Menu
”Rakentamisen Ruusu jaetaan vuosittain rakennusvalvonnan tarkoitusperiä esimerkillisesti edistävälle teolle, joka on edistänyt hyvän elinympäristön luomista ja ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti sekä kulttuurisesti kestävää kehitystä”, olivat saatesanat Rakentamisen Ruusun uusimmille saajille Helsingin Rakennustarkastuspäivillä 16.3.2023.
Palkinnonjakotilaisuus järjestettiin 28. kerran. Palkittavaksi päätyi asuntorakentamisen laatua edistäviä tahoja, eli saajana oli teema, johon liittyvinä nostettiin esille useita osatekijöitä. Yhdeksi niistä todettiin vastikään julkaistu Sanna Meriläisen ja Anne Tervon kokoama Asuntoarkkitehtuurin käsikirja. Teos on päivittämistään odottanut asuntosuunnitteluopas. Edeltäjä, professori Esko Kahrin ja Helsingin rakennusvalvonnassakin toimineen arkkitehti Hannu Pyykösen laatima Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu ehtikin palvella tarkoitustaan jo 38 vuoden ajan.
Lisäksi esille nostettiin kolme erityyppistä toteutusta rakennetusta ympäristöstä. Professori Kimmo Lylykankaan suunnittelema ja Arkta Reposen toteuttama asuinkerrostalo, Asunto Oy Helsingin Kommodori on valoisa esimerkki aluerakentamismassasta löytyvästä hankkeesta, jolla on oma heleä identiteettinsä. Vaativa, lähes mahdoton käyttötarkoituksen muutos on alkujaan hevostallina toimineen rakennuksen muuttaminen asuinkäyttöön. Tuloksena on erityislaatuista asuinympäristöä, suunnittelijoina arkkitehdit Noona Lappalainen ja Pauli Siponen Avarrus Arkkitehdeista. Pihojen suunnittelu on herännyt eloon ja tästä omaperäisenä esimerkkinä palkittiin arkkitehti Rosemarie Schnitzlerin suunnittelemat, Asunto Oy Helsinginkatu 23:n ulkoalueet.
Palkitsemisen merkityksestä
Hyvän noteeraaminen on mieltäylentävää toimintaa. Noteeraamisella on kumulatiivinenkin vaikutus; positiiviset esimerkit stimuloivat myös muita kuin noteerattuja ponnistamaan parempaan. Esille nostettu laatu on toimiva ohjausväline rakennusvalvontaviranomaisen arjessa. Tämä on hyvä muistaa.
Rakennusvalvonnoilla eri puolilla Suomea on palkitsemistraditioita. Oulussa alkujaan tarkastusarkkitehti Esa Kaupin paimentamat julkaisut Arkkitehtuuria Oulussa ovat saaneet rinnalleen rakennusvalvonnan Tuumastukki-palkinnon. Viimeisimpien palkittujen joukossa oli LUO arkkitehtien laatima Jaakonkujan rakentamistapaohje. Oulujoen tuntumaan Värtön alueelle on toteutumassa ohjeen viitoittamalla tavalla oivaltava, laadukas sovittautuminen rakennettuun ympäristöön. Palkita voi muutakin kuin konkreettisia rakennuksia.
Espoo on vuodesta 2014 alkaen jakanut vuosittaisen HURRAA-palkinnon tunnustuksena palkinnon määritelmän mukaan ”ajankohtaiselle, erityisen ansiokkaasti ja onnistuneesti toteutuneelle, rakennettuun ympäristöön liittyvälle teolle”. Palkitut kohteet ovat toteuttaneet tai edistäneet Espoon rakennusvalvonnan tarkoitusperiä esimerkillisesti.
Edelleen esimerkiksi Turussa vuodesta 2018 alkaen jaettu kaupunkikuvatyöryhmän Hyvän rakentamisen palkinto on lähisukua nimellisesti rakennusvalvontojen jakamille huomionosoituksille. Porin rakentamisen näkyvyyttä ja rakennusalan kannustamista varten on perustettu arkkitehtuuripalkinto Arctopolis vuonna 2020.
Vantaan omana arkkitehtuuripäivänä jaetaan kunniakirja, arkkitehtuuripalkinto Kehäkukka. Se myönnetään tunnustuksena hankkeelle, tapahtumalle, henkilölle tai yhteisölle, joka on esimerkillisellä tavalla tuonut näkyväksi laadukkaan ympäristön toteutumista Vantaalla.
Lauri Jääskeläinen LJ: ”Erilaisia kulttuuripalkintoja jaetaan Suomessa paljon. Osa niistä saa hyvin näkyvyyttä, kuten Suomen Kirjasäätiön vuodesta 1984 lähtien jakama vuotuinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto. Arkkitehtuurin Finlandia on melko myöhäsyntyinen. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA perusti palkinnon vuonna 2011 ja ensimmäinen Arkkitehtuurin Finlandia jaettiin vuonna 2014. Kiinnostavasti palkinto jaettiin muualle kuin Suomeen toteutuneen kohteen suunnittelijalle, professori Rainer Mahlamäelle Varsovan Puolan juutalaisten historiallisesta museosta. Helsingin ensimmäinen Rakentamisen Ruusu -tunnustus jaettiin Suomenlinnan hoitokunnalle alkuvuonna 1996. Perusteluina oli hoitokunnan esimerkillinen toiminta valistuneena rakennuttajana. Vaikka Rakentamisen Ruusu pyrkii kiinnittymään edellisen vuoden aikana toteutuneisiin ansioihin, niin käytännössä on usein kysymys vuosien, jopa vuosikymmenten ajan kestäneestä toiminnasta. Suomenlinnan hoitokunnan saama tunnustus kiinnittyi vuoteen 1995.”
