Fiskarsin vanhassa ruukkimiljöössä oli koko kesän 2022 ajan esillä modernien minitalojen näyttely. Kuuden tulevaisuuden talon koot vaihtelivat yhdeksästä kolmeenkymmeneen neliömetriin. Arkkitehtien Antti Soini, Leo Lindroos ja Tuuli Kanerva (AS LL TK) suunnittelema 14 neliömetrin suuruinen hirsitalo oli nimeltänsä HAMMOCK.
Alueidenkäytön ohjauksen osalta tukeuduttiin arvioinnissa silloin valmistelun alla olleeseen kuntauudistukseen. Vahvojen peruskuntien kuntauudistusta ei tullut, ei myöskään maakuntauudistusta, jossa maakunnat olisivat saaneet hoitaakseen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi yli 20 muutakin tehtävää. Toimintansa täysipainoisesti 1.1.2023 aloittavien hyvinvointialueiden tehtäväkenttä rajoittuu terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen sekä pelastustoimeen.
Rakentamisen puolella katsottiin MRL-toimivuusarvioinnissa tarpeelliseksi kuntien rakennusvalvontatoimen asiantuntemuksen vahvistaminen ja toimintakäytäntöjen yhtenäistäminen. Keinona nähtiin rakennusvalvonnan kokoaminen isommiksi yksiköiksi.[2]
Prosessien sujuvoittaminen oli keskeisenä poliittisena tavoitteena, kun MRL-kokonaisuudistus käynnistettiin huhtikuussa 2018 Juha Sipilän pääministerikaudella. Kevään 2019 vaalien jälkeinen ja nykyinen Sanna Marinin hallitusohjelma lähti osin eri linjoille. Muun muassa alueidenkäytön ohjauksessa kaavahierarkian säilyttäminen ja maapolitiikan vahvistaminen asetettiin lähtökohdiksi. Päätavoitteiksi kirjattiin hiilineutraalin yhteiskunnan ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen sekä rakentamisen laadun parantaminen ja digitalisaation edistäminen.
Lohjan vuoden 2021 asuntomessuilla oli myös esillä pienoistaloja.
Kaavoitus- ja rakentamislaista rakentamislakiin
Syksyn 2021 lausuntoversio kaavoitus- ja rakentamislaiksi oli kohdannut 7.12.2021 päättyneellä lausuntokierroksella kritiikkiä. Lausunnolle versio laitettiin ympäristöministeriön esitysluonnoksena. Kun hallituksen sisäiset keskustelut eivät nekään johtaneet kaavajärjestelmän ja maapolitiikan osalta riittävään yksituumaisuuteen tuli ratkaisuksi MRL:n eräänlainen ”pilkkominen”. Maaliskuussa 2022 hallitus päätti luopua kaavajärjestelmää koskevista sisällöllisistä uudistuksista ja keskittyä etenemään pelkästään rakentamisen säännösten kanssa. Digitalisaatio päätettiin kuitenkin ottaa mukaan myös alueidenkäytön ohjaukseen.
Kesällä ja syksyllä 2022 viimeisteltiin virkatyönä eduskuntakäsittelyyn kolme hallituksen esitystä, jotka yhdessä muodostavat rakentamista koskevan uudistuspaketin. HE 139/2022 vp sisältää hallituksen esityksen rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. HE 140/2022 vp koskee esitystä laeiksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä ja maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Rakentamisen suunnittelu- tai työnjohtotehtävissä toimivien pätevyyden osoittamista koskeva HE 249/2022 annettiin eduskunnalle 27.10.2022.
Maankäyttö- ja rakennuslain nimi muuttuisi alueidenkäyttölaiksi. Alueidenkäyttölakiin jäisivät kaikki nykyisen MRL:n kaavoitusta ja maapolitiikkaa sekä erinäisiä muita seikkoja koskevat säännökset, uudesta rakentamislaista johtuvilla muutoksilla teknisesti ajantasaistettuna.
