Toimiva vesihuolto turvaa ihmisten jokapäiväisen elämän ja edistää yhteiskunnan hyvinvointia korvaamattomalla tavalla. Alan suurimmat haasteet kehittyneissä maissa liittyvät ikääntyvään infrastruktuuriin ja kehittyvissä maissa usein puuttuviin palveluihin.
Kuva 1: Hulevesien imeytystä Jyväskylässä.
Yhdyskuntien vesihuolto kattaa sekä talousveden hankinnan että jätevesihuollon tai vedettömän vessan. Suomessa näitä palveluita tuotetaan useilla eri tasoilla: kiinteistökohtaisista järjestelmistä vesiosuuskuntiin, kuntien vesihuoltolaitoksiin ja eri muotoisiin ylikunnallisiin tai seudullisiin järjestelmiin.
Toimiva vesihuolto edistää ratkaisevasti ihmisten jokapäiväistä elämää ja koko yhteiskunnan hyvinvointia. Se ei ole vain välttämätön, vaan korvaamaton yhdyskunnan peruspalvelu. Ihminen tarvitsee elääkseen vähintään kaksi litraa vettä päivässä muodossa tai toisessa. Jo muutama päivä ilman vettä voi aiheuttaa kuoleman.
Historiallisesti vesihuolto on ollut kansanterveyden kannalta ratkaiseva tekijä. Parantuneen vesihuollon avulla on monissa maissa torjuttu koleraa ja Suomessa erityisesti lavantautia. Pahin maamme vedestä johtunut epidemia riehui Tampereella vuosina 1915–16. Tammerkosken yläjuoksulla sairaalan puhdistamattomia jätevesiä pääsi vedenottoputkeen ja sitä kautta levisi lavantauti. Noin 3000 sairastui ja lähes 300 kuoli.
Kehittyvien maiden tilanne on paranemaan päin mutta silti töitä riittää. Ilmastonmuutos hidastaa ja joillakin alueilla voi pysäyttää myönteisen kehityksen. Tulvissa kuolee vuosittain 20000–30000 ihmistä koko maailmassa, kun vesihuollon puutteen vuoksi heitä kuolee useita miljoonia. Silti vain tulvat päätyvät otsikoihin. Kuivat jaksot yleistyvät ja nostavat esiin myös vesihuollon kysymyksiä, kuten Etelä-Afrikan muutaman vuoden takainen vesipula tai Espanjan tarve rakentaa suolanpoistolaitoksia.
Useissa kehittyvien maiden kaupungeissa vettä myydään kanistereissa, koska vedenjakeluverkko ei ole kunnossa tai vedenhankintaan käytetty patoallas on kuivunut.
Jätevedet voidaan puhdistaa
Maailman jätevesistä 80 prosenttia jää vielä täysin puhdistamatta. Tehokkaasti käsitellään vain 10 prosenttia, koska puuttuu ymmärrystä, osaamista ja poliittista tahtoa. Periaatteessa vedetön käymälä voisi olla parempi, mutta tiheään asutuilla alueilla niitä on hyvin vaikea toteuttaa. Putkitettujen järjestelmien ulkopuolella vedettömiä käymälöitä tulisi suositella kiinteistökohtaisesti.
Jätevesien puhdistus ja vesiensuojelu on mahdollista toteuttaa tehokkaasti, kuten esimerkiksi Suomi on osoittanut. Vuonna 1962 voimaan tullut vesilaki velvoitti hakemaan lupia jäteveden purkuun. Lupiin sisältyi vaatimuksia jätevesien puhdistamiseksi. Nämä ovat ajan myötä kiristyneet samalla kun puhdistustekniikka on kehittynyt. Meillä jätevesilaitokset tekevät ns. GreenDeal-sopimuksia: ne pyrkivät tekemään parempaa tulosta kuin lupaehdot edellyttävät.
