Yksityinen lastensuojelulaitos.

Omakotitalo.
Käyttötarkoituksen muutos.
Poikkeaminen.
KHO 24.8.2021 taltio H2822.
Vuosikirja KHO 2021:114

Hämeenlinnan kaupunginhallitus hylkäsi (8.4.2019) yhtiön hakemuksen saada poiketa asemakaavasta omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamiseen yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi (19.8.2020) kaupunginhallituksen päätöksen ja hylkäsi yhtiön poikkeamishakemuksen tarpeettomana.

Korkein hallinto-oikeus myönsi osalle valittajista valitusluvan. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu

Arviointia
Kyseessä oleva, pinta-alaltaan 250 k-m²:n suuruinen omakotitalo sijaitsee erillispientalojen korttelialueella (AO). Tontin pinta-ala on 1 340 m². Asemakaava on hyväksytty vuonna 2005. Kohde on suunniteltu enintään seitsemänpaikkaiseksi. Remontteja tai muita muutostöitä ei tehdä. Henkilökuntaa on yhtä aikaa paikalla enintään viisi henkilöä. Kaikki autot mahtuvat tontille. Lapset asuisivat laitoksessa todennäköisesti suhteellisen pitkäaikaisesti. Lasten ikäjakauma olisi 7-18
vuotta.

Hallinto-oikeuden mukaan laitoksen suunnitellun toiminnan voidaan olettaa pitkälti vastaavan tyypillistä vastaavan kokoisessa talossa asuvan suuren perheen omakotiasumista. Yhtä aikaa paikalla olevan henkilökunnan määrä huomioon ottaen hankkeen liikenteellisetkään vaikutukset eivät olennaisesti poikkea kiinteistön naapurustolle tyypillisistä vaikutuksista. Asiassa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että lastensuojelulaitoksessa on kyse osakeyhtiömuotoisesta liiketoiminnasta. Laitos ei hallinto-oikeuden mukaan ole verrattavissa tavanomaiseen sosiaali- tai terveydenhuollon palveluun, jonka sijoittaminen asuinrakennuksen korttelialueelle edellyttäisi nimenomaista kaavamääräystä.

Valituksessa tuotiin esiin, että suunniteltu lastensuojelulaitos sijaitsee keskellä omakotialuetta. Toiminta ei vastaa tyypillistä omakotiasumista. Esimerkiksi asuntolat osoitetaan asemakaavoissa omalla käyttötarkoitusmerkinnällään, vaikka niihin liittyy hyvinkin itsenäinen asuminen. On myös todennäköistä, että liikennöinti lisääntyisi esimerkiksi laitoksen asukkaiden vanhempien ja sukulaisten vierailuista sekä viranomaisten käynneistä johtuen. Laitoksen salliminen ilman poikkeamislupaa mahdollistaa vastaavien yksiköiden sijoittumisen myös muille saman alueen
tonteille.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, kuinka eri käyttötarkoitukset on esitettävä asemakaavassa lähtökohtaisesti niin tarkoin, että toimintojen vaikutukset ympäristöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan kaavaa laadittaessa riittävästi arvioida. Arvioitaessa sitä, onko poikkeamishakemuksessa kysymys sellaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta, joka edellyttää poikkeamista asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta, on harkinnan lähtökohtana otettava huomioon hakemuksessa tarkoitetun toiminnan tyypilliset vaikutukset ja se, vastaako hakemuksen mukainen toiminta alueelle asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen yleistä luonnetta sekä siihen liittyviä ennakoitavissa olevia ja oikeutettuja odotuksia.

Poikkeamishakemuksen mukaiseen lastensuojelulaitokseen sijoitettavien lapsien sekä kerralla työvuorossa olevan henkilökunnan määrää piti KHO tässä tapauksessa vähäisenä. Sijoitettavien lapsien asuminen laitoksessa olisi saadun selvityksen perusteella pääosin pitkäkestoista eikä toimintaan sisälly ulkopuolisille tarjottavia palveluja. Vaikka laitoksen toiminta poikkeaa tavanomaisesta asumiskäytöstä sikäli, että laitoksessa on ympärivuorokautisesti paikalla henkilökuntaa, toiminnan tarkoituksena on mahdollistaa sijoitettaville lapsille mahdollisimman kodinomaiset asumisolosuhteet.

