Menu
16,00 kgCO2e/m2/a. Tuo luku on erään koulun hankesuunnitteluvaiheessa laskettu elinkaaren hiilijalanjälki. Mutta mitä tuo luku itse asiassa tarkoittaa? Onko koulun hiilijalanjälki suuri vai pieni? Helsingin kaupunki on teettänyt hiilijalanjälkilaskelmia omissa uudisrakennushankkeissaan jo usean vuoden ajan. Tuloksia kokoamalla on pikkuhiljaa muodostunut käsitys suuruusluokista sekä niistä hiilijalanjälkeen vaikuttavista asioista, joihin päästövähennystoimia kannattaa kohdentaa. Samalla on käynyt ilmi myös tietyt haasteet laskelmien vertailukelpoisuudessa, kun lopullista yhtenäistä kansallista laskentamenetelmää ei ole vielä käytössä.
Suomen kunnianhimoisena tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoite tarkoittaa merkittäviä päästövähennyksiä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Rakennettu ympäristö aiheuttaa merkittävän osan päästöistä erityisesti käytössä olevien rakennusten ja infran energiankulutuksen kautta, mutta myös rakennusmateriaalien valmistaminen ja niiden kuljetus ovat merkittävä päästölähde.
Tämän artikkelin kirjoitushetkellä ehdotus uudesta rakentamislaista on edelleen eduskuntakäsittelyssä. Sen astuessa voimaan alkuperäisen arvion mukaan vuoden 2024 alusta, tulee rakentamisessa myös säädösohjauksen näkökulmasta puhaltamaan osin uudet tuulet. Hallituksen esitykseen uudesta rakentamislaista on kirjattu, että rakennukset tulee suunnitella ja toteuttaa vähähiilisinä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että nykyisen rakennuslupahakemukseen liitettävän energiaselvityksen rinnalle tulisi ilmastoselvitys, joka sisältäisi tiedon rakennuksen laskennallisesta elinkaaren hiilijalanjäljestä. Seuraavassa vaiheessa, alkuperäisen arvion mukaan vuoteen 2025 mennessä, uudisrakentamista ohjattaisiin E-lukua vastaavin hiilijalanjälkiraja-arvoin.
Jotta rakennuslupavaiheessa tehtävä laskelmat olisivat vertailukelpoisia, olisi ne laadittava ympäristöministeriön vähähiilisyyden arviointimenetelmän mukaisesti, joka on kansallinen menetelmä rakennuksen elinkaaren hiilijalan- ja hiilikädenjäljen laskemiseksi. Ensimmäinen versio arviointimenetelmästä julkaistiin vuonna 2019 ja sittemmin sekä se että asetus ilmastoselvityksestä ovat olleet lausuntokierroksella useampaankin otteeseen. Lopullista versiota laskentaohjeesta ei ole vielä julkaistu.
Hallituksen esitys uudesta rakentamislaista sisältää asetuksen rakennuksen ilmastoselvityksestä ja myöhemmin asetettavan asetuksen hiilijalanjäljen raja-arvosta. Tavoitteena on rakentamisen päästöjä leikkaava ohjausvaikutus. (Ympäristöministeriön kuvaa mukaillen).
Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki pähkinänkuoressa
Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki kertoo rakennuksen rakentamisen, käytön ja purkamisen aiheuttamat ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasupäästöt sovitun tarkastelujakson ajalta. Tarkastelujaksoksi on ympäristöministeriön menetelmässä määritetty 50 vuotta. Laskelma siis tehdään 50 vuodelle, vaikka rakennus olisikin suunniteltu pidemmälle käyttöiälle. Rajaus johtuu muun muassa siitä, että arvioinnin epävarmuus kasvaa, mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan.
Alla olevassa kuvassa on esitetty rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkilaskennassa huomioon otettavat elinkaaren vaiheet. Rakennuksen elinkaari alkaa rakennusmateriaalien- ja tuotteiden valmistuksesta jatkuen rakentamisvaiheeseen, jossa päästöjä syntyy sekä materiaalien kuljetuksesta työmaalle että työmaalla käytettävän energian sekä työkoneiden polttoaineiden kulutuksen kautta. Rakennuksen valmistuttua siirrytään käyttövaiheeseen, jossa päästöjä syntyy rakennuksen energiankulutuksesta sekä tarkastelujakson aikana uusittavien rakennusosien ja järjestelmien vaihdoista. Osien vaihtojen arviointi sisältää niiden valmistamisen, kuljettamisen sekä asentamisen aiheuttamat päästöt. Elinkaaren lopussa päästöjä syntyy purkutyömaalla työkoneiden polttoaineen kulutuksen kautta sekä purkumateriaalien poiskuljetuksesta ja käsittelystä.
Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljessä huomioidaan rakentamisesta, käytöstä ja lopulta rakennuksen purkamisesta syntyvät päästöt.
Laskentamenetelmän sisäänajoa ja tulosten koontia
Helsingin kaupungin palvelurakennusten, kuten koulujen ja päiväkotien, rakennuttamisesta vastaa Tilat-palvelu. Asuntotuotanto (ATT) taas nimensä mukaisesti vastaa kaupungin omasta uudisasuntotuotannosta sekä kaupunkikonserniin kuuluvien asuntoyhtiöiden laajoista peruskorjauksista. Molempien palveluiden uudisrakennushankkeissa elinkaaren hiilijalanjälkeä on laskettu jo useamman vuoden ajan, vaikka lainsäädäntö ei sitä vielä vaadi eikä hiilijalanjäljelle ole toistaiseksi kaupunginkaan puolesta asetettu raja-arvovaatimusta.
Tavoitteena ensivaiheessa onkin ollut oman osaamisen kasvattaminen hiilijalanjälkilaskentaan sekä vähähiilisemmän rakentamisen keinoihin liittyen. Riittävä ymmärrys aiheesta on edellytyksenä, jotta eri hankkeissa tehtyjä laskelmia on mahdollista vertailla keskenään ja rakentamiselle voidaan jatkossa asettaa järkevät hiilijalanjälkitavoitteet. Myös hankkeissa toimivia suunnittelijoita arkkitehdista sähkösuunnittelijaan on perehdytetty aiheeseen sisällyttämällä elinkaarisuunnittelijan toimeksiantoon hankesuunnitteluvaiheen alussa koko suunnitteluryhmälle pidettävä hiilijalanjälki-info. Infossa käydään lyhyesti läpi laskennan perusteet, terminologiaa sekä sparrataan kutakin suunnittelualaa tunnistamaan vaikutusmahdollisuutensa hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Asian ollessa vielä verraten uusi, infot on koettu hyödyllisiksi ja ne ovat antaneet hiilijalanjäljelle näkyvyyttä osana suunnitteluprosessia, vaikka raja-arvovaatimusta ei vielä olekaan.
Teettämällä laskelmia ja kokoamalla niiden tuloksia, on päästy alustavalla tasolla käsiksi suuruusluokkaan, jossa rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljet ympäristöministeriön arviointimenetelmän luonnosversion mukaisesti laskettuina pyörivät. Toisaalta tieto on myös niin sanotusti lisännyt tuskaa. Vaikka valtaosa eroista eri rakennusten välisten hiilijalanjälkilaskelmien tuloksissa johtuu erilaisista suunnitteluratkaisuista, on laskelmissa myös paljon poikkeamia, jotka eivät selity pelkästään niillä. Raportteja läpikäymällä, tuloksia kokoamalla ja laskelmia tekeviä konsultteja haastattelemalla, on saatu selville esimerkiksi tiettyjä eroja laskentamenetelmän tulkinnassa sekä vaihtelua konsulttien toimintamalleissa.
Laskelmien yhdenmukaistamiseksi Tilat-palvelu ja ATT julkaisivat viime kesänä hankkeissaan laskelmia tekeville laskijoille oman ympäristöministeriön laskentaohjeluonnosta tukevan laskenta- ja raportointiohjeen, jolla on pyritty oikomaan suurimmat tulkintaerot ja esimerkiksi ohjeistettu, minkä kaltaisia oletuksia tehdään tapauksissa, joissa lähtötietoja puuttuu. Ohjeen perusteella tehtävä laskelmat ovat paremmin vertailukelpoisia keskenään ja muodostavat luotettavamman pohjan vähähiilisten ratkaisujen selvittämiseksi sekä tulevan raja-arvotavoitteen määrittämiseksi. Tavoitteena kun kuitenkin on todellisten päästövähennysten saavuttaminen eikä laskennallisesti kikkailtu alhainen tulos.
