Menu
Oulun rakennusvalvonnan perinteisen opintomatkan kohteena oli syys-lokakuun vaihteessa kolme tanskalaista noin Oulun kokoista kaupunkia. Aalborg, Aarhus ja Odense tarjosivat neljäksi päiväksi kaupunkikehityshankkeita sekä arkkitehtuuria.
Aalborg on asukasmäärällänsä, 120 000, Tanskan neljänneksi suurin kaupunki. Edelle menevät paitsi Kööpenhamina niin myös lähes 350 000 asukkaan Aarhus sekä yli 200 000 asukkaan Odense. Tanskassa ei ole enää vuoden 1970 jälkeen ollut kaupunkeja, vaan Tanskan kaikkia paikallishallinnon yksikköjä kutsutaan kunniksi. Vuoden 2007 kuntauudistuksessa kuntien määrä väheni 271 kunnasta nykyiseen määrään 98. Alueita on viisi. Aalborg sijaitsee Pohjois-Jyllannissa, Aarhus Keski-Jyllannissa ja Odense Etelä-Tanskan alueella. Aalborg ja Aarhus kirjoitetaan nykyään virallisesti kahdella a-kirjaimella, mutta ääntämyksen mukainen asu Ålborg ja Århus ovat myös käytössä.
Vuonna 2014 valmistunut Aalborgin Musiikkitalo (Coop Himmelb(l)au) sijoittuu rantafronttiin yhdessä yliopiston ja Utzon keskuksen kanssa.
Osa I Aalborg
Tanskan tunnettuus arkkitehtuurimaana juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin, jolloin viimeistään myös Suomi ponnisti itsensä arkkitehtuurin ja muotoilun maailmankartalle. Suomen maine oli pitkälti Eliel ja Eero Saarisen, Alvar Aallon, Artekin, Tapio Wirkkalan ja Kaj Franckin käsialaa. Tanska eteni Arne Jacobsenin, Louis Poulsenin ja Jørn Utzonin vanavedessä. Utzonin ja Aallon tiet risteävät Aalborgissa, jossa vuonna 1918 syntynyt Utzon kasvoi ja jonne Utzonin kuolinvuonna 2008 valmistui hänen viimeinen suunnitelmansa, Utzon Center. Alvar Aalto, yhdessä Elissa Aallon ja Aallon toimistossa työskennelleen tanskalaisen Jean-Jacques Baruëlin kanssa, voitti Pohjois-Jyllannin taidemuseosta järjestetyn pohjoismaisen arkkitehtuurikilpailun vuonna 1958. Taidemuseon rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1966, ja Aalborgin taidemuseo avattiin lopulta vuonna 1972, viisikymmentä vuotta sitten ja neljä vuotta ennen Alvar Aallon kuolemaa. Baruëlin rooli oli rakennustöiden aikana keskeisempi kuin Alvar Aallon.
