Menu
Yksilölliset ja yhteiskunnalliset muutokset pitävät myös asumisen tarpeet jatkuvassa muutoksessa. Valoisa, kalustettava, yksityisyyden säätelyn mahdollistava ja mukautuva asuntokanta tukee hyvää arkea ja muodostaa kestävää rakennettua ympäristöä.
Asumisessa ihminen toteuttaa yksityisen suojan ja toisaalta yhdessäolon tarpeitaan sekä laajemmin katsottuna kiinnittyy osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Lukuisten ulottuvuuksiensa kautta asuminen arjen käytäntöineen on alati muutoksessa erilaisilla, keskenään limittyvillä aikajänteillä. Yksilön ja asuntokunnan tasolla muutoksia voi tapahtua esimerkiksi työllisyystilanteessa, terveydentilassa tai perheen kokoonpanossa, yhteiskunnan tasolla esimerkiksi väestörakenteessa ja asuntotuotannossa. Kuten koronapandemia osoitti, mittavatkin muutokset voivat olla hyvinkin äkillisiä.
Rakennettu ympäristö ei ole kokonaisvaltaisesti kestävää, mikäli se ei pysty mukautumaan eri tasoilla vaihtuviin tilanteisiin. Rakennuskanta kyllä sopeutuu muutokseen silloinkin, kun rakennuksia ei ole suunniteltu mukautumaan – osin paremmin, osin huonommin, osin tulemalla puretuksi. Täten olemassa olevien asuinrakennusten käyttö- ja mukautumispotentiaalin tarkasteleminen on merkittävää paitsi kiinteistöjen asukkaiden ja omistajien, myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Vaikka asuminen ja koti ovat huoneistoa laajempia käsitteitä, on asunnoilla keskeinen rooli mukautumisprosessissa. Yksilöllisiin tarpeisiin ja toisaalta laajempiin demografisiin muutoksiin vastaava ja mukautuva asuntokanta mahdollistaa kiinteistöjen pitkäaikaisen ja tehokkaan käytön sekä tarkoituksenmukaisten jaettujen tilojen tavoin lisää asumisen laatua.
Kuva 1: Asuminen ja koti ovat huoneistoa laajempia käsitteitä ulottuen myös naapuruston ja sen jaettujen tilojen tasolle. Näkymä erään tutkimuksessa tarkastellun kiinteistön pihalta. Kuva: Katja Maununaho
Asunnon laadun osatekijät
Asuminen muutoksessa -hankkeessa tutkittiin kerrostaloasuntojen tarjoamaa asumisen laatua ja niiden kykyä vastata asukkaiden muuttuviin tarpeisiin. Hankkeen toteutti Tampereen yliopiston ASUTUT Kestävän asuntoarkkitehtuurin tutkimusryhmä ja tilaajina toimivat YH Kodit Oy sekä Länsi-Suomen Yleishyödyllinen Asuntosäätiö. Laatutekijöitä tarkasteltiin erityisesti asuntojen pohjaratkaisuihin liittyvien ominaisuuksien kautta. Toisaalta taustalle tarvittiin myös tietoa asumisen tarpeiden kirjosta. Keskeinen osa tutkimusta olikin asukkaiden näkemysten ja kokemusten selvittäminen asukaskyselyn kautta: mikä heidän asunnoissaan toimii, mikä ei, millaista muutosta kaivattaisiin.
Yksittäisten asukkaiden tai asuntokuntien välillä täsmälliset nostot asuntojen hyvistä ja huonoista puolista vaihtelivat runsaasti. Vastausten kokonaisuutta tarkasteltaessa esiin kuitenkin nousi kolme erityisen voimakkaasti asukkaiden arkeen vaikuttanutta asuntosuunnittelullista aihealuetta: luonnonvalo, kalustettavuus ja asunnon sisäiset yhteydet. Tässä artikkelissa esitetään tutkimuksen keskeisimpiä huomioita näihin liittyen kutakin ominaisuutta havainnollistavien esimerkkiasuntojen kautta.
