Kiinalainen juttu

Ensimmäiset ulkomaiset kokemukset Pekka Salminen hankki monen muun suomalaisen rakennusalan ammattilaisen tavoin 1970-luvulla Lähi-idästä ja myös Puolasta. Puolalaisen arkkitehdin Romuald Loeglerin kanssa syntyi elinikäinen ystävyyssuhde. Kaksikko teki myös yhteisiä kilpailuehdotuksia Suomeen ja Saksaan. Kroatia ja Unijen kylä autottomalla Adrianmeren saarella muodostui Pekka Salmisen henkireiäksi. Unije ja Salmisen sinne ideoima ja perustama kansainvälinen arkkitehtuurikeskus galleriatiloineen toimi 20 vuotta. Kylä oli myös sopiva purjehduskohde; Pekka Salminen sai ”purjehdusherätyksen” vuonna 1981 SAFAn Oivala-purjehduksella.

Kiina tuli kuvioihin Helsinki-Vantaan lentoaseman T2-terminaalin laajennustyömaan lattiakiven valinnan kautta. Vaalean suomalaiskiven pariksi oli ehdolla edullista tummaa kiinalaista graniittia. Pekka Salminen ei halunnut tehdä valintaa liian pienten näytepalojen avulla ja lensi Kiinaan. Erinäisten sattumien myötä Pekka Salminen kutsuttiin saman tien osallistumaan pariinkin sittemmin pandemian myötä tunnetuksi tulleen Wuhanin kaupungin arkkitehtuurikilpailuun.

Kiinan projekteista tuli 2000-luvulla Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy:n pääasiallinen tehtäväkenttä. Vuodesta 2006 toimiston nimenä on ollut PES-Arkkitehdit Oy. Auri Häkkisen teoksesta lähes kolmasosa on omistettu Kiinaan tehdyille kilpailuehdotuksille ja toteutuneille hankkeille. Merkittävimmät toteutuneet kohteet ovat olleet vuonna 2012 valmistunut Wuxin oopperatalo ja kuusi vuotta siitä valmistunut Fuzhoun viiden kulttuurirakennuksen sikermä. Vielä työn alla oleva Nanchangin ooppera- ja muita kulttuuritiloja sisältävä kohde on toimiston hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2022 nimitetyn suunnittelujohtajan Tuomas Silvennoisen vastuulla. PES-Arkkitehtien Kiinan tiimi sai Tuomas Silvennoisen johdolla kilpailuvoiton Shanghain sukellusvenemuseosta, joka myös on jo rakenteilla.

Huomattava osa teoksesta muodostuu Pekka Salmisen haastatteluihin sisältyvistä tekstilainauksista. Pandemiavuosina Auri Häkkisen tekemät lisähaastattelut tapahtuivat sähköpostitse. Häkkinen toteaa alkusanoissansa, että kirjasta tuli haastattelun sijaan dialogi, jossa Häkkinen ja Salminen keskustelevat tasavertaisina. Mukana on aineistoa myös kuudelta muulta haastatellulta. Teoksen alussa on vastavalmistuneena arkkitehtina Salmisen toimistossa työskennelleen professori Hannu Tikan Auri Häkkisenkin tekstiä ylistävämpi lyhyt johdanto. Teoksen päätteeksi Pekka Salminen luo katsauksen koulu- ja opiskeluvuosiensa sekä arkkitehdin praktiikkansa tärkeimpiin innoittajiin ja yhteistyötahoihin. Salminen korostaa haastattelusitaateissa pitkin kirjaa henkilöitä ja avustajia, jotka ovat hänen menestystään siivittäneet. Jopa siinä määrin, että paikoitellen lukijaa nimien kavalkadi rupeaa jo häiritsemään. Arkkitehtoniset esikuvat, jotka ovat melko selvinä Salmisen päätöissä muutoinkin havaittavissa, tulevat moneen kertaan esille. Suomalaisista niitä ovat ennen kaikkea Aarne Ervi ja Timo Penttilä. Molempien toimistoissa Pekka Salminen otti ensiaskeleitansa arkkitehtuurissa. Ulkomaisista esikuvista esiin nousevat Mies van der Rohe, Jørn Utzon, Norman Foster ja Renzo Piano, jota hän pitää parhaana tällä hetkellä toimivana arkkitehtina maailmassa. Yhteistyö sisustusarkkitehti ja huonekalusuunnittelija Yrjö Kukkapuron kanssa on jatkunut vuosikymmenten ajan ja ulottunut myös Kiinan kohteisiin. Yhteistyö oli alkanut jo vuonna 1983 valmistuneen Lahden kaupunginteatterin merkeissä. Sisätilojen maalaamatonta betonipintaa hyödyntävää teatteritalon kilpailuvoittoa Salminen pitää perustellusti suomalaisena avaintyönään.

