Menu
1950-luvun asuntoarkkitehtuurin julkisivu- ja tilasuunnittelu ihastuttaa: huonetilan voi kalustaa monin eri tavoin; asuinhuoneet sopivat perheen erilaisiin käyttötarpeisiin. Tilamitoitus on tähän juuri riittävää, vaikka lähes minimissä. Julkisivujen jäsentelyt ovat eleettömän rauhallisia, materiaaleiltaan ja rakennusosiltaan yksinkertaisia. Maantasokerrosten ja sisäänkäyntien käsittelyissä on miellyttävää pienipiirteisyyttä.
Sodan jälkeen asunto- ja asemakaavakysymysten ratkaisemisessa aiemmin ilmenneitä ongelmia nostettiin kriittisesti esiin vuoden 1946 julkaisussa Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Väkiluvun ja taloudellisen kasvun myötä kasvaneen asuntotuotannon ideaaleiksi nousivat Heikki von Hertzenin pamfletin myötä valoisuus, maaseutumainen vehreys ja väljyys. Tapiolan puutarhakaupunki toteutti asuntopolitiikan tavoitteita paremman perhearjen olosuhteiksi.
Vantaan Kartanonkoski ja Keimolanmäki.
Asumisen laadun kritiikki etenee aikakausittain – uudet sukupolvet kokevat edelliset asumisen ihanteet vanhentuneiksi. Tarkasteluun vaikuttaa myös nostalgia ja menneiden aikakausien ihanteiden kaipuu. Haikeutta tämän hetken äärimmilleen tehostetun asuntotuotannon ratkaisuihin on vaikea kuitenkaan kuvitella. Esteettömän kylpyhuonetilan ja eteisen yhdistävä sisäänkäyntiratkaisu on äärimmäinen esimerkki nykyasuntosuunnittelusta – tätä kokeilua tuskin kaivataan tulevaisuuden historiatarkasteluissa.
Tilallinen muuntojousto on osa rakentamisen kestävyyttä, joka pidentää asuntorakentamisenkin elinkaarta.
Muuntojouston mahdollisuuksia tutkitaan, mutta toteutuksia on vielä hyvin vähän. Muunneltavuus toteuttaa kestävän rakentamisen tavoitteita, kuten rakennusmateriaalien kierrättäminen. Kokonaisen rakennuksen muuttaminen uuteen käyttöön on erinomainen vastaus kestävyyskysymyksiin.
”Kaikki umpimähkäinen, suunnittelematon vain hetkellisen tarpeen tyydyttämiseksi suoritettu rakennustyö merkitsee nykyoloissa meillä kansantaloudellista tuhlausta, johon meillä ei ole varaa”, todetaan Suomen Arkkitehtiliiton julkaisussa Rakennustaide ja standardi vuodelta 1942. Kun vetovoimaisen kaupungin muuttovoittoa ratkaistaan rakentamalla hankalasti kalustettavia pieniä asuntoja, on se samaan aikaan myös pitovoimaan tähtäävien tavoitteiden vastaista.
Keimolanmäen ja Kartanonkosken alueiden rakentamisen tehokkuusluvut vaihtelevat välillä 0,4 – 1,5. Kuvat: Matti Karjanoja
Tampereella asuntojakauman monipuolista toteutumista on lähdetty ratkaisemaan asemakaavamääräyksin ja tontinluovutusehtojen avulla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään, että suunniteltava rakennus on muunneltavissa sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää. Tähän tukeutuen pienasuntovoittoisissa kohteissa hankkeen laatuarviointia varten on ympäristö- ja rakennusjaoston esittelymateriaalin osana esitettävä asuntojen aito yhdisteltävyys erilaisiin tilanteisiin.
Asemakaava mahdollistaa jopa keskusta-alueiden täydennysrakentamiskortteleissa todella syvien rakennusrunkojen toteuttamisen. Asunnot suunnitellaan pitkien keskikäytävien varrelle ja mieleen palaakin Heikki von Hertzenin julkaisu Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Olisiko aika palata jälleenrakennuskauden radikaaleihin ajatuksiin ja ottaa asuntopolitiikan tavoitteiksi asukkaiden hyvinvointi ja tilavat, valoisat ja aurinkoiset asuntosuunnittelun ideaalit?
Tampereella 17.5.2022
Leena Jaskanen
