PEKKA TALASKIVI

RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet

Uudistettu RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet on ilmestynyt. Julkaisu on kattavin ja arvostetuin koko rakennuksen rakennusfysiikan suunnittelua ohjaava käytännön ohje Suomessa.

Johdanto

Ohjeen päivityksestä on vastannut RILin kokoama rakennusalaa monipuolisesti tunteva ryhmä asiantuntijoita, minkä lisäksi laajalta valtakunnalliselta lausuntokierrokselta saadut kommentit ovat antaneet arvokasta palautetietoa ohjeen viimeistelyä varten. Ohje korvaa ohjeen RIL 107-2012 ja sen käyttöönottoa suositellaan välittömästi alkavissa uudisrakennus- ja korjaushankkeissa.

Historiaa

RIL ry:n ohje ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1976. Ohje on tämän jälkeen uudistettu vuosina 1981, 1989, 2000 ja 2012 eli käsillä on nyt jo kuudes päivitys.

Ennen RIL 107 -ohjetta on ollut käytössä Rakennusinsinööriyhdistyksen julkaisu A10 Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset vuodelta 1948 ja se käsitti 14 sivua.  RIL 107 vuodelta 1976 oli laajuudeltaan jo merkittävästi laajempi: 73 sivua.  Julkaisu pysyi lähes samassa sivumäärässä päivityksissä 1981 ja 1989. Näissä ensimmäisissä julkaisuissa sisällön päähuomio kohdistui vesikattoihin. RIL 107-2000 sisälsi edeltäjiinsä nähden merkittäviä uudistuksia. Sivumäärä kasvoi 211 sivuun ja vesikattojen ohella myös muut rakennusosat ja kosteusrasitetut tilat saivat aikaisempaa selvästi enemmän sisältöä. Kirja täydentyi sisällöllisesti edelleen julkaisussa RIL 107-2012, jossa sivujen koko kasvoi ja sivumääräksi tuli 219 sivua.

RIL 107 sisältää käytännön teknisiä ohjeita ja ratkaisuja rakennusten kosteustekniseen suunnitteluun, toteutukseen, ylläpitoon ja korjaukseen tavoitteena kosteusteknisesti varmatoimiset ja terveelliset rakennukset.

Ohje muodostaa yhdessä RILin muiden julkaisujen kanssa kattavan tietopaketin kosteuden ja rakennusfysikaalisten ilmiöiden hallintaan:

  • RIL 255 Rakennusfysiikan käsikirja (lämmöneristys, kosteus):

Käsittelee rakennusten ja rakenteiden rakennusfysikaalista toimintaa ja teoriaa.

  • RIL 250 Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen:

Käsittelee erityisesti rakennushankkeen kosteudenhallintaprosessia eri osapuolten kannalta sekä keskeisiä rakennuksen ja rakenteiden toteutusperiaatteita mikrobivaurioiden estämiseksi.

  • RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet:

Sisältää eri rakennusosien kosteusteknisiä ohjeita ja ratkaisuja.

  • RIL 126 Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus:

Käsittelee tonttialueen sekä alapohjan ja perustusten kuivatusta.

  • RIL198 Valoläpäisevät rakenteet:

Sisältää ohjeet valoa läpäisevien rakenteiden suunnittelua, mitoitusta, rakentamista ja huoltotöitä varten.

Hyvä suunnittelu vähentää toteutukseen liittyviä riskejä 

RIL 107 julkaisun ilmestyessä rakentamiseen kohdistuu ennen näkemättömiä haasteita. Ilmastonmuutos on edennyt viime vuosina odotettua nopeammin ja hillitsevistä pyrkimyksistä huolimatta rakentamisessa on varauduttava kasvaviin säärasituksiin. Suomessa on jo esiintynyt kosteusrasitusten osalta vuosia, joiden oletettiin esiintyvän vasta kuluvan vuosisadan puolivälissä.

