Menu
Maankäyttö- ja rakennuslaki ei toteudu kokonaisuutena Marinin hallituksen aikana. Useita vuosia työn alla ollut maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus tuli keväällä lausuntokierrosten jälkeen uuteen vaiheeseen ja nyt syksyllä vain rakentamislaki on menossa eduskuntaan. Muu osa monisäikeisestä lakikokonaisuudesta jää toistaiseksi lähes ennalleen.
Rakennustarkastusyhdistys RTY:n puheenjohtaja Risto Levanto arvioi lainsäätäjillä olevan jatkopohdiskelun aika, vaikka ministeriö onkin ottanut huomioon kuulemismenettelyn kommentteja ja vakavasti pohtinut lauserakenteita. Hän muistuttaa, että rakentamislaki vaikuttaa merkittävästi rakennusvalvontojenkin työhön.
”Laajan lainsäädäntöpaketin hoitaminen kokonaisuutena ilmeisen aliresursoituna on ollut ylivoimaista. Aikamoista haasteellisuutta on vieläkin edessä ja on aihetta kysyä, tuleeko rakentamislaista hyvä vai huono. Säännöspuolta joudutaan hiukan paikkaamaan, mutta muitakin täsmennyksiä lakitekstiin on lupailtu syksyllä. Vaikka teksti rakentamislaissa, joka siis etenee, on parantunut keväällä arvioituna olleesta, tekemistä siinäkin riittää”, Levanto pohtii.
Vaikka alueidenkäyttölain eteenpäinvienti jää seuraavalle hallitukselle, ei valmistelutyö ole ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalon mielestä mennyt mitenkään hukkaan, vaan suuren kokonaisuuden edistämistä jatketaan askel kerrallaan.
”Esimerkiksi syksyllä on tarkoitus järjestää laajempi sidosryhmätilaisuus. Lainsäädännön uudistukseen liittyviä hankkeita on myös käynnissä useita, esimerkiksi kaupunkiseutusuunnittelun valtakunnallista kehittämistä tehdään Kuntaliiton, TEM:n ja YM:n rahoittamassa MAL-verkoston vetämässä hankkeessa, kaavamääräyskokoelmaa kehitetään tietomallipohjaisen suunnittelun ja digitalisaation osalta sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavoituksen kehittämistä arvioidaan omissa hankkeissaan. Hallituksen esitys rakentamislaiksi onkin tarkoitus antaa syyskuussa.”
Ohisalo kertoo ehdotuksen monen tavoitteen, kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen alueiden käytön suunnittelussa sekä luonnon monimuotoisuuden ja maailmanperinnön huomioon ottaminen, saaneen myönteistä palautetta.
”Tarve uudistukselle kuitenkin pysyy. Lakia on tarpeen tarkastella perustuslain näkökulmasta ja kirjoittaa moneen kertaan muutettu laki eheämmäksi”, ministeri tiivistää.
Maria Ohisalo ja Risto Levanto.
Mitä ilmastonmuutokseen tulee, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Anne Jarva arvioi ehdotuksessa rakentamislaiksi ilmastonmuutoksen keinovalikoiman kaventuvan joukoksi teknisiä rakentamislupiin ja rakennusprosessiin liittyviä ratkaisuja.
”Yksin rakentamiseen kohdistuvilla teknisillä vaatimuksilla tai selvitysvelvoitteilla ei ole mahdollista päästä ilmastonmuutoksen näkökulmasta yhtä hyvään lopputulokseen kuin kehittämällä alueidenkäytön ja rakentamisen kokonaisuutta ekologisesti kestävämpään suuntaan. Esimerkiksi ehdotettu säätely sijoittamisluvan edellytyksistä heikentää kasvavien kuntien ja kaupunkien mahdollisuuksia ohjata yhdyskuntarakennetta asemakaavoitetun alueen ulkopuolella. Tämä puolestaan lisää maankäytön ja liikenteen hiilijalanjälkeä, heikentää mahdollisuuksia kestävään yhdyskuntarakenteeseen ja vaikeuttaa luonnon monimuotoisuuden vahvistamista.”
Ympäristöministeriön hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi ei jaa näkemystä, sillä kunta voi jatkossakin päättää, mihin lupa esimerkiksi suunnittelutarvealueella myönnetään.
