Oikaisuvaatimus

Kysymys: Oikaisuvaatimus. Kevyen liikenteen raitti rakennuspaikan ja naapurin välissä. Tontin eri osien hallinta.
Kaupunki omistaa tontin. Uimahallin tarvitsemien autopaikkojen sijoittamisesta tontin osalle oli tehty sopimus kaupungin omistaman osakeyhtiön kanssa. Läheisen kiinteistön ja uimahallin rakennuspaikkana olevan tontin välissä kulkee kevyen liikenteen raitti. Valitusoikeus.

Vastaus:
Oikeus vaatia viranhaltijan päätökseen oikaisua määräytyy MRL 187 §:n mukaan samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisen valitusoikeus. Valitusoikeudesta rakennuslupa- ja toimenpidelupapäätökseen säädetään MRL 192 §:n 1 momentissa. Lainmuutoksella 927/2021 on momenttiin lisätty 5 kohta, joka laajentaa valitusoikeuden 5 kohdassa tarkemmin määritellyille rekisteröidyille yhteisöille, jos rakennuslupa koskee rakennusta hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Se, että lupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettu naapurille tai muulle MRL 133 §:n mukaisesti, ei ratkaise kysymystä oikaisuvaatimus- ja valitusoikeuden olemassaolosta. Kuuleminen ei yksistään synnytä valitusoikeutta. Toisaalta on ymmärrettävää, että taho, jota on kuultu, on taipuvainen mieltämään asiantilan niin, että lupapäätökseen voi hakea oikaisua ja siitä valittaa ja että oikaisuvaatimus ja valitus myös tutkitaan.

Toisinaan toimitaan niin, että epäselvissä tilanteissa, joissa vireilletulosta on ilmoitettu, ja kuultu taho jättää oikaisuvaatimuksen, vaatimus saatetaan tutkia, vaikkei muutoksenhakuoikeus olisi täysin selvä. Tällöin voidaan välttää tarpeettomalta lupapäätöksen kumoutumiselta hallinto- oikeudessa sillä perusteella, että oikaisuvaatimus on virheellisesti evätty.

Kysymyksen tarkoittamassa tilanteessa lupahakemuksesta kuultu kiinteistönomistaja, jonka tontti rajoittui pieneltä osin uimahallitontin ja ao. kiinteistön väliin jäävään kevyen liikenteen raittiin, jätti oikaisuvaatimuksen. Vaikka valitusoikeutta ei katsottaisiinkaan olevan naapuriaseman takia, niin valitusoikeus voi tulla sillä perusteella, että hanke voi olennaisesti vaikuttaa ko. kiinteistön rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen (MRL 192 §:n 1 momentin 2 kohta). Varmempaa voi silloin olla tutkia oikaisuvaatimus ja antaa siihen asiaratkaisu.

Samassa hankkeessa oli kysymys myös siitä, että se osa tontista, jolle uimahalli sijoittuu, oli palautunut hallinnan osalta takaisin kaupungille, joka aikaisemmin oli vuokrannut koko tontin kaupungin omistamalle osakeyhtiölle. Sen sijaan se osa tontista, jolle sijoittuvat uimahallin tarvitsemat autopaikat, jäi edelleen osakeyhtiön hallintaan. Kaupunki teki yhtiön kanssa autopaikoista sopimuksen.

Luvan hakijana oli kaupunki. Rakennuspaikkana on tontti, myös siltä osin missä autopaikat sijaitsevat. Luvan hakijana toimii aina rakennuspaikan haltija (MRL 131 §). Pelkkä sopimus autopaikkojen sijoittumisesta yhtiön hallitsemalle osalle tonttia ei vielä täytä koko tontin hallintavaatimusta luvan hakumielessä. Puute hallinnan osoittamisen osalta voidaan korjata osana oikaisumenettelyä. Vähintään pitäisi yhtiön taholta saada suostumus luvan hakemiseen. Maankäyttö- ja rakennuslain oikaisuvaatimusta koskevaa säännöstä täydentävät hallintolain 7 a lukuun sisältyvät oikeusohjeet. Hallintolain 49 g §:n mukaan, otettuaan oikaisuvaatimuksen tutkittavakseen viranomainen voi samassa yhteydessä ilman eri vaatimusta tehdä virheen korjaamista koskevan päätöksen siten kuin hallintolain 50 – 53 §:ssä säädetään. Päätös voidaan korjata esimerkiksi, jos päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen, voidaan päätöstä korjata ainoastaan asianosaisen eduksi.

Varatuomari,
valtiotieteiden maisteri
Lauri Jääskeläinen