Ilmastonmuutoksen hillintä on jo otettu osaksi suunnittelua rakennusalalla esimerkiksi ilmastoselvityksen myötä, mutta ilmiön riskeihin ja niihin sopeutumiseen ei vielä ole kylliksi herätty.
Eurooppa on nopeimmin lämpenevä maanosa. EU on onnistunut vähentämään omia päästöjään merkittävästi, ja vuoden 2030 päästövähennystavoite 55 % on saavutettavissa. Globaalit päästöt ovat kuitenkin kasvussa, vaikkakin vauhti on hieman hidastunut. Kiinan päästöt ovat kääntyneet hienoiseen laskuun. Euroopassa maatalous ja liikenne ovat pahin pullonkaula päästöjen vähentämiseksi ja samaan aikaan hiilinielujen määrä laskee. Näin kertoo tuore Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) Euroopan ympäristön tila -raportti.
Jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin voidaan varautua, tulee varautumista ja yhteiskunnan resilienssiä raportin mukaan huomattavasti kasvattaa. Joka vuosi Eurooppaa koettelevat yhä useammin kuivuus, metsäpalot, tulvat ja myrskyt. Tulvat ja kuivuus saattavat vuorotella samalla alueella. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat painottuneet Etelä- ja Länsi-Eurooppaan, jossa ne ovat jo usean tuhannen euron luokkaa asukasta kohden. Pohjois-Euroopassa vaikutukset ovat toistaiseksi olleet pienemmät.
Suomessa keskilämpötila nousee, mikä kuumentaa etenkin kaupunkeja ns. lämpösaarekeilmiön vuoksi.
Lumipeiteaika lyhenee, mutta hetkellisesti lunta voi sataa todella runsaasti, maa on roudassa vähemmän ja sateisuus ja tuulisuus lisääntyvät varsinkin talvella. Sään raju vaihtelu lisääntyy. Talvella pakkanen ja suoja vuorottelevat lisäten mm. teiden routimista ja rakennusten pakkasrapautumista. Kesällä helteiset kuivuusjaksot ja rankkasateet vuorottelevat, mikä lisää maan eroosiota.
Alueelliset riskit tulee tunnistaa
Uudellamaalla on käynnistetty Visiona ilmastokestävä Uusimaa eli VILKKU-hanke, jossa tunnistetaan Uudenmaan keskeiset ilmastoriskit sekä arvioidaan alueellista sopeutumistarvetta ja keinoja sopeutumiseen.
VILKKU-hankkeessa ilmestyi tänä vuonna Uudenmaan ilmastoriskit ja haavoittuvuustarkastelu -julkaisu sekä erityiset ilmastoriskikortit sopeutumistyön tueksi alueen kunnille. Niitä voidaan vapaasti muokata muidenkin alueiden kuntien käyttöön esimerkiksi toimialat yhdistävässä workshopissa.
”Rakennetun ympäristön osalta korostuvat riskit liittyen hulevesien hallintaan, rakennetun alueen lämpösaarekeilmiöön ja rakennusten ylilämpenemiseen sekä tulvavahinkojen yleistymiseen”, kertoo VILKKU-hankkeen projektipäällikkö Salla Siivonen Uudenmaan liitosta.
Lisäksi haavoittuvuus ja riskitarkastelun mukaan äärevöityvät sääolot voivat vahingoittaa infrastruktuuria: kuumuus voi heikentää johtojen sähkönjohtokykyä jopa 30 % ja kuumuus- ja pakkasjaksot voivat aiheuttaa kysyntäpiikkejä sähkönkulutukseen. Uusimaa on riippuvainen alueen ulkopuolelta tuotavasta energiasta.
Lisääntyvät myrskyt varsinkin talvisin vaikuttavat laiva- ja lentoliikenteeseen ja lumimyräkät haittaavat kaikkea liikennettä. Kuumuus voi vääntää ratakiskoja hallitsemattomasti. Meritulva voi aiheuttaa vahinkoa rakennuksille, esineille ja infralle. Äärimmäinen lämpö ja kuivuus lisäävät metsäpalojen riskiä ja haittaavat maa- ja metsätaloutta.
Suomi voi joutua myös välillisesti muissa maissa tapahtuvien ilmastonmuutoksen aiheuttamisen haittojen vaikutuspiiriin: esimerkiksi kansainväliset logistiikkaketjut voivat häiriintyä.
Äärevöityvät sääolot haittaavat liikennettä ja muuta infrastruktuuria.
Luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat monihyötyä
Miten sitten lähteä taklaamaan ilmastonmuutoksen haittoja alueellisella tasolla? ”Ensinnäkin tarvitaan yhteistyötä ja ymmärrystä. Tavoitteena on vaikuttavien ja skaalattavien sopeutumistoimien löytäminen sekä kuntien ja muiden alueellisten toimijoiden tukeminen konkreettisissa sopeutumistoimissa”, Siivonen kertoo.
”Toisekseen sopeutumisessa tarvitaan oikeudenmukaisia ja monihyötyisiä ratkaisuja, jotka tuottavat samanaikaisia hyötyjä luonnolle, taloudelle, terveydelle ja yhteiskunnalle”, Siivonen jatkaa. ”Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi luontopohjaisia ratkaisuja ja ekologisen verkoston vahvistamista niin, että ratkaisut eivät heikennä kenenkään sosioekonomista asemaa tai aiheuta haittoja luonnolle”, hän vielä täsmentää.
