Rakenneratkaisuja

Yritin vielä vääntää, että eikö olisi hyvä katsoa tulevaisuuteen ja antaa opiskeluaikana mahdollisuus tehdä toisin, jos joku niin haluaa. Betonin ilmastovaikutukset kuitenkin tiedettiin jo varsin hyvin. Ei onnistunut.

Luin Helsingin Sanomien Viikko-liitteestä Petja Pellin juttua betonista (Ihmiskunnan suoja ja ilmaston tuho, HS Viikko 17/24). Siinä kerrottiin, että vähäpäästöisemmän betonin kysyntä on vähäistä, vaikka ilmaston kannalta parempi betoneja olisi jo saatavilla lähes kaikkiin tarpeisiin eikä niiden hintakaan ole kuin vähän tavallista betonia korkeampi.

Puun käytöllekin on tietysti rajansa, niin kuin arkkitehti Pekka Hänninen kirjoittaa tämän lehden luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja käsittelevässä artikkelissaan. Puu ei siis ole ratkaisu kaikkeen rakentamiseen, mutta sen rinnalla on hyviä ilmasto- ja resurssiviisaita vaihtoehtoja, kuten olki, hamppu ja savi sekä niiden yhdistelmät.

Toinen opintoihin liittyvä muisto on RTY:n järjestämät rakennusvalvonnan superpäivät, jotka järjestettiin koulullani. Kuuntelin siellä professori, tekniikan tohtori Juha Vinhan esitystä rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta muuttuvassa ilmastossa ja ymmärsin, että tässä on nyt jotakin hyvin olennaista, mitä minun täytyy sisäistää. Esiasteita siitä olivat tarjonneet jo Pekka Väisälän kurssit rakennusfysiikasta, rakenteiden toiminnasta ja korjaussuunnittelusta.

Tämänvuotisista rakennustarkastuspäivistä kertoo Lauri Jääskeläisen kattava raportti niillekin, jotka eivät päässeet mukaan. Vuodenvaihteessa voimaan tuleva uusi rakentamislaki otti ymmärrettävästi paljon tilaa esityksissä ja keskusteluissa. Hyvää valmistautumista tulevaan tarjoilee esimerkiksi Jääskeläisen kirjoittama ja Kuntaliiton julkaisema opas Rakentamislaki ja rakennusvalvonta, joka on vapaasti luettavissa osoitteessa https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/rakentamislaki-ja-rakennusvalvonta

Nu även på svenska: Bygglagen och byggnadstillsynen, https://www.kommunforbundet.fi/publikationer/2024/bygglagen-och-byggnadstillsynen

Jotta rakennusala voi kehittyä, on ymmärrettävä oppia jo tehdyistä virheistä. Professori, TkT Juha Vinha kirjoittaa, kuinka energiakriisin lämpöeristysvimman ja uusien rakenneratkaisujen varjopuolet tulivat esiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä ja kuinka niitä virheitä korjataan vielä pitkään. Niiden takia on toisaalta otettu suuria harppauksia rakennusfysiikan tutkimuksen alalla, kun on käynyt ilmeiseksi, että kosteusteknistä toimintaa ei ole varaa testata vasta käyttövaiheessa.

On viisaampaa ymmärtää rakennusfysiikan teoriaa ja suunnitella sen mukaan kuin korjata mikrobivaurioita vähän myöhemmin ja pohtia, mokattiinko jo lähtökohdissa.

TkT, projektipäällikkö Klaus Viljanen kirjoittaa väitöskirjansa tutkimustuloksista ja avaa olennaisia tekijöitä hyvin eristettyjen rakennusten eri rakennetyyppien kosteustekniseen toimintaan. Etenkin hyvin eristetyt tuuletetut yläpohjat ovat alttiita olosuhteille, joissa mikrobien on liian hyvä olla.

Jo pienet kosteusvirrat kattorakenteisiin voivat aiheuttaa vaurioita. Hänenkin tutkimuksensa on osoittanut, että kun energiatehokkuutta parannetaan, kosteudenhallinnasta tulee siis aina vain tärkeämpää.

Käytännön toteutus eli rakentamisvaihe ja käyttö ovat silti ne kriittiset tekijät, joiden varassa rakennusten hyvinvointi on.

Kaiken opintojen aikana imuroidun tiedon joukossa perustason ymmärrys rakennusfysiikasta ja rakenteiden toiminnasta on auttanut minuakin töissäni ehkä eniten. Kun jaksaa miettiä esimerkiksi rakenteiden liitoskohdat huolella, suunnittelu vie enemmän aikaa mutta sillä saadaan toimivampia lopputuloksia.

Yhtään betonisandwich-kerrostaloa en ole ammattikorkeakoulun jälkeen suunnitellut. Kerrostalotehtävästä irtosi kuitenkin ymmärrystä moduulijärjestelmästä, palo- ja esteettömyysmääräyksistä ja asuntosuunnittelusta – ehdottoman tärkeitä oppeja tietysti nekin.

Vaikka valmistuin vasta neljä vuotta sitten, ajat ovat jo siinäkin ajassa muuttuneet. Nyt tutkitaan paitsi vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja totutulle betonille, myös betonielementtien kierrätystä. Tampereen yliopiston ReCreate-hankkeessa mukana oleva Aapo Räsänen kertoi kuulijoille rakennustarkastuspäivillä Jyväskylässä kokeilusta, jossa tutkitaan elementtien irrotusta kokonaisina ja uudelleen käyttöä.

Tässä numerossa keskitymme myös abstrakteihin rakenteisiin: työyhteisöjen rakenteisiin. Viitasaaren ja Pohjoisen Keski-Suomen ympäristöpalvelujen rakennustarkastaja Petri Syrjä kertoo, miten pienten kuntien organisaatiota on rakennettu kuntayhteistyönä ja miten siinä on onnistuttu.

Myös Lauri Jääskeläisen henkilöjuttu Hämeenlinnan rakennusvalvontapäällikkö Timo Lahdesta kertoo työelämän rakenteista. Jotta rakenteita on mahdollista muuttaa, ne on ensin tehtävä näkyväksi tilastoimalla, visualisoimalla ja analysoimalla. Siinä Hämeenlinnassa on taidettu onnistua.

Muutokset ajattelun rakenteissa vievät aikaa. On oltava riittävästi tietoa, malttia ja tahtoa tehdä paremmin, jotta uudelleen ajattelu olisi mahdollista. Sillä saadaan aikaan kestäviä rakenneratkaisuja sekä rakennusten että yhteisöjen tasolla.

Tätä numeroa varten otetuissa kuvissa poseeraan Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Vaikka Oodi on pitkälti puuta, sen pitää pystyssä teräs. Massiiviset metallikaaret ja ristikkopalkit ovat piilossa paloeristeen ja puuvuorauksen alla. Kansikuvaksi valikoitui otos toisenlaisesta näyttävästä mutta vähemmän tunnetusta rakenteesta: siinä Pihlavan saha 70 vuoden takaa. Hallin rakenteita ei ole peitetty millään, ja jokainen huolella mietitty liitos näkyy omana itsenään.