Sujuvoittaminen on ollut MRL-uudistuksen kantavia teemoja pitkäksi venyneen valmisteluprosessin eri käänteissä. Sujuvoittamisen tavoitteista ei missään vaiheessa luovuttu, vaikka uudistuksen tavoitteet vaalikauden vaihduttua tarkentuivat. Hallitusohjelmaan alkukesästä 2019 kirjatut melko yksityiskohtaiset linjaukset piti uudistusta valmisteltaessa ottaa huomioon valmistelua koordinoivassa ja johtavassa työryhmässä sekä kuudessa työryhmän asettamassa jaostossa. Parlamentaarisen seurantaryhmän tehtäväksi tuli tukea lakiuudistusta ja ottaa kantaa lakiuudistuksen päälinjauksiin. Parlamentaarisen ryhmän tehtävänä oli myös edistää uudistusta palvelevaa vuorovaikutusta erityisesti poliittisten toimijoiden kesken. Laajapohjaisen sidosryhmäfoorumin tehtävänä oli puolestaan varmistaa monipuolisen vuorovaikutuksen toteutuminen lain täytäntöönpanijoiden, soveltajien ja muiden sidosryhmien kesken.
Lohjan asuntomessuille suunnitteli arkkitehti, tekniikan tohtori Matti Kuittinen kierrätettäviä materiaaleja maksimaalisesti hyödyntävän talon ”Pyörre”. Leipätyönään Matti Kuittinen on kantanut päävastuuta ympäristöministeriössä ilmastoselvitystä ja materiaaliselostetta tarkentavien asetusten valmistelussa.
Digitalisaatiolla sujuvoitetaan
Rakennetun ympäristön valtakunnallisen digitaalisen rekisterin ja tietoalustan on määrä sujuvoittaa ja tehostaa rakennetun ympäristön prosesseja. Vaikka alueidenkäytön suunnittelua ja maapolitiikkaa koskevat uudistukset siirtyvät seuraavalle vaalikaudelle, ulottaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmää koskeva esitys (RYTJ-laki) vaikutuksensa myös niihin. Säädökset alueidenkäytön digitaalisuudesta sisältyvät RYTJ-lakiehdotukseen sekä samassa yhteydessä muutettavaan maankäyttö- ja rakennuslakiin, eli tulevaan alueidenkäyttölakiin.
Tietomallipohjaisella kaavoituksella ja suunnittelulla tuotetaan tietoa rakenteisessa muodossa. Tietojärjestelmät pystyvät lukemaan tällaista tietoa, jonka haettavuus myös paranee. Rakennuksen kolmiulotteinen tietomalli (BIM) on eri asia kuin yhteisesti sovittuja teknisiä vaatimuksia noudattavat alueidenkäytön ja rakentamisen tietomallien mukaiset tiedot. Alueidenkäytön tietoja ovat kaikki kaavatiedot. Rakentamisen tiedot kattavat lupatietojen lisäksi rakennusjärjestykset. Alkuvaiheessa vuonna 2024 rakennusjärjestys toimitettaisiin valtakunnalliseen järjestelmään pdf-muotoisena ja tietomallina myöhemmin. Myös tonttijaot ja erilaiset maankäyttöä rajoittavat kiellot toimitettaisiin valtakunnalliseen tietojärjestelmään, jossa ne julkaistaisiin.
Kaikki järjestelmään tarkoitettu tieto vietäisiin valtakunnalliseen tietovarantoon yhteisesti määritellyssä koneluettavassa muodossa. Tiedot päivittyisivät rajapintojen välityksellä valtakunnalliseen järjestelmään. Kunnan ja maakunnan liiton järjestelmään välittämän tiedon saatavuudesta vastaa Suomen ympäristökeskus.
Alueidenkäytön tietomallien käyttöönottoon esitetään pitkähköä siirtymäaikaa. Säännökset niiden osalta tulisivat sovellettaviksi 1.1.2029. Rakentamista koskevien tietojen julkaisemiseen rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä tulisi kolmen vuoden siirtymäaika, laskettuna rakentamislain voimaantulosta. Jos rakentamislaki tulisi voimaan vuonna 2024, tarkoittaisi tämä vuotta 2027.
Siirtymäaikoja on monissa kannanotoissa pidetty liian lyhyinä. Myös on pelätty kunnille aiheutuvia kustannuksia. RYTJ-lakia koskeva hallituksen esitys linjaa, että kunnille digitalisaatiosta aiheutuvat kustannukset korvataan valtion talousarviosta täysimääräisesti. Koulutukseen kunnille on jo nyt ollut käytettävissä ja varattavissa määrärahaa.
