Rakentamisen lupaprosessi on usein mielletty rakentamista hidastavaksi välttämättömäksi pahaksi, joka pahimmillaan viivästyttää ja estää hankkeita toteutumasta. Tarve rakentamisen valvonnalle pohjautuu kuitenkin perusasioiden ympärille, joiden on syytä varmistetusti olla kunnossa. On mukavampaa, kun rakennukset pysyvät pystyssä ja muodostavat miellyttävää ympäristöä.
Rakentamisen lupamenettelyt ovatkin tarkoin säädeltyä oikeusharkintaa. Lupakäsittelyn harkinnan lisäksi prosessi sisältää tapauksesta riippuen soveltuvan määrän suhteutettua valvontaa, millä varmistetaan, että toteutuskin tapahtuu noudattaen oikeusperusteita yleistä etua tavoitellen.
Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.
Valvontatehtävän laajuutta ja laatua harkittaessa otetaan huomioon rakennushankkeen vaativuus, luvan hakijan ja hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden asiantuntemus ja ammattitaito sekä muut valvonnan tarpeeseen vaikuttavat seikat.
Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta.
Ennakkoneuvottelut
Lupaprosessi käynnistyy hankkeesta riippuen ennakkoneuvotteluista, joita järjestetään yleensä kaksi. Perussuunnitteluratkaisun läpikäyntiin ensimmäinen, missä lupakäsittelijä käy suunnittelijan kanssa läpi hankkeen perusedellytykset.
Suunnittelijan kelpoisuuden toteaminen
Rakennusvalvontojen resurssit eivät Suomessa ole mitoitettu suunnitelmien täydelliseen tarkastamiseen, vaan pistokoemaiseen tarkasteluun. Vastuuta ja luottamusta suunnittelijoille annetaan paljon.
Tämän vuoksi rakennushankkeen vaativuustason arviointi ja vastaavasti suunnittelijoiden kelpoisuuden toteaminen tätä vastaamaan on rakennusvalvonnan tärkeimpiä tehtäviä. Suunnittelijat esittävät rakennusvalvontaan arvionsa hankkeen vaativuustasosta ja samalla kelpoisuutensa tehtävään. Kelpoisuuden muodostavat riittävä koulutus sekä kokemus yhdessä. Lupakäsittelijä hyväksyy suunnittelijan, kun edellytykset hankekohtaisesti täyttyvät. Sama kelpoisuusedellytys koskee rakennussuunnittelijan lisäksi erityissuunnittelijoita. Pääsuunnittelijan kelpoisuuden tulee vastata kyseisen hankkeen vaativimman suunnittelutehtävän tasoa.
Pää- ja rakennussuunnittelijan tehtävä on huolehtia maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen, asemakaavan ja rakennusjärjestyksen edellytyksien täyttymisestä ja tuoda mahdolliset poikkeamiset viranomaisen tietoon. Tämä on perusedellytys lupakäsittelyn sujuvalle etenemiselle sekä mahdollisten poikkeamisten hyväksyttävyyden harkinnalle. Pääsuunnittelijalla on lisäksi huolehtimisvastuu suunnitelmien yhteen sovittamisesta. Varsinainen sisältövastuu suunnitelmista on kuitenkin vastuusuunnittelijoilla (rakennus-, rakenne- ja lvi-suunnittelijat).
Toisessa ennakkoneuvottelussa käsitellään teknisiä asioita ja niihin osallistuukin sekä rakennusvalvonnasta että suunnittelutiimistä laajempi kokoonpano sisältäen tarpeen mukaan geo-, rakenne-, talotekniikka-, palo- ja maisemasuunnittelijat sekä rakennusvalvonnasta vastaavat asiantuntijat. Teknistä ennakkoa ei yleensä ole tarpeen järjestää pientalohankkeille, ellei hankkeiden mahdollisista erityispiirteistä muuta johdu.
Ennakkoneuvottelujen pohjalta todetaan mahdollisuus edetä luvan jättämisvaiheeseen sekä todetaan asiat, joita tulee mahdollisesti tutkia, päivittää tai kehittää.