”Laki suitsii KHO:n mahdollisuutta kumota päätös, jos kunta luvan myöntää. Kunta päättää myös kaavoituksesta, joten kunnan päätösvaltaa ei kavenneta. Kunnalla on halutessaan valta rajoittaa luvat minimiin”, Martinkauppi muistuttaa.
Ministeri Ohisalokin korostaa, että myös ilmastonmuutoksen hillinnän, siihen sopeutumisen ja ilmastovaikutusten arvioinnin huomioiminen kaavoituksessa on tärkeää.
”Yhdyskuntarakenteella on keskeinen rooli noiden tavoitteiden saavuttamisessa. Olemme myös sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin, ja maailmanperinnön huomioimisella lain tasolla toteutettaisiin maailmanperintöstrategiaa.”
Anne Jarva ja Anu Kärkkäinen.
Rakennusluvan luvanvaraisuus yhdenmukaistuu
Syynä MRL:n kokonaisuudistamisen kariutumiseen on yleisesti pidetty sitä, että valmistelurakenne on ollut liian monimutkainen. Johtaja Anu Kärkkäinen Rakennusteollisuus RT:stä arvioi, että ministeriössä ei ole myöskään ollut selkeästi nimettynä henkilöä, joka olisi pitänyt kaikkia lankoja käsissään ja johtanut laajaa prosessia.
”Hankkeessa ei riittävästi hyödynnetty työryhmään nimettyjä professori Ari Ekroosia ja Martti Häkkästä, jotka ovat erinomaisia lain asiantuntijoita. Se, että kaavoituksesta ja maapolitiikasta ei päästy sopuun poliittisten puolueiden kesken, johti paketin pilkkoutumiseen. Kun nyt säädetään uusi rakentamislaki, vanhan MRL:n pykälistä tehdään alueidenkäyttölaki, joka sisältää nykyiset maapolitiikan ja kaavoituksen säännökset. Tämä tulee aiheuttamaan ongelmia.”
Hyvänä asiana esityksessä Vantaan rakennusvalvontapäällikkönä toimiva Levanto nostaa esille suunnittelijoiden pätevyyden toteamisen, joka on ehdotettu tehtävän keskitetysti. Säädettävää siinäkin vielä kyllä löytyy.
”Nyt lakiesityksessä esitetään, että tavanomaisen luokan rakennusten suunnittelijaksi pääsee koulun penkiltä suoraan. Ei edellytetä mitään kokemusta työelämästä, käytännön töistä. Ainakin rakennusvalvontaa se huolestuttaa ja ihmetyttää. Hyvä on se, että suunnittelutehtävien vaativuusluokkien osalta lakiin ollaan ottamassa jaottelu, jota suurimmissa, ns. Topten-kunnissa on jo yleisesti sovellettu jo useita vuosia. Näin ministeriö tunnustaa vakiintuneeksi muodostuneen käytännön ja vie sen lain tasolle. Se antaa juridista pohjaa menettelyllemme.”
Risto Levanto pitää hyvänä muutoksena ja kaikkien etuna myös sitä, että rakennusluvan luvanvaraisuuden kynnystä yhdenmukaistetaan ja rakennusluvan vaativa neliömäärää on rohkeasti nostettu 30 neliöön asti.
”Tämä muutos nostaa tosin ristiriitaisia näkemyksiä rakennusvalvontojen sisälläkin. Pienissä kunnissa 30 neliön taso vaikuttaa merkittävästi tulovirtaan, ja niissä luvista jopa 25 prosenttiakin kohdistuu noihin pieniin rakennuksiin. No, se talousongelma on vaan ratkaistava jotenkin. Meillä Vantaalla 20 neliötä on ollut rajana, joten muutos ei ole suuri.”
Luvanvaraisuuspykälän muotoilun Levanto kertoo kuitenkin herättäneen epätietoisuutta. Ensin on nimittäin kerrottu selvästi, mitkä rakennukset ovat luvanvaraisuuden yläpuolella, mutta jo seuraavassa pykälässä kerrotaan, että muut asiat voivat laukaista luvan tarpeen.