Tietomallipohjaisuus on keskeinen keino, kun rakennetun ympäristön tietojen yhdenmukaisuutta ja saatavuutta parannetaan. Tietojen saatavuudella on suora kytkentä prosessien sujuvuuteen. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietosisältö olisi laajempi kuin nykyinen väestötietojärjestelmässä oleva rakennus- ja huoneistotieto. Tietosisältö laajenisi muun muassa ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen kautta. Tietomallimuotoiset suunnitelmamalli ja rakennuksen toteutusta vastaava toteumamalli (BIM) tulisivat julkaistavaksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä, jossa ne olisivat viranomaisten saatavilla rajapintoja käyttäen. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että vähäisemmän rakentamisen kunnissa voitaisiin tietomalliosaamisessa tukeutua kuntiin, joissa on osaamista tietomallien käsittelyyn.[3] Keväällä 2022 toteutettiin kartoitus kuntien digivalmiudesta. Kyselyyn vastanneista 209 kunnasta arvioi 24 prosenttia tilanteensa haasteelliseksi. Tilanne luvituksessa oli yleisesti parempi kuin alueidenkäytön suunnittelussa.[4]
Tanskaa on usein pidetty edelläkävijänä uudelleenkäytettävien rakennusmateriaalien osalta. Aalborgissa syöpäpotilaiden hoivakodissa on käytetty puhdistettuja purkutiiliä (POLYFORM Arkkitehtitoimisto, 2013).
Lupajärjestelmä
Sujuvoittamisen odotuksia on ladattu myös lupajärjestelmää koskeviin uudistusehdotuksiin. Rakentamislupa korvaisi rakennusluvan ja toimenpideluvan. Ehdotettu lupakynnyksen nosto muiden kuin pysyvään asuinkäyttöön tarkoitetuissa rakennuskohteissa on herättänyt paljon keskustelua. Yleisesti on pidetty hyvänä, että luvanvaraisuus määrittyy mahdollisimman selkeiden raja-arvojen kautta. Tulkinnanvaraisuus ja sen selvittämiseen kuluva aika niin hankkeiden toteuttajien kuin viranomaisten kohdalla vähenisi. Rakentamishankkeiden suuri kirjo pakottaa kuitenkin sisällyttämään lakiin myös enemmän harkintaa sisältäviä säännöksiä luvanvaraisuudesta. Kunnalla säilyisi mahdollisuus rakennusjärjestyksellä vapauttaa muiden kuin täsmällisesti määriteltyjen vähäisten hankkeiden luvanvaraisuutta. Myös erilaisten korjaus- ja muutostöiden luonne on niin vaihteleva, että joustavia oikeusohjeita luvanvaraisuudesta ei pysty välttämään.
Pienemmissä kunnissa, joissa uudisrakentaminen lomarakennuksia lukuun ottamatta on vähäistä, olisi luvituksesta vapautuvien hankkeiden määrä useita kymmeniä prosentteja. Asukasluvultaan pienissä kunnissa lupamaksutuloilla ei myöskään kateta rakennusvalvonnan juoksevista menoista kuin noin puolet.[5] Kuntaliiton laskelmien mukaan kuntien lupamaksutulot vähenisivät nykyiseen verrattuna keskimäärin 27,5 %, jos taksoja ei tarkistettaisi.[6] Luvanvaraisuuden poistuminen ei kuitenkaan millään lailla oikeuttaisi toteuttamaan hankkeita vastoin kaavamääräyksiä, rakennusjärjestystä ja rakentamismääräyksiä. Monet tahot ovat esittäneet epäilyjä, ettei viranomaistyön tarve lupakynnyksen nostamisen myötä vähenisi vaan pikemminkin kasvaisi. Työmäärään vaikuttaisi lisääntyvä ohjaus ja neuvonta, josta kunta ei voi maksuja periä. Myös arvellaan, että työläs jälkivalvonta voisi kasvaa. Huolta on esitetty myös siitä, että luvituksesta vapautettuja kohteita ei saataisi kiinteistöverotuksen piiriin.