Suurempien kaupunkien erityispiirteet
Suuremmissa kaupungeissa rakentamisen prosessiin saattaa liittyä erilaisia yhteistyöryhmiä, mitkä kaupungin prosesseissa on rakennettu edellytykseksi rakennuslupakäsittelylle tai -päätöksille. Näiden tavoitteena on kuitenkin tasoittaa hankkeen tietä läpi prosessin ja välittää tietoa eri toimijoilta tarpeistaan tai prosessistaan hankkeelle oikea-aikaisesti. Helsingissä tällaiseksi käytännöksi on rakentunut alueryhmäkäsittely, mikä on laajentunut yleiseksi käytännöksi suurien aluerakentamishankkeiden tarpeista lähtien.
Esirakentamisen aikataulut, vaiheistus ja rajaukset ovat olleet hankkeiden ohjureita ja tiiviissä rakentamisessa hankkeiden välisen yhteistyön sujuminen on myös keskiössä, jotta yhteisjärjestely- tai rasitetarpeet eivät yllätä, kun on liian myöhäistä. Lisäksi tontinluovutus sekä mahdolliset jakoajatukset on mahdollista käydä alueryhmissä läpi monenkeskisesti.
Lupahakemuksen jättäminen ja lupakäsittelyvaiheen alkaminen
Kun suunnittelu on edennyt pääpiirustustasolle ja ennakkoneuvottelun mukaiset asiat on tehty, voidaan lupahakemus jättää sähköisessä asiointijärjestelemässä. Lupakäsittelyssä varmistetaan, että edellytykset lupapäätöksen tekemiselle löytyvät. Jotta päätöksen tekoon päästään mahdollisimman sujuvasti, on kaikkien tähän tarvittavien asiakirjojen syytä olla jätettynä ja sisällöltään riittäviä.
Lupakäsittelijä käy jätetyn hakemuksen ja siihen liittyvät asiakirjat läpi. Kun sisällölliset edellytykset ja mahdolliset poikkeamiset perusteluineen löytyvät, voidaan käynnistää naapurien kuuleminen. Päätöksen kannalta lakien, määräysten ja säädösten noudattaminen on keskiössä ja sen vuoksi näistä poikkeamisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Vähäinen poikkeaminen määräyksistä tai säädöksistä
Perustellusta syystä hakija voi esittää poikkeamisia asemakaavasta tai maankäyttö- ja rakennuslaista tai rakentamismääräyksistä. Periaatteena on, että asemakaavan suhteen poikkeamisien tulee aina saada aikaan parempi ratkaisu kuin mihin asemakaava johtaisi. Yleensä poikkeamisesta ei saisi myöskään aiheutua muita poikkeamisia. Mikäli perustelut ovat riittävät, eikä poikkeamisella ole naapurin etua heikentävää vaikutusta, voidaan ne viranomaisen toimesta arvioida vähäisiksi ja hyväksyttäviksi.
Vähäisiksi tulkittavissa poikkeamisissa käytäntö vaihtelee kunnittain toimivallan ollessa yleensä viranhaltijalla. Merkittävämmissä poikkeamisissa toimivalta vaihtelee niin ikään kunnittain sen jakautuessa rakennusvalvontapäällikön päätöksistä suurempiin maankäytöllisiin poikkeamiin, jotka ohjautuvat asemakaavoituksen maankäyttöjohtajan päätöksen tekoon.
Poikkeamisten tunnistaminen ja niiden esittäminen viranomaiselle ovat hankkeen ja suunnittelijoiden vastuulla. Jotta naapurien kuuleminen voidaan tehdä, on poikkeamisten oltava esitettyinä ja niiden vähäisyyden tulee olla viranomaisen harkitsema. Mikäli poikkeamisia selviää jälkikäteen, johtaa se naapurien kuulemisen uusimiseen ja mikäli päätöksiä on tehty, voivat ne pahimmillaan johtaa oikeudellisessa prosessissa luvan kumoamiseen ja tästä johtuen merkittäviin seuraamuksiin itse rakentajalle.
Naapurien kuuleminen
Naapurien kuulemisessa varmistetaan tiedonkulku sekä annetaan naapureille mahdollisuus esittää näkökantansa hankkeeseen ja sen mahdollisiin poikkeamisiin. Viranomainen tulkitsee lain tarkoittamat naapurit hanke ja sen sijainti huomioon ottaen.
Mikäli huomautuksia kuulemisessa tulee, on rakennushankkeeseen ryhtyvällä mahdollisuus laatia vastine ja tehdä mahdollisesti muutoksia tai neuvotella ratkaisusta naapurien kanssa. Tavoitteellista on ratkaista ristiriidat keskenään sopimalla, jotta rakentamiseen pääseminen sujuu ilman valitusprosessien aiheuttamia viivytyksiä.
