Vaikuttamisvuoro

Ihminen on sosiaalinen eläin. Meidät erottaa ehkä selvimmin muista lajeista kykymme välittää tietoa asioiden tilasta ja sosiaalisista suhteista, mikä mahdollistaa hyvin monimuotoisen yhteistyön lajitovereiden kanssa. Koko yhteiskuntamme pohjautuu siihen, että pystymme sopimaan yhteisistä asioista, ja tämä edellyttää vuorovaikutusta lajitovereiden kanssa. Eräänlaista sillanrakentamista siis. 

Aasinsilta johdattaa oikealle sillalle, Oulun Siivenkantamalle. Lauri Jääskeläinen tutustui siihen asuntomessumatkallaan ja kertoo havainnoistaan. Lauri on ehtinyt reissata kesän kuluessa paljon: hän kirjoittaa myös Tampereen puupäiväkodeista ja Mikkelin vanhasta sahasta, joka palvelee nykyään kulttuurikeskuksena. Yhdessä Ulla Vahteran kanssa Lauri kävi Kouvolassa haastattelemassa rakennusvalvonnan ja kaavoituksen väkeä.

Myös Anna Niemelä vieraili asuntomessuilla ja paneutui etenkin harkitun yhteisöllisyyden teemaan useissa kohteissa. Yhteisöllisyys korostuu myös siirtolapuutarhoissa, joista Anna kirjoittaa toisessa tämän lehden artikkelissaan.

Olemme rakentaneet lukuisia sosiaalisia systeemejä ja sitoutuneet niihin. Yksi esimerkki on rakentamista koskevat määräykset. Olemme rakentaneet säännöt, lupajärjestelmän ja vieläpä sanktioineet lupien rikkomista. 

Tämä kaikki rakentuu ihmisten ja ihmisyhteisöjen väliseen vuorovaikutukseen. Tätä ei välttämättä tule ajatelleeksi rakentamislupaa hakiessaan tai lupaehtoja noudattamatta jättäessään. Niin kuin rakentamislain valmistelunkin aikana huomattiin, määräysten sisältö perustuu pitkälti vuorovaikutukseen. Asetetaan tavoite, jonka pohjalta valmistellaan luonnos, jota kommentoidaan, ja lopputulos on jotakin kaikkien tavoitteiden väliltä.

Vuorovaikutusta on monenlaista. Yksi tapa on täyttää lomake ja lähettää se järjestelmästä eteenpäin. Lupavalmistelija sitten käsittelee sen ja lähettää siitä palautteen. Hyväksyy tai ei. Perustelee ymmärrettävästi tai vähemmän ymmärrettävästi, mutta perustelee.

Rakentaminen vaikuttaa lähes aina muuhun luontoon. Jos rakennetaan luonnontilaiselle alueelle, ihmisellä nähdään usein enemmän valtaa kuin kyseisen alueen muilla lajeilla. Kaavamääräykset ja rakennusvalvonta huomioivat kuitenkin jossain määrin myös muita eläimiä. Esimerkiksi kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit kuuluvat tiukan suojelun piiriin, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa ilman ELY-keskuksen poikkeamislupaa hävittää tai heikentää. Lepakoilla on tässä vuorovaikutustilanteessa valtaa. 

Usein ymmärrämme vuorovaikutuksen kahden tai useamman ihmisen välisenä suorana kontaktina. Siinä on oleellista vastavuoroisuus ja toisen kuuntelu. Annukka Valkeapää kirjoittaa kolumnissaan, kuinka dialogi ei läheskään aina ole vastavuoroista. Se voi olla eräänlaista tanssia, joka näyttää hyvältä mutta ei johda mihinkään.

Kollegoista tai asiakkaista ei tarvitse erityisesti pitää, jotta asiat sujuvat. Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että toimiva vuorovaikutus edistää tehokasta yhteistyötä ja rakentaa hyvää työilmapiiriä. Ja koska ollaan töissä, ehkä kaikista on kiva saada työt tehtyä.

Pekka Hänninen pureutuu artikkelissaan suunnittelijoiden hyvinvointiin ja työuupumukseen. Työssä jaksaminen on toki yksilöllistä, mutta työyhteisön sisäinen vuorovaikutus ja rakenteet vaikuttavat hyvinvointiin. Kun yksilöiden erilaiset tarpeet tulevat kohdatuiksi, työyhteisö kokonaisuutenakin voi paremmin.

Hänninen esittelee toisessa artikkelissaan ihmisen ja mikrobien välistä vuorovaikutusta: asuinympäristömme mikroskooppisella laadulla nimittäin on väliä esimerkiksi erilaisten sairauksien puhkeamisen kannalta. 

Solutason vuorovaikutusta tutkitaan myös rakennusfysiikassa. Juha Vinha kutsuu kuulemaan mm. alan keynote-puheenvuoroja ja paneelikeskustelua Rakennusfysiikka 2025 -seminaariin Tampereelle.

Tarja Nurmi on lukenut ja esittelee Luxemburgin arkkitehtuurista kertovan ja kiehtovalla tavalla kootun kirjan Architecture deLux. Pekka Hänninen kertoo arviossaan Juha Kauppisen teoksesta Kertomus maasta ja toteaa sen antavan perspektiiviä rakentamiseen. Lauri Jääskeläinen arvioi Sirkkaliisa Jetsosen ja Jari Jetsosen teoksen suurarkkitehtien, isän ja pojan, Eliel ja Eero Saarisen suunnittelemia koteja. 

Kun työpäivän jälkeen, tai joskus etäpäivänä sen aikanakin, kissa hyppää syliin ja vaatii rapsutusta, tulee selväksi, että vuorovaikutus ei aina vaadi sanoja. Lämmin läsnäolo, hyväksyvä katse ja kunnioitus toisen omituisuutta kohtaan – siinä on molempien hyvä olla.