Toinen haaste on rakennusalalla vallitseva krooninen osaajapula, joka koskee sekä toisen asteen ammattitaitoista työvoimaa että korkea-asteen asiantuntijoita. Tämä on suuri ongelma, koska rakennusten laadukas suunnittelu, toteutus, huolto ja käyttö edellyttää osaavia työntekijöitä. Työvoiman tarve kasvaa edelleen tulevaisuudessa1 ja jo nyt 90 % yrityksistä pitää työtehtävissä vaadittua ammattiosaamista omaavien henkilöiden löytämistä haastavampana, kuin tarvittavan työvoiman löytämistä ylipäänsä. Työvoimapulan takia esimerkiksi talonrakennusalalla yli viidennes työmaiden henkilövahvuudesta on ulkomaalaisia.

On selvää, että työvoiman heikko saatavuus ja ammatilliseen osaamiseen liittyvät puutteet aiheuttavat laatuhaasteita. Erilaisten työkulttuurien yhteensovittaminen ja jopa yhteisen kielen puuttuminen kokonaan johtaa myös väistämättä tilanteisiin, joissa työnjohdon antamia ohjeita ei ymmärretä riittävästi. Jos tarkentavia kysymyksiä ei osata tai uskalleta tehdä, tuloksena voi olla katastrofaalisen väärin toteutettuja rakenteita.

Koska työmaatoteutuksen virheettömyyttä ei voida pitää oletuksena tulee suunnittelussa pyrkiä yksinkertaisiin ja toimintavarmoihin rakenneratkaisuihin.

Vähähiilisyys ja rakennusten elinkaariominaisuuksien edistäminen ovat keskeisiä vihreään siirtymään liittyviä tavoitteita, ja ne ovat olleet ohjenuorana myös uuden rakentamislain valmistelussa. Vähähiilisyys tarkoittaa hyvän energiatehokkuuden ohella sitä, että uudisrakentamisen hiilijalanjälki minimoidaan mm. kestävillä materiaalivalinnoilla ja mahdollistamalla entistä paremmin uudelleenkäyttö- ja kierrätystuotteiden hyödyntäminen.

Elinkaariominaisuuksien edistäminen taas tarkoittaa sitä, että lainsäädännössä annettujen määräysten ja ohjeiden noudattamisen ohella rakennukset on suunniteltava pitkäikäisiksi, muunneltaviksi, korjattaviksi ja purettaviksi. Kestävään ja kosteusturvallisen rakentamistapaan kuuluu, että tarkemmat rakennusfysikaaliset laskentatarkastelut tehdään aina rakenteen suunnitellun tavoitekäyttöiän pituiselle ajanjaksolle käyttäen tarkasteluissa tulevaisuuden rakennusfysikaalisia testivuosia. Rakenteen toimiminen nykyilmastossa ei riitä.

Yksityiskohtien suunnitteluun on panostettava entistä enemmän niin uudisrakentamisessa kuin nykyisen rakennuskannan uudistamisessa.

Vaikeat ja paneutumista vaativat yksityiskohdat tulisi suunnitella riittävän aikaisessa vaiheessa loppuun asti. Työmaavaiheen paineiden alla suunnitellut ratkaisut perustuvat kompromisseihin, ja lopputulos ei ole kestävää rakentamista. Varsinkin vaativien kohteiden suunnitteluprosessissa kolmannen osapuolen rakennusfysiikan suunnitelmatarkastus on myös suositeltavaa. Rakentavassa hengessä workshop-periaatteella toteutettu suunnitelmatarkastusprosessi on parhaimmillaan tarkastajan, suunnittelijan ja rakentajan osaamisen yhdistävä toimintamalli, jolla on selvä vaikutus ratkaisujen kestävyyteen ja käytännön toteutettavuuteen [1].

Rakenteiden kosteustekniseen toimintaan liittyvät haasteet ovat monimutkaistuneet

RIL 107 julkaisussa esitettyjen ohjeiden ja suositusten tavoitteena on parantaa veden- ja kosteudeneristyksiin liittyvän suunnittelun, toteutuksen ja ylläpidon laatutasoa. Ohjeessa esitetyt toiminnalliset, rakenteelliset ja työhön liittyvät suositukset sekä tuotteilta ja tarvikkeilta edellytettävät ominaisuudet on pyritty esittämään kunkin ajanhetken parhaan tietämyksen ja hyvän rakentamistavan mukaisena.