Julkaisuista
Kohteiden tai teon julkaiseminen on osoitus laadusta – toteutus on hyvä ja ansaitsee tulla esitellyksi pysyvällä ja arvokkaalla tavalla. Kohde tai teko saa tällä tavalla aikalaistunnustuksen, jopa enemmän. Julkaistut kohteet ovat painavia referenssejä.
Oulun ja Helsingin toimintamalli hankkeiden ja tekojen esillenostossa on erityinen. Tämä perustuu vaivannäköön, jolla on saatu aikaan julkaisuja. Arkkitehtuuria Oulussa -kirjasarja on täydentynyt tavoitteensa mukaisesti vuodesta 2002 alkaen, yleensä kahden vuoden välein. Kohteiden valinnasta ovat huolehtineet rakennusvalvonnan arkkitehdit. Kohteiden kavalkadi muodostaa valoisan kuvan pohjoisesta osaamisesta
Ensimmäinen Helsingin Rakentamisen Ruusu -teos puolestaan julkaistiin vuonna 2008. Teokseen on koottu palkitut kohteet vuosilta 1995–2006. Julkaisutahdiksi hahmottui viiden vuoden sykli, joten seuraavat kaksi koostetta kattavat vuodet 2007–2011 ja 2012–2016. Tekstit on käännetty ruotsiksi ja englanniksi. Liitteinä olevat kartat kuvaavat kohteiden sijoittautumista eri puolille kaupunkia.
Rakentamisen Ruusu -teokset eivät ole vain kohdeluetteloita. Ensimmäisessä teoksessa on arkkitehti Arvi Ilosen katsaus Puoli vuosisataa Helsingin arkkitehtuuria. Kuvattuna on Helsingin rakentamisen kaari 1940-luvulta vuosituhannen vaihteen vuosiin aluesuunnittelusta rakennussuunnittelun kautta korjausrakentamiseen. Tekstissä mainitut tulevaisuuteen tähyävät, tuolloin suunnittelun alkutekijöissä olleet alueet ovat tänä päivänä joko toteutuneet tai mittavina rakennustyömaina. Ilosen teksti todentaa, että Helsingin rakentamisen tahti on ollut hengästyttävä – ja sitä se on edelleen. Olennaista on myös huomata, että laatu ei ole pettänyt missään vaiheessa. Jos floppeja on ollut, ne ovat yksittäisiä ja harmillisia, mutta onnekseen ne hautautuvat massiivisen hyvän varjoihin.
Myös järjestyksessä toisessa teoksessa on Arvi Ilosen katsaus – tällä kertaa Helsingin arkkitehtuuriin 2000-luvulla. Näkyvää on kaupungin rantojen muutokset aluerakentamisen lisäksi myös yksittäisillä merkkirakennuksilla. Yliopiston rakennettua ympäristöä täydennetään ja puurakentaminen tekee tuloaan. materiaalisuus, taide ja värit näkyvät – hyvänä esimerkkinä Arabianranta.
Kaksi ensimäistä Rakentamisen Ruusu -teosta voi katsoa olevan arkkitehtuurin historian aapiskirjoja värikylläisine ja laadukkaine kuvineen.
Kolmannen teoksen arkkitehtuurikatsauksen on tehnyt Arkkitehti-lehden silloinen päätoimittaja, arkkitehti Jorma Mukala. Otsikolla Harkitsematon kävelyretki – näkymiä 2010-luvun helsinkiläiseen arkkitehtuuriin laadittuun koosteeseen on poimittu näennäisesti sattumanvaraisia havaintoja, ilmiöitä. Jo valittu tekstirakenne on ajan kuva. Lähtöasetelmana on median toiminta ja sen hellimät suurhankkeet Guggenheim-ilmiöstä Olympiastadionin tuntumaan sijoitettavan Garden-hankkeen ja tähtiarkkitehtien suunnitteleman Katajanokanrannan hotellin kautta korkeaan rakentamiseen. Vastapoolina ilmiöille on skaala ja käsinkosketeltavuus puurakentamisen muodossa Kampin kappelin tavoin.
Paikoin kaupunki on kehittynyt ja kehittyy hitaasti, kuten Töölönlahti, paikoin valtavalla rynnäköllä kuten aluerakentaminen Länsisatamassa, Kuninkaantammessa, Kalasatamassa ja Kruunuvuorenrannassa. Tilapäisyydestä on kasvanut enenevästi hyväksyttyä rakentamista. Myös sen voi edelleen tehdä esimerkkien kaltaisella tavalla pohditusti ja huolella.
Kolmen teoksen sarja artikkeleineen on havainnollinen läpileikkaus rakentamiseen lähihistoriaan. Rakentamisen Ruusulla palkitut kohteet muodostavat suuressa mittakaavassa aivan saman rakentamisen lähihistorian kaaren.