Kiintoisaa on, että Alvar ja Elissa Aallon, yhdessä Jacques Baruëlin kanssa suunnittelema taidemuseo ja Jørn Utzonin arkkitehtipoikansa Kim Utzonin avustuksella viimeistelemä Utzon-keskus ovat edelleen Aalborgin arkkitehtuurin ehdotonta parhaimmistoa. Vaikka Aalborg on 2000-luvulla tietoisesti brändännyt itseänsä kunnianhimoisella arkkitehtuuripolitiikalla ja satamalta vapautuneiden alueiden kehittämisellä[1], niin ainakin suomalaisesta perspektiivistä Aallon ja Utzonin arkkitehtuuri tuntuu kotoisammalta ja viihtyisämmältä. Myös taidemuseon nykyinen johtaja, arkkitehti Lasse Andersson, arvottaa museon arkkitehtuurin ainutlaatuiseksi, vaikka samalla museon toimintojen kannalta osin myös luovia ratkaisuja edellyttäväksi. Aallon arkkitehtuurille ominainen, ulkoa kajastava kattovalo yhdistettynä suuriin ikkunapintoihin on näyttelyjen toteutukselle sekä siunaus että kirous. Sisätilat se saa kirkkaina päivinä suorastaan kylpemään luonnonvalossa, mutta eri vuodenaikojen ja vuorokauden aikoina vaihtelevasti. Herkille taideteoksille suora luonnonvalo ei myöskään tee hyvää. Aalto avustajineen tilanteen tiedosti ja konstruoi valaistuksen ottamaan huomioon etelän ja pohjoisen ilmansuuntien eri valokulmat. Alvar Aalto on ratkaisustaan itse aikoinaan kirjoittanut, kuinka valaistus on taidemuseolle yhtä tärkeä asia kuin akustiikka on konserttisalille.[2] Kunsten-nimellä nykyään tunnettu taidemuseo peruskorjattiin vuonna 2014, jolloin muun muassa tekniikka uusittiin vastaamaan nykyaikaisen museotoiminnan vaatimuksia. Osa kellaritason autopaikoista muutettiin museon toimistotiloiksi. Myös julkisivujen marmori jouduttiin uusimaan. Andersson on melko varma, että Carraran marmori ei uusittunakaan tule Aalborgin sääoloissa loputtomiin kestämään. Korjaukset tehtiin yhteisymmärryksessä Alvar Aalto -säätiön kanssa.
Alvar Aalto ja Jørn Utzon olivat persoonina lähes vastakkaisia, totesi opintomatkan tanskalaisopas, Helsingissäkin töitä tehnyt arkkitehti Christian Rønne. Aalto oli sosiaalinen maailmanmies, joka osasi hyödyntää suhteita ja markkinoita. Utzon oli enemmän vetäytyvä eikä ollut kiinnostunut itsensä esille tuomisesta. Utzonille olennaista oli saada luoda, purjehtia ja hakea ideoita luonnosta. Luonteiden erilaisuus tuotti kuitenkin eräällä tavalla samanhenkistä, inhimillistä arkkitehtuuria. Aalborgin Utzon-keskus kuvastaa tekijällensä luonteenominaisia piirteitä kuin vastaavasti Kunsten-museo Aallolle ominaisia. Suhteellisen suuriinkin volyymeihin on saatu luotua intiimiä pienimittakaavaisuutta. Luonnonvalon hyödyntäminen on keskeistä, samoin yksityiskohtien viimeistely ja hienostunut yllätyksellisyys.
Paitsi itsetarkoituksellisen voimakaspiirteistä uutta rantarakentamista on Aalborgin teollista perinnettä transformoitu kulttuurin ja liikunnan käyttöön. Voimalana vuoteen 1999 saakka toiminut Nordkraft päätettiin säilyttää ja muuntaa monipuoliseksi kulttuurin ja liikunnan kohtaamispaikaksi. Lopputuloksessa on paljolti samaa kuin vaikkapa Helsingin Kaapelissa.
Rantaan sijoittuva, vuonna 2014 valmistunut Musiikkitalo lienee ajateltu jonkinlaiseksi Bilbaon Guggenheim-ilmiön kaltaiseksi vetonaulaksi. Itävaltalaisarkkitehtien Coop Himmelb(l)au luomus ei valitettavasti täytä odotuksia. Yleisvaikutelmaksi jää sekavuus, kylmyys ja kovuus. Musiikkitalon naapuriksi istutettu yliopistorakennus CREATE (2013) edustaa perinteisempää skandinaavista linjaa ja on takuuvarmaa työtä Henning Larsenin arkkitehtitoimistolta.
