Menu
Kahden vuoden tauon jälkeen nelikko, arkkitehdit Marina Fogdell, Marjut Kauppinen ja Ulla Vahtera sekä virkauransa vuoden vaihteessa päättänyt Lauri Jääskeläinen tapasivat rakennetun ympäristön ajankohtaisten keskusteluteemojen ympärillä.
Teemat liikkuivat ilmastonmuutoksesta pandemiaan, maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksesta arkkitehtuuripolitiikkaan ja Helsingin kaavoituksesta rakennusten purkamiseen. Puitteet keskustelulle tarjosi puolitoista vuotta sitten valmistunut Helsingin uusi Kaupunkiympäristötalo Kymp. Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema, seitsemän maanpäällistä kerrosta käsittävä toimitalo Kalasataman ytimessä metroaseman ja tornitalojen naapurissa oli yksi kolmesta Arkkitehtuurin Finlandia -palkintoehdokkaasta syksyllä 2021. Filosofi Esa Saarinen valitsi voittajaksi JKMM Arkkitehtien suunnitteleman Kirkkonummen pääkirjaston Fyyrin.
Viimeksi tammikuussa 2020 keskustelussa mukana ollut arkkitehti Sari Viertiö, jolla tällä kertaa oli este, arvioi, että globaali ilmastonmuutos voi yllättäen lisätä kysyntää Sisä-Suomen autioituville mökeille.[1] Kysyntää onkin kahden vuoden aikana tullut, mutta ei niinkään ilmastonmuutoksesta vaan pandemiasta johtuen.
1. Ovatko lähivuosien näkymät maapallon tulevaisuudesta nyt entistä sumeammat ja suorastaan pessimistiset?
Ulla Vahtera (UVA): On tiedostettu vahvasti, että nykymenolle on olemassa vaihtoehtoja. Uusi sukupolvi on ottamassa aiempaa vastuullisemman otteen. Uusia näkökulmia jo on. Väistyvä sukupolvi on vain jarru.
Marjut Kauppinen (MK): Kotoa käsin tehtävä etätyö on tullut jäädäkseen. Moni tietotyöläinen on oppinut etätyön hyvät puolet. Olen itse juuri hankkinut kumppanini kanssa studiotyyppisen asunnon Kalasataman tornitalon 27. kerroksesta. Haminasta hankimme talon seitsemän vuotta sitten, ja pikkukaupungin idyllistä nautimme osan viikkoa. Pari kertaa viikossa tulee ajeltua Haminan ja Helsingin väliä. On ollut lähes tajunnanräjäyttävää helsinkiläiselle todeta, että hyvin voi asua muuallakin kuin pääkaupungissa. Tyystin erilaista se toki on. Tornitalossa voi elää täysin anonyymisti. Pikkukaupunkielämään kuuluvat naapurikontaktit luontevasti.
Marina Fogdell (MF): Mitä toimistotyön tekemiseen tulee, niin työn tekemisen tavat ovat muuttuneet radikaalisti. Ilmastonmuutoksen asettamat haasteet ja hiilineutraaliustavoitteet ovat nykyään ihan eri tavalla läsnä kaavoituksen jokapäiväisessä työssä.
2. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus oli vuonna 2020 kiivaassa valmisteluvaiheessa. Jaostoissa, työryhmässä, sidosryhmäfoorumissa ja parlamentaarisessa seurantaryhmässä sovitettiin ajatuksia hallitusohjelman kirjauksiin. Uusiakin avauksia heiteltiin. Syksyn 2021 lausuntokierros kaavoitus- ja rakentamislakiehdotuksesta (KRL) palautti valmistelun enemmän tai vähemmän maan pinnalle. Varsinkin kuntasektorilta tuli huomattavan paljon kritiikkiä. Kokonaisuudistuksen kohtalo on auki, eikä aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin ole kuin vuosi. Jos kokonaisuudistusta ei nyt tule, niin olisiko syytä edetä jotenkin muuten?
UVA: Hyviä asioita on poimittavissa KRL:stä. Kuten aiemminkin on todettu, MRL toimii varsin hyvin. Yksi vaihtoehto edetä olisi MRL:n paikkauskierros. Edelleen kysytään, miksi MRL:n kokonaisuudistukseen ylipäätään lähdettiin. Rakentamisen puolella lausunnolla olleeseen kaavoitus- ja rakentamislakiin ehdotettu ilmastoselvitysvaatimus osana rakentamislupaa on ehdottoman välttämätön, kun tosissaan tähdätään kohti hiilineutraalia rakentamista.
