Menu
Esa Piirosen teos Carlo Bassi 1772–1840 on ensimmäinen kokoomateos Italiassa syntyneestä ja alle kymmenvuotiaana äitinsä ja sisarensa mukana Ruotsiin muuttaneesta Carlo (Charles) Francesco Bassista. Kun Bassi tuli 1802 Turkuun, oli hän ensimmäinen teoreettisen koulutuksen saanut arkkitehti Suomessa.
Ruotsinvallan aikana valtakunnan itäiseen puoliskoon julkisin varoin rakennettavien talojen, siltojen ynnä muiden kohteiden piirustukset lähetettiin Tukholmaan yli-intendentin tarkastettavaksi. Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle 1809 tuli tarpeelliseksi perustaa suuriruhtinaskuntaan oma intendentinkonttori. Erinäisten vaiheiden jälkeen Turkuun asettautunut Bassi nimitettiin jo seuraavana vuonna intendentin virkaan. Intendentinkonttorin ohjesääntö julkaistiin syyskuussa 1811.
Bassi hoiti virkaa vuoteen 1824 saakka. Intendentinkonttori siirrettiin jo sitä ennen vuonna 1821 pääkaupungiksi korotettuun Helsinkiin. Samoihin aikoihin Carl Ludvig Engel oli nimitetty Helsingin uudelleenrakennuskomitean johtoon. Komitea ohitti intendentinkonttorin pääkaupungin rakentamiskysymyksissä ja Bassi ajautui Engelin varjoon. Bassilla oli ollut muutoinkin erimielisyyksiä muun muassa virkansa palkkauksesta ja konttorin vähistä voimavaroista, mikä lisäsi Bassin tyytymättömyyttä.
Carlo Bassin työt.
Valtaosa Bassin töistä ajoittuu hänen vuosiinsa intendentinkonttorin johdossa. Piirosen kokoama työluettelo käsittää yhteensä 62 kohdetta. Ne on kaikki esitelty teoksessa. Työt on jaoteltu ennen vuoden 1827 Turun paloa edeltäviin ja sen jälkeisiin, joita on kahdeksan. Suunnitelmiksi jääneitä on kolme. Kirkot ovat suurin ryhmä. Niistä on tuhoutunut tai purettu kymmenen. Kartanot ja hautamuistomerkit muodostavat myös huomattavan osuuden Bassin arkkitehdin urassa. Merkittävimpiä niistä ovat Salossa sijaitsevien Viurilan kartanon päärakennus 1803–14 sekä Joensuun (Åminne) kartanon muutokset samalta ajanjaksolta. Vihdin Vanjärven kartano 1807–21 on kertaluokkaa vaatimattomampi. Eurajoen Vuojoen kartanon, 1831, osalta Bassia pidetään kartanokompleksin kolmen rakennuksen sijoitteluidean, aukotusten ja mittasuhteiden luojana. Gylich ja Engel tulivat suunnitteluun mukaan Bassin jälkeen.
Silloisen Suomen suurimman rakennuksen, Turun Akatemiatalon, piirustukset tilattiin Bassin opiskelutoverilta Gjörwelliltä syyskuussa 1800 ja rakennustyöt käynnistyivät kahta vuotta myöhemmin Bassin johdolla. Rakennustyöt venyivät ja Suomen sota 1808–09 keskeytti ne tyystin. Mutta lopulta vuonna 1816 rakennus otettiin käyttöön. Samaan vuoteen ajoittuu yhteentörmäys Engelin kanssa. Bassi oli saamansa toimeksiannon mukaisesti laatinut suunnitelman Turun Vartiovuorelle rakennettavasta tähtitieteellisestä observatoriosta. Ennen kuin töihin päästiin käsiksi, oli Engel laatinut oma-aloitteisesti Bassin suunnitelmista poikkeavat rakennuspiirustukset. Suuriruhtinas päätyi valitsemaan Engelin suunnitelman, jonka mukaisena observatorio valmistui vuonna 1819.
Tuomiokirkon ympäristö ja Suurtori.
Ahvenanmaan Eckerön länsirannalle rakennettavasta posti- ja tullitalosta päätettiin vuonna 1820. Monumentaaliseksi jo alun perin tarkoitetun rakennuksen oli määrä olla Venäjän julkisivu Ruotsiin päin. Tehtävä annettiin Engelille. Intendentinkonttorin siirto Helsinkiin hankaloitti Engelin mahdollisuuksia osallistua rakennustöiden valvontaan. Apuun pyydettiin Turkuun jäänyttä Bassia, joka totesi loppukatselmuksessa vuonna 1828 rakennuksen vastaavan täysin Engelin suunnitelmia.
Carlo Bassi tunnetaan erityisesti kirkkorakennuksistansa. Kirkkojen maantieteellinen kaari ulottuu Tammisaaren kirkon korjauksesta Muonion kirkkoon. Varhainen Kangasniemen kirkko (1810–12) edustaa Itä-Suomen kahtamoisia eli kaksoisristikirkkoja ja istumapaikkoja siinä on 1500. Istumapaikkojen määrässä vielä tätä suurempi Mäntyharjun kirkko (1817–20) on Suomen toiseksi suurin puukirkko ja Suomen suurin lamasalvosrakenteinen hirsirakennus. Nämä molemmat intendentinkonttorissa Bassin johdolla suunnitellut kirkot rakensi Matti Salonen.
Kangasniemen kirkko.
Bassin tuotannossa harvinaiseksi jäänyttä kaupunkitaloa edusti Bassin vuorineuvos John Julinille vuonna 1836 piirtämä kaksikerroksinen kivitalo Turun Linnan- ja Brahenkadun kulmaan. Rakennuksen purkaminen toteutettiin kohun saattelemana vuonna 1956. Museolautakunnan suojelulistaus edelliseltä vuodelta ei auttanut, kun urakoitsijan kerrostalosuunnitelmaa ei enää haluttu lähteä muuttamaan. Tätä niin sanotun Bassin talon purkua pidetään varhaisena turkulaisena purkuskandaalina, toteaa Esa Piironen. Bassin suunnittelema Turun Seurahuone (1810–16) on Sjöströmin 1880-luvun uusrenessanssimuutosten jälkeen toiminut kaupungintalona, ja 1990-luvun loppupuolen peruskorjauksessa kaupungintaloon palautettiin 1800-luvun lopun väriskaala.
Muonion kirkko.
Esa Piirosen uraauurtavan teoksen erityisenä ansiona on Carlo Bassin tiedossa olevien töiden huolellinen läpikäynti. Teosta elävöittävät Bassin henkilöhistoria ja katsaus asuntoihin, joissa Bassi Suomen vuosinaan asui. Intendentinkonttoria koskeva kompakti historia keskittyy vuosiin, jolloin Bassi toimi konttorin toisinaan hiukan hidastelevana ja ahkeraan apulaiseensa Arppeen ärtyneenä esimiehenä. Ensimmäisenä yksiin kansiin saatuna Carlo Bassia käsittelevänä teoksena se antaa pohjaa myöhemmälle tutkimukselle. Lähdeluettelo on monipuolinen ja kuva-aineisto edustava. Esipuheessaan Piironen pahoittelee nykyrakentamisen laadun heikkoa tasoa ja intendentinkonttorin seuraajan Rakennushallituksen lakkauttamista vuonna 1995. Arkkitehtienkaan arvostus ei Esa Piirosen mukaan enää yllä Bassin ja Engelin mittoihin.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat ja kuvatekstit teoksesta.