”Kolmanneksi aluetasolla voidaan vahvistaa sopeutumisen roolia strategisessa päätöksenteossa tuomalla ilmastoriskit ja niiden kustannus- ja vaikutusarvioinnit näkyvästi suunnittelun pohjaksi. Tämä sisältää kriittisen infrastruktuurin sekä yhdyskuntarakenteen toimintavarmuuden varmistamisen äärevöityvissä sääolosuhteissa”, Siivonen linjaa.
”Rakennetun ympäristön sopeutumisen kannalta keskeistä on parantaa hulevesien hallintaa sekä kehittää rakennusten viilennys- ja ilmanvaihtoratkaisuja. Yhdyskuntasuunnittelussa tämä tarkoittaa juuri luontopohjaisia ratkaisuja, kuten viheralueiden ja sinirakenteiden lisäämistä, jotka tukevat sekä ilmastokestävyyttä että kaupunkiympäristöjen viihtyisyyttä”, Siivonen vielä muistuttaa. ”Luontopohjaisia ratkaisuja voidaan edistää kaikilla suunnittelutasoilla.”
Uudenmaan liitto käynnisti uuden vaihemaakuntakaavan laadinnan keväällä 2024. Kaava täydentää lainvoimaista kaavakokonaisuutta vihreän ja puhtaan siirtymän teemoilla, esimerkiksi sopeutumisen ja hillinnän osalta. Viheralueiden kytkeytyvyys ja yhtenäisyys ovat tärkeässä roolissa.
Luontopohjaiset ratkaisut tuovat monihyötyjä: hulevesilammikko ehkäisee kaupunkitulvia, tasaa lämpötilojen vaihtelua sekä lisää paikallista luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten viihtyisyyttä.
Taloyhtiöt muuttuvassa ilmastossa
”Suuri osa Suomen asuntokannasta on rakennettu ilmastoon, jota ei enää ole”, kuvailee Auli Mäkilä. Hän toimii projektipäällikkönä Taloyhtiöt muuttuvassa ilmastossa eli Talvi-hankkeessa. Hanketta koordinoi Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ja mukana ovat muun muassa Varsinais-Suomen Valonia ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy.
Kasvavat sademäärät lisäävät rakenteiden kosteusvaurioita ja nollan molemmin puolin sahaava lämpötila rapauttaa kiviaineksisia rakenteita. Asuntojen sisälämpötilat kohoavat hellejaksoina, mikä on vaarallista vanhuksille ja muille riskiryhmille. Talvella pihat ovat liukkaita, kun pakkanen ja suoja vuorottelevat.
1960–80-lukujen talot ovat Mäkilän mukaan ongelmallisia. Ne on tehty aikanaan parhaan tietämyksen mukaan, mutta ilmasto on muuttunut. Tämän ikäisiä taloja on määrällisesti paljon. ”Nyt 1960–80-lukujen talot ovat peruskorjausvaiheessa, mutta niitä korjataan usein kuten ennenkin, vaikka tulisi huomioida muuttuneet ilmasto-olosuhteet”, Mäkilä kuvaa tilannetta.
”Kuntoarvio tulee tilata niin, että siinä huomioidaan muuttuva ilmasto”, Mäkilä jatkaa. Usein kuntotarkastuksessa vain todetaan, mitkä rakenteet tai osat ovat teknisen elinkaarensa päässä, mutta ei huomioida, millaiseen kulutukseen ne joutuvat uusissa ilmasto-olosuhteissa. Esimerkiksi viistosade on lisääntynyt, ja se rasittaa seinärakenteita aivan eri tavoin kuin ennen”, hän jatkaa.
”Kuntoarvioon tulisi tilata mukaan suunnitelma ilmastonmuutokseen sopeutumisesta”, Mäkilä muistuttaa. Tällä hetkellä Talvi-hankkeen tekemän kyselyn mukaan yli puolet taloyhtiöistä ei ole huomioinut ilmastonmuutoksen sopeutumista pitkän tähtäimen suunnitelmissaan.
Taloyhtiön ilmastoriskiohje ja uudistetut taloyhtiön hallintodokumentit ilmestyvät vuoden 2026 alussa hankkeen sivuilla.
1970-luvun alun kerrostalon julkisivun on lisäeristetty solumuovieristeellä, joka ohutrapataan, vaikka sen sijaan olisi viisaampaa käyttää tuulettuvaa levyrappausta muuttuvassa ilmastossa.
Pekka Hänninen
Kirjoittaja on ympäristökriisiin erikoistunut arkkitehti ja vapaa kirjoittaja.
Kuvat: Pekka Hänninen, Tilda Oksman.
Aiheesta lisää:
Euroopan ympäristön tila -raportti
VILKKU-hanke
https://uudenmaanliitto.fi/kehittaminen-ja-rahoitus/liiton-hankkeet/vilkku/
Uudenmaan ilmastoriskit ja haavoittuvuustarkastelu:
https://uudenmaanliitto.fi/wp-content/uploads/2025/05/Uudenmaan-ilmastoriski-ja-haavoittuvuustarkastelu.pdf
Ilmastoriskikortit
https://uudenmaanliitto.fi/wp-content/uploads/2025/06/Uudenmaan-ilmastoriskikortit.pdf
Talvi-hanke