Voisivatko esitetyt pelot toteutua, vai saavutettaisiinko uudistuksella tavoiteltua sujuvoittamista, riippuisi myös kuntien rakennusvalvontojen toimintakäytännöistä. Ohjauksen ja neuvonnan rooli korostuisi. Kuntatason neuvonnan lisäksi tarvittaisiin valtakunnantasoista informaatiota väärinkäsitysten hälventämiseksi. Tietoista määräysten vastaista rakentamista esiintyy tälläkin hetkellä. Toisinaan luvan välttelyn taustalla voi olla tavoite säästyä lupamaksulta. Mitä pienempi kohde, sitä suurempi prosentuaalinen osuus hankkeen kokonaiskustannuksesta muodostuu lupamaksusta. Lupakynnyksen nostolla tavoitellaan myös asiakasystävällisyyttä. Kun asiakas tietää, ettei häneltä veloiteta hankkeesta lupamaksua, saattaisi se pikemminkin madaltaa kynnystä hankkia ohjausta ja neuvontaa, jotta hanke onnistuisi myös rakennusteknisesti. Moni rakentamislakiehdotusta kommentoinut on tuonut esiin muun muassa saunat ja niihin liittyvät paloturvallisuuskysymykset. Kun lähtee toteuttamaan itsellensä saunaa, niin arkijärjen perusteella kannattaa ensin selvittää saunan rakentamisen paloasiat. Vakuutusyhtiöiden rooli on myös kiintoisa. Vakuutusyhtiöitä luulisi kiinnostavan tieto siitä, onko sauna suunniteltu ja toteutettu asianmukaisesti.
Rakennusvalvontataksojen läpikäynti ajankohtaistuisi uuden lain toteutuessa joka tapauksessa. Lain tavoitteena on jo vuosikymmenten ajan ollut, että rakennusvalvonnan maksuilla voidaan periä toiminnasta aiheutuvat kulut kutakuinkin täysimääräisesti. Keskustelua on käyty lähinnä siitä, miten jälkivalvonnan kulut katetaan. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmää ylläpitävälle Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) tulisi tiedonsaantioikeus Verohallinnon rakennuksien ja rakennelmien tietoihin. Luvituksen ulkopuolelle jäävistä rakentamiskohteista tiedon saaminen kiinteistöverotuksen piiriin edellyttäisi viranomaisten (SYKE, Maanmittauslaitos, Verohallinto) yhteistyötä, jossa myös kunnat olisivat mukana. Tälläkin hetkellä RH-tietojen ulottumattomiin kuulumattomista kohteista, kuten rakennelmista, jää tietoja välittymättä suoraan Verohallinnon käyttöön.
Lakiehdotusta valmisteltaessa keskusteltiin myös lupien käsittelylle säädettävästä enimmäisajasta. Esikuvaa haettiin esimerkiksi Ruotsista. Ruotsin Plan- och bygglag velvoittaa käsittelemään lupahakemukset joutuisasti ja ilmoittamaan tehdyistä päätöksistä viimeistään kymmenessä viikossa lupahakemuksen saapumisesta. Kymmenen viikon enimmäisaika lasketaan normaalitapauksessa siitä, kun lupahakemus on jätetty, tai siitä, kun hakijan omasta aloitteesta toimittamat täydentävät selvitykset ovat saapuneet (PBL 9 luvun 27 §). Lupaviranomaisella on kolme viikkoa aikaa hakemuksen saapumisesta pyytää siihen täydennyksiä, jolloin enimmäiskäsittelyaika on 3 plus 10 viikkoa. Jos käsittelyaika ylittyy, joutuu lupaviranomainen vähentämään lupamaksusta aina viidesosan jokaista alkavaa ylitysviikkoa kohden (PBL 12 luvun 8 a §).