Aalborgin itäinen satama-alue on otettu totaalisesti asumiseen. Vanhat DLG-siilot on osittain uudelleenrakennettuna muutettu asuinkäyttöön (C. F. Møller Architects). Myös kokonaan uusina konstruoiduille torneille on muotokieltä haettu vanhoista viljasiiloista. Satama-alueen muodonmuutos on toteutettu tanskalaiseen tapaan kilpailuttamalla investori ja kehittäjä, joka on valikoitunut kehittäjän laatiman esisuunnitelman pohjalta. Aalborgissa kiinteistökehittäjänä on toiminut A. Enggaard A/S. Asuintornien lomaan on sovitettu merikylpylää, pelikenttää ja oleilua. Uusien rakennusten arkkitehtina on ollut muun muassa SANGBERG Architects. Alue on hyödynnetty tehokkaasti, mutta samalla on pystytty luomaan viihtyisää jalankulkuympäristöä istutuksineen.
Entinen Nordkraftin voimala on muutettu monipuoliseksi vapaa-ajan keskukseksi (CUBU Arkitekterne, 2009).
Paitsi Jørn Utzonin omaa tuotantoa on Utzon Centerissä myös vaihtuvia näyttelyitä.
Lisbjerk Bakken puutaloalue (Vandkunsten) Aalborgin reuna-alueilla voitti vuonna 2019 Milanon kaupungin arkkitehtuuripalkinnon sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä konseptista.
Osa II Aarhus
Kertaluokkaa Aalborgia suurempi Aarhus on 2000-luvulla profiloitunut menestyksekkäänä arkkitehtikoulukaupunkina. Arkkitehteja valmistuu Tanskassa sekä yliopistoista että arkkitehtikouluista. Verrattuna asukasluvultaan samansuuruiseen Suomeen on Tanskassa koulutettujen arkkitehtien määrä kolminkertainen. Aarhusin arkkitehtikoulu aloitti toimintansa 1965. Koulun toiminnot on saatu koottua vuonna 2021 valmistuneeseen uuteen rakennukseen New Aarch, joka samalla on Tanskan kautta aikain ensimmäinen varta vasten arkkitehtuuriopintoja varten suunniteltu rakennus. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi ADEPT, joukossa myös Aarhusin Arkkitehtikoulun omia kasvatteja. Arkkitehtikoulun rakennus oli matkan sykähdyttävimpiä kokemuksia valoisine tiloineen, rouheine materiaaleineen ja valtavankokoisine kirjastoineen. Vaikka runko on betonista, on sisätiloissa käytetty runsaasti puuta, jota muun muassa saatiin läheisestä puretusta rakennuksesta. Ainakin ensimmäisenä toimintavuotena saatujen kokemusten perusteella uusi rakennus on tuonut uutta innostusta ja uusia mahdollisuuksia oppimisympäristönä.
Aarhusista lähtöisin oleva, nykyään kansainvälinen arkkitehtitoimisto Schmidt/Hammer/Lassen on saanut toteuttaa kaksi merkittävää julkista rakennuskohdetta kotikaupunkiinsa. Niistä uudempi, vuonna 2015 valmistunut Dokk1, on hybridi, joka sijoittuu muutostilassa olevalle satama-alueelle. Rakennus sisältää erään Skandinavian suurimmista yleisistä kirjastoista, kaupunginarkiston, kaupungin hallinnollisen esikunnan sekä myös ulos vuokrattuja toimistotiloja. Kellaritiloissa on tuhannen auton automatisoitu pysäköintitila. Julkiset kirjastotilat kohoavat jalankulkutasosta ja ovat saavutettavissa hankalanoloisten, massiivisten ja säälle alttiina olevien portaikkojen kautta. Esteettömyys hoituu hisseillä. Portaiden yleisyys maastoltaan tasaisessa Tanskassa herätti opintomatkalaisten keskuudessa ihmetystä. Varsinkin kun porrasaskelmien mitoitus poikkesi järjestään Suomessa noudatetusta. Etenemä oli senttikaupalla lyhyempi niin ettei keskikokoinenkaan jalka askelmaan kokonaisuudessaan mahtunut. Energiatehokkuus toteutuu muun muassa aurinkopaneeleilla, joita katolla on peräti 2 400 neliön edestä. Rakennuksen jäähdytys hoituu meriveden avulla.