Arkkitehtuuria Oulusta -kirjasarjan ensimmäinen sekä uusin, yhdeksäs teos.
Rakentamisen Ruusun alkutaival
Onko Suomessa entuudestaan nimenomaan rakennustarkastuksen/valvonnan myötävaikuttamaa palkitsemista – onkohan Helsinki edelläkävijä?
LJ: Eiköhän Helsingin ole ensimmäinen. Aloittaessani nuorena juristina 1970-luvulla silloisessa Helsingin rakennustarkastusvirastossa minut ohjattiin melko pian julkisivutoimikunnan ja tarkastustoimikunnan sihteerin tehtäviin. Huomasin näiden lausuntoja antavien toimielinten tärkeän roolin helsinkiläistä rakentamista ohjattaessa. Rakennuslautakunnan toiminnan käynnistyminen 1.4.1978 toi vanhojen kaupunkien rakentamisen valvontaan poliittista väriä, kun siihen saakka maistraatti oli toiminut tuomioistuinmaisesti. Aika pian poliittisia piirejä rupesi kiinnostamaan erityisesti julkisivutoimikunnan rooli. Myös ammatillisissa piireissä oli käyty keskustelua julkisivutoimikunnasta. Osa arkkitehtikunnasta koki julkisivutoimikunnat haitallisina. Esimerkiksi arkkitehti Pekka Ojonen esitti Arkkitehti-lehden numerossa 6:1969, että ”julkisivutoimikunnat esteettisen poliisitoimen haltijoina tulisi poistaa”.
Poliittinen kädenvääntö Helsingin julkisivutoimikunnasta käynnistyi osana rakennusjärjestyksen muuttamista vuonna 1978. Taistelu julkisivutoimikunnasta jatkui monta vuotta, kunnes vuonna 1982 se laantui eikä rakennusjärjestyksestä poistettu siinä olevia pykäliä toimikunnista. Urani alkuvuosiin osunut, melko kiihkeitä vaiheita synnyttänyt poliittisluontoinen draama jätti mieleeni pysyvät jäljet. Miten tämä kaikki sitten liittyy Rakentamisen Ruusuun? Siten, että koin tarpeelliseksi edesauttaa julkisivutoimikunnan, sittemmin kaupunkikuvaneuvottelukunnan, olemassaolon oikeutusta. Sopiva tilaisuus tuli kaupunkikuvaneuvottelukunnan seminaarissa keväällä 1991. Historiaa tutkiessani olin huomannut, kuinka kaupunginvaltuuston vuonna 1924 vahvistaman Helsingin kaupungin julkisivupiirustusten tarkastustoimikunnan johtosäännön mukaan toimikunnan velvollisuutena oli tehdä kaupunginvaltuustolle esityksiä kunniakirjojen antamisesta niille talonomistajille ja arkkitehdeille, jotka ovat teettäneet rakennustaiteellisesti erittäin ansiokkaita rakennuksia. Tähän viitaten esitin käytännön henkiin herättämistä, tuoden samalla esiin, ettei tiedossani ollut, oliko tällaisia kunniakirjaesityksiä koskaan tehty. Käsittääkseni ei.”
Kriittinen kaupunkikuvallinen tarkastelu on edelleen herkkä alue. Usein asia koetaan negatiivisena. Arviointien todetaan helposti olevan vain prosesseja hidastava tekijä. Toteutuksia on saatava aikaan ja tässä rynnimisessä laatu hankkeiden millään osa-alueella on sivuseikka. Rakentamisen Ruusulla asiaa on käännetty positiiviseksi.
Kaupunkikuvalliseen tarkasteluun liittyvä virkakoneiston toiminta ansaitsee oman historiankirjoituksensa. Poiminnat aiheeseen liittyvistä artikkeleista, muistioista ja pöytäkirjamerkinnöistä kuvaavat asian käsittelyn olleen ajoittain kiihkeääkin. Eri henkilöiden panokset ja motiivit valottavat omalla tavallaan eri ajanjaksojen arvoja.
Ensimmäisen Rakentamisen Ruusu -teoksen alkusanoissa – allekirjoittajana 5.2.2008 silloinen virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen – on arvokas katsaus palkitsemisen alkuvaiheisiin ja muotoutuneisiin käytäntöihin. Palkinnon synnystä liki 30 vuotta myöhemmin voi todeta, että käytännöt eivät ole juurikaan muuttuneet. Alkusanojen mukaan vuonna 1991 pidetyssä kaupunkikuvaneuvottelukunnan seminaarissa nousi esille ajatus kaupunkikuvallisesti onnistuneiden hankkeiden palkitsemisesta. Palkitsijaksi hahmoteltiin kaupunkikuvaneuvottelukuntaa, mutta jo pian sen ja teknillisen neuvottelukunnan sijaan varteenotettavaksi palkinnon myöntäjäksi arvioitiin rakennuslautakunta. Lauri uudisti esityksensä syksyllä 1994 ja siihen tarttui silloin tuore virastopäällikkö Kaarin Taipale. Hanke lähti etenemään vauhdilla. Valintakriteeriksi muotoutui ”rakennusvalvonnan tarkoitusperiä esimerkillisesti toteuttava tai edistävä teko”. Kriteerin perusajatus sanamuotoineen on käytössä edelleen.