Merkille pantavaa on, että viime vuosina rakennuksen terveellisyyteen ja rakenteiden kosteustekniseen toimintaan liittyvät haasteet ovat monimutkaistuneet. Aikaisempia ennusteita nopeammin etenevä ilmastonmuutos, matalaenergiarakentaminen ja huonetilojen kasvavan lämpökuormituksen myötä yleistyvät jäähdytysratkaisut ovat esimerkkejä erityisesti vaipparakenteiden kosteusteknisiä olosuhteita ratkaisevasti muuttavista tekijöistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustetaan tuovan mukanaan märkiä syys- ja talvijaksoja, kovia tuulia ja viistosateita sekä sään ääri-ilmiöitä. Tällöin erityisesti rakenteiden kuivumiskyvyn merkitys korostuu. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan ulkoilman olosuhteisiin seuraavasti:

  • Lämpötila nousee kaikkina vuodenaikoina, talvella kuitenkin enemmän kuin kesällä.
  • Suurimmat muutokset tapahtuvat syksyllä ja talvella, jolloin sataa selvästi nykyistä enemmän ja sade tulee lumen sijaan vesisateena.
  • Talvella aurinkoa nähdään harvemmin, kesällä hellejaksot yleistyvät ja pidentyvät.
  • Kesällä keskimääräinen sademäärä ei muutu paljon, mutta rankkasateet voimistuvat, jolloin tulvat lisääntyvät.
  • Tuulisuus ja pilvisyys lisääntyvät.
  • Suhteellinen kosteus nousee jonkin verran.
  • Vuosien välinen vaihtelu säilyy eli edelleen voi tulla kylmiä talvia ja koleita kesiä. Hyvin alhaiset lämpötilat näyttävät harvinaistuvan.

Muuttuvan ilmaston myötä moni aikaisemmin hyvää rakentamistapaa edustanut rakenneratkaisu voi jälkikäteen osoittautua kosteusfysiikan näkökulmasta riskirakenteeksi, minkä vuoksi julkaisua päivitettäessä työryhmä on pyrkinyt esittämään sellaisia ohjeita ja suosituksia, jotka edistävät kosteusteknisesti entistä varmatoimisempaa ja vikasietoisempaa rakentamista.

Ohjeessa on korostettu muuttuvan ilmaston myötä esiintyvien sääilmiöiden huomioimista riittävän yksityiskohtaisella suunnittelulla sekä suunnitteluvaiheessa määriteltävien ja toteutusvaiheessa tehtävien mallitöiden, työvaihetarkastusten sekä laadunvarmistuksen merkitystä.

Vikasietoiset rakenteet ovat tie parempaan sisäilman laatuun ja matalampiin elinkaarikustannuksiin

Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017), jota kutsutaan yleisesti nimellä kosteusasetus, tuli voimaan 1.1.2018. Asetukseen liittyen on julkaistu vuonna 2020 ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, jossa taustoitetaan sekä selostetaan pykäläkohtaisesti asetuksen sisältöä. Kosteusasetuksen ohjeen punaisena lankana on pyrkimys rakenteiden vikasietoisuuteen ja samaa periaatetta on noudatettu RIL 107 päivitystä tehtäessä.

Vikasietoisuudella tarkoitetaan ratkaisuja, joissa suunnittelussa, rakentamisessa, rakennusten huollossa ja käytössä ilmenevät vähäisimmät virheet ja puutteet eivät vielä johda rakenteiden haitalliseen vaurioitumiseen. Vikasietoiset rakenteet mahdollistavat siten tiettyyn rajaan asti myös osaamattomuutta ja inhimillisiä virheitä suunnittelussa, rakentamisessa sekä rakennusten huollossa ja käytössä. Varmatoimiset ja vikasietoiset rakenteet ovat tie parempaan sisäilman laatuun ja matalampiin elinkaarikustannuksiin.

Suunniteltujen ja toteutettujen rakenteiden on oltava vikasietoisia siten, että ne kestävät lyhytkestoisia kosteusrasituksia vaurioitumatta. Suunnittelussa valitaan ensisijaisesti testattuja tai kokemusperäisesti toimiviksi todettuja rakenneratkaisuja ja materiaaleja. Ratkaisut, joiden toiminnasta rakennuspaikan ilmasto-olosuhteissa ei ole ennalta olemassa olevaa kokemusperäistä tietoa, osoitetaan koko rakennusosan suunnitellun käyttöiän ajan toimiviksi joko laskennallisesti tai käytännön dokumentoiduin kokein.