Kymmenkunta vuotta vanhempi Schmidt/Hammer/Lassenin suunnittelema Aarhusin taidemuseo ARoS on kansainvälisen suunnittelukilpailun satoa. ARoS sijoittuu lähelle Arne Jacobsenin ja Erik Møllerin ikonista kaupungintaloa (1942), ja Musiikkitalon naapuriin. Kuutiomaiseen ja punatiiliseen taidemuseoon saavutaan, kuinkas muuten, pitkiä ja hankalia ulkoportaita pitkin. Sisätiloissa liikkuminen sujuu jouhevammin spiraalimaisesti edeten, tai turvallisemmin hisseillä. Kattomaisemaa hallitsee värilaseista konstruoitu Olafur Eliassonin Your Rainbow Panorama. Täyden ympyrän tekevä rakennelma mahdollistaa näkötornimaiset maisemat.
Katseltavaa Aarhusissa ja eritoten sen satama-alueiden muutoksissa on riittämiin. Strategiamuutos ajoittuu 1990-luvulle, kun kaupungin keskustaa lähdettiin kehittämään. Matkailu ja kauppa, yhdistettynä korkeatasoiseen arkkitehtuuriin, nähtiin avainkysymyksenä. Keskeisiä aukioita ja jalankulkuympäristöjä kohennettiin muun muassa niiden päällysteitä uusimalla. Autoliikenteelle 1920-luvulla betonoitu jokiuoma satamaan päätettiin monista epäilyksistä huolimatta avata. Ratkaisu osoittautui menestykseksi.[3] Pelättyjä liikenneongelmia ei tullut. Sen sijaan Aarhus nousi tietoisuuteen uusia tuulia hakevana ja innovatiivisena keskuksena. Visioissa Aarhus alkoi esiintyä ”maailman pienimpänä suurena kaupunkina”.
Vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi hiljensi pariksi vuodeksi sataman alueen muodonmuutoksen, joka suunnitelmien mukaan tulee lopullisessa asussaan käsittämään asuntoja 8 000 asukkaalle ja 12 000 työpaikkaa. Kelluvista jäävuorista muotonsa hakenut Iceberg toimi lähtölaukauksena. Yhteensä 208 asunnon kompleksi valmistui vuonna 2013 ja on kolmen arkkitehtitoimiston yhteistyötä. CEBRA on aarhusilainen arkkitehtitoimisto, SeARCH tulee Amsterdamista ja Julien de Smedt & Louis Paillard Pariisista. Talorykelmä on yhtenäinen kooste teräväkulmaisia ja ulokkeellisilla avoparvekkeilla varustettuja betonitaloja, joiden julkisivujen levottomuutta korostavat monien ikkunoiden viistetyt linjat. Hankkeella oli tietoinen tarkoitus herättää aarhusilaisten kiinnostusta satama-aluetta kohtaan ja saada myös kansainvälistä näkyvyyttä. Siinä se kieltämättä onnistuikin. Rauhallisempaa ja miellyttävämpää muotokieltä edustaa Icebergin naapurustossa sijaitseva, suuria asuntoja käsittävä Z-huset, suunnittelijana SAHL Arkitekter. Z-kirjaimen kaltaisen korttelikokonaisuuden asunnot ovat kooltaan hulppeita ja tarkoitettu maksukykyisille. Terassit ja parvekkeet on suunnattu länteen eikä kohti merta. Tuuliolosuhteiden kannalta ratkaisu on todennäköisesti edullinen.
Maailmalla tunnetut arkkitehdit Bjarke Ingels ja Jan Gehl saivat tehtäväksi suunnitella Aarhusin satama-alueen merikylpylän, esikuvanaan Kööpenhaminan ja Aalborgin vastaavankaltaiset. Merikylpylä, johon liittyy huolitellut ulkotilat istuskeluun mahdollistavine ulkoportaineen ja rantakahviloineen, on muodostunut alueen vetonaulaksi. Laiturialueen päätteenä on maamerkkimäinen Bjarke Ingelsin (BIG) suunnittelema AARhus. Rakennus on varsinainen hybridi, joka käsittää yhtenä pakettina koko kirjon pientalomaisuudesta rivitaloon ja asuintorniin. Monipuolinen terassointi tarjoaa asukkaille vaihtelevia vihernäkymiä ja intiimejä pikku puutarhoja.