Naapurien kuuleminen on mahdollista toteuttaa myös hakijan toimesta, mutta silloin viranomainen yleensä varmistaa sen oikeellisuuden käsittelyssä, jotta edellä kuvatuilta riskeiltä vältytään. Ammattimaisessa rakentamisessa oikeudet ja asiat, joista voidaan huomauttaa ovat yleensä selviä, mutta esimerkiksi tiiviissä pientaloympäristössä huomautukset saattavat olla hyvinkin yksityiskohtiin meneviä, mikä ei sinällään ole tarkoitus. Käsittelyn aikana ja lupapäätöksessä onkin syytä käydä läpi vielä huomautukset naapurien kanssa vähintään vastineen muodossa, jotta naapurisovullekin rakentuu selkeä pohja.
Lupapäätös
Mikäli luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät, eikä poikkeamisilla katsota olevan merkittävää vaikutusta naapurien etuun, edetään lupaprosessissa kohti päätöksen tekoa. Asemakaavan (tai mahdollisen lainvoimaisen poikkeamispäätöksen) mukaisella ratkaisulla rakentamaan päästään ilman prosessiriskiä.
Kun naapurit on kuultu, pääpiirustukset sekä muut mahdolliset selvitykset on saatu koottua ja niiden pohjalta on voitu arvioida, että rakennus soveltuu myös ympäristöönsä kauneuden ja sopusuhtaisuuden arvot täyttäen, todetaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksien täyttyvän ja lupa voidaan myöntää.
Yleisen edun valvonta. 1.-8.
Toimivalta ja oikaisun haku
Luvan myöntämiseen on laissa annettu valtuudet kunnan rakennustarkastajalle ja suuremmissa kaupungeissa valtuus on delegoitu mahdollisesti virkojen haltijoille eri periaatteilla yleensä laajuuteen perustuen. Hallintolaissa on määritelty ajat oikaisun hauille, josta hallintopäätöksien ollessa kyseessä ovat 30 vrk ja viranhaltijapäätöksissä 14 vrk. Uusi rakentamislaki 2025 on tasaamassa ajat 30 vrk:een.
Mikäli oikaisua haetaan, käsitellään asia kunnan ylimmän rakennusvalvontaviranomaisen toimesta, jona esim. Helsingissä toimii kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto. Tämän päätöksestä voi hakea oikaisua hallinto-oikeudelta. Mikäli päätös on kuulunut jaoston tai lautakunnan toimivaltaan, haetaan oikaisua suoraan hallinto-oikeudesta.
Rakentamista ja maankäyttöä siis ohjataan tarveharkintaisella kaavoituksella ja rakennusvalvonnat tekevät tähän liittyen oikeusharkintaa, mikä kattaa sekä hankkeeseen ryhtyvän että naapurien ja yleisen edun. Naapurien kuulemisella ja oikaisunhakuoikeudella varmistetaan oikeuden ja yleisen edun toteutuminen oikeuslaitoksen toimesta.
Kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla yleisesti nähtävillä 14 vuorokautta. Jos asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti.
Työryhmät käsittelyn tukena / Teknillinen työryhmä ja kaupunkikuvatyöryhmä käsittelyn tukena
Hankkeissa, joissa tekniset ratkaisut poikkeavat tavanomaisesta tai niissä on poikkeamisia, jotka vaativat erityisselvityksiä, voidaan hyödyntää teknillistä työryhmää. Työryhmään kuuluu rakennusvalvontojen, pelastuslaitoksen sekä yksityisten konsulttien asiantuntijoita, jotka arvioivat poikkeavien ratkaisujen hyväksyttävyyden ja tarvittaessa ohjaavat hanketta niiden saavuttamiseksi.
Kaupunkikuvaan liittyen arvioita esimerkiksi kaupunkirakenteessa merkittävien kohteiden osalta tai kohteiden, joissa ratkaisun sopivuus ympäristöönsä on epäselvä, voidaan hakea kaupunkikuvatyöryhmältä. Kaupunkikuvatyöryhmään kuuluvat rakennusvalvonnan lupayksikköjen päälliköiden (uudis- ja korjausrakentaminen) lisäksi asemakaavoituksen, maisema- ja kaupunkitilasuunnittelun edustajat sekä kaksi ulkopuolista jäsentä, jotka ovat profiloituneet niin ikään uudis- ja korjausrakentamiseen. Näin hakija, alueryhmä tai yksittäinen lupakäsittelijä voi saada kaupunkikuvalliseen harkintaansa ohjausta.