Pitkittyneet lupien käsittelyajat ovat Suomessa olleet ongelmana lähinnä suurimmissa kaupungeissa, rakentamisen suhdanteista riippuen. Keskisuurissa ja pienissä kunnissa käsittelyajat ovat vuosikymmeniä pysyneet maltillisina, muutamassa viikossa tai korkeintaan kahdessa kuukaudessa. Hallintolain 23 § edellyttää, että asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin. Viranomaisen toimialan keskeisissä asiaryhmissä on määriteltävä odotettavissa oleva käsittelyaika sellaisille hallintopäätöksellä ratkaistaville asioille, jotka voivat tulla vireille vain asianosaisen aloitteesta (HallintoL 23 a §). Hallintolain säännösten katsottiin olevan riittäviä turvaamaan joutuisaa lupakäsittelyä. Varsinkin suuremmissa rakentamishankkeissa luvanhakijan kannalta on käsittelyajan absoluuttista pituuttakin tärkeämpää tietää, milloin lupapäätös tullaan varmuudella tekemään.
Maisematyöluvat
Maisematyölupien kokonaismäärä vaihtelee Kuntaliiton kyselytutkimuksen mukaan kahdesta kuuteen prosenttiin kaikista kuntien lupapäätöksistä.[7] Määrällisesti ne edustavat samaa suuruusluokkaa kuin purkamisluvat.
Kuntien tulkinnoissa maisematyöluvituksessa on havaittu suurta vaihtelua. On kuntia, joissa maisematyölupa vaaditaan rakennusluvan toteutusta valmisteleville, maisemaa muuttaville toimenpiteille myös lainvoimaisten kaavojen alueilla. Toisissa kunnissa sovelletaan MRL 149 d §:n ja 128 §:n 2 momentin säännöskokonaisuutta kahdenkertaista luvitusta välttäen ja turvautuen esimerkiksi lausuntomenettelyyn. Rakentamista valmisteleva toimenpide, kuten louhiminen ja puiden kaataminen, voidaan nykysäännösten mukaan tehdä usein ilman erillistä lupaa. Myös vaikutuksiltaan vähäisten toimenpiteiden tulkinnat vaihtelevat. Vaihtelua esiintyy muun muassa puiden kaatamisen luvituksessa. Hallituksen esityksessä (HE 251/2016 vp) todetaan: ”Näin ollen jatkossakaan esimerkiksi asemakaava-alueen pihapuiden kaatoon ja muihin maisemavaikutuksiltaan vähäisiin hankkeisiin ei tarvita lupaa”. [8]
Rakentamislakiehdotus selventäisi sekavaa tilannetta säätämällä yksiselitteisesti, etteivät lainvoimaisen kaavan toteuttamiseen liittyvät, rakentamishanketta valmistelevat välttämättömät toimenpiteet edellyttäisi maisematyölupaa. Tällaisesta valmistelevasta toimenpiteestä tulisi kuitenkin ennen sen aloittamista ilmoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle. Puiden kaatamisen osalta on lakiehdotuksen perusteluissa maininta, jonka mukaan vähäisenä, maisematyöluvan ulkopuolelle jäävänä toimenpiteenä voitaisiin pitää enintään viiden samalla tontilla olevan puun kaatamista yhden kerran. Tämä ei kuitenkaan koskisi tilannetta, jossa puustoa on kaavassa suojeltu tai puut sijaitsevat maisemallisesti tärkeällä alueella.
MRL-muutos 230/2017 vapautti maisematyölupavelvoitteesta puiden kaatamisen yleiskaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi osoitetulla alueella. Siirtymäsäännös on pysyttänyt maisematyölupavelvoitteen sellaisen yleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla niin on määrätty, jos yleiskaava on tullut voimaan ennen 1.5.2017. Rakentamislakiehdotus sisältää siirtymäsäännöksen osalta takarajan, joka olisi voimassa enintään viisi vuotta, tai tätä lyhyemmän ajan siihen saakka, kunnes kunta on muuttanut kaavaa. Takarajan umpeuduttua maisematyölupaa ei enää tarvittaisi. Kuntaliitto kritisoi ehdotusta, jota se pitää yleiskaavojen sisällön takautuvana muuttamisena.[9] Viiden vuoden takaraja olisi kuitenkin omiaan yhtenäistämään eri ajankohtina voimaan tulleiden yleiskaavojen oikeusvaikutuksia.
