Menu
Rakennusvalvonnan ja koko rakennusalan digitalisoituminen on ollut puheissa ja työn alla jo pitkään. Kehityshankkeita ja pilotteja on tehty vuosien varrella lukuisia Pro IT:stä RAVA3Pro:hon, joka tuskin jää viimeiseksi. Ei se voikaan, koska vielä ei olla tilanteessa, johon uusi rakentamislaki rakennusvalvonnat ja luvanhakijat velvoittaa.
Yleiset tietomallivaatimukset julkaistiin 2012, ja sen osa 14 Tietomallien käyttö rakennusvalvonnassa pari vuotta myöhemmin. Tietomallivaatimuksia pitää päivittää ja päivitetäänkin. Suuri päivitys pitäisi nähdäkseni saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen uuden lain voimaantuloa. Olisi ehkä pitänyt jo saada, jotta ”hidas up” ohjelmistokehittäjille olisi saatu perille? Työtä on kuitenkin tehty hiki hatussa ja aikaiseksi on saatu paljon hyvää, ja hyvää enemmän paperia. Digitaaliseen lupaprosessiin on kaikesta huolimatta vielä matkaa ja työtä riittää tehtäväksi.
Rakennusvalvonnoissa tapahtui valtava muutos kymmenisen vuotta sitten, kun siirryttiin sähköiseen asiointiin. Paperipinot ja lupakansiot hävisivät lupakäsittelijöiden työpöydiltä. Vanhoja piirustuksia alettiin samalla skannata PDF-tiedostoiksi suurilla näytöillä tarkasteltaviksi. Arkistotilat alkoivat tyhjentyä vauhdilla. Kaikkialla tilat eivät vielä varmastikaan ammota tyhjyyttään – skannaaminen kun on hidasta käsityötä eikä ihan ilmaistakaan.
Siirryttäessä sähköiseen asiointiin muutos selkokielellä oli selluloosapohjaisen paperin korvaaminen sähköisellä paperilla, PDF-tiedostoilla. Paperiset kuulakärkikynällä käsin täytettävät itsekopioivat lomakkeet korvattiin luvanhakupalvelun sähköisillä, edelleenkin käsin, mutta läppärinnäppiksellä täytettävillä lomakkeilla. Mikään ei varsinaisesti muuttunut, kynät vaan vaihtuivat näppäimistöihin. Muutos johti kuitenkin työtapojen historiallisen suureen muutokseen rakennusvalvonnoissa.
Lupaprosessiin mitenkään liittymätön globaali pandemia pakotti kaikki etätöihin ja ottamaan käyttöön monenlaisia uusia työkaluja mm. yhteydenpitoon asiakkaisiin ja kollegoiden kesken. Tämä sujui pääosin ilman suuria kompasteluja. Totutella toki piti, mutta kaikkeen totuttiin. Systeemitkin kaikkien yllätykseksi opettelun jälkeen toimivat. Tulin kyllä ajatelleeksi, että jos joku olisi ennen pandemian aiheuttamaa pakkoa ehdottanut valtakunnanlaajuista etätyökokeilua – kaikki kotikonttoreille nyt ja heti – ehdottaja olisi viety köysissä tahdonvastaiseen hoitoon! Etätyö jäi osaksi rakennusvalvontojenkin arkea. Monet viihtyvät, kaikki eivät.
Sähköistä asiointia, sähköisiä piirustuksia ja uusia sähköisiä työkaluja ei voi vielä varsinaisesti pitää rakennusvalvonnan digiloikkana. Käyttöön otetut työkalut kyllä keskustelevat verkon yli ykkösillä ja nollilla, mutta itse luvanhakuprosessi ei ole vielä digitaalinen. Se on vasta sähköinen eikä ihan sataprosenttisesti vielä sellainenkaan.
Aidon digiloikan tekemisellä alkaa olla jo kiire. Uusi rakentamislaki astuu voimaan 1.1.2025. Se velvoittaa tietomallipohjaisten tai muuten yhteen toimivien koneluettavien suunnitelmien toimittamiseen. Siksi se käytännössä tarkoittaa myös tietomallipohjaiseen luvanhakuun siirtymistä. Suunnitelmien toimittamisesta säädetään rakentamislain pykälässä 60. 139 § puolestaan säätää tietomallipohjaisesta käyttö- ja huolto-ohjeesta, jonka laatiminen velvoitetaan normaalisti vasta lupamääräyksellä. Varmuudella en tiedä, onko sen laatimista varten olemassa työkaluja, jotka jo tuottaisivat lain vaatimusten mukaista ohjetta. Epäilen, että kehittämistä pitää tehdä silläkin suunnalla.
