Menu
Jo lakiehdotuksen valmistelun aikana keskusteluttaneet kysymykset olivat odotetusti lausuntojen keskeistä antia. Alueidenkäytön suunnittelussa näiden, myös hallituksen sisällä eriäviä näkemyksiä kirvoittaneiden aiheiden joukossa esiin nousivat seitsemälle kaupunkiseudulle pakollisina esitetyt kaupunkiseutusuunnitelmat, maakuntakaavan oikeusvaikutusten rajaaminen, ELY-keskuksille esitetty kaavoituksen valvontatehtävä ja saamelaisten oikeuksien kirjaaminen. Rakentamisen puolella kuntien rakennusvalvontaan ehdotettu jako vaativaan ja tavanomaiseen tasoon sai täystyrmäyksen. Rakennusluvan ja toimenpideluvan yhdistämistä yhdeksi lupamuodoksi, rakentamisluvaksi, kannatettiin laajalti. Sen sijaan lupakynnyksen nostoa muiden kuin asuinkäyttöön tarkoitettujen rakennuskohteiden osalta 30 neliöön tai 120 kuutioon epäiltiin vahvasti. Vierasmajojen, autosuojien, kesäkeittiöiden ym. ‒ saunoista puhumattakaan – rakentelun ilman luvanvaraisuutta arveltiin lisäävän kohtuuttomasti rakennusvalvonnan jälkivalvontaa. Lähtökohtaa, että rakennusjärjestystä, kaavoja ja rakentamisesta annettuja määräyksiä pitää luvanvaraisuudesta riippumatta noudattaa, ei pidetty riittävän tepsivänä keinona. Pelättiin myös kiinteistöverotuksen tietopohjan rapautumista, vaikka eihän nytkään esim. RH-lomakkeita vaadita rakennelmilta.
Rakentamisen vastuu hiertää edelleen
Rakentamisen vastuuseen on valmistelun kuluessa tarjottu lukuisia vaihtoehtoja, joilla toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaus rakentamisen toteutusvastuun siirtämisestä pääurakoitsijalle. Kesällä 2020 avoimesti kommentoitavana olleista kolmesta eri vaihtoehdosta yksikään ei saanut riittävää kannatusta (RY Rakennettu Ympäristö 3/2020 s. 58–60). Päävastuullisen toteuttajan vastuuseen luotiin sen jälkeen niin sanottu hybridimalli. Sekään ei syksyn 2020 aikana toteutetussa kyselyssä saanut yli 600 vastaajalta selkeää kannatuspohjaa. Lausunnolle lähetettiin hybridimallista edelleen kehitetty vaihtoehto, josta käytiin ennen lausuntokierrosta neuvotteluja rakennusalan eri toimijoiden kanssa. Malli esiteltiin myös parlamentaariselle seurantaryhmälle. Ehdotetun päävastuullisen toteuttajan vastuun omien alihankkijoidensa suorituksesta kuin omastaan epäiltiin voivan hankaloittaa uudentyyppisten urakkamuotojen käyttöä ja voivan johtaa monimutkaisiin selvittelyihin ja oikeusriitoihin. Toisaalta mallia pidettiin lausunnoissa myös mahdollisena. Epäilyjä herätettiin, voisiko rakennusvalvontaviranomainen joutua viime kädessä tulkitsemaan yksityisoikeudellisilla sopimuksilla eri tahoille jaettuja velvoitteita. Myös arveltiin, että alun perin kertarakennuttajan suojaksi kaavailtu päätoteuttajan kokonaisvastuu voisi pahimmillaan heikentää rakennuttajan korvausoikeutta virheistä. Viiden vuoden ajallista ulottuvuutta vastuuseen ei monien lausunnonantajien mielestä ole syytä säätää kaavoitus- ja rakentamislaissa, vaan se pitäisi jättää sopimusvapauden piiriin. Muutoinkin korostettiin sopimusvapauden lähtökohtaa. Vielä kesän 2020 kommentointikierroksella kannatusta saanut valvojan roolista ja vastuusta säätäminen ei enää herättänyt myönteistä vastakaikua. Muun muassa SAFA kuului tahoihin, joiden mielestä vastuun kokonaisuus vaatisi uudelleen arviointia.
Vähähiilisyys ja kiertotalous saavat kannatusta
Uudistuksen päätavoitteista hiilineutraali yhteiskunta ja kiertotalouden edistäminen saivat laajaa kannatusta. Monet lausunnoissa esitetyistä huomioista kohdistuvat enemmän asetuksissa säädettäviin yksityiskohtiin. Vähähiilisyyden arvioinnin asetusluonnos oli kesällä 2021 vapaasti lausuttavana. Kansallinen päästötietokanta on ollut avoimessa ja maksuttomassa koekäytössä 1.3.2021 alkaen (www.co2data.fi). Päästötietokannan tietojen pitämistä ajantasaisena pidettiin tärkeänä.