Palkitsemiseen ei missään vaiheessa ole liittynyt taloudellista kannustinta. Sen sijaan on jaettu kunnianosoituksesta kertovana muistona vuoteen 2005 saakka grafiikanlehti, nk. Kiasma-taulu. Vedosten loputtua arkkitehti Kari Kuosma suunnitteli hopeisen Ruusu-merkin ja laati oivaltavan hauskat originaalipiirustukset kustakin palkitusta ja kunniamaininnan saaneesta kohteesta. Kuviensa syntyä tekijä kuvaa järjestyksessä toisessa nk. Ruusu-kirjassa.
Statuksen korostaminen
LJ: ”Mielestäni Rakentamisen Ruusu on ollut onnistunut menestystarina. Jos se ei sitä olisi ollut, olisi se vuosien myötä todennäköisesti hiipunut pois. Monet kaupungit lähtivät seuraamaan Helsingin esimerkkiä. Eiköhän SAFA myös kokenut – kirjallisuuden Finlandia-palkinnon tavoin – aiheelliseksi hankkia arkkitehtuurille näkyvyyttä omalla Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla, joka on Rakentamisen Ruususta poiketen valtakunnallinen palkinto, mutta mahdollisesti saanut sysäyksiä Helsingin Ruusu-tunnustuksesta. Esimerkiksi Arkkitehtiuutiset on uskollisesti noteerannut Rakentamisen Ruusun joka vuonna.”
Palkitsemisen painavuutta on rakennettu määrätietoisesti. Palkintojenjakotilaisuudet ovat olleet huolella järjestettyjä, arvokkaita juhlahetkiä. Tilaisuuksia on pidetty sekä palkituissa kohteissa että kaupungin omissa tiloissa. Useina vuosina kohteista on tehty näyttely. Palkinnon merkittävyyttä on alleviivattu osallistujilla; palkintopuheiden pitäjinä on ollut rakennuslautakunnan puheenjohtajia, kuten Maija Könkkölä ja Kauko Koskinen. Apulaiskaupunginjohtajista Pekka Korpinen, Hannu Penttilä ja sittemmin apulaispormestari Anni Sinnemäki ovat osallistumisillaan ja omaa perspektiiviään avaavilla puheenvuoroillaan olleet osana tapahtumia.
Erityisesti apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen rooli on ollut olennainen. Hän on ollut mukana alusta asti, myötävaikuttanut prosessien etenemiseen ja osallistunut jokaiseen 12 palkintojenjakotilaisuuteen, jotka hänen virkauralleen osuivat. Osaltaan myös hänen näkemyksensä ovat lopulta vaikuttaneet palkittavien valintaan. Palkintopuheet ovat pohditusti ja elävästi taustoittaneet palkitsemista.
Helsingin kaupungin toimialauudistuksen jälkeen palkinnon myöntäjänä on ollut Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto, entiseen rakennuslautakuntaan verrattava taho.
Tämän vuoden kevättalvella Rakentamisen Ruusu 2022 jaettiin Helsingin Rakennustarkastuspäivien yhteydessä vastikään valmistuneessa toimitilarakennuksessa, Kymp-talossa. Palkintopuheisiin oli jälleen panostettu. Kaupunkiympäristön toimialan palvelut ja luvat -palvelukokonaisuuden asiakkuusjohtaja Mari Randell, ympäristö- ja lupajaoston puheenjohtaja, arkkitehti Saana Rossi sekä rakennusvalvontapäällikkö Leena Jaskanen olivat koonneet huolellisen katsauksen palkinnon viitekehyksestä.
Vastaavalla tavalla vuonna 2021 Porissa järjestettyjen Rakennustarkastuspäivien yhteydessä jaettiin Arctopolis-palkinto. Niin Porin kuin myös Helsingin palkintoseremonioissa RTY-päivien yhteydessä tuntui mukava kollegiaalisuus – asiaa ja kokemuksia kohteista oli ilo jakaa. Oli aistittavissa tunnelma, että palkinnonantajana oli myös näyttävä valtakunnallinen otos rakennusvalvontaosaamista.
Ehdotusten merkitys
Ehdokaslistat ovat vuosien saatossa olleet enemmän tai vähemmän julkisia. Ensimmäisen Rakentamisen Ruusu-teoksen kansien tausta-aukeamiin on listattu ehdotuksia taiteellisen hämärään olomuotoon. Huolellisesti laaditusta esitteestä vuodelta 2009 löytyvät kategorisoituina kaikki tuolloin tehdyt ehdotukset. Vuosien 2017–2020 kärkiehdokkaista puolestaan on tehty kauniisti taitettujen esitteiden sarja. Esitteitä ja lehdistötiedotteita vaikuttaa säilyneen jonkin verran. Satunnaisella otannalla löytyy lisää tietoa, kuten Helsingin verkkosivuilta vuoden -21 ehdokkaat. Tiedot itse palkituista löytyvät sattumanvaraisemmin. Tietolähteiden hajanaisuus korostaa painetun formaatin, kirjan toimivuutta. Toki palkintojen saajat on esitelty aina RY-lehdessä.