Suomessa tuli voimaan jätevesimaksulaki tasan 50 vuotta sitten. Useimpien vedenkäyttäjien vesilaskut nousivat yli kaksinkertaisiksi, eikä kukaan valittanut. Kaikki näkivät ja ymmärsivät, että pilaantuneet järvet ja joet tulee saada puhtaaksi. Pitkäjänteinen työ tuottaa tuloksia: taajamien alapuolisten vesien kunto onkin vuosien saatossa kohentunut todella paljon.
Kiertotalouden edistämiseksi, maailman vesikriisialueiden tarpeisiin sekä Suomen vesiosaamisen viennin edistämiseksi meidän pitäisi kehittää jätevedenpuhdistamoita niin, että niistä tulisi ulos puhdasta vettä, energiaa, ravinteita ja maanparannusaineita. Tämä vaatii muutakin kuin tekniikan kehittämistä, ennen kaikkea kunnianhimoa ja poliittista tahtoa.
Nokialla vuonna 2007 jätevettä pääsi vesijohtoverkkoon inhimillisen virheen vuoksi, ja yli 8000 henkeä sairastui. Sen jälkeen perustettiin hankkeita, joilla haluttiin parantaa vesihuoltolaitosten turvallisuutta, haavoittuvuutta ja varautumista. Pitkälti niiden ansiosta koronapandemian aikana vesihuoltolaitokset pystyivät toimimaan hyvin.
Veden käyttö yhdyskunnissa on tehostunut: esimerkiksi veden käyttö asukasta kohti vuorokaudessa on Suomessa laskenut 40 vuodessa huippuarvosta 340 litraa lähes puoleen. Tehostamisen varaa on vieläkin. Samalla tulisi vähentää vesijohtoverkkojen ja viemäreiden vuotoja. Vähentynyt käyttö on osaltaan lykännyt verkostojen uusimistarvetta ja mahdollisesti lisännyt saneeraustarvetta.
Yhdyskuntien vesihuoltoa yksityistettiin Englannissa ja Walesissa 1980-luvun lopulla, minkä jälkeen yksityistä operointia edistettiin aina 2000-luvun alkuun saakka. Kokemukset ovat olleet varsin kielteisiä: yksityinen sektori on hyvä renki mutta huono isäntä. ”Vesi on meidän” -kansalaisaloitteen pohjalta Suomen eduskunta päätti syksyllä 2020 yksimielisesti pysyä julkisomisteisissa laitoksissa.
Kaupunkirakennetta ei tulee tiivistää liiaksi
Viime aikoina maassamme on ollut muodikasta tiivistää kaupunkirakennetta. Tätä on perusteltu taloudellisilla seikoilla. Paljon vähemmälle huomiolle ovat jääneet tiivistämistä koskevat reunaehdot. Viihtyvyyden ja terveyden vuoksi ihmisillä tulee olla kohtuullisella etäisyydellä puistoja ja metsiä. Hulevesille pitäisi äärevöityvän ilmaston vuoksi järjestää aiempaa enemmän imeyttäviä pintoja ja hulevesireittejä (kuva 1). Näitä ajatuksia ehdotettiin jo yli 40 vuotta sitten, mutta aika ei tuolloin ollut niille kypsä.
Talvisaikaan lumen varastointipaikkojen tarve on myös ristiriidassa kaupunkirakenteen tiivistämisen kanssa. Maankäytön suunnittelu onkin avainasemassa. Saastuttavaa teollisuutta sijoitetaan kuitenkin edelleen pohjavesien kannalta kriittisille alueille, koska sellaisille alueille on usein helpompi rakentaa. Varoittavana esimerkkinä on tapaus, jossa uutta paloasemaa suunniteltiin pohjavedenottamon viereen.
Vesihuollon suurimmat haasteet kehittyneissä maissa liittyvät ikääntyvään infrastruktuuriin ja rapautuviin verkostoihin. Verkostojen uudistamiseen ja korjaamiseen tuleekin panostaa nykyistä selvästi enemmän
Suurimmat haasteet: ikääntyvä infra ja pelisäännöt
Vesihuollon haastavimmat ongelmat ovat usein luonteeltaan muita kuin tekniikkaan liittyviä. Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES ja VEPATUKI-klusteri tutkivat erityisesti näitä, instituutionaalisia syitä. Taloustieteen nobelisti Douglass C. North (1920–2015) vertaa instituutiota jalkapallopeliin: instituutiot ovat virallisia tai epävirallisia pelisääntöjä ja organisaatiot ovat pelaajia. Hyvä jalkapallo perustuu yhteispeliin ja eri pelaajien sopivaan roolitukseen.
