Sisäilmasto on viihtyisyyttä. Huonekorkeudesta tinkimiselläkin on rajansa: jo muinaiset roomalaiset sen tiesivät, että huonekorkeudella on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle.
MH 1:n kotelointiratkaisu.
Helsinkiläisen rakennuskohteen loppukatselmuksen yhteydessä käytiin keskustelua huonekorkeudesta. Rakennusvalvonnan tulkinta minimikorkeudesta perustui asetuksen määrittelyyn ja kohteen rakentaja perusteli korkeuden alitusta asetuksen sallimalla vähäisellä poikkeamisella. Ongelma syntyi siitä, että asiasta ei ollut neuvoteltu ennakkoon ja pyritty etsimään yhteistä ratkaisua ennen rakentamisluvan myöntämistä.
Kun muuttoautot odottavat pihalla rakennusvalvonnan loppuleimaa, näkemyseroa ei voi kirjata vähäiseksi puutteeksi, joka korjataan asukkaiden muutettua uusiin koteihinsa. Asukkaat eivät olleet tyytyväisiä tilaratkaisuun ja samaan aikaan hankkeeseen osallistuneet kävivät keskustelua tulkinnoista lehtien palstoilla. Hyvällä syyllä voi kysyä, olisiko jotain voitu tehdä toisin ja voidaanko tästä ottaa opiksi.
Oikea huonekorkeus on katsojan silmässä
Arkkitehti Vitruvius totesi oppaassaan vuodelta 25 eKr: ”Tavoitteena ovat kauniit suhteet. Ruokasalin oikea leveys on puolet pituudesta ja kaikissa suorakaiteen muotoisissa huoneissa korkeus puolet pituuden ja leveyden summasta.” Siis 3 x 6 metrin tilan korkeus olisi 4,5 metriä. Ruotsalainen rakennusoppikirja toteaa vielä 1834, että jokaisen asuinhuoneen tulee olla vähintään kolme metriä korkea.
Oppikirjan mukaan korkeuden avulla voitiin hallita huoneilman epäpuhtauksia ja lämpötiloja. Hengityksestä syntyvän hiilidioksidin sisään hengittäminen on mitä vahingollisinta: ihminen ei voi terveytensä kärsimättä hengittää samaa ilmaa viittä kertaa.
Vielä vuonna 1917 Helsingin rakennusmääräys taisteli vuokraslummeja vastaan, joten huonekorkeuden minimi oli 270 senttiä. 1950-luvulta alkanut vanhojen kerrostalojen purku salli uusiin taloihin lisäkerroksen, kun huonekorkeus 250 senttiä mahdollisti entisen räystäskorkeuden alle enemmän kerroksia.
Lämpö, vesi, ilmastointi, siitä meille hyvinvointi
Asuintilojen tilavuuden pienentämistä on perusteltu sillä, että sisäolosuhteita voidaan hallita taloteknisillä ratkaisuilla. Ei tarvita korkeita huoneita, joiden yläosiin epäpuhtaudet ja ylilämpö voivat kerrostua. Painovoimaisen ilmanvaihdon toiminnan tarvitsemaa tilojen ylilämpöä ei enää tarvita, vaan huoneolosuhteet voidaan hallita teknisillä ratkaisuilla.
Koneellisen ilmanvaihdon avulla perusteltiin ilmanvaihdon tehokkuutta, epäpuhtauksien poistumista ja ylilämmön hallintaa. Ympäristöministeriön asetus sanoo: ”Asuin-, majoitus- ja työtilan koon ja muodon on huoneen aiottu käyttö ja kalustettavuus huomioon ottaen oltava tarkoitukseensa soveltuvia.” Heti seuraavassa pykälässä asiaa tarkennetaan: ”Asuin-, majoitus- ja työtilan huonekorkeuden on oltava vähintään 2,5 metriä.”
Kuten monissa muissakin asetuksissa annetaan tiukalle vaatimukselle mahdollisuus poikkeamiseen: ”Asuin-, majoitus- ja työtilan vähäisen osan huonekorkeus voi olla edellä sanottua pienempikin, ei kuitenkaan alle 2,2 metriä. Jos huoneen sisäkatto poikkeaa vaakasuorasta, huonekorkeus on määritettävä huonealan keskikorkeutena.”