Luonnonvalo
Asukkaiden esittämät luonnonvaloon liittyvät huomiot olivat lähes kauttaaltaan positiivisia. Toisaalta asunnoissa itsessään luonnonvalon saanti oli hyvin vaihtelevaa, usein kehnoa. Täten avoimeksi jää, mistä tämä johtuu: onko kenties luonnonvalon vähäisyys niin normalisoitunutta, ettei sitä koeta mainitsemisen arvoiseksi ongelmaksi?
Kuva 2: Tarkastelluista asunnoista vähiten (A & B) ja eniten (C & D) luonnonvaloa saavat kaksiot ja kolmiot.
Kuvan 2 asunto A ilmentää erityisesti yhteen suuntaan aukeavissa asunnoissa tyypillistä tilannetta, jossa valtaosa oleskelutilan ikkuna-alasta on parvekkeen varjostamaa. Vaikka järjestelyllä voidaan lisätä oleskelutilan yksityisyyttä ja välttää ylilämpenemistä, se myös rajoittaa merkittävästi luonnonvalon saantia tilaan. Nykyasuntotuotannon pohjaratkaisuja hallitsevassa tupakeittiömallissa osansa hämäryydestä saavat myös keittiö- ja ruokailutilat. Suurilla runkosyvyyksillä tehokkuutta tavoiteltaessa vaikutus korostuu entisestään, kun asuintilat ulottuvat kauemmas julkisivusta. Tämä on havaittavissa myös asunnossa B siitä huolimatta, että parveke ei sijaitsekaan olohuoneen edustalla. Lähes täysin päinvastainen tilanne puolestaan on asunnossa C, jossa asuinhuoneiden syvyys on hyvin maltillinen ja kapea parvekekin väistää ikkunoiden edustalta. Tämän myötä asuinhuoneiden alasta noin kaksi kolmasosaa saa hyvin luonnonvaloa. Lisäksi huomionarvoista on, että asunnon nurkkasijainti mahdollistaisi kattavammankin aukotuksen. Asunnossa D nurkkasijaintia on hyödynnetty vahvemmin avaamalla olohuone kahteen ilmansuuntaan, minkä lisäksi parveke peittää vain osan seinälinjansa ikkunoista – vain keittiö jää pimentoon.
Laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi luonnonvalon saantiin vaikuttavia tekijöitä tulee huomioida kokonaisvaltaisesti suunnittelun alusta saakka. Jo rakennuksen runkosyvyys ja porrashuoneratkaisu vaikuttavat merkittävästi syntyvien asuntojen ja asuinhuoneiden avautumiseen sekä mittasuhteisiin. Kapea, yhteen suuntaan aukeava asunto saattaa isoillakin ikkunoilla jäädä lähtökohtaisesti suurelta osin hämäräksi. Ikkunoiden eteen asettuva parveke korostaa tätä entisestään, ja parveke onkin yksi merkittävimmistä asunnon luonnonvalo-olosuhteisiin vaikuttavista suunnitteluratkaisuista.
Kalustettavuus
Asukkaiden huomioissa kalustettavuus hallitsi näkemyksiä tilojen toimivuudesta. Myös asunnoissa tehdyt toiminnalliset muutokset olivat nojanneet kalusteiden ja kalustuksen muutoksiin – kuten erityisesti vuokra-asunnoissa odottaisikin. Elämäntilanteisiin mukautuvaksi tilaksi koettiin sellainen, joka voidaan kalustaa erilaisiin käyttötarpeisiin sopivaksi. Vaikka tilanpuute koettiin usein ongelmaksi, asukkaat arvostivat tilojen kompaktiutta ja karsastivat hukkaneliöitä.
Kuva 3: Tarkastelluista asunnoista suhteessa vähiten (A & B) ja eniten (C & D) kalustettavaa lattia-alaa sisältävät kaksiot ja kolmiot.
Kuvan 3 kaksiot A ja B havainnollistavat kiintokalustuksen sekä tilojen sisäisten läpikulkuyhteyksien vaikutusta vapaasti kalustettavaan lattia-alaan. Kummassakin kulku eteisestä keittotilan kautta makuuhuoneeseen leikkaa ruokailu- ja oleskelutilaa, minkä lisäksi makuuhuoneissa kiinteät kaapit käytännössä sanelevat sängyn paikan. Vastavuoroisesti kaksiossa C liikennealat sijoittuvat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, jolloin maksimoidaan yhtenäiset vapaasti kalustettavat alueet. Kalustettavuuden näkökulmasta kolmio D asettuu edeltävien välimaastoon: liikennealat on sommiteltu tehokkaasti ja kalustettavat alat ovat pääosin yhtenäisiä, mutta pitkä eteishalli ja läpikulullinen makuuhuone ovat lähtökohtaisesti haastavia.
