Menu
FM Eeva Huttunen on toimittanut eri alojen asiantuntijoiden laatimat artikkelit monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka avaa näkökulmia rakentamisen kiertotalouden ilmentymiin ja osatekijöihin. Sivulla 184 alkavan kuvallisen esittelyn mukaan kirjoittajia on 18, mutta lukijalle osoitetuissa alkusanoissa todetaan kirjoittajajoukon koostuvan 16 tutkijasta, virkamiehestä ja asiantuntijasta, jotka ovat työssään perehtyneet rakennetun ympäristön kiertotalouteen eri kulmista. Kaksi kirjoittajaa siis on mukana muuten vaan.
Rakentamisen ketjussa on monta osapuolta. Artikkelit syväluotaavat osapuolten kulmiin paikoittain hyvin massiivisella tietomäärällä. Teos on yhtäjaksoisesti luettavaksi varsin raskas. Mieleen nouseekin ensin kysymys: kenelle tämä teos on suunnattu, millaiselle lukijakunnalle? Päätelmä on helposti se, että ilmeisimmin asiantuntijat kirjoittavat toisilleen. Sisukkaimmassakin yhtäjaksoisessa läpiluennassa ärsyyntymiskynnys ylittyy tuon tuosta. Kirjan formaatti johtaa toistoon: liki jokainen kirjoittaja julistaa paatoksella mitä kiertotalous tarkoittaa. Jo muutaman julistuksen jälkeen kyllästyspiste on saavutettu.
Pystykorvalukijan on siis lähestyttävä teosta toisin, omista lähtökohdistaan. Onneksi teoksesta löytyy artikkeleita, jotka auttavat solahtamaan sisään asiaan. Jokaiselle löytyy jotakin, jokin oviaukko tietovuoren äärelle ja vaivihkaa siihen kiinni. Syventyminen tapahtuu tällä metodilla huomaamattomasti.
Teoksen sisältöä on jaettu osa-alueisiin, kuten tilaaminen, suunnittelu, omistaminen ja käyttö, materiaalit sekä kulttuurinen viitekehys. Jaottelu helpottaa teoksen hahmottamista, mutta osiot olisivat ansainneet joukkoonsa myös toisella tavalla inspiroivia kirjoittajia – tai osiot olisi pitänyt otsikoida toisin. Suunnittelu-otsikon alle tekstiä on tuottanut tutkija, tiedonhallinnan spesialisti ja yleistoimittaja. Raskasta on. Edes tässä ei huoahtamiselle ole sijaa, visuaalista tarttumapintaa ei ole. Toimittajan kevyet sipaisut, kuten sivun 123 kuvaus betonielementtien uudesta elämästä on informaatioarvoltaan kiusallisen ohutta sälää. Raahen Kummatti ja arkkitehti Harri Haganin osuus olisivat edelleen ansainneet tulla edes kohtuullisesti esille nostetuiksi. Vastaavaa rohkeutta ei Suomessa ole sen koommin nähty.
Kestävä kehitys ja ilmastonmuutos sanelevat suunnanmuutoksen kaikessa. Kiertotalous monimuotoisuudessaan on yksi tienraivaaja. Tutkimustyötä, laskelmia ja riittävästi päätöksiäkin on tehty, joten viimeistään nyt on aika ottaa konkreettiset stepit. TkT Matti Kuittisen artikkeli rakentamisen hankinnoista on teoksen keskeinen osa: hankkijalla on valta päättää hankkeelle asetettavat tavoitteet. Kohteisiin liittyy lukuisia erikseen kilpailutettavia hankintoja. Kiertotalouden eri tavoitteita voi edistää niistä jokaisessa ja kumuloituessaan kokonaisuus on tehokas. Tutkimuksellisen perspektiivin asiaan esittelevät TkT Satu Huuhka ja tekn.kand. Emmi Lampinen.
Rakennusvalvontaviranomaiselle hyvän kertauskurssin tarjoaa lainsäädäntöneuvos Lauri Jääskeläisen artikkeli. Maankäyttö- ja rakennuslaki tarjoaa käyttökelpoisen selkänojan kestävän rakentamisen edellyttämiseen – jos viranomainen vaan viitsii ottaa asiaa ajaakseen.