Kanavareitit ja tuloilmasäleiköt.
Ilmanvaihdon mitoittaminen
Asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitusoppaassa määritellään riittävä ilmanvaihto käyttäen huonekorkeutta 2,5 metriä. Käytännössä huonekorkeuden vaikutusta ei huomioida, vaan mitoitus tehdään yleensä lattiapinta-alan perusteella.
Ilmanvaihdon mitoitusoppaassa asunnon ulkoilmavirrat mitoitetaan siten, että seuraavat vähimmäisvaatimukset toteutuvat:
Mitoitusperusteena on siis huoneiden määrä ja lisäksi suunnitelmissa on huomioitu 30 % tehostusmahdollisuus.
”Siisti” ratkaisu ilman alaslaskua, jossa verhokisko ja suojalauta.
Talotekniikan vaikutus viihtyvyyteen
Ilmanvaihtoasetus toteaa: ”Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti rakennusta suunnitellessaan otettava huomioon seuraavat rakennuksen sisäilmastoon vaikuttavat tekijät.”
Usein unohtuu, että sisäilmastolla tarkoitetaan myös lämpötilan, ilmanlaadun, luonnonvalon, valaistuksen ja varjojen aiheuttamaa kokonaisuutta, johon myös vuoden ja vuorokauden aikojen vaihtelulla on merkitystä. Ilmasto sanana johtaa helposti vastuun ratkaisuista LVI-suunnittelijalle, sitä ei asetuksen laatija ole tarkoittanut. Synonyyminä sisäilmastolle pitäisikin käyttää sanaa viihtyisyys.
Huonetilan viihtyisyyden arviointiin kuuluu oleellisesti se, että tilan käyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa ja säätää taloteknisten ratkaisujen avulla erilaisia käyttötilanteita. Lämpötilaa voi säätää termostaateilla, ilmanvaihdon tehokkuutta esim. kolmeportaisella säätimellä, valaistuksen ohjaukseen on kehitetty erilaisia ratkaisuja. Luonnonvaloa ja suoraa auringonsäteilyä voi varjostaa sälekaihtimilla ja verhoilla.
Hyvä sääntö on, että kun asuntoon tai huoneeseen saavutaan, nousee katto ikkunaa kohti katsoessa. Tasoerot katossa aiheuttavat varjoja, joten alakattojen ja kotelointien tulee sijaita eteis- ja kylpyhuonetiloissa.
Eteisen alaslaskettu katto sisältää talotekniikan.
Keskitetty ilmanvaihto
Oikein sijoitetut pystykanavat mahdollistavat sen, että asunnon puolella kanavien risteilytarve on vähäinen. Säätimet ja äänenvaimentimet voidaan sijoittaa kylpyhuoneen alakattotilaan. Huoltoluukkujen avaaminen vaatii suunnittelua ja laadukasta asennustyötä. Isommissa asunnoissa saattaa jonkin huoneen tuloilmakanava aiheuttaa kotelointitarvetta.
Asuntokohtainen ilmanvaihto
Tässä ratkaisussa iv-koje sijoitetaan yleensä kylpyhuoneeseen. Koska märkätilat sijoitetaan sisävyöhykkeelle, aiheuttaa raitis- ja poistoilman vaakakanavien sijoittelu ulkoseinälle lisähaastetta.
Raitisilman sisäänotosta ja poistoilman ulospuhalluksesta, niiden välisestä etäisyydestä ja etäisyydestä esim. naapuriparvekkeeseen on ilmanvaihtoasetuksen tueksi laadittu Talotekniikkainfon ohjeet. Aikaisemmin raitisilmasäleikköjen etäisyysvaatimus toisistaan aiheutti ulkoseinälle kanavasiirtymän ja koteloinnin.
Pienet asuntokoot ja vilkasliikenteiset ajoväylien läheisyydessä sijaitsevat asunnot ovat edelleen haastavia kohteita, jotka vaativat usein simulointeja, virtausmalleja ja rakennuksen mallintamista. Niillä osoitetaan rakennusvalvonnalle ratkaisun toimivuus.