Kosteusteknisessä suunnittelussa tavoitellaan vikasietoisuutta mm. seuraavin keinoin:

  • Valitaan teknisesti tarkoitukseensa sopivia, mutta mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja, jolloin toteutuksen virheriski pienenee.
  • Valitaan teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja, joiden toimintavarmuudesta on kokemusperäistä tietoa rakennuspaikan ilmasto-olosuhteissa.
  • Valitaan ratkaisuja ja materiaaleja, joiden kuivumiskyky kastumisen jälkeen on mahdollisimman hyvä.
  • Hallitun vuodon mahdollistavissa rakennetyypeissä, kuten esimerkiksi useimmissa ulkoseinissä, detaljisuunnittelussa varmistetaan, että tuuletusvälejä voidaan hyödyntää uloimman vaippapinnan läpi tulevien vuotovesien ulosohjauksessa rakenteen tuuletuksen ohella.
  • Valitaan rakennusmateriaaleja, joiden kastuminen asennusvaiheessa on hyväksyttävää, mikäli rakennuskokonaisuuden suojaaminen sateelta on työmaavaiheessa taloudellisesti mahdotonta.
  • Valitaan rakenteet, rakennustarvikkeet ja -materiaalit niin, että käytön aikana niihin joutuva kosteus ei heikennä rakenteiden ja materiaalien toimintakelpoisuutta haitallisessa määrin.
  • Valitaan ratkaisuja, joiden huoltotarve on mahdollisimman vähäinen ja huoltoväli pitkä.
  • Eri rakenneosien käyttöikä otetaan huomioon suunnittelussa esittämällä rakenteen huolto- ja korjausvälit tai niiden oletetaan kestävän rakennuksen suunnitellun käyttöiän ajan.
  • Laitteistot, joihin liittyy vesivuodon mahdollisuus, sijoitetaan niin, että ne ovat helposti tarkastettavissa ja korjattavissa ja mahdolliset vesivuodot ja kondenssivedet ohjataan näkyville tai viemäriin.
  • Teknisiä järjestelmiä suunniteltaessa tulee varmistaa, ettei niiden toimimattomuus aiheuta kosteusteknisiä ongelmia ja ettei käyttäjä pysty sulkemaan välttämättömiä järjestelmiä.

Rakennetyyppien valinnalla ja yksityiskohtien suunnittelulla on keskeinen merkitys sääsuojausmenetelmiin. Rakenne voi toimia mallinnuksen perusteella käyttötilanteessa täysin moitteettomasti. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua rakentamisen aikana puutteellisen sääsuojauksen takia rakenteisiin tunkeutunut vesi. Kuivumiskyvyltään heikoilla rakenteilla myös mikrobikasvuston muodostuminen lämmöneristekerrokseen voi muodostua ongelmaksi ajan myötä.

Yleisesti ottaen ulkovaipan kantavat rakenteet ja lämmöneristykset tulisi suunnitella aina vähintään 50 vuoden käyttöiälle, jotta rakentamisen hiilijalanjälkeä saadaan alennettua. Monilla rakenteilla suunnitellun käyttöiän saavuttaminen edellyttää säännöllistä käytön aikaista huoltoa. Rakenteiden pitäisi kuitenkin olla jossakin määrin huoltovapaita tai ainakaan niiden toiminnan ei tulisi perustua kunnon jatkuvaan seurantaan ja elinkaarikuluja merkittävästi nostavaan huolto-ohjelmaan.

Lähtökohtaisesti rakenteisiin, jotka ovat toimivia mutta edellyttävät virheetöntä suunnittelua ja täydellistä suoritusta rakennustyön aikana, tulee suhtautua varauksella. Sama pätee rakenteisiin, joiden puutteellinen huolto tai virheellinen käyttö voi vaarantaa rakenteen kosteusteknisen toiminnan.

Pekka Talaskivi
DI, tekninen johtaja.
RIL ry.

[1] Lähde: Rakennusteollisuus RT ry:n osaamistarveselvitys 29.10.2021.

Takaisin etusivulle >