Lauri Jääskeläinen (LJ): Kun olen ollut kokonaisuudistuksen sihteeristössä alusta alkaen, niin voisin hiukan kerrata. Alkuvuodesta 2014 ilmestyi perusteellinen MRL:n toimivuudesta tehty arviointi[2]. Sen pohjalta valmisteltiin ympäristöministeriössä virkatyönä niin sanottu keskustelupaperi (12.4.2018), joka lähetettiin avoimesti kommentoitavaksi. Huhtikuun 2018 lopulla Juha Sipilän hallitus käynnisti poliittisella tasolla MRL:n kokonaisuudistuksen. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen laaditussa ja hyväksytyssä hallitusohjelmassa MRL:n kokonaisuudistuksen tavoitteita täsmennettiin ja niiden painotus muuttui. Päätavoitteiksi tuli hiilineutraali yhteiskunta, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja rakentamisen laadun parantaminen sekä digitalisaation edistäminen. Kokonaisuudistuksen alkuperäinen toimeksianto määritteli tavoitteiksi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän yksinkertaistamisen, rakentamista koskevan ohjausjärjestelmän kehittämisen sekä valmistelu-, päätöksenteko- ja toimeenpanotehtävien selkeyttämisen. Virkamiesten tehtävänä on ollut laatia ehdotus uudeksi laiksi nykyisen hallitusohjelman linjausten pohjalta.
Jo ennen Sipilän hallituksen käynnistämää kokonaisuudistusta valmisteltiin arviointiraportin ilmestymisen jälkeen 1.5.2017 voimaan tullut KARALUSUn nimellä tunnettu laajahko MRL:n muutos (230/2017). KARALUSU edustaa sujuvoittamisen ideologiaa, minkä merkeissä muun muassa ELY-keskusten roolia rukattiin. ELY-keskuksen valvontatehtävä kaavoituksessa ja rakentamisessa supistettiin koskemaan vaikutuksiltaan valtakunnallisia ja merkittäviä maakunnallisia asioita. Samalla ELY:n aiemmin rajoittamaton valitusoikeus poikkeamispäätöksistä ja suunnittelutarveratkaisuista poistui ja valitusoikeus koskee nykyään ELY-keskuksen toimialaan kuuluvia asioita. Samansisältöinen muutos ulotettiin kaavoja ja rakennusjärjestystä koskevien päätösten valitusoikeuteen. KARALUSU-paketti sisälsi muitakin kuntien toimivaltaa lisääviä säännösmuutoksia. ELY-keskuksen rooli on ollut kokonaisuudistuksessa eräs alusta saakka eriäviä näkemyksiä valmistelujaostoissa, työryhmässä ja parlamentaarisessa seurantaryhmässä aiheuttanut kysymys.
Marina Fogdell (vas.), Lauri Jääskeläinen, Marjut Kauppinen ja Ulla Vahtera
3. Suurten kaupunkien C21-ryhmä on kirjelmöinyt ahkerasti ja äänekkäästi uudistuksen linjauksista ja esittänyt valmistelun keskeyttämistä. Soteuudistuksessa Helsinki sai pitää oman terveydenhuollon ja pelastustoimensa. Kaipaisiko Helsinki erityisasemaa myös kaavoituksen ja rakentamisen lainsäädännössä?
MK: Helsinkiä ei voi oikeastaan verrata Suomen muihin kaupunkeihin. Helsingin kaupunkiympäristön toimialan voimavarat, yhdistettynä kaupungin laajaan maanomistukseen, ovat vertaansa vailla. Olen samaa mieltä siitä, että lainsäädäntöön tarvitaan hiilineutraalia rakentamista edistäviä ja siihen pakottavia säännöksiä. Vaikka rakennuttajien joukossa on myös edistyksellistä ajattelua ja kokeilunhaluja, niin suuri massa tyytyy säännöksissä määriteltyyn minimiin. Hyvistä puhelahjoista on virkatyössä apua, mutta yksinään ne eivät riitä.
UVA: Helsinki pärjää näissä puitteissa, joita jo on. Erityisyys ja itsenäisyys on jokapäiväistä – ollaan kuplassa, jossa aina on oltu. Matti Klinge toteaa, että Helsinki on aina katsonut Eurooppaan. Niin on – ja kääntänyt selkänsä muulle maalle.
4. Helsinki on viime vuosina kunnostautunut ennätysmäisellä uusien asuntojen rakentamisvauhdilla. Määrä on tuplaantunut muutaman vuoden takaisesta. Miten tämä painotus määrään on näkynyt työssänne kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa? Marjut on palannut vasta hiljattain takaisin kaupungin leipiin, mutta on konsulttina toiminut Kruunuvuorenrannan valotaiteen koordinaattorina jo usean vuoden ajan ja tullut ainakin välillisesti tutuksi kiivaan asuntorakentamisen kanssa.