Huomattavaa on, että oheisissa esimerkeissä kaikki liikennealat on mitoitettu esteettömiksi. Käytännön kalustuksessa tätä tuskin useimmissa kotitalouksissa noudatettaisiin, vaan kulku sovitettaisiin haluttujen kalusteiden lomaan. Tästä huolimatta arvioitaessa asumisen laatua ei ratkaisua voida pitää onnistuneena, jos sen toimivuus nojaa esteettömyyden sivuuttamiseen.
Erilaiset liikennealat kattoivat keskimäärin 40 % tarkasteltujen asuinhuoneiden pinta-alasta. Kalustettavuuden kannalta onkin olennaista lomittaa välttämättömät reitit ja kiintokalusteiden käyttöalat tehokkaasti. Tällöin minimoidaan aiemmin esiin nousseet hukkaneliöt ja tilaa jää myös muille kuin välttämättömille kalusteille esimerkiksi harrastuksia tai etätyötä varten.
Yhteydet
Asukkaat kaipasivat eri toiminnoille omia, kuhunkin tarkoitukseen sopivia tilojaan: rauhaa ja yksityisyyttä työskentelyyn ja opiskeluun, avaruutta yhteiseen oleskeluun. Tilojen ja toimintojen välille muodostuvat kulku- ja näköyhteydet – muita aisteja unohtamatta – vaikuttavat perustavanlaatuisesti yksityisyyden ja avoimuuden toteutumiseen asunnossa. Asukkaiden ilmaisemista tilallisista muutostoiveista yleisimpiin lukeutuikin asunnon päätilassa tapahtuvien ruoanlaiton, ruokailun ja oleskelun välisten yhteyksien muuttaminen esimerkiksi eriyttämällä näitä omiin tiloihinsa.
Kuva 4: Esimerkkejä tilojen läpikulkurasitteista tarkastelluissa asunnoissa.
Yhteyksien näkökulmasta huomionarvoista tarkastelluissa asunnoissa on huoneidenvälisen monireittisyyden puuttuminen käytännössä täysin. Toisaalta asuntojen päätiloihin kohdistuu kuitenkin paljon läpikulkurasitteita. Esimerkkinä tästä ovat kuvan 4 asunnon A keittiö ja asunnon C kalustettavuudeltaan pirstaleinen keittiö-ruokailu-oleskelutila. Jälkimmäisen kaltainen monikäyttötila on yksityisyyttä tavoiteltaessa muutoinkin ongelmallinen, koska esimerkiksi työskentely keittiössä on samalla työskentelyä olohuoneessa ja päinvastoin. Asunnossa B puolestaan kulku parvekkeelle heikentää yksiöissä harvinaista mahdollisuutta yksityiseksi eriytettävään makuutilaan.
Aina asuntoa ei ole mahdollista tai mielekästä vaihtaa elämäntilanteen muuttuessa. Monipuolisemmat yhteydet ja mahdollisuus niiden säätelyyn tarjoavat tarvittavaa joustoa. Eri tilojen tulee olla avattavissa ja suljettavissa tarpeen mukaan, tapauskohtaisesti kiintein väliseinin ja -ovin tai tilaa jakavin kalustein. Lähtökohtaisella monireittisyydellä puolestaan voidaan mahdollistaa mittaviakin tilarakenteen muutoksia ilman remontointia.
Asunto osiensa summana
Arkielämän kannalta on muistettava, että asumisen laadun eri osatekijät muodostavat aina kokonaisuuden: isokaan ikkuna ei tarjoa työrauhaa perheasunnon ytimen monikäyttötilaan, eikä laajakaan vapaasti kalustettava alue väärässä paikkaa tue sujuvaa arkea. Lisäksi tänään yhdelle täydellinen voi olla huomenna toiselle käyttökelvoton. Pitkäaikaiskestävän asunnon on mukauduttava muuttuviin tarpeisiin. Vastaavasti kestävä asumisen laatu edellyttää, että luonnonvalo, kalustettavuus ja yhteydet toimivat yhdessä asunnon elinkaaren aikaisiin muutoksiin mukautuen.