Ehdotuskokonaisuudet nostavat esille erilaisia kohteita, eri suunnittelijoita ja erityisesti laatua. Ne laajentavat ajan kuvaa kertomalla rakennetun ympäristön painopisteistä ja sävyistä kyseisinä aikoina.
Ehdotusten määrä vaihtelee vuosittain jonkin verran. Ehdotuksia voi olla hiukan alle 10 ja enimmillään hiukan yli 20. Heti ensimmäisenä vuonna palkittava valittiin 17 ehdokkaan joukosta. Suuri osa ehdotuksista tulee edelleen rakennusvalvonnan sisältä.
Useimmiten kaikkia ehdotuksia ei tuoda millään tavalla esille. Kuitenkin jo ehdotetuksi tulemisella on statuksen tuova merkitys – hankkeessa tai asiassa on ollut jotain hyvää. Kenties siitä hyvästä voisi keskustella laajemmin, edes omassa kollegajoukossa. Myös syyt, joiden takia ehdotus ei etene palkittavaksi, ovat opettavaista tietoa. Silläkin on käyttöä hankkeiden ohjaustyössä.
Mitä ja miten on nostettu esille
Arkkitehti Kari Kuosma on tehnyt kunniataulujen kuvituksen jokaisesta Ruusun ja kunniamaininnan
saaneesta kohteesta.
Rakentamisen Ruusun saaneita kohteita on kaikkiaan liki 40. Erikoismainintoja, sittemmin kunniamainintoja on jaettu liki 50 hankkeelle. Palkintoja on jaettu runsaskätisesti, mutta sen ei voi katsoa heikentäneen palkinnon arvoa. Pikemminkin päinvastoin: laadun laajuus on pelkästään positiivinen asia.
Palkitut kohteet eivät ole olleet vain rakennussuunnittelun kärkeä. Kohteiden on pitänyt olla laadukkaita kauttaaltaan. Palkittavien kohteiden taustat on selvitetty perusteellisesti. Onkin kohteita, joissa esimerkiksi työmaavaiheessa on tarkastusinsinöörien mukaan ilmaantunut huomautettavaa. Tällaiset kohteet eivät ole edenneet palkittaviksi.
Lopulta varsin harvoin jokin yksittäinen uudisrakennus sellaisenaan on nostettu esille. Palkittu kohde on aina osa kokonaisuutta. Sellainen on saattanut hahmottua tehdyistä palkinnonsaajaesityksistä. Kaupunkistrategioilla on oma merkityksensä. Myös kaupunkikuvaneuvottelukunnan työn ja käsiteltyjen hankkeiden seuraaminen on johtanut valintoihin siten, että kohteista on syntynyt teema. Vuonna 2004 pantiin kaupunkikuvaneuvottelukunnassa merkille, että laitosrakennuksia oli ollut käsittelyssä ja kavalkadi oli ollut laadukas. Kun kohteita haarukoi laajemmin, nousi esille myös rakennushankeisiin ryhtyvien empaattisuus ja tahto tehdä hyvää. Toteutettuna oli erityistä rakentamista. Kaikkiaan päädyttiin palkitsemaan viiden rakennuksen kokonaisuus. Samalla esille nousi paitsi kokeneita osaajia, myös uutta sukupolvea sekä tekijöitä, jotka olivat aiemmin vakuuttaneet osaamistaan täysin erityyppisissä hankkeissa.
Vastaavaan teemaan palattiin vuonna 2021, jolloin Ruusun sai Meilahden sairaala-alueen Lastenklinikan peruskorjaus- ja muutostyöt.
Erityisasuminen ja kuntoutus palkittiin vuonna 2004, esimerkkeinä Näkövammaisten palvelu- ja
toimintakeskus Iiris (Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki) sekä Setlementtitalo As Oy Malmin Ässäkodit (Arkkitehtuuritoimisto Hirvonen-Huttunen). Molemmissa hankkeissa vaativat sijainnit on taitavalla suunnittelulle käännetty voitoksi.
RY-lehden mahdollisuus kirittää alaa
Asuntosuunnittelua ja -rakentamista on palkittu eri tavoin. Vuonna 2005 palkittiin pientaloja. Tiedossa oli jokunen kiinnostava kohde ja asiaan paneutumisella löydettiin erityyppisistä pientaloista konteksteineen läpileikkaus osaavaan pientalosuunnitteluun. Pientalot muistettiin myös vuonna 2011, jolloin Helsinki-pientalomalliston suunnittelu- ja kehitystyöstä palkittiin arkkitehti Juha Salmenperä. Vuonna 2014 puolestaan Alppikylän kaupunkipientalokorttelit, suunnittelijoina arkkitehdit Pentti Raiski ja Katariina Rautiala, nostettiin ansaitusti esille
Kaksi kauttaaltaan paikallarakennettua pientaloa Itä-Helsingissä on sovitettu luontevaksi osaksi
lähiympäristöä ja sen rakentamistapaa (Arkkitehdit Mika Penttinen ja Kirsi Korhonen).