Lausunnoissa esitettiin tarvetta määritelmien täsmentämiseen. Hiilikädenjäljen tarkentamista pidettiin aiheellisena, samoin pyydettiin harkitsemaan rakentamisluvan yhteydessä vaadittavan ilmastoselvityksen soveltamisalan rajausta. Ehdotuksen mukaan ilmastoselvitystä ei kuitenkaan tarvittaisi kohteille, joita ei koske lähes nollaenergiavaatimus.
Rakennustuotteiden luettelointi kytkeytyy valtakunnallisen rakennetun ympäristön tietojärjestelmän luomiseen (RYTJ; Ryhti). Molemmat vaativat oman lainsäädäntönsä ja valmistelunsa, jotta kunnianhimoinen tavoite tietomallinnuksesta ja tietomallien hyödyntämisestä voi kattavasti toteutua. Huolta aiheuttavat muun muassa viranomaisosaaminen ja voimavarat. Mainintoja tuli myös kyberturvallisuudesta, tiedon omistajuudesta ja luovutusoikeuksista sekä tietojärjestelmien suhteesta valtion ja kuntien nykyisiin tietojärjestelmiin. Useimmat ovat yksityiskohtia, joista säädetään RYTJ-laissa tai eri asetuksissa.
Myös rakennus- ja purkumateriaalin tiedon kerääminen kytkeytyy valtakunnallisen digitaalisen tietojärjestelmän aikaansaamiseen. Saadut materiaalitiedot koottaisiin valtakunnalliseen, kaikkien hyödynnettävissä olevaan rekisteriin. Pientalojen osalta selvitysvelvoite koettiin työläänä. Viranomaispuoli on huolissaan lisääntyvistä tehtävistä.
Pätevyyksiin ja kelpoisuuksiin kaivataan vielä säätöä
Suunnittelijoiden ja työnjohtajien keskitetty pätevyyden toteaminen ympäristöministeriön valtuuttaman toimielimen toimesta sai yleistä hyväksyntää. Järjestelmä edellyttää omaa erillislakia, jonka valmistelu on käynnistetty. Myös RTY:llä on edustaja pätevyyden toteamislain työryhmässä. Keskitettyyn järjestelmään haluttaisiin mukaan myös tavanomaisen tason tehtäviä suorittavat. Lukumääräisesti suurin osa suunnittelu- ja työnjohtotehtävistä asettuisi jatkossakin tavanomaiseen tasoon. Hyödyt keskitetystä pätevyyden toteamisesta jäisivät lausuntojen mukaan osin puuttumaan, jos niiden osalta nykyinen käytäntö jatkuisi.
Tavanomaisen tason suunnittelutehtäviin halutaan edelleen mukaan kokemusvaatimus koulutuksen lisäksi. Pääsuunnittelijoille halutaan asettaa nykyiseen tapaan pätevyysvaatimus suunnitelmien yhteensovittamisen taidon lisäksi. Siirtymäsäännöksillä pitää turvata ammatissa jo toimivien mahdollisuudet jatkaa nykyisen kaltaisissa tehtävissä.
Ilmoitetun suunnittelijan ja työnjohtajan tosiasiallisten ajankäytöllisten voimavarojen varmistaminen osana kelpoisuuden arviointia nähtiin tarpeelliseksi. Pelkkä pätevyyden todentaminen valtuutetun toimielimen toimesta koulutuksen ja kokemuksen osalta ei käytännössä vielä kaikissa tilanteissa riitä osoittamaan henkilön mahdollisuuksia suoriutua asianmukaisesti konkreettisesta suunnittelu- tai työnjohtotehtävästä.
Rakennustarkastajan pätevyyden katsotaan edellyttävän nykyisen asetuksen mukaisesti soveltuvaa rakennusalan korkeakoulututkintoa. Saatujen lausuntojen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, ettei edellytyksiä jatkaa valmistelua jaottelulla vaativaan ja tavanomaisen tason rakennusvalvontaorganisaatioihin ole. Tarvetta erotella rakennusvalvontatehtäviä hoitavien viranhaltijoiden pätevyyttä yksityiskohtaisemmin ei tällöin olisi. Sen sijaan ammattitaidon ylläpitovaatimus tuntuisi perustellulta. Rakennusvalvontatehtävää suorittavan henkilön on tärkeää pitää yllä osaamista muuttuvista säännöksistä ja rakentamisen teknisestä kehityksestä.
Digitaalisuus nähdään mahdollisuutena, kustannukset ja aikataulu askarruttavat
Digitaalisuus, hiilineutraalisuuden tavoin, nähdään keskeisenä tulevaisuuden mahdollisuutena, johon tullaan joka tapauksessa siirtymään. Toimiva valtakunnallinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä edellyttää laajaa tietomallintamista. Konekielisyyteen tyytyminen ei tavoitetta digitaalisesta kaksosesta välttämättä riitä täyttämään.