Kuva 5: Tarkastelluista asunnoista luonnonvalon ja kalustettavuuden yhteisnäkökulmasta huonoimmat (A & B) ja parhaimmat (C & D) asunnot.
Laatutekijöiden kokonaisuuden näkökulmasta kuvan 5 asunto A on tyypillinen esimerkki parvekkeellisesta nyky-yksiöstä: syvä ja kapeahko avotila aukeaa yhteen ilmansuuntaan ja sinnekin parvekkeen kautta. Toisin kuin yksiössä D, koko asunto on parvekkeen varjostama ja tilasta ei pystytä erottamaan yksityisempää osaa. Tehokkaasti limitettynäkin välttämättömät liikennealat kattavat suuren osan huoneistosta. Asunnossa B vastaava varjostettu monikäyttötila esiintyy kaksiossa, joskin tässä tapauksessa ikkuna löytyy myös vastapuolelta keittotilasta. Kompaktin mitoituksensa myötä keittiöön ei kuitenkaan mahdu pöytää, eikä tila ole seinää rakentamatta eriytettävissä. Asunnoissa C ja D oleskelu- ja ruokailutila aukeaa kahteen ilmansuuntaan ja sijaitsee korkeintaan osin parvekkeen takana. Tällä ratkaisulla kalustettava ala sijoittuu otollisesti julkisivujen tuntumaan etenkin, jos kulun parvekkeelle onnistuu sovittamaan kalusteiden lomaan. Toisaalta molemmissa tapauksissa keittiötila on kokonaan ikkunaton.
Asunto osana asumisen kokonaisuutta
Asunnon laatu muodostuu erillisten osatekijöiden summana. Toisaalta asunto itsessään on osa laajempaa asumisen kokonaisuutta. Siinä missä ikkuna päästää valoa sisään, se myös tarjoaa näkymiä ulos – ja sisään. Vastaavasti asumisen kulku- tai muutkaan yhteydet eivät pääty huoneiston seiniin. Edellä käsitellyt näkökulmat on siis sovitettava yhteen paitsi suhteessa toisiinsa, myös suhteessa kontekstiin. Asuinympäristön rajapintojen suunnittelu sekä julkisen kaupunkitilan ja yksityisen asunnon väliin asettuvat tilat ja niiden laatutekijät jäävät usein liian vähälle huomiolle. Kestävän asuntosuunnittelun on huomioitava asumisen tarpeet ja niihin kohdistuvat muutokset kokonaisvaltaisesti.
Tapio Kaasalainen
Tekniikan tohtori, arkkitehti.
Yliopisto-opettaja (korjausrakentaminen). Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö, ASUTUT Kestävän asuntosuunnittelun tutkimusryhmä sekä ReCET Korjausrakentamisen ja kiertotalouden tutkimusryhmä.
Kuva: Janne Renvall
Katja Maununaho
Arkkitehti SAFA.
Projektipäällikkö. Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö, ASUTUT Kestävän asuntosuunnittelun tutkimusryhmä.
Kuva: Tanja Palmunen
Taru Lehtinen
Arkkitehti SAFA.
Väitöskirjatutkija. Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö, ASUTUT Kestävän asuntosuunnittelun tutkimusryhmä.
Kuva: Arto Jalonen
Artikkelin taustalla olevan tutkimushankkeen loppuraportti Asuminen muutoksessa: Asunnot ja naapuruston jaetut tilat asukkaiden arjessa on ladattavissa Tampereen yliopiston avoimesta julkaisuarkistosta osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2388-2. Tutkimuksesta ja tutkimusraportista vastasivat artikkelin kirjoittajien lisäksi Sofie Pelsmakers, Katarina Varis, Elina Luotonen, Sini Saarimaa, Essi Nisonen, Jyrki Tarpio, Wilma Blomgren ja Raúl Castaño de la Rosa.