinnat sen pohjalta.
Tein materiaalikirjanpitoa, paneuduin huolellisesti yhden talon aineenvaihduntaan ja selvitin, millaista jätettä syntyy aikanaan, kun rakennusta korjataan, siirretään ja lopulta puretaan”, kuvaa Matti työtään messukohteen suunnittelijana.
Teräs pientalon päämateriaalina ei ole tavanomainen. Teräksen valmistus on hiili-intensiivistä. Toisaalta maailman teräksestä lähes kaikki kiertää. Tilanne tällä hetkellä on se, että markkinat ottaisivat vastaan enemmän romuterästä kuin sitä maailmalla liikkuu. Teräksen valmistusprosesseja ollaan myös kovaa vauhtia kehittämässä kohti nollapäästöjä. Kun Raahen terästehdas joskus 2030-luvulla saa prosessinsa uusittua, voisi Suomesta kadota jopa seitsemän prosenttia nykyisistä hiilipäästöistä.
Teräksen hyvästä kierrätettävyydestä huolimatta Matti Kuittiselle alan asiantuntijana oli selvää, ettei Pyörre voinut muodostua Lohjan asuntomessujen vähäpäästöisimmäksi taloksi. Kiertotaloudelle ei Suomessa ole käytössä toistaiseksi mitään luotettavaa ja laajalti hyväksyttyä mittaristoa. Mitä kokonaisvaltaisemmin kysymystä lähestyy, sitä monitulkintaisemmaksi mittaaminen muodostuu. Paitsi että kysymys on eräällä tavalla talon aineenvaihdunnasta, on mukaan kytkettävä materiaalivaikutusten lisäksi rakennuksen muunneltavuus, käytön tehokkuus ja siitä aiheutuvat päästöt sekä rakennukseen kiinnitettyjen materiaalien elinkaari.
Pyörre-talon materiaalipainosta vähän yli 20 prosenttia on kierrätettyä, ja jopa 80 prosenttia on aikanaan uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä. Tulos syntyi ilman merkittävää ponnistelua ja saattaa olla, että kiristämiseen jäi varaa. Matti Kuittinen tutustui suunnitteluprosessin aikana saksalaiseen DGNB-sertifiointijärjestelmään, jonka avulla voi laskea rakennuksen elinkaariominaisuuksia kokonaisvaltaisen mittariston ja pisteytyksen avulla. Malli mahdollistaa projektin sertifioinnin platinatasosta pronssiseen. Mallia ei ole suunniteltu pientaloja varten, mikä hankaloitti sen käyttöä. Mallia käytetään tällä hetkellä maailmanlaajuisesti ja sen pohjalta on sertifioitu noin 6 000 hanketta. Pyörre-talossa olennaisessa roolissa oleva teräs ei DGNB-mallissa saa kovin hyviä pisteitä, johtuen teräksen valmistusprosessin hiili-intensiivisyydestä. Matti Kuittiselle malliin tutustuminen oli mielenkiintoinen ”ensimmäinen raapaisu” kierrätettävyyden ja elinkaariajattelun kvantifiointiin. Jotta kierrätyksessä päästäisiin eteenpäin, tarvitaan väistämättä myös mitattavuutta. Mietittävä on, mitkä asiat on hyvä viedä määrällisen ja mitkä laadullisen arvioinnin piiriin.
Myönteistä oli, ettei Pyörre-talon kohdalla kierrätetyn materiaalin käyttö törmännyt viranomaisprosessissa ongelmiin. Betonimurskan käytöstä luopuminen on ainoa muutos ajateltuun. Kohteessa käytetyt materiaalit on luetteloitu ja dokumentoitu tarkkaan. Talon tuoteselosteen tarkkuus helpottaa aikanaan siinä käytettyjen rakennusosien ja materiaalien kierrätystä.
Haaste
Asuntomessukohteena Pyörre tekee uusia avauksia – ja niitä todella tarvitaan, kysyntää on. Asuntomessuorganisaatiolla on juuri nyt tuhannen taalan paikka lähteä tekemään radikaali profiilinnosto. Organisaation on syytä lähteä rakentamaan rahoitusjärjestelmä, jolla tuetaan rakentajia etsimään uutta, uusia avauksia. Rahoitusmalli haluttaessa järjestyy varmasti – ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan ja jo edellytetään käytettäväksi kaikki välineet. Osaamista ja tahtoa on. Tarvittavia päätöksiä on tehty. Vielä taloudellinen riski sälyttyy rakennushankkeisiin ryhtyville. On selvää, että ratkaisut pysyttäytyvät totutussa. Tällaisen aika on ohi.
Kuvat: Ulla Vahtera ellei toisin mainita
[1] Tarja Häkkinen ja Matti Kuittinen: Kohti vähähiilistä rakentamista. Rakennustieto Oy 2020. Teos on arvioitu RY-lehden numerossa 1–2/2021, s. 106–107.
[2] Eeva Huttunen (toim.): Kiertotalous rakennetussa ympäristössä. Rakennustieto Oy 2021. Teoksesta on arvio.