MF: Kaupunginvaltuuston syksyllä hyväksymä Kasvun paikka 2021–2024 -strategia on aiempia vaalikausia enemmän läsnä kaavoittajan työssä ja tavoitteistossa. Koko kaupunkia koskeva kerrosalatavoite ei sinänsä ole muuttunut, mutta mukana on paitsi ilmastonmuutoksen hillintää niin myös lähivirkistysalueiden ja lähiluonnon turvaamista. Yksittäisellä kaava-alueella tavoitteet voivat olla ainakin näennäisesti ristiriitaisia.
UVA: Asuntohankkeille toivotaan jopa ohituskaistoja. Asuntorakentamisen prosessit ovat suurennuslasin alla (”liinata” on päivän verbi viranomaistyössä) – ilmeisesti jokaisessa prosessin vaiheessa, sillä osa suunnitelmista ja asiakirjoista on heikkoa tasoa. Laatuun puuttuminen on todella hankalaa, aikatauluihin vedotaan koko ajan.
Suunnitelmat ovat naurettavuuteen saakka huonoja. Paarimitoituksen peräänkuuluttaminen viimeisimpänä osoitti, millaisessa ahneudessa eletään. Kysyntään vedoten koppiyksiöitä halutaan edelleen rakentaa, vaikka ostajia isoihin asuntoihin on ennätyksellisen pitkä jono. Kysyntään vetoaminen on valhe.
MK: Muutaman vuoden ajan pääsin tutustumaan rakennuttajien ja rakennusliikkeiden ajatusmaailmaan suunnittelijan näkövinkkelistä. Kokemukset eivät olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Minimitaso yleensä nähdään riittäväksi. Kehitystyötä ei lähdetä tekemään, ellei vaatimustaso tule asemakaavasta tai lain kautta. Nyt esimerkiksi tarvittaisiin kehitystyötä, jotta kaavailtujen kaupunkibulevardien varrelle voitaisiin toteuttaa melu- ja muut määräystasot täyttäviä viihtyisiä ja eri käyttömahdollisuuksia tarjoavia rakennuksia. Vaikeaksi pähkinäksi on osoittautunut kysymys, miten perinteisessä asunto-osakeyhtiömallissa voidaan oikeudenmukaisesti ja jouhevasti toteuttaa juridisen hallinnan ja hallinnoinnin kannalta joustavia kokonaisuuksia. Kysyntää on sellaiselle kaupallisesti toimivalle vanhan kiinteistökannan konvertointikonseptille, jolla voidaan samaan kiinteistöön sijoittaa monenlaisia käyttötarkoituksia.
UVA: Helsingin menestyksekkäässä ja SAFA-palkitussa Kehittyvä kerrostalo -ohjelmassa on ajoittain myös havaittu tarvetta juridiselle osaamiselle.
MF: Keskustelua on käyty vanhojen rakennusten, rakennusrunkojen ja rakennusosien käytöstä ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista.
Rakennusten runkosyvyyden kasvu on tutkitusti aiheuttanut asuntosuunnittelussa ongelman. Yhdistettynä asuntojen neliömäärän pienentymiseen on läpitalon ulottuvien asuntojen määrä pudonnut dramaattisesti. Trendi on ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, joka edellyttäisi asuntojen tuuletettavuudelta entistä enemmän. Hiilineutraaliustavoitteet tuovat mukaansa uusia mahdollisuuksia, koska vanhojen rakennusten ja rakennusrunkojen hyödyntäminen ja muuttaminen esim. asuinkäyttöön johtaa parhaimmillaan uusiin ja innovatiivisiin ratkaisuihin.
Supercell-peliyhtiön pääkonttori sai vuoden 2020 Rakentamisen Ruusun. Näyttävä rakennus sijaitsee Jätkäsaaren nk. Wood City -korttelissa. Ulkoisen tunnistettavuuden lisäksi myös sisätiloissa on omintakeisuutta. Materiaalien taidokas käsittely on samalla identiteettitekijä. Rakennuksen suunnittelusta vastasi AOA Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy. Kuva: Ulla Vahtera
5. Kruunuvuorenrannassa kävimme syksyllä 2017 ja keskustelumme on julkaistu RY-lehden asuntosuunnittelunumerossa (4/2017).[3] Totesimme silloin, kuinka edistystä on ehkä eniten tapahtunut muissa kysymyksissä kuin itse asuntojen suunnittelussa. Ympäristösuunnittelun laatu oli havaintojemme mukaan noussut. Kritiikki asuntojen pienentyneitä neliöitä kohtaan on sen jälkeen vain kasvanut. Mutta miten on ympäristön laita? Stansvikinkallio Kruunuvuorenrannasta on mielenkiintoinen esimerkki. Aluetta koskeva asemakaava tuli lainvoimaiseksi marraskuussa 2020. Kevään 2021 kuntavaalien eräänä keskeisenä teemana Helsingissä oli suhtautuminen täydennysrakentamiseen ja lähiympäristöön. Helsingin Kasvun paikka 2021–2024 -kaupunkistrategian mukaan Stansvikinkallion asemakaava uudelleenarvioidaan metsäluonnon arvojen näkökulmasta. Ollaanko pääkaupungin kaavoituksessa havahtumassa tiivistämisen ideologiasta yleisemminkin lähiympäristön turvaamiseen?