Pekka Salminen on eittämättä hänen elämäänsä ja elämäntyötänsä luotaavan teoksen ansainnut. Teos alkaa lupaavasti Marienkirchen konserttisalin kutsukilpailuvoitolla ja suunnitelman ja sen työstämisen vaiheiden tarkalla kuvauksella. Vasta sen jälkeen siirrytään enemmän kronologiseen tarkasteluun, jota tosin sekoitetaan katsauksilla tietokoneavusteisesta suunnittelusta ja Unijen saaren oliiviöljypuristamoharrastuksesta. Salmisen suunnittelutoimistojen vaiheita käydään läpi pikkutarkasti.

Harvinaista kyllä, rakennusvalvonta on mainittu muutaman esitellyn kohteen yhteydessä. Pekka Salmisen toimistorakennus Helsingin Marjaniemeen 1970-luvulla kirvoitti viranomaiskeskustelua parvitilan laskemisesta mukaan kerrosalaan, katettujen ulkotilojen mahdollisesta naapurihaitasta sekä kelluvasta perustamistavasta 16 metriä paksun savikerroksen päälle. Salmisen oman talon kohdalla rakennuspaikan rinnemaaston muokkaaminen askarrutti samoin 1970-luvulla julkisivutoimikuntaa, joka on saanut teoksessa nimekseen julkisivulautakunta. Julkisivulautakuntaa ei Helsingissä ole koskaan ollut, vaikka vuodesta 1924 kaupunkikuvaa ja arkkitehtuuria arvioimaan asetettu, lausuntoja antava toimielin monta kertaa on nimeänsä vaihtanut. Lahden urheilukeskuksen pääkatsomon rakenne epäilytti Lahden rakennustarkastajaa, joka ei uskonut sen toimivan. Salmisen avustajineen tekemän suunnitelman mukaisena se lopulta toteutettiin. Kroatian Unijen kylästä ostetun talon muutossuunnitelmien rakennuslupaprosessi kesti valituksineen viisitoista vuotta. Pitkittynyt oikeustaistelu ei kuitenkaan häirinnyt Pekka Salmisen pieteetillä huolehtiman remontin etenemistä. Eri maiden byrokratian kiemuroita tulee esiin myös Saksan ja Kiinan kohteissa.

Heikoimmillaan Auri Häkkisen teoksessa on sekaisin Pekka Salmisen saavutusten ihailua ja löysähköä, paremmin aikakauslehteen soveltuvaa aineistoa. Parhaimmillaan teoksesta löytää analyysiä modernin arkkitehtuurin ongelmista ja niiden ratkaisuista. Haastattelusitaattien sijoittelu itse tekstin lomaan ei aina edistä ja avaa varsinaista aihetta. Sitaattien kursivointi tai muu, lainausmerkkejä selkeämpi typografinen erottelu olisi voinut lukijaa auttaa. Pekka Salmisen haastattelutekstit olisi mahdollisesti voinut koota kaikki yhteen, jolloin niistä olisi syntynyt luonteva ja yhtenäinen tarina. Arkkitehtuurikirjaksi tekstiä on paljon ja kuvat ovat hiukan alisteisia. Tekstiä olisi voinut karsia visuaalisen aineiston kustannuksella. Työluettelo käsittää tärkeimmät kohteet ja kilpailut. Teos antaa elävän kokonaiskuvan Pekka Salmisen monipuolisesta ja harvinaisen pitkästä urasta kotimaassa ja maailmalla.