Poikkeamispäätöksestä vähäisesti poikkeaminen.

Poikkeamispäätöksestä vähäisesti poikkeaminen.

Kerrosala. Sovellettava säännös.

Rakennustyönaikainen muutos.

KHO 14.7.2022 taltio H2219

Vuosikirja KHO 2022:90

Turun rakennus- ja lupalautakunta myönsi (2.5.2019) asunto-osakeyhtiölle rakennusluvan kuuden huoneiston rivitalon ja maalämpökaivon rakentamiseen sekä omakotitalon ja autokatoksen purkamiseen. Rakennusluvan yhteydessä on myönnetty vähäisenä poikkeamisena rakennusoikeuden ylitys 4,5 m²:llä hankkeelle lainvoimaisessa poikkeamisluvassa jo myönnetystä rakennusoikeuden ylityksestä (129 m²).

Turun hallinto-oikeus kumosi (13.7.2021) vastapäisen kiinteistön valituksesta rakennuslupapäätöksen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asunto-osakeyhtiölle valitusluvan. Hallinto-oikeuden ja rakennus- ja lupalautakunnan päätökset asian muuttuneeseen tilanteeseen nähden kumottiin ja valitus enemmälti hyläten asia palautettiin rakennus- ja lupalautakunnalle kokonaisuutena uudelleen arvioitavaksi.

Arviointia

Kaupunkiympäristölautakunta oli (17.4.2018) myöntänyt rivitalon rakennushankkeelle poikkeamisen, jolla sallittiin muun ohella 129 m²:n ylitys asemakaavan mukaisesta rakennusoikeudesta, autopaikkojen sijoittaminen tontin istutettavalle osalle sekä useamman ajoneuvoliittymän rakentaminen tontille. Alueella vuonna 1960 voimaan tulleen asemakaavan mukaisella tehokkuusluvulla e=0,2 rakennuspaikan rakennusoikeus on 620 m². Poikkeamispäätös oli lainvoimainen.

Asunto-osakeyhtiölle myönnettiin (8.12.2021) rakennusluvan muutoslupa, jonka mukaan rakennusta on kavennettu 600 mm ja pinta-alaa pienennetty siten, että rakennuksen kerrosala on lainvoimaisen poikkeamispäätöksen mukainen. Muutoslupa on lainvoimainen.

Lautakunnan KHO:lle antaman selityksen mukaan alkuperäisen rakennusluvan (2.5.2019) yhteydessä myönnetty rakennusoikeuden ylitys 4,5 m² on laskettu MRL 115 §:n 3 momenttia soveltaen.

Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota tontin verrattain pieneen kokoon. Rakentamisen tehokkuudesta ja huoneistojen lukumäärästä johtuu, että tontin rakentamaton ala jää pieneksi. Lähes koko rakennuksen ja kadun välinen tontin osa on käytetty autokatoksien tai autopaikkojen sijoittamiseen. Tontin ajoneuvoliittymä on noin 40 metrin levyinen, ja ajo tontilta kadulle tapahtuu lähes koko tontin leveydeltä kunkin asunnon kohdalta erikseen. Tämä lisää hallinto-oikeuden mukaan kulkuväylistä aiheutuvaa tapaturman, onnettomuuden tai vahingon uhkaa. Vaikka vähäisenä poikkeamisena sallitun rakennusoikeuden ylitystä voidaan pitää määrältään melko pienenä, niin em. seikat ja erityisesti aiemmin poikkeamisluvalla sallittu rakennusoikeuden huomattava ylitys huomioon ottaen kyseessä ei hallinto-oikeuden mukaan ole sellainen vähäinen poikkeaminen, joka on voitu myöntää rakennusluvan yhteydessä.