UVA: Tämä on juuri sitä uuden sukupolven tervettä asioiden kyseenalaistamista. Honkasuo on toinen ajankohtainen esimerkki. OFF-rakennuspaikkojen etsintää ei innovatiivisesti tehdä. Bulevardisointi sentään etenee. Sen sijaan laiskasti kelpoa, joskin erittäin usein laiminlyötyä viherympäristöä osoitetaan rakentamiselle. Tällaista vaan ei enää yleisesti hyväksytä.
MF: Kaavoituksen pitkäjänteisyyden kannalta näin nopeasti vaihtuvat paradigmamuutokset ovat hankalia. Kaupunginhallitus päätti (14.2.2022) strategian mukaisesti palauttaa Stansvikinkallion tuoreen asemakaavan uudelleen valmisteluun. Kaavan uudelleen arviointi kuvastaa muutosta virkistys- ja metsäalueiden arvostuksessa suhteessa asuntotuotantoon. Toisaalta tämä voi tuoda paineita lisärakentamiseen jossain muualla, jos kaupunki haluaa pitää kiinni asuntojen määrällisestä tavoitteestansa.
MK: Helsingissä kaivattaisiin totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista. Reippaalla purkavalla uusrakentamisella ilman että luontoarvot vaarantuvat voitaisiin edetä nopeammin. Lähivirkistysalueet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Purkamisinnossakin tapahtuu toisaalta ylilyöntejä.
UVA: Kyllä! Helsingissä on vallalla tällä hetkellä suorastaan järkyttävä purkubuumi, jossa Helsingin kaupunki itse aktiivisimpana.
Taideyliopiston kuvataideakatemian päärakennus Mylly Sörnäisten rantatiellä, Taideyliopiston kampuksella tarjoaa moni-ilmeiset puitteet luovan alan opiskelijoille. Kokonaisuuden suunnittelu JKMM Arkkitehdit Oy. Paikalla olleesta Helsingin Myllystä nimensä saanut opinahjo on kiinni Teatterikorkeakoulun Kookos-päärakennuksessa, jonka muutostöiden suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman. Teatterikoulun kohde sai Rakentamisen Ruusun vuonna 2000.
Kuvat: Marina Fogdell
6. Kun lukee tunnepitoisen kielteisiä purkauksia brutalistisesta betoniarkkitehtuurista, niin mieleen tulee 1900-luvun diktaattorien suhtautuminen rajoja rikkovaan ja modernistiseen arkkitehtuuriin, joka haluttiin korvata historisoivalla ja mahtipontisella tyylillä. Toisinaan syntyy vaikutelma, että osa niistä, jotka 1900-luvun loppuvuosikymmeninä kritisoivat äänekkäästi lyhytnäköistä rakennusten purkamista, näkisivät nyt mielellään, että purettujen rakennusten tilalle rakennetut, arkkitehtuuriltaan eivät aina niin onnistuneet rakennukset pitäisi vuorostaan purkaa. Mutta miten voimme olla varmoja, etteikö nyt arvottomaksi luokiteltu arkkitehtuuri voisi joskus tulevaisuudessa osoittautua tärkeäksi oman aikakautensa tuotokseksi?
UVA: Rakennuksen arvokkuutta on sen käyttökelpoisuus ja muuntojoustavuus. Kun nämä on huolella tutkittu, ollaan jo pitkällä. Kauneushymistelyä voi hyvin korvata pragmaattisella ajattelulla, mikä useimmiten toimiikin paremmin. Kauneusarvojen toteutuminen hoituu siinä ohella. Uusi nuuka ja ilmastotietoinen sukupolvi tulee kysymään nyt purettavaksi tuomitun rakennuskannan perään. Prosessimielessä on helpompi tehdä uutta kuin hyödyntää vanhaa.
MF: Vaatii pari sukupolvea, että osataan arvostaa muutaman vuosikymmenen takaista rakennuskantaa. Eri aikakausien ominaispiirteiden ymmärtämisessä on toivomisen varaa. Arkkitehtipäivillä vuosi sitten esiteltiin torinolaisen BDR Bureau -toimiston suunnittelema Fermi-koulun korjaushanke, joka on saanut Italian arkkitehtiliiton palkinnon. Toimisto pyrkii välttämään liiallista suunnittelua, jotta rakennusta käyttävät voivat sitä muovata tarpeisiinsa.[4] Fermin koulu on alun perin rakennettu 1960-luvulla.
