Hallitusneuvos, rakennukset ja rakentaminen -yksikön johtaja Kirsi Martinkauppi puhuu nopeasti ja täsmällisesti. Hän muistaa pykälät ulkoa ja perustelee ne niin, että menee perille. Hänestä huokuu kovan luokan asiantuntijuus, ja silti hän on helposti lähestyttävä.
Arkkitehti Noora Aronpään taiteellinen näkemys rakentamislakihatusta.
Kerron olevani tuore rakennusvalvonnan maailmassa ja että minulle voi esittää asiat yksinkertaistetussa muodossa. En taida sanoa sitä ääneen, mutta pelkään esittäväni tyhmiä kysymyksiä.
Martinkauppi murtaa jään ja jännityksen välittömästi. ”Meille on ohjeistettu, että mieti, miten selittäisit asian 7-vuotiaalle. Tarkoitatko sitä?” hän nauraa.
Hyvä, hän ymmärtää, etten ehkä ymmärrä. Juristien kieli on toisinaan tavalliselle ihmiselle vaikeaa, mutta Martinkauppi tuntuu puhuvan tarvittaessa selkokieltä.
Martinkauppi tunnetaan rakentamislaista ja hatuista.
”Olen kulkenut jo lukion kakkosluokalla lierihatussa.”
Nyt hänellä ei ole hattua. Se on kuulemma työhuoneessa rakennuksen toisessa päässä, emmekä kuvaajan kanssa tohdi ehdottaa, että voisimmeko käydä siellä. Päivän hattu jää näkemättä, ja jälkikäteen harmittaa.
”No, asiaan”, rykäisee kuvaaja ja toinen haastattelijoista, rakennusvalvontakonkari Matti Karjanoja.
”Kiitos, joulupukki!”
Työtarjous tuli joulun välipäivinä. Tehtävä oli sellainen, että siitä ei ollut mahdollista kieltäytyä: rakennusalan vihreän siirtymän verkostojohtaminen ja koko rakennustuoteteollisuuden EU-vaikuttaminen.
Maaliskuun alusta alkaen Martinkauppi on ollut Rakennustuoteteollisuuden vastuullisuusjohtaja.
Samoihin aikoihin tuli tieto, että hän oli saanut väitöskirjapaikan Aalto-yliopistossa. Työ osuu täysin yhteen väitöskirjan kanssa: sen aiheena ovat rakennustuotteiden standardisoinnin vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.
”Ajattelin, että kiitos, joulupukki, olen tainnut olla aika kiltti!”
17 vuotta ympäristöministeriössä on juuri jäänyt taakse, mutta haastatteluhetkellä Martinkauppi oli vielä valtion virkahenkilö.
Kun on pitkään ollut ympäristöministeriössä, lähteminen tuntuu kuulemma vähän kuin avioerolta.
”Olen tottunut tiettyyn rutiiniin ja tiettyyn toimintatapaan. Yksityiselle puolelle siirtyminen saattaa kieltämättä olla kulttuurishokki.”
”Uusi tehtäväni on kuitenkin aivan ihana!” Martinkauppi hihkaisee.
Hän on ollut töissä asianajotoimistossa, eduskunnassa, tuomioistuimessa ja kunnalla, mutta tätä ennen ei vielä koskaan järjestössä.
”Jään kyllä kaipaamaan yksikköäni ja sen hyviä työkavereita. Meillä on ollut mahtava porukka.”
Ei hän kuitenkaan kovin pitkälle lähde; omien sanojensa mukaan toiselle puolelle pöytää vain.
Martinkauppi kertoo joutuneensa jossain vaiheessa toteamaan, että jos pitää sekä musiikista että juridiikasta, on helpompi tehdä juridiikkaa työkseen ja harrastaa musiikkia kuin toisin päin. Siksi hän päätyi juristiksi eikä oopperalaulajaksi, vaikka opiskelikin klassista yksinlaulua ammattikorkeakoulussa asti.
”Oli pakko myöntää, että olen lahjakkaampi juristi kuin laulaja.”
Poliittiset lait, politiikan lait
”Olen joutunut käärimään hihat ja kirjoittanut pykäliä itsekin. Näin ison yksikön johtajan ei yleensä kuuluisi olla kirjoittamassa 400-sivuista hallituksen esitystä tai satasivuista korjaussarjaa, mutta koska olen nähnyt, etteivät käsiparit riitä, olen tosiasiassa tehnyt yhden juristin työt.”
Martinkauppi kertoo odottavansa kiinnostuneena, miten lakia nyt sovelletaan.