Lupavaiheessa
Rakennuslupavaiheen kiire ei saa olla esteenä sille, että erityissuunnittelija varmistaa suunnitelmien asetuksenmukaisuuden. Asetusta on noudatettava, ja jos näyttää siltä, että tulkinnan varaa jää, on syytä neuvotella asiasta rakennusvalvonnan kanssa. Jos poikkeama on vähäinen, se kirjataan lupapäätökseen tai LVI-suunnittelun ja -toteutuksen perusteiden asiakirjaan.
Talotekniikkainfon oppaissa on esitetty ohjeita suunnittelun avuksi, mutta on pidettävä mielessä, että oppaiden tekstit eivät ole sitovia ja niistä poikkeaviin ratkaisuihin ei tarvitse tai voi hakea myöskään vähäistä poikkeamista. Kuitenkin ns. normiratkaisuista poikkeamiset on syytä kirjata suunnitteluperusteisiin, jotta niihin ei jouduta puuttumaan myöhemmin toteutusvaiheessa.
Talotekniikkainfon oppaaseen on kirjattu seuraava teksti, joten asia on syytä varmistaa aina aloitettaessa uuden hankkeen suunnittelu.
”Tulkinnat viereisen parvekkeen ilman laatua heikentävästä vaikutuksesta vaihtelevat. Rakennushankkeeseen ryhtyvä voi esittää perustelut rakennusvalvonnalle siitä*, että huoneiston ulkoilmalaitteeseen viereiseltä parvekkeelta kulkeutuva ilma ei vaikuta merkittävästi kyseiseen huoneistoon otettavan ulkoilman laatuun. Tämä mahdollistaa ulkoilmalaitteen sijoittamisen parvekkeen pieleen, jolloin se tulee lähelle naapuriparveketta sivusuunnassa.”
(* sanamuotoa päivitetty 7.11.2023 sisäympäristöryhmässä sovitulla tavalla)
Rakentamisvaiheessa
Rakentamisvaiheessa voi syntyä tilanne, joka aiheuttaa tarvetta muuttaa suunniteltua ratkaisua. Työnjohdon on aina oltava yhteydessä suunnittelijaan ja muistettava, ettei niin kiire voi olla, että tekee asennuksia ilman muutossuunnitelmaa. Suunnittelijan tulee tietenkin varmistaa, onko poikkeaminen alkuperäisestä ratkaisusta vähäinen.
20 cm lisää kerrosta kohti
Toimiessani 80-luvulla LVI-suunnittelijana eräässä hankkeessa, jossa viisikerroksisessa rakennuksessa oli käyttötarkoituksen takia runsaasti talotekniikkaa, esitimme arkkitehdille toiveemme saada 20 cm lisätilaa käytävien alakattoihin. Alakatoissa risteili tulo- ja poistokanavien ja jäähdytys-, lämmitys, kvv-putkien lisäksi sprinkleri- ja kondenssiputkia. Sähkökaapeloinnit ja valaisimet vaativat oman tilansa, ja huoneiden välinen äänenvaimennus ratkaistiin äänenvaimentimilla, joten tila kävi ahtaaksi. Asiat pystyttiin ratkaisemaa huolellisella suunnittelulla ja toteutusvaiheessa työmaalla tehdyillä tarkennuksilla.
Kun rakennus oli harjakorkeudessa, katsoimme hanketta hieman kauempaa. Arkkitehti totesi, että olisi ollut eduksi, jos talo olisi metrin korkeampi.
Harri Aavaharju
LVI-insinööri.
Kuvat: Heikki Tammivaara
Cookie | Duration | Description |
---|---|---|
cookielawinfo-checkbox-analytics | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics". |
cookielawinfo-checkbox-functional | 11 months | The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional". |
cookielawinfo-checkbox-necessary | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary". |
cookielawinfo-checkbox-others | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other. |
cookielawinfo-checkbox-performance | 11 months | This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance". |
viewed_cookie_policy | 11 months | The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data. |