Rakentamislakiesitys velvoittaisi pyytämään lupahakemuksesta museoviranomaisen lausunnon, jos lupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, joka kuuluu maailmanperintöluetteloon kulttuuriperintökohteena tai voi vaikuttaa sellaisen kohteen yleismaailmallisesti erityisten arvojen säilyttämiseen. Petäjäveden vanha kirkko on yksi seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta Suomessa.
Pätevyyksien keskitetty toteaminen
Suunnittelijoiden ja työnjohtajien keskitetty pätevyyden toteamismenettely on johdonmukainen jatko maankäyttö- ja rakennuslain avaamalle kehityspolulle. Suomen rakentamismääräyskokoelman osa A2 vuodelta 2002 sisälsi ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisia määräyksiä ja ohjeita suunnittelijoiden kelpoisuudesta ja kelpoisuuden arvioinnista. Työnjohtajien osalta kelpoisuuksista määrättiin ja ohjeistettiin rakentamismääräyskokoelman osassa A1 vuodelta 2000. Aikaisemmat maankäyttö- ja rakennusasetuksessa olleet perussäännökset pätevyyksistä ja niitä koskevista eri vaativuustasoista nostettiin lain puolelle vuonna 2014.
Rakentamislakiehdotus lähtee siitä, että sekä suunnittelijat että työnjohtajat osoittaisivat pätevyytensä tätä varten hankkimallaan todistuksella. Kelpoisuuden arviointi jäisi edelleen rakennusvalvonnalle.
Pätevyyden keskitettyä toteamista varten tarvitaan oma laki, joka sisältää säännökset ympäristöministeriön valtuuttamasta toimielimestä. Laki, jota koskeva hallituksen esitys annettiin kuusi viikkoa rakentamislakiehdotusta myöhemmin, liittyy elimellisesti rakentamislakiin. Rakentamislakiehdotus perustuu järjestelmään, jossa vähäisen vaativuustason suunnittelu- ja työnjohtotehtäviä lukuun ottamatta pätevyys osoitetaan tätä tarkoitusta varten valtuutetun yrityksen tai yhteisön myöntämällä pätevyystodistuksella. Nykytilanteeseen verrattuna viranomaisen ei enää tarvitsisi tutkia ja arvioida opinto- ja vastaavien todistusten avulla kysymystä henkilön vaativuusluokituksen mukaisesta pätevyydestä. Tämä tehtävä jäisi valtuutetulle toimielimelle, siihen tapaan kuin FISE Oy jo nykyään vapaaehtoisuuden pohjalta toimii.
Järjestelmän arvioidaan sekä helpottavan että sujuvoittavan rakennusvalvonnan työtä. Järjestelmä toisi myös tietynasteista varmuutta suunnittelua ja työnjohtoa ammatikseen harjoittaville, minkä lisäksi suunnittelu- ja työnjohtopalveluja hankkivat voisivat siihen tukeutua. Pätevyystodistus nauttisi julkista luotettavuutta, samaan tapaan kuin asia on järjestetty energiatodistusten osalta. Energiatodistuksesta annetusta laista poiketen pätevyysrekisteriä tulisi ylläpitämään valtuutettu toimielin eikä viranomainen. Toimielimeen ja sen palveluksessa oleviin sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan pätevyyden toteamislain mukaisia tehtäviä.
Kun pätevyyden osoittaminen rakennusvalvonnan kannalta yksinkertaistuu, vapautuu rakennusvalvonnalle voimavaroja arvioida tarvittavassa laajuudessa ilmoitetun suunnittelijan ja työnjohtajan tosiasiallista kelpoisuutta. Ehdotuksessa mainitaan erityisesti ajankäytölliset voimavarat sekä henkilön mahdollinen todennettu kyvyttömyys samanlaiseen tehtävään kahdelta edeltävältä vuodelta. Tämäntapainen kelpoisuuden tarkempi arviointi aiheuttaa viranomaiselle työtä, joka kuitenkin kompensoituu sitä kautta, että suunnittelijoiksi ja työnjohtajiksi saadaan tehtävästä suoriutuvia ja osaavia henkilöitä. Rakentamisen laadun parantaminen on yleisesti ottaen uudistuksen eräitä keskeisiä tavoitteita.