Tekniikan osalta vesijohtoverkostot vanhenevat ja rapautuvat. Korjaukset muodostavat laitosten pääoma- ja käyttökuluista ainakin 80 prosenttia. Alan tutkimus ja koulutus kuitenkin painottavat veden käsittelyä ja jätevesien puhdistusta. Epäsuhta tulisi korjata niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Jätevesien osalta puhdistusvaatimukset tosin jatkossa kiristyvät esimerkiksi lääkeainejäämien ja muovien osalta. Myös kiertotalous tuo alalle uusia vaatimuksia.
Vesihuollon toimivuuden ja huoltovarmuuden kannalta institutionaalinen monimuotoisuus on eduksi, sillä se luo pelivaraa ja joustavuutta. Vesihuolto on toimiala, jossa kaupunki ja maaseutu tukevat toisiaan. Esimerkiksi kriisiajan vedenhankinta perustuu ajatukseen, että kaikille voidaan johtaa tietty määrä pohjavettä.
Sen sijaan kokemukset monialayhtiöistä osoittavat, että vesihuolto ja energiahuolto eivät sovi yhteen muun muassa toimintojen erilaisen luonteen ja sääntelyn vuoksi. Kaukolämmöllä ja vesihuollolla voi olla enemmän synergioita. Jos muoti-ilmiön nojalla päädytään monialayhtiöön, tulisi ainakin varmistaa, että vesihuollolla säilyy riittävä autonomia ja päätäntävalta.
Kaksi miljardia ihmistä vailla juomakelpoista vettä
Kehittyvissä maissa haasteena on saada puuttuvia vesihuoltopalveluita kansalaisille: lähes kaksi miljardia ihmistä on vailla juomakelpoista vettä ja lähes neljä miljardia vailla turvallista sanitaatiota. Jos ympäristön ja alajuoksulla asuvien ihmisten tarpeet huomioidaan, sanitaation tehostamistarve koskee jopa 6,5 miljardia kansalaista.
Pahasti pilatut Intian joetkin voidaan kuitenkin puhdistaa, jos niin halutaan. Ne eivät ole ikuisesti menetettyjä.
Suomi on sitoutunut perustuslain 1§:ssä edistämään ihmisoikeuksia; ihmisoikeudet veteen ja sanitaatioon ovat osa tätä kokonaisuutta. Kehitysyhteistyövarojen huomattava leikkaus on lyhytnäköistä toimintaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Vesihuollon merkitys korostuu kriisialueilla, kuten Ukrainassa käytävässä sodassa ja Gazan kaistalla.
Globaalin etelän merkitys Suomelle jatkossa muuttuvassa maailmanjärjestyksessä tuli esille lähes kaikkien presidenttivaalien kandidaattien puheissa. Emme voi sulkea silmiämme tältä kehityskululta. Joskus ilmi tulleet väärinkäytökset ovat osoitus siitä, että maamme tukemassa toiminnassa valvonta toimii.
Suomi on tukemallaan kehitysyhteistyöllä saavuttanut hyviä tuloksia. Kahdenvälisten hankkeiden kautta on järjestetty vesihuoltoa noin 10 miljoonalle ihmiselle, koulutettu alan asiantuntijoita ja tuettu kansainvälisten järjestöjen toimintaa. Vesihuolto- ja sanitaatiohankkeita on edistetty myös kansalaisjärjestöjen kautta.
Tapio Katko
TkT, Dosentti. Vanhempi vieraileva asiantuntija, Tampereen yliopisto.
Harri Mattila
TkT, Dosentti. Vanhempi vieraileva asiantuntija, Tampereen yliopisto.
Kuvat: Pertti Ahonen ja Harri Mattila.