Autopaikkoja esitettiin poikkeamispäätöksen yhteydessä asuntoa kohti kaksi, eli yhteensä 12. Vuonna 1960 voimaan tulleessa asemakaavassa ei ole autopaikkojen lukumäärää koskevaa määräystä. Vuoden 1959 rakennusasetuksen mukaan autopaikkojen määrä rivitalojen osalta oli yksi autopaikka asuntoa kohti, ellei asemakaavassa toisin määrätty (RakA 56 §). Alueen omakotiyhdistys ja naapurusto vastustivat poikkeamispäätöksen myöntämistä. Naapurien mukaan rakennusoikeuden ylitys tulisi tutkia kaavalla. Rakennusoikeuden ylitys on 20 prosenttia. Poikkeamispäätöksessä arvioitiin ja sitä perusteltiin, ettei yhtä yksittäistä tonttia koskevan asemakaavan laatiminen tuo lisäarvoa poikkeamispäätökseen verrattuna.

Korkein hallinto-oikeus otti ensin kantaa kysymykseen, sovelletaanko kerrosalan laskemiseen MRL 115 §:ää vai rakennusasetuksen 152 §:n 2 momenttia. Kerrosalaa koskevan, MRL 217 §:n siirtymäsäännöksen mukaan ennen 1.1.2000 voimassa olleeseen tai hyväksyttyyn kaavaan perustuvassa rakentamisessa noudatetaan rakennusoikeuden laskemisessa aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä. Niitä ovat rakennuslain 131 a § sekä sitä täydentävä rakennusasetuksen 152 §. Maankäyttö- ja rakennuslain 115 §:n 3 momenttia muutettiin vuonna 2017 (812/2017). Muutokseen ei liitetty sitä koskevaa omaa siirtymäsäännöstä, ja muutos tuli voimaan 6.12.2017. Muutoksella laajennettiin edelleen niitä syitä, joiden nojalla on mahdollista ylittää muutoin rakennettavaksi sallittua kerrosalaa. Jo alkuperäinen MRL 115.3 § oli ulkoseinän paksuuden kautta sallittavan kerrosalan ylitysmahdollisuuden osalta väljempi kuin rakennusasetuksen 152 §.

Kun tapauksessa asemakaava on tullut voimaan vuonna 1960, ei ole epäselvyyttä siltä osin, etteikö silloin sovelleta kerrosalan laskemiseen rakennuslain ja rakennusasetuksen säännöksiä.  Rakennus- ja lupalautakunta on siten soveltanut asiassa väärää säännöstä (MRL 115.3 §) kerrosalan laskemiseen, KHO toteaa.

Rakennus- ja lupalautakunta toi selityksessään KHO:lle esiin, kuinka vähäisenä poikkeuksena käsiteltävä ylitys poikkeamispäätöksellä hyväksytystä kerrosalasta (749 m²), kun otetaan huomioon rakennusasetuksen 152 §:n säännös, olisi suuruudeltaan vain noin 1,1 prosenttia. Rakennusasetuksen 152 §:ään vuonna 1979 lisätty säännös sallii rakennusoikeuden ylittämisen suoraan, ilman siihen tarvittavaa poikkeamista, enintään 5 prosentilla esim. lämpötalouden edistämiseksi, jos rakennuksen ulkoseinä rakennetaan paksummaksi kuin 250 millimetriä. Säännöksellä sallittavan rakennusoikeuden lisäyksen tulee vastata vain seinän paksuuden kasvusta aiheutuvaa kerrosalan lisäystä (Sisäasiainministeriön kaavoitus- ja rakennusosaston yleiskirje N:o 2455/501/1979).

Sekä hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus pitivät 4,5 m²:n kerrosalan ylitystä sellaisenaan määrältään pienenä. Arvioitaessa poikkeamisen vähäisyyttä on kuitenkin otettava huomioon poikkeamispäätöksellä asemakaavan mukaisesta rakennusoikeudesta jo myönnetty huomattava ylitys (20 %) sekä muu lainvoimaisella poikkeamispäätöksellä myönnetty poikkeaminen. Rakennusluvan yhteydessä myönnettyä poikkeamista ei tässä tilanteessa voitu KHO:n nyt antaman vuosikirjapäätöksen mukaan pitää vähäisenä. Rakennus- ja lupalautakunnan päätös tuli kumota lainvastaisena.