Tietomallintamisen kustannuksista kaivattiin tarkempia arvioita. Valmistelutyön yhteydessä kustannuksia on pyritty kartoittamaan, mutta samoin kuin monien muidenkin uudistukseen sisältyvien muutosten kaikkia kustannusvaikutuksia on ollut vaikea selvittää ja selvityttää. Kustannuksia kunnille syntyy paitsi itse järjestelmistä myös henkilökunnan kouluttautumisesta. Tämä johtaisi monien lausunnonantajien käsityksen mukaan joka tapauksessa siirtymäaikojen tarpeeseen. RYTJ-lain valmistelu on kesken. Vaikka tavoitteena on, että valmistelu etenisi samanaikaisesti kaavoitus- ja rakentamislain kanssa, esitetään lausunnoissa huolta aikataulun pitävyydestä.
Rakennusten suunnittelumalli pitäisi olla käytössä hankkeen alkuvaiheesta lähtien. Silloin siitä saataisiin eniten hyötyä. Lakiehdotus on laadittukin tältä pohjalta. Lailla ei voida kuitenkaan määrätä, millä työvälineillä hankkeen luonnosvaiheen suunnittelu tapahtuu. Oletettavaa kuitenkin on, että tietomallien koko ajan kehittyessä ne osoittautuvat parhaaksi keinoksi viedä projektia eteenpäin jo ennen lopullisen lupahakemuksen jättämistä. Toteumamallin osalta huolta herättää siihen kasautuvan tietomäärän hallitsematon kasvu. Toteumamalliin perustuvan käyttö- ja huolto-ohjeen pelätään muodostuvan raskaaksi. Ohjeen ylläpito myös lupaa edellyttämättömistä korjaus- ja muutostöistä ja tietojen siirto rakennetun ympäristön tietojärjestelmään edellyttää lisäpohdintaa muun muassa tietosuojan kannalta.
Tietomallivaatimuksella on yhtymäkohtia ehdotettuun, luvanhakijan itsensä valittavissa olevaan mahdollisuuteen erillisestä sijoittamisluvasta ja toteuttamisluvasta. Ehdotukseen sisältynyt mahdollisuus jakaa rakentamislupa kahteen vaiheeseen nähtiin tarpeelliseksi myös siitä syystä, kun kuntien rakennusvalvontaan tarjottiin vaihtoehdoksi vaativaa ja tavanomaista tasoa. Sijoittamisluvan ja toteuttamisluvan erillisyyden arvioidaan monissa lausunnoissa poikivan kaksinkertaisen valittamisen riskin. Parempana vaihtoehtona nähtiin nykyisen lain kaltainen varhaistettu lupakäsittely esittelypiirustusten avulla.
Jatkovalmistelu
Edellä on kosketeltu vain pientä osaa lausuntojen kautta saaduista palautteista. Lausunnoissa on kiinnitetty huomiota moniin lakiteknisiin yksityiskohtiin, jotka joudutaan ympäristöministeriössä käymään läpi. Tarkempaa läpikäyntiä tarvitaan myös perustuslain mukaisuuden osalta. Vaikutusten arviointi on oma kokonaisuutensa, jota valtioneuvoston kanslian yhteydessä toimiva lainsäädännön arviointineuvosto tulee talven aikana tarkastamaan. Erityisesti Kuntaliitto on esittänyt tarvetta samaan aikaan vireillä olevien muiden lakihankkeiden, kuten luonnonsuojelulain, ilmastolain ja lunastuslain uudistusten yhteisvaikutusten arvioinnista. Kuntaliitto on huolissaan kuntien voimavarojen riittävyydestä, jos samaan aikaan tulee voimaan peruskuntien toimintaan vaikuttavia perustavaa laatua olevia muutoksia. Kaavoitus- ja rakentamislakiin ehdotettuja siirtymäsäännöksiä on kritisoitu yleisemminkin liian tiukoiksi.
Maapolitiikka on kirvoittanut kommentteja paitsi kuntakentältä niin myös muilta tahoilta. Edessä on vuosikymmenillä viivästynyt luopuminen katujen ilmaisluovutusvelvollisuudesta ensimmäisen asemakaavan alueilla. Ilmaisluovutusvelvollisuus muuttuisi lunastukseen perustuvaksi, mikä vastaisi perustuslain vaatimusta. Vastaavasti rakennuttajataho ei taas suhtaudu suopeasti maankäyttö- tai toteuttamismaksujen tason yleiseen korotukseen, joka jäisi kuitenkin kuntien harkintaan. Maankäyttösopimukset säilyisivät käytännössä ensisijaisena verrattuna kehittämiskorvauksiin. Kuntaliitto ei ole kuitenkaan tästä täysin varma. Maapolitiikkaan esitetään lisää avoimuutta, mikä on aiheuttanut jonkin verran vastustusta.
Poliittisesti avoimet kysymykset liittyvät erityisesti alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään, ELY-keskusten rooliin ja maapolitiikkaan. Jatkovalmistelun eteneminen ja aikataulu riippuvat pitkälti siitä, miten hallituksen sisällä keskustelu jatkuu ja milloin linjauksia tehdään. Mutta myös teknisesti valmistelu on aikataulullisesti tiukoilla, jos hallituksen esitys aiotaan saada eduskuntaan kevätistuntokauden lopulla 2022.