MK: Eri aikakausien rakennuksista ja arkkitehtuurista kaivattaisiin kansantajuista ja havainnollista oppikirjaa. Tietämyksen tason kasvattaminen voisi samalla herättää kiinnostusta rakennuskannan parempaan ylläpitoon. Purkamista perustellaan usein rakennusten huonolla kunnolla.
LJ: Viisitoista vuotta sitten olin edistämässä hanketta, jonka tuloksena Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto HELKA ry:n aloitteesta tehtiin tiivis julkaisu Helsingin rakentamisen eri tyylikausia edustavista kohteista. Julkaisulla tavoiteltiin eri aikakausien rakennusten luonteen ja ulkonäön ymmärtämisen helpottamista. Piritta Hannulan ja Marja Salosen laatiman kirjasen aikaansaamista tukivat myös ympäristöministeriö ja Rakennustietosäätiö.[5]
Helmikuussa käyttöön otetun Tanssin talon suunnittelu osaksi Helsingin kulttuurikeskittymää Kaapelitehdasta käynnistyi rahoituksen selvittyä vuonna 2016. Lopputulos syntyi kahden toimiston (JKMM Arkkitehdit ja ILO Arkkitehdit) yhteistyönä ja vuorovaikutuksessa rakennuksen käyttäjien kanssa. Suurempaan Erkko-saliin mahtuu 700 katsojaa. Pienempi sali sijoittuu Kaapelitehtaan entiseen Pannuhalliin. Tiloja yhdistää katettu Valopiha. Julkisivuissa on corten-terästä ja lasia. Arkkitehtuurilla on haettu ilmassa leijuvaa keveyttä. Kuvat: Ulla Vahtera
7. Keskustelu arkkitehtuurista saa julkisuudessa usein kärjekkäitä piirteitä, somessa tapahtuva keskustelu vielä enemmän. Muutaman vuosikymmenen ikäistä rakennuskantaa ei useinkaan kehuta, vaan esitetään jopa sen laajamittaista purkamista. Samaan aikaan peräänkuulutetaan ilmastonmuutoksen hillintää. Riidattomasti on pystytty osoittamaan, että rakennuksen purkaminen ja korvaaminen uudella kutakuinkin samankokoisella aiheuttaa hiilipiikin, jonka kurominen umpeen vie vuosikymmeniä. Onko 1970- ja 80-lukujen arkkitehtuurista tullut samalla lailla uhanalaista kuin noina vuosikymmeninä tapahtui ennen toista maailmansotaa rakennetun arkkitehtuurin osalta?
UVA: Jos rakennusta ei ole kaavalla tai rakennusperintölain turvin suojeltu, niin purkamislupahakemuksen saavuttua ollaan aika lailla kädettömiä. Rakennuskielto ja kaavan muuttaminen ovat lähes ainoa keino torjua purkamista. Joskus siinä onnistutaan. Osmo Siparin kuvanveistäjä Aimo Tukiaiselle[6] suunnittelema ateljeerakennus Lauttasaaressa onnistuttiin hiljattain pelastamaan purkamiselta ilman rakennuskieltoa, puhumalla.
Lupaprosessissa parhaillaan on Mannerheimintien ja Kalevankadun kulman ns. Aktian tai aiemmin Sparbankenin nimellä tunnetun talon korvaaminen uudella. Lähes 10 vuotta kestäneen suunnittelutyön tuloksena Sparbankenin moderni yhdeksänkerroksinen ja kahden kellarikerroksen käsittävä liikerakennus valmistui 1963 ja kuuluu Kurt Simbergin keskeisimpiin töihin. Vaikka sisätiloja on moneen otteeseen muutettu niin julkisivut ovat säilyneet kutakuinkin alkuperäisinä. 1960-luvulla Helsingin uusrenessanssitaloja purettiin muun muassa niiden tehottomiksi arvioitujen tilaratkaisujen, kuten suuren huonekorkeuden takia. Nyt eräänä syynä Aktian talon korvaamiseksi on toimistotilojen mataluus.
MK: Arkkitehtuurikasvatusta tosiaan kaivattaisiin. Kun opiskelin Ruotsissa restaurointia korostettiin opetuksessa rakennuksen käytön merkitystä. Jos vaikka ajatellaan usein parjattua betonista Merihakaa, muodostuu se toinen toistaan käyttökelpoisimmista ja merinäköalalla olevista asunnoista. Merihaan kansirakenteiset ulkotilatkin ovat asukkaiden kannalta toimivia.
Tanssin talon julkisivumateriaalit rakennuslupapäätösvaiheessa. Materiaalivalikko muuttui työmaavaiheessa: kustannus- ja teknisistä syistä mm. suurten julkisivupintojen vähitellen ruostuvat mustat teräslevyt vaihdettiin Corten-teräslevyiksi ja massiivialumiinilevyt alumiinikennolevyiksi.