Kolme asuntosuunnittelijaa palkittiin vuonna 2001 ja yksittäisiä kohteita vuosina 2013 (Harjannetie 44), 2015 (Harjannetie 13) ja 2017 (Vihreistä vihrein). Ullakkorakentamista on palkittu vuosina 2013 ja 2021. Asumispainotteisten aluekokonaisuuksien palkitsemisella vuosina 2000 (Junttakuja) ja 2022 (Arabianranta) kaupungin voi tulkita palkinneen itsensä.
Aluekokonaisuutena on palkittu myös Vuosaaren satamahanke (2008),
Joinakin vuosina on palkittu hauskalla tavalla ääripäät. Heti ensimmäisenä vuonna, eli vuonna 1995 palkittiin Suomenlinnan hoitokunta. Kunniamaininnan sai Vuosaaren sisääntuloväylä. Usein uudisrakentamisen kanssa yhtaikaa on palkittu juuri korjausrakentamiskohde, kuten vuonna 2016, jolloin Hernesaaren Löyly palkittiin yhtaikaa Roihuvuoren ala-asteen sekä Kansalliskirjaston peruskorjausten kanssa.
Uudisrakentamista ja korjausrakentamista erityisistäkin kohteista on tuotu esille. Vuosaaren
sisääntuloväylä palkittiin ensimmäisellä Rakentamisen Ruusulla yhtaikaa Suomenlinnan hoitokunnan kanssa. Vuonna 1967 valmistuneen, arkkitehti Aarno Ruusuvuoren keskeisen työn peruskorjaus valmistui vuonna 2016, pääsuunnittelijana Timo Jeskanen. Samana vuonna palkittiin Hernesaaren Löyly (Avanto Arkkitehdit Oy). Usein saman vuonna on palkittu sekä uudisrakentamis- että korjauskohde.
Henkilöitä, kohteita
Palkintoja on kohdennettu myös suoraan nimille, tekijöille. Vuonna 2014 jaettiin yksi Rakentamisen Ruusu ja sen sai peltiseppä Esko Kivi. Vastaava työnjohtaja Harri Salo palkittiin vuonna 2018. Rakenne- ja talotekniikkasuunnittelua ei ole ohitettu, sillä palkittuina ovat olleet DI Simo-Pekka Valtonen (2010) ja LVI-insinööri Jukka Sainio (2009). Kahvila Mattolaiturin talvibetonointityöt runkourakoitsija Markku Sieppalan johdolla noteerattiin vuonna 2011 ja vastaavalla tavalla rakennusteknisinä kohteina myös Sanomatalon pohjarakennustyöt (1999) sekä Kampin louhintatyöt (2003). Etelä-Suomen Julkisivupalvelun julkisivukorjausosaaminen sai tunnustuksen vuonna 2013.
Yksittäisen henkilön koko suunnittelu-ura on ollut palkittuna arkkitehtien Kari Järvinen (2003), Erkki Mäkiö (2006), Jarmo Pulkkinen (2007), Vilhelm Helander (2007), Juha Leiviskä (2009) ja Jari Pantzar (2020) kohdalla. Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa on koko tuotannollaan tullut noteeratuksi vuonna 2006. Tämänkaltaiseen palkitsemiseen on johtanut kunkin suunnittelijan ajankohtainen hanke, jolle tällä tavalla on saatu taustoitusta ja syvyyttä.
Korjausrakentamisessa sekä käyttötarkoituksen muutoksissa on toteutunut useita näyttäviä kohteita. Määrällisesti ne ovatkin olleet esillä hiukan useammin kuin uudisrakennukset. Rajanveto toki hankkeiden diversiteetin takia on häilyvää. Merkkirakennuksia, kuten Hanken (Svenska Handelshögskolan) ja World Trade Center vuonna 1996, Kokos-kiinteistön peruskorjaus Teatterikorkeakouluksi (2000), Kansallisteatteri (2002), Stockmann (2010), Svenska Teatern (2012), As Oy Vilholan jälkiasennushissit (2012), Stora Enson sisätilat (2013), Helsingin kaupunginteatteri (2017), Korkeavuorenkatu 21 (2019), sekä edellä mainitut Kansalliskirjasto ja Roihuvuoren ala-aste on peruskorjattu onnistuneesti parhaalla mahdollisella osaamisella. Kansallisomaisuus Palkintonsa ne ovat ansainneet.
Esimerkkejä uudisrakentamisen puolelta edustavat Soinisen koulu (1997), Viikin infokeskus (1999), Messukeskuksen laajennus (2011), Kaisa-kirjasto (2012), Kampin kappeli (2012), Siilitien metroasema (2014), OP Vallila (2015), Meripaviljonki (2015) ja Supercell (2020).
Toistaiseksi hyvin vähäisessä määrin samoille suunnittelijoille on osunut useampi palkinto.
Onnistuneen toteutuksen avain on kuvaavalla tavalla heti ensimmäisen palkitun hankkeen perusteluiden saatesanoissa ”Rakennusvalvonnan näkökulmasta ihanneasiakkaana voidaan pitää valistunutta rakennuttajaa”. Suomenlinnan hoitokunnan lisäksi Helsingin seurakuntayhtymä ja erityisesti kiinteistöjohtaja Markku Koskinen, Senaatti ja HOAS ovat tulleet palkituiksi tästä roolista.