Muita ryhmiä
Rakennusvalvonnan toiminnan yhtenäistämiseksi on perustettu erityyppisiä työryhmiä. Valtakunnallisesti yhteistyötä tehdään 10+ suurimman kunnan kesken Topten-ryhmässä, jonka tavoitteena on tuottaa yhteisiä käytäntöjä tulkinnallisissa kysymyksissä. Ryhmän työhön osallistuvat lisäksi rakentajien edunvalvojat sekä suunnittelijat ja tarpeen mukaan pelastuslaitokset. Päätökset tehdään kuitenkin rakennusvalvontojen kesken. Pääkaupunkiseudun erityislinjauksia varten vastaava ryhmä on pks-ryhmä. Topten- ja pks-käytäntöjä julkaistaan Rakennustarkastusyhdistyksen verkkosivuilla
https://www.rakennustarkastusyhdistys.fi/topten-kaytannot/
https://www.toptenrava.fi/asp2/korttiluettelo.aspx?s=54
Helsingin rakennusvalvonnan sisäisesti yhtenäistä toimintaa tuetaan mm. pientalo-, ullakko- ja kaupunkitilaryhmien toimesta.
Rakennuslupaprosessin digitalisaatio tuo sujuvuutta, muttei poista ryhtyvän vastuuta
Jo 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen loppuun juontava digitalisaation kehitys on tuonut merkittäviä edistysaskelia lupaprosesseihin. On siirrytty sähköisiin asiointijärjestelmiin, mihin sama dokumentaatio on koottu syötettävään datamuotoon sekä pdf-dokumentteina.
Ovatko käytännöt siis yhä kopioita paperimallista ja toisiko tästä mallista luopuminen seuraavan digiharppauksen?
Sähköinen lupakäsittely on nopeuttanut asioiden käsittelyä, mutta heikentänyt laatua.
Suunnitelmien jättämisen helppous näyttää vaikuttaneen siten että suunnitelmat jätetään yhä vajavaisempina ja täydennyskierroksia joudutaan näin käymään useita. Onpa saatettu jättää suunnitelmana tai selvityksenä tyhjiä dokumenttejakin. Tämä tuntuu erikoiselta, sillä toimittaessa suhteutetulla valvontatavalla kaikkia asioita ei voida havaita ja vastuu tekemisistään on suunnittelijoilla ja loppukädessä rakennushankkeeseen ryhtyvällä ainakin taloudellisesti, mikäli suunnitelma vajaavaisuudet sattuisivat johtamaan myöhemmissä vaiheissa esimerkiksi muutos- tai korjaustöihin tai mahdollisesti tapaturmiin, milloin vastuukysymyksiä jouduttaisiin tutkimaan mahdollisesti tuottamuksellisina oikeusteitse.
Rakennusvalvontojen sähköiset asiointijärjestelmät ovat jatkuvan kehityksen alla ja muutenkin vauhdilla digitalisoituvassa maailmassa järjestelmäkehittäminen on eräänlainen pullonkaula. Kehittyvien järjestelmien ohella rakennusvalvontojen omia käytäntöjä joudutaan jatkuvasti päivittämään, jotta työ saadaan sujumaan. Tässä mielessä valmista on tuskin koskaan.
Suhdanteet ohjaavat käsittelyaikoja – osaaminen ja ennakointi tuo hankkeille ennustettavuutta ja aikataulujen hallintaa
Lupaprosessin hallinta sekä rakentajan että viranomaisen puolella tuo sujuvuutta. Käsittelyajan riippuessa myös sisällöllisistä asioista suunnittelutiimin osaaminen ja rakennuslupaprosessin tuntemus tuo sujuvuutta yhteistyöhön. Viranomaisen tulee kysyttäessä antaa arvio lupahakemuksen käsittelyn kestosta.
