Venekatos yhteiselle vesialueelle

Julkaistu 1.8.2022

Tarvitaanko poikkeamispäätöstä, kun halutaan rakentaa venekatos hakijan omistaman rantakiinteistön edustalle yhteiselle vesialueelle, joka on rantayleiskaavassa W-aluetta.

Vastaus:

MRL 72 §:n 1 momentti mahdollistaa rantavyöhykkeelle rakentamisen, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Saman pykälän 3 momentti sulkee ranta-alueen suunnittelutarpeen ulkopuolelle muun muassa maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellisen rakentamisen, merenkulun tarpeisiin tapahtuvan rakentamisen sekä olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin kuuluvan talousrakennuksen rakentamisen.

Rakentamis- ja toimenpiderajoituksia koskeva MRL 43 § kieltää luvan rakennuksen rakentamiseen siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista. Jos kysymyksessä ei ole 2 momentin tarkoittama ehdoton rakentamisrajoitus, sovelletaan 1 momentin mukaista ns. rahat tai lupa -periaatetta (ehdollinen rakentamisrajoitus).

Venekatos voi viranomaisvalvonnan tarpeen kautta olla luonteeltaan rakennus (MRL 113 §). Toisaalta, myös toimenpidelupien osalta noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä muun muassa 72 §:ssä sekä rakennuskielloista säädetään.

Ympäristöministeriön yleiskaavamerkintöjä käsittävän oppaan mukaan W-merkinnällä osoitetaan yleiskaavassa sellaiset alueet, jotka on tarkoitettu säilytettäviksi vesialueena. Vesialue, joka tullaan täyttämään, kuivaamaan tai rakentamaan, osoitetaan aiotun käyttötarkoituksen mukaisella merkinnällä.

Jos venekatoksen voidaan katsoa kuuluvan olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin, poistuu rannan suunnittelutarve. Venekatoksen toteuttaminen yleiskaavan vesialueelle, ellei katos ole kooltaan aivan pieni, on kuitenkin poikkeama yleiskaavasta ja edellyttää poikkeamislupaa. Jos poikkeamislupaa ei myönnetä, ei pohdittavaksi tulisi rahat tai lupa -periaate.

Vesilain ja MRL:n lupien kesken vallitsee toisistaan riippumattomuus. Vesilain 3 luvun 5 §:n mukaan on otettava huomioon paitsi asemakaava, myös mitä MRL:ssa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupa-asiaa ratkaistaessa on katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista. Vesilain 2 luvun 5 §:n mukaan rannan omistajalla tai haltijalla on yksityistä tarvettaan varten oikeus sijoittaa rannan edustalle vesistöön, vaikka hän ei ole vesialueen omistaja tai osakas, veneen kiinnityspaalu tai -poiju taikka rakentaa rantaansa toisen vesialueelle ulottuva laituri, venevaja tai muu näihin verrattava rakennelma. Oikeuden edellytyksenä on, että rakennelman tekeminen tai käyttäminen ei edellytä vesitalouslupaa ja se voi tapahtua tuottamatta vesialueen omistajalle vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole erityiseen käyttöön otetulla vesialueella.

Vaikka vesilain 2 luvun 5 §:n mukaisen oikeuden katsottaisiin olevan olemassa, ei se poista mahdollista MRL:n kautta tulevaa luvan tarvetta. Kun MRL:n mukaista lupaa hakee, tulee pystyä osoittamaan vesialueen hallinta (tai suostumukset). Poikkeamislupaa haettaessa hallintaselvityksen vaatimisessa on enemmän harkintaa kuin rakennus- ja toimenpidelupien osalta (MRL 131 § verrattuna MRA 85 §:ään).

Varatuomari Lauri Jääskeläinen