Käyttöön liittyvässä artikkelissa professori Eva Heiskanen malttaa kuvata selkein sanoin arkisen elämän kulutuskäyttäytymistä ja ehdotuksia sen muuttamiseksi pienin askelin kestävämpään suuntaan. Yliarkkitehti Harri Hakaste valottaa jäntevästi purkumateriaalien kiertotaloutta, vallalla olevia ongelmia ja ratkaisuja ottaa isoja kehitysaskeleita. Konkreettisia havaintoja materiaalityypeistä ja ominaisuuksista avaavat ins. Katja Lehtonen ja professori Margareta Wahlsten. Purkamista käsittelevä tietopaketti on perusteellinen.
Kulttuurinen viitekehys uhkaa tehdä hyvää tarkoittavat pragmaattiset kiertotalousratkaisut arkkitehti Iida Kalakosken kuvaamien teoreettisten dilemmojen takia hankaliksi, mutta onneksi arkkitehti Marko Huttusen ja FT Panu Savolaisen juurevat tekstit palauttavat maan pinnalle ja asiat ovat taas ymmärrettäviä. Teoksen riemastuttavinta antia onkin juuri Panu Savolaisen essee, jossa kuvataan, kuinka kiertotalous on ihmislajin käyttäytymiseen kuulunut ikivanha ilmiö. Lohdullista on jakaa oma huoli suuntautumisesta liian lyhyen aikavälin ongelmiin. Rakennusautomaatio ei välttämättä ole kestävä ratkaisu. ”Yksi asia kuitenkin on ilmeinen: mitä yksinkertaisempia ratkaisuja luomme, sitä todennäköisemmin ne ovat ymmärrettäviä ja silloin myös käyttökelpoisia hyvin kaukanakin tulevaisuudessa”. ”Egyptin pyramidit ovat tallella lähinnä siksi, että ne ovat miltei huoltovapaita rakennuksia”. Liian vaikean asian äärellä ei siis olla.
Teoksen artikkeleilla on suoria tarttumapintoja lainsäädännön uudistamistyöhön. TkT Jyrki Tarpio avaa ja taustoittaa muuntojoustavuutta. Varmuudella jo lähitulevaisuudessa muuntojoustavuuden tasoista tullaan edellyttämään laskennalliset selvitykset hyvissä ajoin ennen rakennustöihin ryhtymistä. Tietomallit tulevat lakisääteisiksi työvälineiksi ja niiden sisältämää tiedon laatua ja fokusointitarvetta kiertotalouden kannalta analysoidaan TkT Tarja Häkkisen artikkelissa. Kiinteistöjen omistajia ei ohiteta. DI Mikko Somersalmen artikkelissa todetaan kiertotalouden olevan uusi taloudellinen viitekehys, osa arvon muodostuksen logiikkaa.
Asiantuntija-artikkeleista muodostuu lopulta puhutteleva kokonaisuus. Asiantuntija-artikkeleiden ohella teoksen parasta antia on 13 sivun pituinen luettelo lähteistä ja kirjallisuudesta. Aapiskukkomaisesti koottu perusmääritelmäpaketti lähteineen (taas lähdeluettelo) on kiva. Mutta mikä tässä kokonaisuudessa ahdistaa? Ilmeisimmin en ole kohderyhmää, mutta kaltaisilleni voi todeta, että teoksen juju on se, että sitä on hyvä lukea itsellisinä, rauhallisesti mietittävinä erillisinä asiantuntija-artikkeleina. Tai sitten vaan todeta, että tässäpä nyt koottuna tällainen paketti.
Teoksen päättäminen on ilmeisimmin tuottanut vaikeuksia ja ratkaisuksi on koottu kymmenisen sivua itsestäänselvyyksiä, joita ryydittävät viittaukset artikkeleihin sekä irralliselta tuntuvaa haahuilua. Ilmeisimmin kyseessä on yhteenveto – tai luonnos sellaiseksi.
Toisenlainen teos olisi syntynyt ammattitaitoisella visuaalisella otteella ja maltillisuuden hallitsevalla toimittamisella. Tällaisellekin laadulle olisi ollut tarvetta. Rakennustieto Oy:llä on ilmeisimmin ollut syytä taas säästää.
Eeva Huttunen (toim.): Kiertotalous rakennetussa ympäristössä. Rakennustieto Oy. 2021. 188 sivua.
Kuvat kirjasta.