Menu
Julkisuudessa on esitelty ulkomailta pilottikohteita, joissa on voitu toteuttaa rakennuksia merkittäviltä osin aiemmista rakennuksista puretuilla osilla ja materiaaleilla. Koska purettavia rakennuksia ei ole alun perin suunniteltu siten, että ne voitaisiin purkaa ehjinä paloina, työ on näissä kohteissa ollut vaikeaa ja siten työvoimavaltaista ja kallista. Tämä on luonnollisesti vaikea ongelma ratkaistavaksi, ottaen huomioon, että rakentamiskustannuksia pidetään jo muutenkin yhteiskunnallisesti korkeina. Taloudellisista esteistä päästään kuitenkin vaivatta yli rahalla, jos riittävää investointitahtoa löytyy. Toinen ongelma, tuotteiden käyttökelpoisuuden hallitseminen, on jo vaikeampi rasti.
Uudelleenkäyttö rakennustuotteena haasteellista, jopa mahdotonta
Kaikkien rakennustuotteiden ominaisuudet heikkenevät ajan myötä, mutta täsmällistä tietoa siitä, millä kaikilla tavoin ja kuinka paljon suhteessa aikaan ja kuormitukseen, ei ole käytettävissä. Olemassa olevia rakenteita ei myöskään ole suunniteltu mm. liitoksiltaan siten, että ne olisi helppoa tai ollenkaan mahdollista purkaa materiaaleja ja rakennusosia vaurioittamatta. Esimerkiksi kantaviin rakenteisiin käytetyt osat on suurimmalta osin mitoitettu juuri kyseiseen rakennukseen, kohteen kuormituksilla ja dimensioilla. Ja kyseisen ajankohdan rakentamismääräyksiin perustuen. Niitä ei voida suoraan käyttää toiseen kohteeseen, jonka mitat ja kuormat ovat erilaiset. Eikä kattavia tietoja alkuperäisistä suunnitteluparametreistä yleensä ole edes käytettävissä. Standardisoituja, yleisesti hyväksyttyjä menettelyjä käytettyjen rakennustuotteiden ominaisuuksien selvittämiseksi ja varmentamiseksi ei ole olemassa. Jo edellä mainitut seikat tekevät rakennustuotteiden uudelleenkäytöstä vähintäänkin haasteellista, mutta suorastaan mahdotonta siitä tekevät voimassa olevat säädökset.
Valtaosa rakennustuotteista (n. 90 %) kuuluu jonkin eurooppalaisen harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan ja on siten CE-merkittävä. Markkinavalvontaviranomaisten tulkinnan mukaan tämä velvoite koskee myös käytettyjä rakennustuotteita, jotka purkamisen jälkeen saatetaan uudelleen markkinoille, eli käytettäväksi uudessa kohteessa (Blogi 17.6.2021, Kurt Kokko / Tukes: Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö – jätteestä tuotteeksi). Rakennustuotteen valmistaja on uudelleen käytettävän tuotteen kohdalla purkutyön suorittava yritys, jonka siis tulee CE-merkitä purkamansa tuote.
CE-merkinnän perusteena käytettävät tuotestandardit on laadittu ainoastaan uudistuotantoa ajatellen, joten niiden soveltaminen edellyttää tuotteen valmistuksenaikaisia varmentamistoimia. Standardien soveltaminen jo kertaalleen käytettyyn ja uudelleenkäytettävään tuotteeseen on mahdotonta. Mutta koska CE-merkintä on näille tuotteille pakollinen, niiden toimittaminen käytettäväksi rakentamisessa ilman CE-merkintää on laitonta.
Purkutyömailla tällä hetkellä syntyvä ”tuote” on rakennusjätettä, jota koskee jätelainsäädäntö. Purkuyrityksien tekemien jäteraporttien mukaan purkujätteestä saadaan parhaimmillaan yli 99 % lajitelluksi siten, että ns. kaatopaikkajätettä syntyy tuo alle 1 %. Lajitellusta jätteestä osa pystytään käyttämään uudelleen rakennustuotteiden raaka-aineena ja osa menee muuhun hyötykäyttöön – rakennustuotteiden kierrätys toimii siis vain niiden käyttämiseen raaka-aineena voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti, vaikka rakennusosia saataisiinkin puretuksi kokonaisina ja ehjinä.