Jos voidaan olettaa, että suunnitelmat on laadittu yleisten ohjeiden mukaisesti, käsittelyaikaan vaikuttaa ainoastaan lupajono, mutta mikäli sisällölliset asiat eivät ole kunnossa, vaikuttavat aikaan myös mahdollisten täydennysten viemä aika ja käsittely. Näissä tapauksissa käsittelyajan arviointi on haastavaa.
Takavuosien kiivas rakentamisen tahti ja samalla tapahtunut sukupolvenvaihdos yhdistelmänä kasvattivat monessa kunnassa lupajonoja yli sietokyvyn. Kiivaasti etsittyä pikalääkettä tähän ongelmaan on kuitenkin vaikea löytää, mutta oppina voisi todeta löydetyn vanhan viisauden eli selkeiden ohjeiden ja toimintatapojen kirkastamisen, mihin siihenkin on digitalisaatiosta löydettävissä apua. Kisälli-oppipoika-mallia kun kunta-alalla ei jäykän rekrytointi ja virkakäytännön syystä ole mahdollista toteuttaa.
Hyvät tulokset näkyvät, mutta eivät kuulu
Rakennusvalvonta on onnistunut, kun talot pysyvät pystyssä ja kaupunkiympäristö on viihtyisää. Silloin rakennusvalvonnat yleensä jäävät huomiotta. Osaksi suhteutetusta valvonnasta johtuen ajoittain virheitä syntyy ja silloin rakennusvalvonta pääsee helposti valokeilaan. Useimmin laiminlyönnit kuitenkin löytyvät toteutuksesta ja valituista ratkaisuista.
Annetuilla resursseilla suhdanteiden vaihteluun ei käytännössä pystytä reagoimaan, vaan kiire näkyy käsittelyajoissa, mistä kiivaan rakentamisen aikoina usein palautetta saadaan. Silloinkin lupien käsittelyssä pyritään keskittymään olennaiseen, mikä tarkoittaa kuitenkin sitä, että pidemmällä tähtäimellä sujuvoittavista asiantuntija- ja toiminnan kehittämistehtävistä joudutaan karsimaan.
On hyvä muistaa, että koko rakentamisen prosessin ajasta, maankäytön suunnittelusta rakennuslupaan ja rakentamiseen, rakennusvalvonnan käyttämä osuus on kuitenkin murto-osa. Tällä osalla kuitenkin varmistetaan hankkeiden toteuttamisen ja niiden käytön kestävyyden sekä sitä kautta yleisen edun toteutumisen kannalta aivan olennaisia asioita, mistä saamme rakennusvalvonnoissa olla ylpeitä.
Asuinrakentamisen laatu viranomaisen näkökulmasta – tarvitaanko tarkempaa säätelyä?
Rakentamisen laatu on puhuttanut viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa enenevässä määrin. Rakennusvalvonnoissa laatukeskustelua on käyty jo pidempään ja siihen puutumisen keinoja on pohdittu. Käytännössä laki jättää asiassa tulkinnan varaa, mutta rakennusvalvonta ei ole laatuviranomainen esimerkiksi huoneistojen koon tai käytön mielessä. Mikäli esimerkiksi asuinkerrostalo täyttää lain ja asemakaavasta johtuvien määräysten edellytykset, on lupa myönnettävä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että myös rakennusvalvonnoissa on kiinnitetty huomiota laajaan kirjoon laadullisia ominaisuuksia.
On pidetty arveluttavana rakentamista, missä suuri määrä yksiöitä kootaan pitkien ja pimeiden porrashuoneiden varrelle, huoneistoja avautuu pohjoisen suuntaan, ensimmäisen kerroksen asunnot muodostuvat ”akvaarioiksi”, missä ostajan on oltava valveutunut tekemään valinta joko luonnonvalon saannin tai yksityisyyden välillä, kun ainoat ikkunat avautuvat pelkästään pihojen oleskelualueille tai kadulle rakennusteknisten ratkaisujen ollessa sinällään laadukkaita.