Käytännössä laki tarkoittaa rakennussuunnitelmien toimittamisen osalta ISO-standardin mukaisen IFC-tiedostoformaatin mukaisen rakennuksen tietomallien käyttöä. Nyt käytössä on IFC2x3-versio, jollaista tuottavia sertifioidut suunnitteluohjelmistot ovat jo laajasti käytössä. Lähiaikoina tullaan siirtymään kehittyneempään IFC4.x versioon. Sen käyttöönotto poistaa monta nykyistä pullonkaulaa; mm. kaupunkikuvallinen tarkastelu havainnollistuu, kun kaupunkimalliympäristöihin saadaan lisättyä nykyistä fotorealistisempia rakennusten malleja. Työtapa vähentää hintavien visualisointiesitysten tekemisen tarvetta mm. kaupunkikuvatyöryhmäkäsittelyä varten.
Tiettävästi koko valtakuntamme on Maanmittauslaitoksen toimesta laser-skannattu. Maastonmuodot ovat rakennussuunnitteluakin varten hyvällä tasolla. Kunnat ovat puolestaan teettäneet omia tarkempia keilauksiaan. Rakennusten 3D-geometrioita on generoitu eri menetelmin kaupunkimalleissa esitettäviksi. Laserkeilausaineistoon pohjautuvat rakennusten mallit eivät ole tietomalleja. Niissä on vain geometria, mutta fotorealismia voidaan kaupunkimalleihin lisätä rakennusten geometriaan liimatuilla ilmakuvilla. Keilausaineistoista generoitua rakennusten geometriaa voidaan alustasta riippuen korvata rakennusten IFC-tietomalleilla. Informatiivisuus harppaa uudelle tasolle. Kaupunkimalliaiheeseen liittyvä luvanhaun osaprosessi, naapurien kuuleminen tieto- ja kaupunkimallien avulla on proof of concept -vaiheessa.
Yksi tunnistettu pullonkaula suunnittelutoimistoille on käyttämiensä ohjelmistojen keskeneräisyys rakennusluvan myöntämisen edellyttämien tietojen liittämisessä rakennuksen malliin ja edelleen niiden välittämiseksi IFC-tiedostoilla. Helppokäyttöisiä ja intuitiivisia käyttöliittymiä ei ohjelmissa vielä oikein ole. Vaadittujen tietojen sisällyttäminen malleihin on toistaiseksi ollut enemmän tai vähemmän käsityötä. Prosessin työnkulku ei ole suunnittelutoimistojen arkirutiinia. Tietoja, jotka voitaisiin tulkita mallin geometriasta ja rakennusosista, ei pitäisi joutua syöttämään malliin käsin. Kaikkea lupaprosessissa tarvittavaa tietoa ei ole mahdollista mallin avulla välittää, eikä se ole kaikilta osin tarkoituksenmukaistaakaan.
Suunnitteluohjelmistojen kehittäminen Suomen pienille markkinoille ei ole ollut proaktiivista eikä kovin kunnianhimoista, vaikka tietomallipohjaisesta luvanhausta on meillä puhuttu jo YTV2012 osan 14 julkistamisesta, vuodesta 2014 saakka. Siitä on kulunut jo pian kymmenen vuotta! Suunnittelijoiden kannalta tilanne menee erityisen hankalaksi, jos lain tullessa voimaan 2025 tutuilla työkaluilla ei pysty tuottamaan vaaditunsisältöisia lupamalleja. Asiaan olisi voitu vaikuttaa lainsäädännöllä kyllä jo aiemminkin. Lainsäädäntö on tutkitusti vauhdittanut menoa muualla maailmassa. Rakentamislain myötä tämä tullee kuntoon nyt Suomessakin. Lohdutuksen sanoina voisin todeta, että tietomallipohjaiseen lupaprosessiin siirtyminen ei suunnittelijoille tule aiheuttamaan kovinkaan suuria työtapojen muutoksia. Tietomallintaminen on ollut suunnittelutoimistojen vakiintunut työtapa jo pitkään, eikä jokapäiväinen työnteko tule merkittävällä tavalla muuttumaan. Työtavan kaikkia hyötyjä ei vain vielä ole jouduttu hyödyntämään. Nyt joudutaan. Lisäksi viranomaisten tavoite tulee olla, ettei suunnittelutoimistoissa pitäisi rakennuslupaa varten joutua tekemään mitään sellaista, mitä suunnitteluprosessissa ei muutenkin tehtäisi. Rakennusluvan tulee näyttäytyä vain yhtenä hankkeen vaiheena.