Purettavien rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä käsittelevissä työryhmissä, selvityksissä ja opinnäytetöissä tukeudutaan ajatukseen, että tuotteet voidaan ottaa käyttöön uudessa kohteessa rakennuspaikkakohtaisella kelpoisuuden osoittamisella. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole olemassa, sillä rakennuspaikkakohtaista kelpoisuuden osoittamista kuten muitakin kansallisia kelpoisuuden osoittamismenettelyjä voidaan käyttää ainoastaan niihin tuotteisiin, joilla ei ole CE-merkintäpakkoa (n. 10 % rakentamisessa käytettävistä tuotteista). Tällöinkin on selvitettävä, että tuote uudelleen käytettynä täyttää rakennushankkeessa sille asetetut vaatimukset. Nämä vaatimukset, jotka kierrätystuotteidenkin on täytettävä, on esitetty laajasti käytössä oleville tuotteille tyyppihyväksyntäasetuksissa ja varmennustodistuksien arviointiperusteissa, vaikka tuotteita ei näiden vapaaehtoisten järjestelmien mukaan hyväksyttäisikään. Usein näillä erilaisilla foorumeilla, joissa rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä selvitellään, käytetään myös virheellisiä käsitteitä, kuten rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä, erillishyväksyntä yms., jonka paikallinen rakennusvalvontaviranomainen voisi tehdä. Näinhän asia ei ole: rakennusvalvontaviranomainen ei koskaan eikä missään tapauksessa toimi hyväksyntälaitoksena – ei saa eikä voi toimia.
Rakennustuoteasetuksen muuttaminen ratkaisu rakennustuotteiden kierrättämisen mahdollistamiseksi
Tällä hetkellä odotetaan Euroopan komission esitystä uudeksi rakennustuoteasetukseksi. Sen sisällöstä ei ole annettu etukäteen komission ulkopuolelle mitään tarkempaa tietoa, mutta yleisesti odotetaan uuden asetuksen sisältävän myös kiertotaloutta koskevia säädöksiä. Asetuksen ensimmäisen luonnoksen esittelystä valmiin asetuksen voimaan tulemiseen kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa kaikkien prosessivaiheiden jälkeen useamman vuoden. Jotta uudelleen käytettäviä tuotteita voidaan CE-merkitä, tulee asetuksen uudistamisen jälkeen lisäksi uudistaa tai korvata nykyiset tuoteryhmäkohtaiset tuotestandardit. Standardien uudistaminen kauttaaltaan uudenlaisiksi ottaa myöskin väistämättä useamman vuoden, ja harmonisoituja standardeja on voimassa tällä hetkellä noin 450 eri tuoteryhmälle. Lisäksi, ennen kun standardit voidaan uudistaa sisältämään myös menettelyt käytettyjen tuotteiden ominaisuuksien määrittämiseen ja varmentamiseen, tällaiset menettelyt täytyy ensin keksiä ja kehittää, sillä niitä ei ole valmiiksi olemassa.
Kuten edellä esitetystä voi päätellä, rakennustuotteiden uudelleenkäyttö on tällä hetkellä juridisesti enemmänkin mahdottomuus kuin mahdollisuus. Varmasti tilanne ajan kanssa muuttuu ja rakennustuotteiden uudelleenkäyttö mahdollistuu jollain tuonnempana nähtävällä tavalla.
Sitä ennen voi ainoana positiivisena asiana tämänhetkisestä tilanteesta todeta, että nyt jos koskaan on riittävästi aikaa valmistella asiaa. Sillä EU:n rakennustuoteasetuksen uudistaminen ja sen jälkeinen harmonisoitujen standardien päivittäminen sopiviksi myös rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä varten tulee ottamaan hyvinkin kokonaisen vuosikymmenen ajan. Valtiolla, kunnilla ja monilla yksityisillä tahoilla on kiinnostusta ja intoa rakennustuotteiden kierrättämiseen ja ympäristöministeriö on jakanut jopa tukia asian edistämisen selvittämiseksi. Tiedotusvälineissäkin asia on ollut esillä ja ainoastaan jossain sivulauseen lopussa on tuotu esiin lainsäädännölliset esteet rakennustuotteiden kierrättämiselle – lainsäädännön asettamia esteitä ei joko tunneta, tai ne pyritään sivuuttamaan suuren innostuksen vallassa. Suomi EU-valtiona on sitoutunut noudattamaan EU-lainsäädäntöä ja edellä esiin tuotu aikataulu lainsäädännön muuttamiseksi on todellinen. Aikataulua, ja siten rakennustuotteiden kierrättämisen mahdollistamista, voi nopeuttaa ainoastaan poliittisilla päätöksillä. Tässä on avainroolissa ylimpänä rakennusalan viranomaisena toimiva ympäristöministeriö.
Kuvat: Erkki Hassinen