Itse asuinhuoneistoyksiköissä pinta-ala on 30 viimeisen vuoden aikana vähentynyt dramaattisesti. Korjausrakentamisesta ja trendien kautta lähteneenä tupakeittiöt tai avoimet keittotilat ovat yleistyneet ja markkinat ovat tässä mielessä homogeenistyneet. Itsenäisinä toimivat keittiötilat ovat tulleet erittäin harvinaisiksi ja samalla huoneistokokoonpanojen tiivistymisen myötä on käyneet myös mahdottomaksi tilallisista syistä. Tiivistyneiden huoneistokokoonpanojen välttämättömät kulkuyhteydet ja hybriditilat kuten keittotila-ruokailutila-olohuone-yhdistelmät ovat karsineet kalustamisvaihtoehtoja ja huoneistojen muokattavuutta, kun tästä tilasta on kenties vielä käynnit huoneisiin, parvekkeelle ja eteiseen. Kun käytettävä tila on pienentynyt, mutta elämiseen käytettävän tarpeiston määrä ei ole vähentynyt, on kaupunkeihin alkanut nousemaan varastotiloja ”ylipaisunta-astioiksi” tai jopa harrastustiloiksi, jossa säilytettävää pianoa voi käydä sitten pimputtelemassa.
Luonnonvalon saaminen asuntoihin on myös heikentynyt vuosien saatossa rakennusmassojen kasvun myötä. Syvässä rungossa massan ydintiloihin on hankalaa saada riittävästi luonnonvaloa ja kun pienistä asunnoista on määrällisen tavoitteen myötä muodostunut putkimaisia, on valonsaanti varsin heikkoa. Valon saantiin liittyvät usein myös parvekeratkaisut, jotka sinällään ovat tietysti ulkoilmasta nauttimisen kannalta toivottavia, mutta parvekelinjan peittäessä koko pääjulkisivun, heikkenee valon saanti entisestään.
Kehittyvä tekniikka tuo asuntosuunnitteluun hyviä ominaisuuksia, mutta esimerkiksi tekniikkaan liittyen muutokset aiheuttavat rajojen kokeilua, kuten huoneistokohtaisen ilmanvaihdon yhdistämisessä julkisivuratkaisuihin sekä huoneiden minimikorkeuksiin on käynyt. Tähän liittyen itse ostajat ovat tunnistaneet ja kyseenalaistaneet ratkaisuja, minkä pohjalta virinnyt keskustelu onkin tervetullutta. Sen pohjalta rakennusvalvonnoissa on pystytty kiinnittämään asiaan huomiota. Rakennusvalvonnan ollessa suhteellista valvontaa kaikkia, varsinkaan tulkinnan varaisia asioita ei aina pysytä resursseista johtuen tarkastamaan.
Vuosien saatossa tapahtunut muutos on kiihtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana korkojen ollessa alhaalla ja suurimmissa keskuksissa asuntokaupan muuttumisessa entistä enemmän sijoittajapainotteiseksi. Samalla hinnat ovat nousseet ja kooltaan kohtuulliset asunnot ovat hintojensa puolesta karanneet peruskansalaisen saavuttamattomiin. Itse kaupunkien kannalta kehitys tuo haasteita muun muassa segregaation muodossa. Kokonaisuus luo tilanteen, jossa asumisen laadun parantamista on erittäin haastavaa ratkaista ilman muutoksia sääntelyssä mielekkääseen asumiseen liittyen.
Sinällään rakennussuunnittelijoiden kyky suunnitella laadukasta asumista ei ole kadonnut, mutta kyniä ohjaavan rakennuttajan vaatimukset eivät tätä mahdollista, koska taloudellinen yhtälö vaatii riittävän määrän myytäviä tai vuokrattavia yksiköitä. Vaarana yleisessä kehityksessä on, että vallalla olevasta trendistä muodostuu uusi normaali, elleivät säätely tai markkinat sitä itse korjaa jaloilla äänestämisen tai kenties kuplan puhkeamisen muodossa.
Mahdolliseen säätelyyn olisi luotavissa työkaluja lainsäädännön tai kaavamääräysten muodossa. Olisiko kunnilla tarvetta määritellä itse hyvää rakentamistapaa asumisen laadulle? Kuntien rakentamisen haasteet ovat vaihtelevia, mutta tällainen ohjeisto voisi olla päivittyvää ja siihen voitaisiin viitata esimerkiksi tontin luovutussopimuksissa tai kaavamääräyksissä. Siten hyvä rakentamistapa ja asuinrakentamisen laatu voisi olla ominaisuuksiltaan ohjattavissa muuttuvassa ympäristössä ja ajassa.
Aarno Alanko.
Arkkitehti. Uudisrakentamisesta vastaavan lupayksikön päällikkö.
Helsingin kaupunki. Rakennusvalvontapalvelut.
Kuvat: Matti Karjanoja