Tietomallipohjaiseen luvanhakuun siirtyminen tulee olemaan rakennusvalvonnoille suuri muutos. Suurempi kuin se suunnittelijoille on, ja suurempi muutos kuin sähköiseen asiointiin siirtyminen. Työtavat uusiutuvat jälleen kerran. Käyttöön täytyy ottaa pakillinen uusia työkaluja, mm. mallintarkastusohjelmat, ja lupapalveluilta edellytetyt uudet ominaisuudet. Kaikesta uurastuksesta huolimatta olemme vielä kaukana rutiininomaisesta lupaprosessista tietomallien kanssa. Tätä kaikkea varten rakennusvalvontojen henkilökunnat tulee kouluttaa. Se tulee olemaan suuri haaste ja syö paljon resursseja. Varmasti tarvitaan laitteistoinvestointejakin. Voi olla kyseenalaista, onko kaikkien kuntien järkevää hankkia kaikkia uusien prosessien kyvykkyyksiä. Asiointipalvelut mahdollistavat sujuvan kuntien välisen yhteistyön, jolloin työtä, osaamista ja asiantuntijuutta voidaan helposti jakaa kuntien kesken.
Mallipohjaista lupakäsittelyä on testattu ja rakennuslupia jo myönnettykin mallien avulla. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei uuden rakentamislain lailla tietomalleja suoranaisesti tunnista, mutta 134 § on antanut tässä liikkumatilaa, eikä luvan myöntämisellä mallin avulla olla suoranaisesti syyllistytty laittomuuksiin. Uusi laki tunnistaa tietomallin, siis pelko pois.
jatko…
Paraikaa suurta hypetystä aiheuttaa tekoäly. Tietomallipohjaisessa rakennuslupaprosessissa tekoälyllä voisi olla käyttöä. Tätäkin tiettävästi tutkitaan. Mutta tuskin se ChatGPT kuitenkaan osaa lupapäätöstä vielä runoilla. Asia on ehdottomasti tutkimisen arvoinen. Tekoälyä on tiettävästi käytetty jo pitkään mm. vakuutusyhtiöissä ja pankeissa korvaus- ja lainapäätöksiä tehtäessä –järjestelmä tarkastaa ilmoitetut tiedot ja täyttyvätkö päätökselle asetetut ehdot. Parhaassa tapauksessa päätös syntyy ilman ihmisen puuttumista asiaan lainkaan. Rakennusvalvonnoissa tulee luvitettaviksi toimenpiteitä, joille lupa voidaan käytännössä yksinkertaisten ehtojen täyttyessä myöntää. Tällaisia päätöksiä voitaisiin tehdä automaattisesti, ja vapauttaa inhimillisiä resursseja vaikuttavampiin tehtäviin rutiinien sijaan. Lisäksi tekoäly voisi neuvoa luvanhakijaa neuvontavaiheessa ja tilanteessa, jossa toimenpide ei esim. edellytä lupaa. Nyt tällaisia neuvontapyyntöjä tulee päivittäin, ja ihminen voisi säästyä vastaamasta tällaisiin kysymyksiin. Edellytyksenä tietysti on, että vastausten antamisen muuttujat määritellään tarkasti ennalta.
Täydellisessä maailmassa tietomallipohjainen luvanhaun prosessi voisi mennä siten, että hakija tallentaa kohteen tietomallin lupapalveluun, josta malli jatkaa matkaansa kahteen suuntaan: mallintarkastukseen ja kaupunkimalliin. Tarkastus palauttaa mallista tulkitut tiedot lupahakemukselle. Tämä toiminnallisuus säästäisi tietojen täyttämisen vaivan hakijalta ja niiden oikeellisuuden tarkastamisen lupakäsittelijältä. Mallin tarkastaminen tapahtuisi kaikissa tapauksissa aina samalla tavalla, ja samoilla tarkastussäännöillä. Kaavan- ja rakennusjärjestyksen mukaisuuden tarkastaminen automaattisesti edellyttäisi myös tietomallipohjaisia kaavoja ja koneluettavia rakennusjärjestyksiä.
Luvanhaun tietomalliprosessit on jo kuvattu hyvin ja työkalujakin toimiviksi todettu. Rakentamisen aikainen tietomalliprosessi vaatinee vielä lisäpohdintaa. Tämänkin aiheen parissa työskennellään paraikaa monissa eri osoitteissa.
Hyvä tästä tulee, kunhan vedämme yhtä hiiltä ja puhallamme yhteen köyteen!
Sampo Sälevaara
Arkkitehti. Helsingin kaupunki, rakennusvalvontapalvelut.
Kuvat: Matti Karjanoja, Sampo Sälevaara ja Salla Mustonen