Menettelyllistä sujuvoittamista
Rakentamislakiehdotus sisältää joitakin prosessien sujuvoittamista edistäviä yksityiskohtia. Niistä mainittakoon luopuminen MRL:n kaltaisesta oikaisuvaatimusmenettelystä viranhaltijoiden tekemistä päätöksistä. Viranhaltijoiden tekemiin päätöksiin haettaisiin muutosta suoraan hallinto-oikeudelta, ilman edeltävää oikaisunhakua luottamuselimeen. Hallintolain 8 luku koskee päätöksessä olevan virheen korjaamista. Asia- tai kirjoitusvirheen korjaaminen hallintolain perusteella on luonnollisesti rajoitetumpaa kuin MRL:n nykyinen ja pakollinen oikaisun haku ennen varsinaista valitusprosessia. Hallintolaki mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi menettelyvirheiden korjaamisen ilman raskasta tuomioistuinprosessia.
Erinäisiltä viranomaisilta (ELY, museoviranomainen, muu valtion viranomainen, maakunnan liitto) pakollisena pyydettävän lausunnon antamisaika on ehdotuksessa kuukausi. Nykyisin lausunto on annettava kolmen kuukauden kuluessa.
Julkipanomenettelystä luopuminen lupa-asioissa ja siirtyminen hallintolain mukaiseen julkiseen kuulutusmenettelyyn merkitsisi käytännössä sitä, että lupapäätöksen lainvoimaisuutta joudutaan odottamaan viikko nykyistä kauemmin. Muutos saattaa vaikuttaa tarpeeseen saada rakentamistyön suorittamiseen töiden aloittamisoikeus ennen päätöksen lainvoimaisuutta. Kuulutusmenettelyyn siirtyminen poistaisi toisaalta vanhakantaiseksi koetun velvoitteen ilmoittaa lupapäätöksistä fyysisellä, kunnan kiinteistöllä olevalla ilmoitustaululla.
Hiilineutraali rakentaminen
Vähähiilinen rakentaminen ja kiertotalouden edistäminen ovat rakentamislakiehdotuksen keskeisimpiä kysymyksiä. Hiilineutraalius vuonna 2035 ei voi toteutua ilman merkityksellistä muutosta rakentamisessa ja rakennetussa ympäristössä.
Uusilta rakennuksilta ja laajamittaisesti korjattavilta rakennuksilta vaadittavalla ilmastoselvityksellä ja materiaaliselosteella vauhditetaan rakentamisen muuttumista ensin hiilineutraaliksi ja myöhemmin hiilinegatiiviseksi sekä toteuttamaan ekologisia elinkaariominaisuuksia. Laki luo puitteet, ja asetusteitse määritellään yksityiskohtaisempi sisältö. Vaikka hiilijalanjäljelle asetettavat raja-arvovaatimukset eivät tulisi koskemaan erillispientaloja, tulisi niillekin ilmastoselvitys laatia. Jo pelkkä selvityksen vaatiminen kannustaisi esimerkiksi taloteollisuutta kehittämään tuotantoansa hiilijalanjäljen kannalta vähäpäästöiseksi. Myös kuluttajien taholta voimistuvat odotukset tulisivat edesauttamaan hiilineutraalia rakentamista. Materiaaliselosteen kautta saadaan tietopohjaa ilmastoselvitystä varten, minkä lisäksi materiaaliselostetta hyödynnetään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeen laadinnassa sekä purettavia rakennusosia uudelleenkäytettäessä. Selosteet muodostavat perustietopaketin, joka osaltaan edistää elinkaariominaisuuksiltaan ekologisten sekä tavoitteelliselta tekniseltä käyttöiältään pitkäikäisten rakennusten suunnittelemista ja rakentamista.
