Purkamislupa suhteessa suojeluun

Julkaistu 5.5.2022

Kysymys: Purkamisluvan myöntämisen edellytykset tilanteessa, jossa rakennusta ei ole suojeltu eikä rakennuskieltoa tai vaarantamiskieltoa määrätä.

Vastaus:

Purkamisluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään MRL 139 §:ssä. Edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Jos asemakaava sisältää rakennuksen säilyttämistä ja suojelemista tarkoittavia kaavamääräyksiä, arvioidaan arvojen hävittämistä ensisijaisesti niistä käsin. Poikkeamista ei saa myöntää, jos poikkeaminen vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista (MRL 171 §:n 2 mom:n 3 k.).

Mutta muussa tilanteessa edellytysten arviointi perustuu MRL 139 §:n 1 momentin joustavaan oikeusohjeeseen. Edellytyksenä ei ole esim. asemakaavan noudattaminen, vaan kielto hävittää perinne- ym. arvoja. Oikeuskäytäntö on lukuisia kertoja linjannut, ettei säännöksellä ole ollut tarkoitus luoda uudentyyppistä rakennusten purkamisjärjestelmää rajoittavaa lupajärjestelmää, vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa kaavaratkaisulla tai erillisellä suojelupäätöksellä.

Kaavoituksen toteuttamista koskeva haitattomuusedellytys tarkoittaa, että purkamislupahakemuksesta on usein syytä hankkia kaavoittajan kannanotto. Pelkkä kannanotto mahdollisesta suojelun tarpeesta ei kuitenkaan yksinään riitä. Kaavoittajalta ja kunnalta tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, jos purkamisluvan myöntämistä halutaan jarruttaa. Tällainen toimenpide on asemakaavan laatimiseksi tai muuttamiseksi määrättävä rakennuskielto. Jos rakennuskieltoa ei määrätä, on se yleensä ilmaus siitä, ettei kunnalla ole aikeita lähteä kohdetta suojelemaan.

Viimeaikainen oikeuskäytäntö osoittaa, ettei myöskään se, että kohde sijoittuu RKY-alueelle, välttämättä yksinään riitä purkamislupahakemuksen hylkäämiseen ilman vireille saatettavaa suojelukaavan laatimista. Valkeakosken Säterin tehdasalueen lukuisia rakennuksia koskeva jaostoplenumpäätös KHO 2021:185 linjasi, ettei yksinomaan maakuntakaavaan (2017) sisältyvä, valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöarvoja ja niiden säilyttämistä koskeva suunnittelumääräys ollut ratkaiseva. Maakuntakaavan suunnittelumääräys ei merkinnyt, että rakennusten suojelua koskeva asia tulisi ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa yksityiskohtaisemmalla kaavalla. Kunnalla oli harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus päättää, mille alueille ja missä aikataulussa asemakaavoja laaditaan. Kaupunki oli eri vaiheissa ilmoittanut, ettei sillä ollut tarvetta muuttaa alueen asemakaavaa.

Mikä sitten on kohtuullinen aika? Rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa (RPL) on ELY-keskuksella aikaa kaksi vuotta ratkaista suojelukysymys tilanteessa, jossa ELY-keskus on antanut vaarantamiskiellon (RPL 6 §). Noin kahden vuoden aikaa voidaan analogisesti pitää kohtuullisena reagointiaikana, jonka kuluessa myös kunnan tulisi konkreettisesti edetä tilanteessa, jossa kunta on esim. asettanut kohteen rakennuskieltoon. Tapauksessa KHO 2021:82 ei yksinomaan se, että kaupunki oli käynnistänyt (2019) kulttuuriympäristöä koskevan teemayleiskaavan laadinnan, voitu pitää osoituksena kaupungin pyrkimyksestä ratkaista suojelua koskeva asia kohtuullisessa ajassa. Kohde oli mainittu v. 2017 voimaan tulleen vaihemaakuntakaavan liiteluettelossa maakunnallisesti arvokkaana.

Haja-asutusalueilla sijaitsevan rakennuksen purkamisluvan, jos purkamislupaa perustellusta syystä vaaditaan, ei edellytysten harkinnassa useinkaan ole mahdollista tukeutua tuleviin mahdollisiin kaavaratkaisuihin. Niissä tilanteissa korostuu arvojen hävittämisen kiellon kokonaisharkinta. Alueellisen vastuumuseon lausunto on tarpeen, jos kohde on esim. inventoinnissa arvotettu säilyttämisen arvoiseksi. Tällaista kohdetta koskevasta purkamisilmoituksesta tulee tiedottaa paitsi kunnanhallitukselle, myös ELY-keskukselle (MRA 67 §).

Varatuomari Lauri Jääskeläinen