Menu
Suomessa on noin 1,73 miljoonaa huoneistoparveketta. Tilanteessa, jossa asuntosuunnittelun laatu on uhattuna energiatehokkuuden ja kannattavuuden vuoksi, on entistä tärkeämpää pohtia parvekkeen merkitystä asukkaiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Parvekkeita tutkitaan Tampereen yliopiston Sustainable Housing Design -tutkimusryhmässä ASUTUT. Lähestymistapoja ovat muotoilu, käytettävyys, muunneltavuus, energia ja hyvinvointi.
Covid 19 -pandemia korosti asuntosuunnittelun laadun merkitystä: laajalti asuinparvekkeiden osoitettiin olevan ratkaisevan tärkeitä yksityisenä ulkotilana henkisen hyvinvoinnin kannalta ja visuaalisena yhteytenä ulos. Hyvin suunniteltuina parvekkeet voivat tukea joustavaa asunnon käyttöä, laajentaa asuintilaa ja tehdä kodista viihtyisämmän.
Suomessa lasitettujen parvekkeiden aika alkoi 1980-luvulta lähtien. Lasituksella on osoitettu olevan tärkeä rooli paitsi parvekkeen käytettävyyteen, myös rakennuksen yleiseen suorituskykyyn. Nykyiset suunnitteluratkaisut vähentävät tehokkaasti energiankulutusta, lämmittävät talvella ja suojaavat betonirakenteita.
Parvekkeet eivät kuitenkaan aina toimi hyvin. Suljetut lasiparvekkeet ja ilmaston yhä korkeammat lämpötilat aiheuttavat ylikuumenemis- ja epämukavuusongelmia sekä lisäävät jäähdytysjärjestelmien tarvetta. Nykyinen lasikaidetrendi tarjoaa kyllä mahdollisuuden tarkkailla ympäristöä myös istuen, mutta tuottaa ”akvaarioefektin”, joka saattaa heikentää yksityisyyden tunnetta.
Ulostyönnetyt parvekkeet estävät päivänvalon pääsyä asuntoon. Varjostuksen huonot puolet vahvistuvat kontekstissa, jossa asuintiloja on jo vähennetty ja rakennusrungot tehdään yhä syvemmiksi. Tämä johtaa suoran luonnonvalon saatavuuden heikkenemiseen.
Jatkopohdintojen pohjaksi alla olevien teorioiden tarkoituksena on löytää uusia tapoja analysoida ja kehittää koko rakennettua ympäristöämme.
Ulkona oleminen
Biofilia on käsite, joka kuvaa ihmisen taipumusta olla vuorovaikutuksessa muiden elämänmuotojen kanssa (luonto, kasvit, eläimet, ympäristö jne.) ja sen tuomaa iloa. Luonnonvalon, ilmanvaihdon ja näkymien avaruus mainitaan usein biofiilisen suunnittelun ominaisuuksina, mutta pääsy luontoon on sekin korkealla suunnittelijoiden tarkistuslistalla biofiilisessä rakennussuunnittelussa.
Mutta mitä itse asiassa on yhteys luontoon? Voiko sen yksinkertaisesti yhdistää ulkona olemiseen? Ei ole olemassa selkeää määritelmää, koska luonnon käsite on niin laaja ja monitieteinen.
Yleinen käsitys kaupunkiluonnosta on viheralueet tai kasvillisuus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ulkoympäristöt vaikuttavat yleiseen terveyteen ja että kaupunkivihreä vähentää merkittävästi kuolleisuutta erilaisiin sairauksiin.
Kaupunkiasumisen suunnittelun mittakaavassa asuinparvekkeella voi olla suuri rooli, sillä se on usein ainoa elementti kaupunkiasunnoissa, joka mahdollistaa tämän sisä- ja ulkoyhteyden.
