Kesäkeittiö.

Toimenpideluvan tarve.
Etäisyys naapurin rajasta.

KHO 29.11.2021 taltio 443

Vuosikirja KHO 2021:166

Espoon lupa-arkkitehti hylkäsi (22.11.2018) toimenpidelupahakemuksen noin 35 neliömetrin suuruisen kesäkeittiön rakentamiseen noin metrin etäisyydelle naapurikiinteistön rajasta. Alueella ei ole asemakaavaa.

Espoon rakennuslautakunta hylkäsi (17.1.2019) luvanhakijoiden oikaisuvaatimuksen.

Helsingin hallinto-oikeus kumosi (3.12.2019) lupa-arkkitehdin ja lautakunnan päätökset sekä hylkäsi toimenpidelupahakemuksen tarpeettomana.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Espoon rakennuslautakunnan päätös saatettiin voimaan.

Arviointia

Kesäkeittiö sijoittuu noin 35 neliömetrin suuruiselle betonilaatalle, joka on 20 senttimetriä maanpinnasta. Kokonaisuus muodostuu kymmenestä pylväästä, joiden päällä oli puiset palkit ja joita yhdisti valurautainen aita. Palkkien päällä oli noin kahdeksan neliömetrin kokoinen lasikate. Kesäkeittiön korkeus betonilaatasta oli yli kaksi metriä. Naapurikiinteistön puoleisella sivulla oli muurattu, noin neljä metriä leveä tulisija, jossa on yli kolme metriä korkea piippu. Kesäkeittiö sijoittui lähimmillään noin metrin päähän naapurikiinteistön rajasta.

Hallinto-oikeus piti kokonaisuutta MRL 168 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kevyenä rakennelmana. Tällä perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei sen sijoittamista kiinteistölle koske rakennusjärjestyksen määräykset luvanvaraisuudesta, kuten ei myöskään luvanvaraisuudesta nimenomaisesti vapautettuja rakennelmia koskevat rakennusjärjestyksen etäisyysmääräykset.

KHO katsoi, että kesäkeittiötä oli pidettävä kokonsa, rakentamistapansa, käyttötarkoituksensa sekä sijaintinsa johdosta MRL 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rakennuksena.

Tuomioistuinten näkemykset kesäkeittiön luonteesta asettuivat ääripäihin. Hallinto-oikeus piti sitä MRL 126 a §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamaa rakennelmaakin vähäisempänä. Hallinto-oikeus ei myöskään nähnyt kesäkeittiöllä olevan MRL 126 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan. KHO piti kokonaisuutta rakennuksena. Tapauksessa KHO 6.2.2004 t 252 ei kesäkeittiörakennelma, joka käsitti 2,2 x 2,5 metrin suuruisen katoksen ja muuratun tulisijan, johon oli sijoitettu grilli ja valurautahella, ollut rakennus vaan vähäinen ja kevytrakenteinen rakennelma.

Vaikka kohde oli rakennus, ei se KHO:n vuosikirjapäätöksen mukaan edellyttänyt kaikilta osin rakennusluvan edellyttämää rakentamisen ohjausta, vaan kesäkeittiö voitiin toteuttaa MRL 126 §:n 1 momentin mukaisesti toimenpideluvalla. Useinhan on ajateltu, että jos kohdetta pidetään rakennuksena, vaatii se aina rakennusluvan. Näin ei siis kuitenkaan asian laita välttämättä ole.

Espoon rakennusjärjestys on vapauttanut asuinpientalotontilla luvanvaraisuudesta korkeintaan 20 neliömetrin suuruisen piharakennelman toteuttamisen asemakaava-alueen ulkopuolella. Rakennusjärjestyksen mukaan vajat ja muut rakennelmat on  sijoitettava kiinteistölle siten, etteivät ne aiheuta haittaa naapurille eivätkä rumenna ympäristöä. Rakennelma on sijoitettava vähintään neljän metrin etäisyydelle naapuritontin rajasta. Rakennelman sijoittaminen lähemmäksi edellyttää naapuritontin omistajan tai haltijan suostumusta. Erityisistä syistä voidaan antaa lupa rakentaa rakennelma naapurin rajaan asti, vaikka naapuri ei ole antanut suostumustaan, jos tästä ei aiheudu naapurille huomattavaa haittaa.

Rakennusjärjestyksessä oleva vapautus luvanvaraisuudesta asemakaava-alueen ulkopuolella ei ulottunut kuin enintään 20 neliömetrin suuruisiin piharakennelmiin.

Johtopäätöksenä oli, ettei edellytyksiä toimenpideluvan myöntämiseen ollut. Naapuri ei ollut antanut kesäkeittiölle suostumusta. KHO katsoi, että kesäkeittiö tulisi käyttötarkoituksensa ja ominaisuuksiensa vuoksi sekä näin sijoitettuna aiheuttamaan haittaa naapurille (MRL 135 §:n 1 mom:n 6 k.). KHO viittasi myös MRL 117 §:n 1 momentin oikeusohjeeseen, joka koskee rakennuksen soveltuvuutta rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä siltä vaadittavaa kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimusta. MRL 116 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen etäisyydestä asemakaava-alueen ulkopuolella säädetään asetuksella. MRA 57 § edellyttää naapurin maahan viiden metrin etäisyyttä, ja palovaaralliselta rakennukselta 15 metrin etäisyyttä ja lisäksi 20 metrin vähimmäisetäisyyttä rakennukseen, joka on toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla.

Varatuomari,
valtiotieteiden maisteri
Lauri Jääskeläinen