8. Parin vuoden valmistelun tuloksensa hyväksyttiin tammikuussa valtion uusi arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, Apoli 2022–2035 Kohti kestävää arkkitehtuuria. Ensimmäinen valtion Apoli julkaistiin vuonna 1998. Uudessa Apolissa korostetaan ekologista, sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävyyttä. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus on ohjelman keskiössä siinä kuin talous ja kansainvälisyys. Ohjelmassa on paljon yhtymäkohtia käynnissä vielä olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen kanssa. Vaikka lausunnolla olleeseen Apolin luonnokseen verrattuna mukaan on saatu jonkin verran konkreettisuutta, niin todellisia uutta luovia avauksia jää lukija edelleen kaipaamaan. Onko valtiollisen Apolin rooli lähinnä toimia kannustavana puheenvuorona kuntatasolle? Monet kuntien tekemät Apolit ovat päässeet ns. juhlapuheista enemmän käytännön tasolle. Myös maakuntien liitot ovat tehneet omia ohjelmia.
MK: Onko Apoli enää tässä maailmassa merkityksellinen? Ilmastonmuutosta ei arkkitehtuuri yksinään pysty ratkaisemaan. Jos Apoli pystyisi määrittelemään, mitä arkkitehtuuri on, niin sillä päästäisiin eteenpäin. Arkkitehtuurin pitäisi sitoutua kulloisenkin paikan henkeen ja hahmottaa rooliansa sitä kautta.
MF: Täytyy tunnustaa, etten ole syventynyt Apoliin. Koen, että ajan tasalla pysyminen on tänä päivänä suuri haaste. Suunnittelijoiden ja virkamiesten työtä ohjaavat jo lait, strategiat ja monelta suunnalta tulevat jatkuvasti muuttuvat ohjeet ja tavoitteet.
UVA: Arkkitehtiopinnoissani Oulussa nimenomaan korostettiin paikan henkeä. Oulun koulukunta on sitä manifestoiva esimerkki.
LJ: Uusi Apoli tukeutuu ns. Davosin julistuksen käsitteeseen Baukultur, rakennuskulttuuri, joka tarkastelee arkkitehtuurin vaikutusta laajempana keinona kehittää yhteiskuntaa (Davos Declaration. Towards a high-quality Baukultur for Europe. 2018). Korkealentoiset julistukset jäävät ilman konkretiaa vain julistuksiksi. Apolin eräänä painotuksena on lupauksia herättävällä tavalla arkkitehtuurialan koulutuksen kehittäminen. Parhaassa tapauksessa tämä toisi koulutukseen ja tutkimukseen myös lisää voimavaroja.
9. Viime syksynä ilmestyi kaksi kiintoisaa keskustelutyyppistä kirjaa arkkitehtuurista ja kauneudesta. Pekka Korpisen ja Juhani Pallasmaan teos Muutos ja pysyvyys perustuu usean vuoden ajan jatkuneeseen keskinäiseen kirjeenvaihtoon. Helena Teräväisen teos Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa rakentuu suunnittelevien arkkitehtien, tutkijoiden ja virkamiesten haastatteluista. Molemmissa teoksissa pohditaan arkkitehtuurin suhdetta muihin taiteenaloihin. Johtopäätöksenä kummassakin on, että arkkitehtuurilla ja musiikilla on enemmän yhteisiä nimittäjiä kuin arkkitehtuurilla ja kuvataiteella.[7] Tulisiko arkkitehtien koulutukseen sisältyä musiikkitiedettä?
UVA: Oulussa opiskellessani oli meillä parina ensimmäisenä vuonna opetusohjelmassa plastista sommittelua. En ehkä näkisi musiikkitieteellisiä teorioita ensisijaisena opetuksen lähtökohtana. Kauneudesta kirjoitin taannoin RY-lehteen artikkelin. Siinä esille nostettuja argumentteja, paikkaa, mittakaavaa, materiaalia ja yksityiskohtia, tarvitaan koulutuksessa.[8] Perusasiaa viranomaisen näkökulmasta. Haihattelut voi sisällyttää plastisen sommittelun kursseihin ja tarjota mahdollisuus suuntautua opinnoissa tähänkin tutkimusteemaan.
MF: Palaan paikan henkeen, jonka herkkyystarkastelun kautta arkkitehtuuria kannattaa hakea. Rakennuksen kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksilla on vaikutuksensa hyvään arkkitehtuuriin.
MK: Samoin, paikan ja tilan kokemus ratkaisevat onnistuneen lopputuloksen. Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastotaloa (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy, 2012) pidän malliesimerkkinä, miten Kaisaniemenkadun perinteikäs punatiiliarkkitehtuuri yhtäältä ja Fabianinkadun empirearkkitehtuuri toisaalta on osattu ottaa luovalla tavalla lähtökohdaksi.