”Näkymän ja turvapaikan” käsite
Näkymä-turvateoria (engl. prospect-refuge) mukaan etsimme ympäristöä, jossa tunnemme olevamme suojassa ja samalla tarkkailla ympäristöämme. Arkkitehtuurin ja muotoilun aloilla määritelmää laajennettiin: mahdollisuus kerätä tietoa luo paremmat elinolosuhteet, jos se on tasapainossa turvallisuuden tunteen kanssa. Tämä teoria voi auttaa suunnittelemaan tiloja, jotka ovat mukavia, stimuloivia ja tyydyttäviä käyttäjille ja jotka edistävät hyvinvointia.
Parveke on puoliksi suljettu tila, josta on näkymä julkiseen tilaan. Se täyttää ihmisen luontaisen tarpeen tutkia ympäristöämme samalla kun olemme turvassa omassa yksityisessä tilassamme.
Yhä pienemmät etäisyydet asuintalojen välillä, suuret, lasitetut julkisivut ja vihreyden puute antavat paremmat mahdollisuudet seurata ympäristöämme, mutta se voi myös saada meidät tuntemaan olomme turvattomammaksi.
Vuorokausi- ja vuodenaikaisrytmi
Vuorokausirytmi vaikuttaa muun muassa uneen, aivojen toimintaan, aineenvaihduntaan, hormoneihin ja sillä on yleisesti positiivinen vaikutus emotionaaliseen tilaamme. Suomessa tasapainoilu voi olla erityisen vaikeaa etenkin pitkinä talvikuukausina. Altistuminen keinotekoiselle valolle ja melusaasteelle voi vaikuttaa negatiivisesti terveyteen ja korostaa ympäristömme yleisen laadun merkitystä.
Koska vietämme nykyään suurimman osan ajastamme sisätiloissa ja altistumme sähkövalolle yöllä, on riski vuorokausirytmin häiriintymiselle suuri. Rakennuksen valaistusominaisuudet (ajoitus, määrä, luonnollinen tai keinotekoinen jne.) ovat siksi tärkeitä käyttäjien hyvinvoinnin kannalta.
Parvekkeet voivat edistää vuorokausiterveyttämme: pääsy parvekkeelle tarjoaa enemmän luonnonvaloa päivällä, mikä auttaa luomaan ja palauttamaan vuorokausirytmin.
Parantava päivänvalo ja raikas ilma
Auringonvalo ja ilma ovat kaksi pääteemaa, jotka toistuvat suhteessa siihen, miten asuinolosuhteet vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin.
Päivänvalon on katsottu olevan eduksi tiettyjen sairauksien hoidossa, esimerkiksi tuberkuloosiparantoloissa 1800-luvun lopulta alkaen. Hoito ei koostunut vain potilaiden altistamisesta auringonpaisteelle, vaan myös raikkaasta ilmasta, jolloin parvekkeista tuli olennainen elementti parantoloiden arkkitehtuurissa.
Johtopäätökset
Rakennetun ympäristömme valinnat vaikuttavat pitkällä aikavälillä ja moniin ihmisiin. Käyttäjien hyvinvointia edistäviä rakennettuja ympäristöjä tulisikin pitää suunnittelun lähtökohtana.
On tärkeää ymmärtää kaikkien suunnitteluprosessiin osallistuvien sidosryhmien (eli poliittisten päättäjien, kaupunkisuunnittelijoiden, rakennuttajien, suunnittelijoiden) ja käyttäjien näkökulmia sekä arkkitehtuuria kattavasti (energia- ja päivänvalomallit, päivänvalon seuranta paikan päällä, asuntojen pohjapiirrosanalyysit jne.).
Raikas ilma voi saada meidät tuntemaan olomme onnellisemmaksi, antaa meille enemmän energiaa, parantaa aineenvaihduntaa ja tukea immuunijärjestelmäämme. Kun parvekkeet voivat tarjota tätä päivittäin, ne ovat kiistatta erittäin arvokkaita hyvinvoinnillemme.
Léna Jegard
Arkkitehti, VTM, väitöskirjatutkija
Kuvat: Léna Jegard, Matti Karjanoja.