Maston luvitus katualueella

Julkaistu 8.8.2022

Tarvitseeko katualueelle sijoittuva matkaviestinmasto poikkeamispäätöksen?

Vastaus:

Masto mainitaan toimenpideluvanvaraisia toimenpiteitä koskevan MRL 126 a §:n 1 momentin 4 kohdassa lupaa vaativana erillislaitteena. Oikeus- ja hallintokäytännössä pidetään yleisesti noin 60 metriä korkeita mastoja rakennuksina ja rakennuslupaa vaativina (KHO 16.12.2003 taltio 3263). Tuulivoimalat edellyttävät rakennuslupaa, ellei kysymyksessä ole yhtä kiinteistöä palveleva pienoistuulivoimala. Noin 30 – 50 metriä korkuisia mastoja on voitu luvittaa toimenpideluvilla (KHO 10.10.2000 taltio 2537; KHO 24.10.2001 taltio 2597). Harkintaan vaikuttaa muun muassa maston turvallisuus, maisemallinen sijainti ja maston ominaisuuksista aiheutuva viranomaisvalvonnan tarve (MRL 113 §). Toimenpideluvan edellytysharkinnassa otetaan huomioon toimenpiteen maankäytöllisiä ja ympäristöllisiä vaikutuksia, mutta ei rakennusteknisiä seikkoja (MRL 138 §).  Jos mastoa voidaan pitää vain toimenpidelupaa edellyttävänä, voi luvan tarve väistyä joko rakennusjärjestyksen määräyksen kautta tai sillä perusteella, että toimenpide perustuu oikeusvaikutteiseen kaavaan tai katusuunnitelmaan tai tiesuunnitelmaan. Esimerkiksi valaisinpylväät katualueella kuuluvat luontevana osana katusuunnitelmaan (MRA 41 §) ja kadun toteuttamiseen eikä niitä silloin luviteta. Poikkeuksena ovat merkittävät julkisen kaupunkitilan kalusteet, olivatpa ne kunnan tai yksityisen järjestämiä, joita luvitetaan MRL 126 a §:n 1 momentin 10 kohdan mukaisena kaupunkikuvajärjestelynä (esimerkkinä Helsingin Senaatintorin valaisinpylväät).

Muulle yleiselle alueelle kuin asemakaavan puisto- tai virkistysalueelle ei saa MRA 47 §:n mukaan rakentaa rakennusta, joka ei sovellu alueen tarkoitukseen. Jos katualueelle halutaan sijoittaa korkea matkaviestintukiasema laitetiloineen, eikä katusuunnitelmaan tai asemakaavaan sisälly tällaista mahdollisuutta, voi MRA 47 §:stä seurata, että sijoittaminen vaatii poikkeamispäätöksen tai suunnittelutarveratkaisun.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014; lain nimi oli aikaisemmin tietoyhteiskuntakaari) 28 luku sisältää yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamista koskevaa MRL 161 §:ää täydentäviä säännöksiä telekaapeleiden sekä niihin liittyvien laitteiden, vähäisten rakennelmien ja pylväiden sijoittamisesta toisen omistamalle tai hallitsemalle kiinteistölle. MRL 161 § koskee myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa. Sijoittamisoikeus ulottuu myös matkaviestinverkon tukiasemiin sekä niihin liittyviin laitteisiin ja kaapeleihin. Jos osapuolet eivät pääse sijoittamisesta sopimukseen, on teleyrityksen laadittava sijoittamisesta sijoittamissuunnitelma. Rakennusvalvontaviranomainen voi teleyrityksen hakemuksesta antaa teleyritykselle sijoittamisoikeuden vahvistamalla sijoittamissuunnitelman. Telekaapelia, radiomastoa ja tukiasemaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti eikä siten, että vaikeutetaan voimassa olevan maakunta- tai yleiskaavan toteutumista (L 917/2014, 234 §). Sijoittaminen ei saa myöskään vaikeuttaa kaavojen laatimista. Sijoittamisoikeus ei vaikuta MRL:ssa säädettyjen lupien tarpeeseen. Sama koskee MRL 161 §:n säännöstä, jolla ei ole oikeudellista merkitystä rakentamisen luvanvaraisuuden kannalta (KHO 22.5.2008 taltio 1253). Maston tai tuulivoimalan rakentamista koskevaa rakennus- tai toimenpidelupaa käsiteltäessä tulee ottaa huomioon MRA 64 §:n säännös hakemukseen liitettävistä selvityksistä.

Varatuomari Lauri Jääskeläinen