10. Arkkitehtuurista ja kauneudesta vielä. Suomi rakentaa 3 -näyttely ajoittui vuoteen 1963, teollisen rakentamisen murroksen kynnykselle. Näyttelyjulkaisun esipuheessa Otto I. Meurman toteaa: ”Arkkitehtuurissa tulee myös olla iloa, kauneuden palvontaa, ja sen pitäisi voida säteillä tunteita, jotka herättävät vastakaikua katsojassa, sen pitäisi kyetä antamaan henkisiä arvoja. Arkkitehtuurin luonteeseen kuuluu ihmisen palvelu.” Helsinkiin on hiljattain valmistunut kaksi uutta taidealan rakennusta. Kuvataideakatemian uutta Mylly-päärakennusta (JKMM Arkkitehdit) on paitsi ylistetty, niin myös siellä opiskelevien toimesta kritisoitu. Tanssin talo on saman toimiston, yhdessä ILO Arkkitehtien kanssa, käsialaa. Toteuttavatko nämä uudet rakennukset Otto I. Meurmanin viestiä?
UVA: Toteuttavat oikein hyvin. Toissavuotinen Ruusun saaja, Supercell osoittaa, kuinka valistunut ryhtyvä osaa edellyttää ja saa myös immateriaalisia arvoja.[9]
MF: Kuvataideakatemian Mylly-päärakennuksen aulatila valtavine portaikkoineen on vaikuttava. Pintojen tarkoituksellinen rouheus istuu käyttötarkoitukseen hyvin. Myös kompleksin julkisivu, jossa suojellun siilon merkitys korostuu siitä poikkeavan tiilisen uudisosan vieressä ottaa roolinsa erinomaisesti kaupunkirakenteellisena solmukohtana.
MK: Harmillista on, jos oppilaat kokevat tilat epäkäytännöllisiksi. Ymmärrän hyvin, että taideaineita opiskelevat kaipaavat tilaa ja keskittymisrauhaa.
LJ: Kävin pintapuolisesti tutustumassa molempiin kohteisiin. Myllyssä on JKMM:n töistä jo tutuksi tulleita ja tässäkin kohteessa toimivia elementtejä, kuten tuo julkisuudessa moneen otteeseen esillä ollut pääaulan portaikko. Kaapelitehtaan yhteyteen sovitettu Tanssin talo on mielestäni arkkitehtoninen täysosuma. Lisärakennuksena se on samalla kertaa omaperäinen mutta myös luonteva osa sinänsä aika yksioikoista ja robustia Kaapelin alkuperäistä teollisuusarkkitehtuuria. Eri pääjulkisivuissa on käytetty erilaisia tehokeinoja, jotka ehkä aluksi hämmästyttävät mutta tuovat kiintoisaa vaihtelua poikkeavuudessaan. Rakennus näyttäytyy eri tulosuunnista katsottuna jopa tyystin erilaiselta, mikä tuo siihen sopivan yllätysmomentin.
11. JKMM Arkkitehdit voitti jokunen vuosi sitten myös Kansallismuseon laajennusosasta järjestetyn arkkitehtikilpailun. Museon sisäpihalle rakennettavan, lentävän lautasen mieleen tuovan laajennusosan rakentamisen on määrä käynnistyä vielä kuluvan vuoden aikana. On hienoa, että kaiken pandemia- ja muun epävarmuuden aikanakin valtiovalta on valmis satsaamaan niihin puitteisiin, joista henkisiä arvoja kumpuaa. Olette jo päässeet tutustumaan niin Myllyyn kuin Tanssin taloon. Mitkä ovat vaikutelmanne Kansallismuseon laajennusosasta kuvien ja suunnitelmien perusteella?
UVA: Olin asiantuntijajäsenenä kilpailun tuomaristossa. Amos-ideologian[10] toisintoja esitettiin ja niiden sijaan kannatin toisenlaista vaihtoehtoa. Kilpailu oli kaksivaiheinen ja suosikkini epäonnistui edellytetyssä kehittämisessä. Ohjaus meni pieleen. Harmi, Helsinki ei saanut henkäystä pohjoismaisesta klassisismista. Alueelle on tulossa ”omituisten rakennusten sirkus”.
MK: En ole innoissani Kansallismuseon laajennuksen arkkitehtuurista lainkaan. Zaha Hadid -henkinen ufo on loukkaus Kansallismuseon hienoa sisäpihaa kohtaan.
MF: Pidän ehdotuksen selkeydestä ja keveydestä ja siitä, että puistomainen sisäpiha säilyy ja avautuu yleisölle osana museokokonaisuutta.