Aarhusin läntisiin osiin 1970-luvulla toteutettu satelliittilähiö Gellerup oli Tanskan kautta aikain suurimpia yksittäisiä asuntoprojekteja. Hanke oli suunnattu käsittämään pääosin sosiaalista vuokra-asumista, yhteensä 20 000 asukkaalle. Ajan hengen mukaisesti jalankulku ja autoliikenne erotettiin kokonaan toisistaan. Betonielementtiset rakennukset olivat kookkaita, neljästä kahdeksaan kerroksisia. Asunnot olivat mitoitukseltaan suhteellisen väljiä ja perheille suunnattuja. Alue segregoitui ja muuttui leimallisesti maahanmuuttajien asuttamaksi. Kymmenkunta vuotta sitten lähdettiin toteuttamaan suurisuuntaista alueen kohentamishanketta, joka perustuu yhdeksään periaatteeseen. Keskeisiä niistä ovat uusi katuverkosto, joka parantaa saavutettavuutta ja yhdistää neljä kokonaan uutta korttelia uusiin aukioihin ja julkisiin rakennuksiin, kuten kirjastoon, uimalaan ja asukastaloon. Maisemasuunnittelu otettiin avuksi, ja alueen laaja, osin rappeutunut vihervyöhyke on muuttunut Gellerupia yhdistäväksi keskuspuistoksi. Pitkiä talorunkoja on katkaistu läpikuljettaviksi, ja porrashuoneiden sisäänkäyntejä on muutettu avautumaan kahteen ilmansuuntaan. Myös julkisten tilojen valaistusratkaisuja on parannettu lisäämään turvallisuutta.
Iceberg oli tietoisesti näkyvyyttä hakenut ja Aarhusin satama-alueen uutta tulemista manifestoiva asuinkohde, jossa suunnittelu tuli samalla kertaa Tanskasta, Hollannista ja Ranskasta. Tanskassa ei asuntoparvekkeita juurikaan lasiteta.
Osa III Odense
Myös Odense on jokiyhteyden kautta vanha satamakaupunki, jonka asutushistoria periytyy tuhansien vuosien päähän. Kaupungin nimi viittaa mytologiseen pääjumala Odiniin. Odense on Hans Christian Andersenin (1805–1875) syntymäkaupunki. Hiljattain avattu uusi H. C. Andersen -museokeskus on Odensen tärkeimpiä matkailun vetonauloja. Keskuksen on suunnitellut japanilainen Kengo Kuma. Puuta rakenteissaan hyödyntävä museokeskus muodostuu sarjasta toisiansa sivuavista kiertävistä, sisä- ja ulkotilaa yhdistävistä renkaista, jotka myös vihertävät. Tärkeässä osassa oleva maisemasuunnittelu on suomalaistoimiston MASU käsialaa.
Aalborgista ja Aarhusista jo tutuksi tulleet teemat toistuvat Odensessa. Niitä ovat kaikille avoin merikylpylä, osana vesielementin uudelleen haltuunottoa ja elävöittämistä. Rantaan sijoittuva Nordatlantens Hus on ravintolatoimintojen, toimistotilojen ja nuorisotalon kombinaatio, joka on erityisesti omistettu kunnioittamaan Grönlannin, Islannin ja Färsaarten kulttuuria. Arkkitehti Cornelius Vöge on laajalla materiaalikirjolla, kuten kalannahalla ja mustalla sinkillä, hakenut rakennuksen muotoon vaikutteita pohjoisen Atlantin etäisten saarten karusta luonnosta.
