Menu
Arkkitehti Aino Aallon (1894–1949) elämä ja rooli Alvar Aallon rinnalla on 2000-luvulla ollut kasvavan kiinnostuksen kohteena, sekä Suomessa että muualla. Aino Aallon tyttärenpojan Heikki Aalto-Alasen vuonna 2021 suomeksi ilmestynyt ja Otavan kustantama teos Aino ja Alvar Aallosta on julkaistu muokattuna versiona kansainväliselle lukijakunnalle.
Suuriformaattinen ja komea teos Aino + Alvar Aalto – A Life Together juhlistaa vuonna 1923 Wienissä toimintansa aloittaneen Phaidonin kustannustalon satavuotista tarinaa. Natsien valtaantulo pakotti taidekirjoihin keskittyneen kustantajan siirtymään Lontooseen. Nykyään kotipaikkana on Lontoon lisäksi New York. Aalto-Alasen teos kuuluu Phaidonin sarjaan 100 Years of Creativity.
Tarkempi perehtyminen Aino-isoäidin elämänvaiheisiin alkoi tyttärenpojan Heikin osalta, kun Ainon syntymän vähälle huomiolle jääneen satavuotisvuoden sijaan Alvar Aalto -museo päätti muistaa Aino Aaltoa artikkelikokoelmalla kymmenen vuotta myöhemmin. Vuonna 2004 museon julkaisema, Ulla Kinnusen toimittama Aino Aalto oli ensimmäinen laajemmin Aino Aallon elämää ja uraa valottanut teos. Sen englanniksi käännetyt artikkelit avasivat tutkijoille ja harrastajille uusia näkökulmia Aino ja Alvar Aallon yhteiseen elämään ja yhteistyöhön. Teos sisältää muun muassa kattavan työluettelon Ainon itsenäisistä töistä sekä suunnitelmista, joiden laatimiseen hän on osallistunut. Esipuheen laati Heikki Alanen (myöh. Aalto-Alanen), joka jo silloin totesi Ainon ja Alvarin elämän ja keskinäisten suhteiden olevan kokonaan oman kirjan arvoinen asia.
Heikki Alanen syntyi kuusi vuotta isoäitinsä Ainon kuoleman jälkeen. Perusteellisemmin Heikki syventyi äidin puoleisten isovanhempiensa vaiheisiin jäätyänsä pois aktiivisesta juristin työelämästä. Teos Rakastan sinussa ihmistä toi julkisuuteen suuren määrän Ainon ja Alvarin kirjeenvaihtoa ja perhearkiston valokuvia. Aineistosta osa oli ollut käytössä jo aiemmin Virpi Suutarin Aalto-elokuvadokumenttia varten (2020).
Otavan julkaisemassa kirjassa tekstiä on moninkertaisesti verrattuna Phaidonin julkaisemaan, ja vastaavasti kuva-aineiston osalta tilanne on osin päinvastainen. Aino + Alvar Aalto sisältää paitsi aiemmin julkaisemattomia perhearkiston valokuvia myös lukuisia Aino Marsion, vuodesta 1924 Aino Aallon, piirustuksia ja akvarelleja. Aino käytti ahkerasti kameraa, jonka hän osti Saksaan, Itävaltaan ja Italiaan suuntautuneella grand tourillaan kevätkesällä 1921. Kolme kuukautta kestäneen matkan Aino teki yhdessä opiskelutovereidensa Aili-Salli Ahteen ja Agda Aspelinin kanssa. Uudestaan samoihin Italian maisemiin Aino suuntasi vastavihittynä Alvarin puolisona loppusyksystä 1924. Aino sai arvatenkin toimia oppaana nelisen vuotta nuoremmalle Alvarille.
Missä määrin Aino toimi Alvarin oppaana, mentorina ja muusana Alvarin luodessa arkkitehdin uraansa? Aino on useissa eri yhteyksissä mainittu Alvaria parempana piirtäjänä, minkä myös nyt julkaistut piirrokset vahvistavat. Toisaalta Aino Aalto oli luontaisesti kiinnostunut huonekalu- ja sisustussuunnittelusta sekä muotoilusta, missä hän myös saavutti kansainvälistä tunnustusta voittamalla Artekin osaston näyttelyarkkitehtuurillaan Milanon Grand Prix -palkinnon vuoden 1936 Triennaalissa. Aino Aallon Bölgeblick-lasisto palkittiin samana vuonna Triennaalin kultamitalilla. Nykyään lasisto tunnetaan Aino Aallon nimellä. Heikki Aalto-Alanen korostaa Ainon ja Alvarin vuorovaikutusta ja heidän toisiaan täydentäviä luonteenpiirteitä. Ainon rauhallisuus ja täsmällisyys, jonka jo Göran Schildt toi esiin, tasapainotti Alvarin toisinaan arjesta irtaantunutta ja spontaanimpaa otetta. Aalto-Alanen toteaa, kuinka arkkitehtipariskuntien yhdessä luomat projektit kirjattiin ennen toista maailmansotaa yleisesti usein vain toisen puolison nimiin. Aalto-Alanen ei näe kovin hyödylliseksi pyrkiä tarkkaan erittelemään, mikä on Ainon ja mikä Alvarin tekemää. Ainon rooli Artekissa ja sen johdossa on kuitenkin kiistaton.
Heikki Aalto-Alasen nyt kahtena toisistaan erilaisina versioina käsillä olevat teokset täydentävät toisiaan, samaan tapaan kuin Aino ja Alvar Aalto muodostivat hedelmällisen työparin. Suomenkielinen versio sukeltaa syvemmälle Ainon ja Alvarin yhteiseen elämänkumppanuuteen, ja englanninkielinen uutuusteos painottuu visuaalisuudellaan. Ymmärrettävästi kaikkea sitä kirjeenvaihtoa, joka elähdyttää suomenkielistä lukijakuntaa, ei jo materiaalin runsauden ja kirjeissä käytettyjen ilmaisujen usein kirjakielestä poikkeavan vivahteikkuuden vuoksi ole ollut mielekästä kääntää englanniksi. Kumpikin teos on kuitenkin – painotuseroista huolimatta – oma itsenäinen kokonaisuus.
Heikki Aalto-Alanen on tehnyt komean kulttuuriteon. Aino Aallon rooli Alvarin rinnalla tulee kiinnostamaan yhtä hyvin tulevia uusia 1900-luvun arkkitehtuurin tutkijoita kuin kulttuurihistoriasta kiinnostuneita.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat teoksesta.
Heikki Aalto-Alanen: Aino + Alvar Aalto. A Life Together. Phaidon Press 2023. 351 s.
Heikki Aalto-Alanen: Rakastan sinussa ihmistä. Aino ja Alvar Aallon tarina.
Otava 2021. 462 s.