Rakennusvalvontaviranomaiselle kuuluisi vähimmillään tarkastaa, että ilmastoselvitys on laadittu. Materiaaliselosteen laatiminen on osa rakentamishankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuutta. Käytännössä molemmat selvitykset laatisi osaava suunnittelija. Valmistalojen osalta on odotettavissa, että selvitykset tulevat olemaan osa talopaketin suunnittelukokonaisuutta. Keskustelua on käyty selvitysten laatijoiden pätevyydestä ja miten pätevyys voitaisiin varmistaa. Kysymys nivoutuu rakentamisen eri osa-alojen suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyyden määrittelyyn yleisemmin, mikä siirtyy seuraavalle vaalikaudelle. Viranomaiselle ei esitetä laajempaa selvitysten sisällön tutkimisvelvoitetta. Mikään ei kuitenkaan estä, että rakennusvalvonta halutessaan ja voimavarojen sallimissa puitteissa voi tarkastella selvityksiä ja erityisesti antaa ohjausta ja neuvontaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että lupaviranomainen lähtisi itse arvioimaan esimerkiksi hiilijalanjälkeä ja viranomaiselle esitettävän laskelman yksityiskohtia. Sitä mukaa kun selvitysten laatimisesta tulee vakiintunut osa hankkeen suunnittelukokonaisuutta, syntyy käyttökelpoista ja keskimääräistä tietopohjaa erityyppisten rakentamishankkeiden hiilijalan- ja hiilikädenjäljestä. Materiaaliselostetta varten on jo olemassa rakennustuotteiden ympäristötietokantaa. Kansallinen päästötietokanta on ollut jo pari vuotta hyödynnettävissä hiilijalanjäljen laskentaa varten.[10]
Toimintatapojen muutokset edistävät sujuvuutta
Lainsäädäntö ei voi yksinään ratkoa sitä, miten sujuviksi viranomaisprosessit muodostuvat. Uudistuva lainsäädäntö johtaa aina alkuvaiheessa uusien asioiden opiskeluun ja toimivien ratkaisujen etsimiseen. Usein ratkaisevaan rooliin nousee halu ja asennoituminen toteuttaa lainsäätäjän tarkoitusta. Väistämättä vie oman aikansa, ennen kuin toimintatapoja saadaan vakiinnutettua. Myös vakiintunutta oikeuskäytäntöä joudutaan odottamaan.
Alueidenkäytön suunnittelun digitalisaatiota joudutaan harjoittelemaan ja odottamaan ennen kuin järjestelmät ovat arkipäivää. Rakentamisen luvitusta hoidetaan jo pitkälti sähköisesti, mutta tietomallien niveltämistä viranomaisprosesseihin vasta opetellaan. Toimivat tietojärjestelmät ja niiden hyvä yhteensopivuus ja käytettävyys ovat kulmakiviä, jotta digitalisaatio lunastaa ennen vuosikymmenen päättymistä siihen asetetut odotukset.
Rakentamislakiehdotus, ja sitä edeltänyt kaavoitus- ja rakentamislakiehdotus, ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Mutta samalla on yleisesti pidetty ehdotusten päätavoitteita sinänsä kannatettavina. Rakentamisen osalta lakipaketti tuo toteutuessaan monia mahdollisuuksia edetä kansallisesti hyvissä ajoin ennen kuin EU tulisi samoja kysymyksiä joka tapauksessa reguloimaan. Alueidenkäytön ohjauksen uudistamiseen poliittisesti otettu aikalisä kuvastaa osaltaan sitä herkkyyttä, joka kaavajärjestelmään ja maapolitiikkaan perinteisesti kytkeytyy.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
Uusi aika -levyn kannen piirros: Timo Outinen.
[1] Ympäristöministeriö: Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013. Suomen ympäristö 1/2014.
[2] Lauri Jääskeläinen: MRL-uudistus etenee. RY Rakennettu Ympäristö 3/2020 s. 58-60.
[3] HE 140/2022 vp s. 41-42.
[4] DigiFinland 2022: Kuntien nykytilakartoitus.
[5] Suomen Kuntaliitto: Kuntien rakennusvalvonnan hallintokysely 2021. Raportti kyselytutkimuksen tuloksista. Hanne Lindqvist. 2022.
[6] Kuntaliiton lausunto eduskunnan ympäristövaliokunnalle 17.10.2022.
[7] Kuntien rakennusvalvonnan hallintokysely. 2022, s. 54.
[8] HE 251/2016 vp tunnetaan nimellä Karalusu, joka johti melko mittavaan, 1.5.2017 voimaan tulleeseen MRL-muutospakettiin 230/2017.
[9] Kuntaliiton lausunto eduskunnan ympäristövaliokunnalle 17.10.2022.
[10] CO2data.fi.