Keinot päästövähennyksiin selvityksessä
Rakennusten energiatehokkuutta on ohjattu jo pitkään ja myös käsillä oleva energiakriisi on vauhdittanut investointeja esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoon. Energian osuus elinkaaren hiilijalanjäljessä siis jatkuvasti pienenee, kun rakennusten energiatehokkuus paranee ja tarvittava energia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Ympäristöministeriön arviointimenetelmä huomioi myös ennakoidut vähennykset Suomen energiantuotannon päästöprofiileissa, joten energiankäytön osuus yksittäisen rakennuksen elinkaaren päästöistä pienenee entisestään. Tämä tarkoittaa sitä, että merkittävä osuus uuden rakennuksen päästöistä syntyykin itse asiassa jo ennen kuin rakennus otetaan käyttöön – siis rakennusmateriaalien valmistuksesta.
Esimerkki erään koulun hankesuunnitteluvaiheessa lasketusta elinkaaren hiilijalanjäljestä kolmella eri tavalla esitettynä. Rakennukseen tulee sekä maalämpö- että aurinkosähköjärjestelmät, jotka pienentävät merkittävästi rakennuksen käytön aikaisia päästöjä.
Helsingin kaupunki on vaatinut omalta rakentamiseltaan määräystasoa parempaa energiatehokkuutta jo vuosikaudet ja muutaman edellisen vuoden aikana on siirrytty käyttämään myös uusiutuvia energialähteitä kuten maalämpöä ja aurinkosähköä aina, kun järjestelmät ovat teknisesti toteutettavissa ja taloudellisesti kannattavia. Suurempi päästövähennyspotentiaali kaupungin omissa hankkeissa onkin erityisesti materiaaleihin liittyvissä päästöissä ja selvitystyötä niiden vähentämiseksi tehdään parhaillaan.
Materiaalisidonnaisiin päästöihin vaikuttavat paitsi valittavat materiaalit ja niiden oletettu käyttöikä myös esimerkiksi rakennuksen massoittelu. Mitä monimuotoisempi rakennus on, sitä enemmän ulkovaippaa on suhteessa lattia-alaan ja sitä enemmän tarvitaan myös materiaaleja. Monimuotoinen rakennus on usein myös energiatehokkuudeltaan simppelimpää verrokkiaan heikompi. Myös saman materiaaliluokan sisällä tuotteilla on erilaisia päästökertoimia. Tuotteiden päästöjen todentamiseen voidaan käyttää tuotevalmistajien teettämiä EPD-ympäristöselosteita sekä esimerkiksi uutta betonin vähähiilisyysluokitusta.
Vähähiilinen rakennus saavutetaan siis kokonaisuutta optimoimalla. Erilaisia päästövähennyskeinoja ja niiden vaikutusta sekä hiilijalanjälkeen että kustannuksiin tulee tarkastella samanaikaisesti. Päästövähennystoimet kannattaa tietenkin kohdentaa niihin asioihin, joissa pienimmällä lisäkustannuksella saadaan suurin vähennys. Ja ainahan kyse ei edes välttämättä ole lisäkustannuksista. Esimerkiksi materiaalien tarvetta vähentävät toimet pienentävät usein hiilijalanjäljen lisäksi myös kustannuksia.
Vähähiilinen rakentaminen tulee varmasti vaikuttamaan nykyisiin toimintamalleihin tuoden uusia näkökulmia rakennusten suunnitteluun ja toteutukseen, joten aiheeseen kannattaa jo perehtyä. Vaikka ilmastoselvitykseen liittyvä lainsäädäntö sekä lopullinen versio ympäristöministeriön hiilijalanjäljen laskentaohjeesta antavatkin vielä odottaa itseään, vähähiilisiä rakennuksia saa jo nyt suunnitella ja rakentaa. Ja pitääkin, sillä aikaa päästöjen vähentämisessä ei ole hukattavaksi.
Anni Tyni
Energia- ja LVI-tekniikan DI.
Johtava energia-asiantuntija, Helsingin kaupungin Tilat-palvelu (KYMP).