Johtopäätöksenään KHO katsoo, ettei lastensuojelulaitoksen toiminnasta sen pieni koko ja toiminnan luonteesta saatu selvitys huomioon ottaen voitu arvioida aiheutuvan naapurikiinteistöille tavanomaisesta asumiskäytöstä poikkeavaa häiriötä, olennaista liikenteen lisääntymistä tai muitakaan vaikutuksia ympäristön maankäyttöön. Omakotitalon käyttö enintään seisemän lapsen lastensuojelulaitoksena oli siten tyypillisiltä vaikutuksiltaan ja luonteeltaan siinä määrin samanlaista toimintaa kuin asemakaavassa alueelle osoitettu asumiskäyttö, ettei poikkeamishakemuksessa tarkoitettu käyttötarkoituksen muutos edellyttänyt poikkeamista asemakaavasta. Sillä, että lastensuojelulaitoksessa oli kysymys yksityisen yrityksen harjoittamasta toiminnasta, ei ollut maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tapahtuvassa harkinnassa merkitystä.

Aiemmasta oikeuskäytännöstä tunnettu on rakennuslain aikainen tapaus KHO 1991 A 72. Tapaus koski asemakaavan mukaisella A O II –alueella sijaitsevan omakotirakennuksen muuttamista psykiatristen potilaiden kuntoutuskodiksi. Kuntoutuskotitoiminta oli sairaala-alueen ulkopuolella tapahtuvaa valvottua asuntolatoimintaa. Rakennukseen oli tarkoitus sijoittaa kuusi asukasta. Arkipäivisin asukkaiden päivittäisiä toimintoja ja kuntoutusta ohjasi lisäksi kaksi
erikoissairaanhoitajakoulutuksen saanutta viranhaltijaa. Katsottiin, ettei rakennuksen käyttötarkoitus olennaisesti muuttunut. Myöskään tapauksessa KHO 1.12.2000 taltio 3143 ei omakotitalon, jota käytettiin päihdeongelmaisten yksinhuoltajaäitien asumiseen ja tukemiseen ja jossa asui neljä tai viisi äitiä lapsineen sekä öisin yksi ohjaaja, ei käytetty olennaisesti toiseen tarkoitukseen. Omakotitalo sijaitsi asemakaavassa asunto- ja liikerakennusten korttelialueella.

Oikeudellisena kysymyksenä asiassa ei ole ollut mahdollinen rakennusluvan tarve, vaan tarvitaanko MRL 171 §:ssä tarkoitettu poikkeaminen asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta. Käyttötarkoituksen olennaiseen muuttamiseen tarvittavasta rakennusluvasta säädetään MRL 125 §:n 5 momentissa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä
rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Kysymys kaavan toteuttamisen ja muun maankäytön vaikutuksista on käytännössä ratkaistu KHO:n poikkeamispäätöstä koskevalla päätöksellä. Sen sijaan rakennukselta vaadittavien ominaisuuksien osalta asia ei ole aivan yhtä selvä. Suhteellisen vakiintuneeksi on muodostunut käytäntö, jossa paloturvallisuutta koskevista määräyksistä raja on vedetty kymmeneen hoidokkiin. Myös voimassaoleva paloturvallisuudesta annettu ympäristöministeriön asetus (848/2017) sallii turvallisuustasoltaan alimman eli P3 paloluokan yksikerroksiseen hoitolaitosrakennukseen enintään 10 hoitopaikkaa (PaloA 8 §). Luvanhakija on ilmoittanut, ettei kohteessa tehdä mitään muutostöitä. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 b §:n 2 momentin perusteella lupaviranomainen voi edellyttää laadittavaksi turvallisuusselvityksen poistumisturvallisuuden kannalta erittäin vaativasta kohteesta. Paloasetuksessa turvallisuusselvityksestä säädetään 37 §:ssä. Asetuksen perustelumuistion mukaan
turvallisuusselvitystä edellyttäviä kohteita voivat olla muun muassa hoitolaitokset ja palvelutalot. Tavalliset asunnot, jotka on tarkoitettu itsenäiseen asumiseen jollekin tietylle ryhmälle, kuten ikääntyneille tai opiskelijoille, eivät edellytä turvallisuusselvitystä. Paloasetuksen 37 §:n 3 momentin perusteella rakennusvalvontaviranomainen voi tilanteessa, jossa esimerkiksi poikkeukselliset olosuhteet vaarantavat henkilöturvallisuutta, perustellusta syystä edellyttää, että
rakennus varustetaan tarpeellisilta osin paloturvallisuutta parantavilla laitteistoilla tai järjestelyillä. Joka tapauksessa kohteeseen tulee tehtäväksi pelastuslain 15 §:n edellyttämä pelastussuunnitelma ja 19 §:n edellyttämä poistumisturvallisuusselvitys (A pelastustoimesta 407/2011, 1 §). Poistumisturvallisuusselvitys on toimitettava tiedoksi
rakennusvalvontaviranomaiselle (PelastusL 19.3 §).

Varatuomari,
valtiotieteiden maisteri
Lauri Jääskeläinen