Valistunut rakennuttaja on onnistuneen rakentamisen avain. Helsingin seurakuntayhtymän periaatteena on ollut käyttää parasta mahdollista osaamista. Rakennus- ja kunnostustoimista vastaa kiinteistöjohtaja ja tässä roolissa Markku Koskinen palkittiin ansaitusti. Tuomiokirkon restaurointi sekä Kallion kirkon korjaustyöt työmaajärjestelyineen olivat kaikkein vaativimpia tämän alan tehtäviä maassamme.
Kirjoa
Rakentamisen Ruusun erityisyys on laaja-alaisuudessa, kirjossa. Vuonna 2013 palkittiin ainutlaatuinen hanke, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Suomen Metodistikirkon tornin huipulle sijoitetun metallipiikin, spiiran palauttaminen. Hanke oli ristiriitainen, sillä spiiraa ei kaikin osin pidetty tarpeellisena. Lopputuloksena kaupunkisiluetin tuttu osatekijä on taas paikollaan. Erityisyydessään palkinto on yksi mieleenpainuvimmista ja suunnittelijan, arkkitehti Ilkka Salmisen kuvaus suunnitteluprosessin etenemisestä yksi vaikuttavimmista.
Asunto Oy Kelarinne osoitteessa Mäntytie 10 edustaa Meilahden asuinrakennuskannan arkkityyppiä. Sisäänkäyntien päällä olevat porrashuoneiden ikkunat ovat asuinkerrostalojen tunnistettavia julkisivuaiheita. Kohteeseen oli laadittu suunnitelma ikkunakokonaisuuden uusimiseksi. Suomen rakennustaiteen historian merkkiteosten korjaussuunnittelijan tutuksi tullut arkkitehti Tapani Mustonen saatiin mukaan tähänkin suunnittelutehtävään. Lopulta ikkunakokonaisuus erityisine rakenteineen ja materiaaleineen kunnostettiin. Kohdetta on käytetty usein malliesimerkkinä vastaavien hankkeiden korjaussuunnittelun ohjauksessa.
Metodistikirkon tornin alkuperäinen piikki, spiira, kaatui myrskyssä vuonna 1976. Korvaava spiira purettiin rakenteellisten ongelmien takia. Uusin spiira toteutettiin kattavan vesikattorakenteiden uusimisen yhteydessä huolellisesti laadittujen suunnitelmien mukaisella tavalla. Yhtälailla huolellisen suunnittelun mukaisella tavalla kunnostettiin alkujaan arkkitehti Erkki Huttusen
suunnitteleman asuinkerrostalon porrashuoneen komeat rautaprofiili-ikkunat. Konstruktio muistuttaa Rajamäen tehtaan tislaamotornin ikkunaratkaisuja 1930-luvulta.
Julkaisut, yhteisöt, kaupunkikulttuuri
Julkaisutoiminnan arvostaminen näkyy myös palkinnonsaajissa. Olohuone Helsinki – 31 uutta kaupunkitilaa ydinkeskustaan on yksi taiteilijaprofessori Juha Ilosen tutkielmista, tällä kertaa sähköisessä muodossa. Kartoitettuna on julkisia, joskin passiivisia tai toisarvoisia ympäristön kohtia, joita kehittämällä ydinkeskustaa voi elävöittää.
Professori Olli-Paavo Koposen väitöskirjatyö palkittiin vuonna 2006 ja Naisten Helsinki – kulttuurihistoriallinen opas vuonna 2010. Rakennuslupavalmistelussa rakennushistorialliset selvitykset ovat enenevästi avainroolissa. Vuonna 2009 palkittiin kaksi arkkitehtitoimistoa ansioistaan tällä saralla.
Yhteisöjen toiminta on pantu merkille. Rakennustaiteen seura ry palkittiin vuonna 2005. Unohtumattomiksi spektaakkeleiksi ovat jääneet seuran tuolloisen puheenjohtajan, arkkitehti TKL Mikael Sundmanin vetämät retket erilaisiin rakennetun ympäristön kohteisiin. Lapinlahden sairaala-alueella toimivat järjestöt, kuten Pro Lapinlahti huomioitiin vuoden 2016 ruusulla. Edellisenä vuonna palkinnon sai Ruskeasuon siirtolapuutarha ry:n rakennustoimikunta.
Ympäristö ei ole vain rakennuksia. Välittömiä aistihavaintoja syntyy rakennusten välisissä tiloissa. Niiden olennaisiin ominaispiirteisiin kuuluu väliaikaisuus. Työmaajärjestelyihin on ajoittain kiinnitetty huomiota sekä oma-aloitteisesti ryhtyvän taholta että rakennusvalvonnan lievällä paimentamisella. Vuonna 2019 palkittiin Apaja Kollektiivi ry ja Haapaniemen kenttä Oy Sörnäisten ääni -työmaa-aitaratkaisullaan.
Aalto yliopiston puustudio kouluttaa opiskelijoitaan myös konkreettisilla rakennusprojekteilla, joita on toteutettu eri paikkakunnille. World Design Capital-paviljonki sijoitettiin vuoden 2012 kesän ajaksi Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden väliin. Kävijämääräksi kirjattiin 80000 henkilöä. Tämä kaupunkitilaa elävöittävä tilapäinen rakennelma palkittiin vuonna 2012.