LJ: Lisäosa on kieltämättä aika erikoinen ja poikkeava Kansallismuseon ikonisessa arkkitehtuurissa (Gesellius – Lindgren – Saarinen). Toisaalta, Kansallismuseo herätti myös valmistuttuaan (1916) ihmettelyä ja sehän on myös kokoelma eri rakennustyypeistä lainattuja aiheita. Edellä puheena olleeseen valtiovallan Apoli 2022–2035 -julkaisuun Kansallismuseon tuleva lisärakennus on otettu kuvituksena julkaisua elävöittämään. Lisärakennuksen (Atlas) olisi tarkoitus valmistua vuonna 2025.
Kansallismuseon laajennusosasta vuonna 2019 järjestetyn Uusi kansallinen -arkkitehtuurikilpailun voittaja Atlas, tekijänä JKMM Arkkitehdit Oy. Kansainväliseen kilpailuun jätettiin 185 ehdotusta. Kaksivaiheisen kilpailun toiseen vaiheeseen valittiin viisi ehdotusta. Voittajan lisäksi julkistettiin neljä kolmossijaa, kaksi lunastusta ja viisi kunniamainintaa. Kilpailuohjelman mukaan lisärakennuksen tiloista pääosa sijoitettiin ehdotuksissa maan alle. Asemakaavan ja rakennusluvan valmistelu etenee parhaillaan samanaikaisesti. Kuva: Apoli
12. Nyt kun RY-lehden taival painettuna julkaisuna tuli vuosi sitten päätökseen, ja lehden tulevaisuus rakentuu sähköisenä, niin onko toiveita ja terveisiä RY-lehdessä vuoden alusta aloittaneelle uudelle päätoimittajalle Leena Jaskaselle? Entä lehden julkaisijalle, RTY:lle?
UVA: Visuaalisuuteen on edelleen ja erityisesti nyt panostettava. Sähköinen maailma on uutta ja tarjoaa mahdollisuuksia. Jokaisen osatekijän pitää olla kunnossa. Uusia kirjoittajia tarvitaan oikeasti.
MK: Voisi olla kiinnostavaa saada palautetta nuorilta, jotka eivät tunne lehden aihealuetta juuri lainkaan. Millainen sisältö heitä koukuttaisi?
MF: Voisiko jossain vaiheessa olla edessä paluu printattuun lehteen? Painetun julkaisun etuna on, että kiinnostaviin artikkeleihin on helpompi palata. Sähköisen lehden sisältö jää usein pikaiseen selailuun.
LJ: Sen verran taidan edustaa boomeri-polvea, että painettu lehti on mieluisampi kuin pelkästään ruudusta luettavissa oleva. Kun vuosi sitten lukijakunnalta ja RTY:n jäsenistöltä kysyttiin, niin vastaajien enemmistö kannatti sähköistä lehteä. Kysymys on yhdistyksen kannalta myös taloudesta. Painetun lehden postittaminen on kallista.
Kaikki: Toivotamme RY-lehden uudelle päätoimittajalle mitä parhainta menestystä aikaa vievässä harrastuksessa!
Keskusteluteemat laati Lauri Jääskeläinen, joka myös kokosi tekstin.
Marina Fogdell
Arkkitehti,
Asemakaavoitus / läntinen alueyksikkö, Helsingin kaupunki.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Marjut Kauppinen
Valaistuspäällikkö,
Kaupunkitila- ja maisemasuunnittelu / kaupunkitila ja verkostot, Helsingin kaupunki.
Ulla Vahtera
Tiimipäällikkö, Rakennusvalvonta, Helsingin kaupunki.
[1] Tähän me ajauduimme. RY Rakennettu Ympäristö 2/2020 s. 26-31
[2] Ympäristöministeriö: Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013. Suomen ympäristö 1/2014.
[3] Erilaistuva asuminen. RY Rakennettu Ympäristö 4/2017 s. 6-11
[4] Kristiina Kuusiluoma: Arjen arkkitehtuurista inspiroituneet. Arkkitehtiuutiset AU 4/2021 s. 6-8. (www.safa.fi)
[5] Rakennukset kertovat – perustietoa asukkaille. HELKA ry, tekijöinä Piritta Hannula ja Marja Salonen. 2007. Julkaisu on netissä.
[6] Aimo Tukiaisen tunnetuin teos on Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.
[7] Korpisen ja Pallasmaan teoksen arvio löytyy Arkkitehtiuutisista: AU 1/2022; Teräväisen RY-lehdestä 1/2022.
[8] Ulla Vahtera: Mitä on kauneus. RY Rakennettu Ympäristö 6/2015 s. 11-14.
[9] Supercellin pääkonttori (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy) palkittiin Helsingin vuotuisella Rakentamisen Ruusulla v. 2020. RY Rakennettu Ympäristö 1-2/2021 s. 90-97.
[10] Amos Rex -taidemuseo, joka myös on JKMM Arkkitehtien käsialaa. RY Rakennettu Ympäristö 4/2016 s. 28-29.