”Perustelumuistiossa tämä asia on kerrottu paremmin, selvemmin. Laki on kuitenkin se, jota noudatetaan, ja joka riitatapauksissa ratkaisee. Merkittävä muutos on tulossa myös oikaisunhakuun. Jos viranomainen on tehnyt päätöksen, johon haetaan oikaisua, se ei menisikään kunnalliseen luottamuselimeen, vaan suoraan hallinto-oikeuteen. Näin jätetään yksi porras pois, mikä on hyvä muutos. Hallinto-oikeus kuulee rakennusvalvontaan kuitenkin uudelleen.”
Tulevat asetukset määrittävät kokonaistoimivuuden
Hallituksen lakiesityksessä olleista toteutukseen liittyvistä heikkouksista nostaa Anu Kärkkäinen keskusteluun erityisesti rakentamisen vastuusääntelyn.
”Esityksessä on päävastuullisella toteuttajalla vastuu rakennushankkeen kokonaisuudesta ja laadusta, jolloin sääntely ulottuu sopimussuhteisiin. Oikeusministeriö katsoi lausuntokierroksella, ettei tällä lailla tule säätää sopimussuhteista. Vastuupykälä ja sen perustelut ovat epäselvät eikä tekstistä selviä, kenelle, mistä ja kuinka pitkän ajan päävastuullinen toteuttaja on vastuussa. Esityksen mukaan päävastuullinen toteuttaja voisi ottaa vastuuvakuutuksen, mutta ketä varten. Lakia on täsmennettävä, koska nykymuodossaan se tulee aiheuttamaan epävarmuutta, ja voidaan joutua odottamaan oikeusasteiden tulkintoja, mitä lakia säädettäessä on tarkoitettu.”
Omakotirakentamisesta puhuttaessa urakoitsijan – esimerkiksi pystytysurakoitsijan – vastuu suhteessa omakotirakentajaan määräytyy kuluttajansuojalain mukaan, joka suojaa Kärkkäisestä erittäin hyvin jo nyt omakotirakentajaa. Uudisasunnon kaupassa taas ns. grynderin vastuu suhteessa asunto-osakeyhtiöön ja asunnonostajaan määräytyy asuntokauppalain mukaan, joka sekin toimii hyvin.
”Molempien lakien säätelyoikeus kuuluu oikeusministeriölle eikä niitä ympäristöministeriö edes voi muuttaa. Ympäristöministeriön esityksestä jää epäselväksi rakentamislain suhde em. lakeihin. Esityksestä syntyy väärä mielikuva, että tässä parannetaan kotitalouksien asemaa, vaikka suoja tulee kokonaan eri laeista”, RT:n Kärkkäinen perustelee.
Rakentamisluvan hakemisen sujuvuutta ja sen paranemista esitetyn lakitekstin pohjalta Risto Levanto ei halua vielä arvioida. Siihen liittyy vielä paljon uusia asetuksia, ja ne määrittävät käytännössä kokonaistoimivuuden.
”Ratkaisevaa on koska asetukset tulevat. Paniikkivaihe varmaan tulee alussa, mutta kyllä tämän kanssa pystytään elämään, eikä katastrofia ole tulossa. Meillä on puolitoista vuotta aikaa valmistautua uuteen lakiin ja miettiä, miten tulkitsemme eri asioita ja miten sopeudumme.”
Ministeri Ohisalo muistuttaa, että oikeusministeriö piti lausunnossaan kaavoitus- ja rakentamislakia kovin suurena kokonaisuutena yhteen lakiin ja piti hyvänä lain jakamista pienempiin osiin. Tämä toive otettiin huomioon ja eduskuntaan eteneekin ensimmäisenä rakentamislaki.
”Tulevaisuuden lakeja on luonnollisestikin luettava yhdessä, sillä eri osa-alueet liittyvät yhteen. Olennaista on huolehtia lakien valmisteluprosessissa siitä, että lait säädetään yhteen toimiviksi, ja että ne vievät meitä parhaalla mahdollisella tavalla kohti luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtivaa hiilineutraalia hyvinvointivaltiota myös rakentamisen ja alueiden käytön osalta”, Maria Ohisalo vastaa kritiikkiin.
Risto Pesonen
Diplomi-insinööri.
Kuvat: Kuntaliitto, Rakennusteollisuus, ympäristöministeriö, Matti Karjanoja.