Ravintolat Siltanen, Kuudes linja ja Kaiku avasivat unohdetut tulitikku- ja rautasänkytehtaan tilat osaksi elävää Helsinkiä. Toiminta palkittiin Rakentamisen Ruusulla vuonna 2013. Kaupungin elävöittäminen on jatkunut – IPI Kulmakuppila toteutettiin vuosien 2014–15 aikana. Tilaajana oli Kehitysvammaisten työllisyyden tukisäätiö ja pääsuunnittelijana arkkitehti Jaakob Solla. Avoin sisätila ja sen toiminta ovat ottaneet kauniilla tavalla haltuun Kallion kirjaston tuntuman kaupunkitilan.
Väliaikainen ympäristö on mahdollisuuksien paikka. Apaja Kollektiivi ry ja Haapaniemen Kenttä Oy ottivat pitkään keskeneräisenä olleen ympäristön haltuun Sörnäisten ääni -teoksellaan.
IPI-kulmakuppila puolestaan elävöittää raikkaasti vilkkaasti liikennöityä kalliolaista kaupunkitilaa.
Hierarkia
Rakentamisen Ruusun ohella on usein jaettu erikois- ja sittemmin kunniamainintoja. Niiden kirjo on muodostunut laajaksi ja kuvaa osaltaan niin itse rakentamista kuin myös rakennetun ympäristön vaikutusta ja ilmiöitä. Vuosien aikana syntyneessä palkittujen kavalkadissa ei kuitenkaan voi havaita hierarkiaa Rakentamisen Ruusulla tai maininnoilla esille nostettujen kohteiden välillä. Kaikissa kategorioissa on skaalaa merkkirakennuksista henkilöihin saakka.
Mieleenpainuvimpia palkitsemiseen liittyviä järjestelyitä on entisen linja-autoaseman tiloihin aikanaan sijoittuneessa kaupungin omassa näyttelytilassa, nk. Laiturissa järjestetty kokonaisuus vuonna 2008. Tila oli suuren yleisön helposti saavutettavissa, joten tilaan kootun, laadukkaasti toteutetun näyttelyn myötä Rakentamisen Ruusu tuli tutuksi aiempaa laajemmin. Näyttelyt ylipäätään – niinä vuosina, kun ne on toteutettu – ovat olleet elegantteja toteutuksia. Erityiseltä tuntui hetki, jolloin professori Peter von Bagh sai kunniamaininnan ohjaamastaan elokuvasta Helsinki, ikuisesti. Järjestyksessä toisessa Ruusu-kirjassa hän kuvaa laajasti elokuvansa taustoja. Katsojalle elokuva avaa henkilökohtaiset tunnesiteet Helsingin rakennettuun ympäristöön. Kiitospuheessaan Peter von Bagh totesi Rakentamisen Ruusu -kunniamaininnan olevan hänen työurallaan ainoa Helsingiltä saamansa tunnustus. Hetki kosketti.
Helsinki, ikuisesti on vuonna 2008 Rakentamisen Ruusun kunniamaininnalla huomioitu elokuva, johon professori, valtiotieteen tohtori Peter von Bagh on ”tallentanut kaupunkirakentamisen perinnettä ja sielua jättäen näin tuleville sukupolville arvokasta tietoa Helsingin kaupunkiympäristöstä” (sit. palkinnon perusteet”).
Julkisuus, työ ja muistot
Ruusun jakamisella on aina tähdätty julkisuuteen. Asian eteen on tehty työtä ja asiaa on noteerattu lehdistössä joskus merkittävälläkin panostuksella. On ollut vuosia, jolloin toimittajia osallistui kohteisiin tehdyille kierroksille. Laaditut lehtiartikkelit saivat syvyyttä ja kaikkiaan taustoitusta rakennusvalvonnan työhön.
Julkisuus ei ole ainoa tähtäin. Ruusujen saajat ja noteeratut kohteiden valinnassa on mietitty myös todellista hyötykäyttöä: aiemmin mainitulla tavalla ne ovat mitä toimivimpia ohjausvälineitä. On vakuuttavaa todeta: ”Tämänkaltainen hanke sai juuri Rakentamien Ruusun. Kohde on onnistunut, ryhtyvä on tunnistettavissa ja tähän laatutason myös teidän hankkeenne kanssa kannattaa edetä.” Jos suunnittelijaa ei ole valittu, voi kohteeseen tutustuminen palkittuna esimerkkinä auttaa suunnittelijavalinnassakin. Hyvät esimerkit edistävät laadukkaan ja merkityksellisen ympäristön syntymistä.
Mietimme Laurin kanssa mieliimme kirkkaimmin jääneen palkitsemisen. Laurille sellainen on ollut Metodistikirkon spiiran palauttaminen, itselleni Peter von Bagh. Asiat Helsingin siluetista ja sisimmästä.
On ollut etuoikeus saada seurata Rakentamisen Ruusun vuosia.
Arkkitehti SAFA Ulla Vahtera.
Kaupunkiympäristön toimiala. Helsingin kaupunki.
Kuvat Rakentamisen Ruusu -kirjoista ja tiedotteista.