Odensen kaupunkikuvassa vuorottelevat vuosisatoja vanhat korttelit ja niissä tulipaloilta säästyneet rakennukset modernin arkkitehtuurin lomassa. Vuonna 2017 valmistunut Musiikki- ja teatteritalo on tyypillinen esimerkki mittakaavallisesti poikkeavasta, mutta arkkitehtonisin keinoin vanhaan kaupunkirakenteeseen sovitetusta uudesta arkkitehtuurista. C. F. Møllerin kilpailuvoitto solahtaa luontevan oloisesti vanhan ja uuden Odensen rajapintaan.
Nordatlantisk Hus Odensen satama-alueella on hakenut muotokielensä Färsaarten ja Grönlannin luonnosta (Cornelius Vöge).
Tanska tunnetaan arkkitehtuurimaana
Tanska on 2000-luvulla tehnyt määrätietoista työtä arkkitehtuurin ja designin merkeissä. Veturina toimi aluksi pääkaupunki Kööpenhamina, joka sai myös uutta nostetta vuonna 2000 liikenteelle avatusta Juutinrauman sillasta. Kööpenhaminan – Malmön alue sai sillasta ennakoitua suuremman taloudellisen piristysruiskeen. Varsinkin Kööpenhamina on parina viime vuosikymmenenä ollut arkkitehtuuriekskursioiden vakiokohteita, eikä pelkästään suomalaisille.
Oulun rakennusvalvonnan ja kaupunginarkkitehti Janne Rajalan organisoima matka suuntautui kiinnostavasti muualle kuin Kööpenhaminaan. Arkkitehtuurimatkan kaikki kolme kohdetta, Aalborg, Aarhus ja Odense, ovat pääkaupungin tapaan lähteneet profiloitumaan vanhojen satama-alueiden transformaatiolla, uusilla kulttuurirakennuksilla sekä julkisten ulkotilojen kohentamisella. Siinä mielessä mitään täysin poikkeavan omaperäistä ei ollut havaittavissa.
Jos tilannetta vertaa Suomeen, niin varsinkin ranta-alueille on toteutettu osin rohkeampaa arkkitehtuuria, joka toisinaan vaikutti jo hiukan itsetarkoitukselliselta. Betoni oli ehkä yllättäen materiaalina valtavirtaa. Puurakentamiskohteet olivat harvassa. Matkan ohjelmaan kuului vain yksi leimallisemmin puurakentamisen alue, Aalborgin reuna-alueille sijoittuva Lisbjerk Bakke. Alueen suunnittelukilpailun voitti Vandkunsten Architects, jonka ratkaisu perustuu puisten CLT-elementtien käyttöön. Kohde on sosiaalista asuntotuotantoa, jossa kustannukset on myös pystytty minimoimaan yhtä lailla kuin energiankulutus ja hiilijalanjälki. Puurakennusten naapurustoon on myös noussut kierrätettyjä tiiliä hyväksikäyttänyt rykelmä rivi- ja ketjutaloja. Uudelleenkäytettyjä, puhdistettuja tiiliä on samoin käytetty vuonna 2013 Aalborgiin valmistuneessa, POLYFORM Arkkitehtitoimiston suunnittelemassa syöpäpotilaiden hoivakodissa. Mitenkään yksinkertaista ei perinteisen tiilirakentamisen maassa Tanskassakaan ole tiilien uusiokäyttö ollut.
Arkkitehtuurimatka keräsi osallistujia paitsi Oulun rakennusvalvonnasta ja kaavoituksesta, myös eri alojen suunnittelutoimistoista.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
[1] Sari Viertiö: Aalborgin arkkitehtuuripolitiikan toinen vaihe. Erityispiirteiden vahvistamisella vetovoimaa. RY Rakennettu Ympäristö 2/2015 s. 47–49.
[2] Göran Schildt: Alvar Aalto. The Complete Catalogue of Architecture, Design and Art. New York 1995, s. 120–121.
[3] Marjut Kauppinen: Liikennevirtoja vai virtaavaa vettä. Århusin jokiprojekti. RY Rakennettu Ympäristö 2/2001 s. 42–44.