Tapauksesta ei tarvitse tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan poikkeamispäätöksestä ei voisi missään olosuhteissa vähäisesti poiketa. Vaikka lähtökohtana tulee olla, että poikkeamispäätöksessä määritellyistä reunaehdoista pidetään rakennuslupavaiheessa kiinni, niin niistä vähäisesti poikkeaminen voi olla tilanteesta riippuen perusteltua ja hyväksyttävissä. Mitä tarkemmin rakentamishanke on poikkeamisluvassa tai suunnittelutarveratkaisussa määritelty, sitä vähemmän on pelivaraa lähteä jo kertaalleen lainvoimaisesti ratkaistuista seikoista rakennusluvan yhteydessä poikkeamaan. Tapauksessa KHO 30.10.2017 taltio 5488 rakennusluvan hakija oli asian ollessa vireillä hallinto-oikeudessa toimittanut hallinto-oikeudelle muutetun asemapiirroksen, jossa rakennuslupahakemuksen kohteena olleen tuulivoimalan sijaintia oli muutettu rakennuslupapäätöksen yhteydessä hyväksyttyyn asemapiirrokseen verrattuna n. 50 metrillä. Tuulivoimalan alkuperäinen sijainti perustui sille myönnettyyn suunnittelutarveratkaisuun. Korkein hallinto-oikeus totesi rakennuksen (tuulivoimalan) sijainnin olevan sellainen rakennusluvan keskeisiin myöntämisedellytyksiin liittyvän seikan, jota ei voida muuttaa arvioimatta rakennusluvan myöntämisedellytyksiä kokonaisuudessaan uudelleen. Asia palautettiin sijaintimuutosta koskevan asian käsittelemistä varten kuntaan uudelleen käsiteltäväksi.

Johtoa vähäisyyden harkintaan voi hakea työnaikaista poikkeamista koskevasta MRL 150 e §:n oikeusohjeesta. Rakennustyönaikaiseen poikkeamiseen voidaan suostua ilman varsinaista lupapäätösmenettelyä, jollei poikkeaminen merkitse sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen luvan merkittävää muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan. Esillä olevassa tapauksessa naapurusto oli vastustanut rakennusoikeuden ylitystä jo poikkeamislupavaiheessa. Siitä vielä lisää poikkeamisen voi riidattomasti katsoa vaikuttavan naapurien asemaan. Naapurit olivat myös kritisoineet suunnitelmaa siitä, ettei tontille ole sen pienuudesta johtuen pystytty osoittamaan tilaa autojen kääntymiselle, vaan autot peruutetaan suoraan kadulle.

Vastaselityksessään KHO:lle muutoksenhakijana ollut luvanhakija esitti, ettei rakennusluvassa myönnettyä vähäistä poikkeamista tule enää ottaa huomioon, koska rakennuslupaa oli lainvoimaisesti muutettu rakennuslupaa koskevalla muutosluvalla (8.12.2021). Rakennusluvan muutospäätöksen (8.12.2021) sisältöä tulee KHO:n mukaan arvioida, kun lautakunta käsittelee asiaa uudelleen ottaen huomioon, mitä KHO on lausunut kerrosalan laskemiseen sovellettavasta säännöksestä ja poikkeamisen vähäisyyden arvioinnista. Korkein hallinto-oikeus ei voi ensiasteena ottaa kantaa lupahakemuksen muutokseen. Lopputulos kaiken kaikkiaan oli, että rakennus- ja lupalautakunnan 2.5.2019 tekemä rakennuslupapäätös on ollut lainvastainen.

Varatuomari Lauri Jääskeläinen