”Hyvin suurella jännityksellä seuraan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöjä eli sitä, miten KHO lähtee nyt sitä soveltamaan. Kirjaa päivitän aina kun on päivitettävää, niin saadaan oikeuden ratkaisut mukaan.”
Martinkaupin kommentaarikirja Rakentamislaki (2024, Alma Insights) on myös sähköisessä muodossa eli päivittyvä. ”Kirjaan on kaivettu eduskunnan mietinnöistä, mitä siellä ajateltiin ja mitä ministeriö vastineessaan eduskunnalle kirjoitti ja niin edelleen.”
”Vaikka lähden ministeriöstä, tärkeät asiat on kirjoitettu muistiin ja se on kenen hyvänsä ulottuvilla. Sieltä on nähtävissä, mitä ajateltiin silloin, kun lakia tehtiin.”
Lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig ottaa ympäristöministeriössä rakentamislain haltuunsa maaliskuun alusta.
Rakentamislaki on saanut Martinkaupin hahmon. Palautetta on tullut paljon, eikä se aina ole ollut rakentavaa.
Pykälät ovat aina poliittisten kompromissien tulosta. ”Valmistelu eduskunnassa on aina puolueiden tekemiä arvovalintoja. Virkamiehen tehtävänä on aina puolustaa viimeisintä hallitusohjelmaa ja viimeisintä ministeriä. Sillä, mitä mieltä virkamies henkilökohtaisesti on, ei ole väliä.”
”Tietysti asia kuitenkin aina henkilöityy siihen virkamieheen, joka on sosiaalisessa mediassa kertomassa asioista.”
Lain esittelijällä on usein asiaa eduskuntaan. Valiokuntakuulemisia on ollut paljon.
Hallitus vaihtui, kun rakentamislaki oli juuri hyväksytty ja presidentti oli sen vahvistanut.
”Sitten luimme hallitusohjelmasta, että rakentamislakia korjataan ennen kuin se tulee voimaan. Painotus muuttui niin, että byrokratiaa haluttiin vähentää ja hallinnollista taakkaa keventää.”
Ei ole ollenkaan tavallista, että uusi hallitus avaa edellisen kauden suuren muutoksen ennen kuin se tulee voimaan.
”Tästä näkee virkakunnan tehtävän: aletaan kirjoittaa asioita uusiksi. Tässä oli poikkeuksellisen suuri muutos hyvin vasemmalta hyvin oikealle.” Lakia alettiin muokata todella nopealla aikataululla. Syntyi niin sanottu ”korjaussarja”, joka hyväksyttiin juuri ennen vuodenvaihdetta. Nyt on tekeillä uusi ”tuunaussarja”.
”Suuri ideologinen muutos on siinä, että ’perusrakennusoikeuden’ tyyppisesti omalle maalleen saa rakentaa alle 30 m2:n talousrakennuksia kaavan sallimissa rajoissa ilman rakentamislupaa. On ollut tarkoitus sujuvoittaa sitä, että tavalliset ihmiset voisivat rakentaa autotallejaan ja grillikotiaan ilman, että jokaiseen pieneen hankkeeseen ei tarvitse hakea lupaa.”
Lakiteksti ei välttämättä ole samannäköistä kuin juristi itse olisi kirjoittanut, jos olisi sattunut olemaan diktaattori. Hän sanoo silti: ”Luojan kiitos, olemme demokratiassa ja eduskunta säätää niin kuin eduskunta haluaa. Onneksi meillä on vaalit, joissa päättäjät valitaan!”
Systeemi on Martinkaupin mukaan erinomaisen hyvä verrattuna moniin muihin maihin.
Martinkauppi lähettää terveisiä rakennustarkastajille: ”Kunnioitan teitä syvästi. Teette äärettömän tärkeää työtä”.
Älkää vetäkö hihasta
Kommenttina Lappeenrannassa päätettyyn, ”hihasta vedettyyn” 15 metrin suojavyöhykkeeseen Martinkauppi toteaa, että tällainen ei ole lain hengen mukaista.
”Rakentamislain korjaussarjan 17 §:n tavoitteena nimenomaan on pitää huoli siitä, että kunnat eivät voi rakennusjärjestyksellään rajoittaa lupakynnyksen alle jäävien talousrakennusten rakentamista.”
Keinoja rantarakentamisen hallintaan on: asemakaava, ranta-asemakaava tai yleiskaava, joka sallii tai kieltää rantaan rakentamisen. Kaavoituksella voidaan Martinkaupin mukaan suitsia rantarakentaminen kokonaan.
”Kunnat tekevät prioriteettijärjestyksen ja kaavoittavat, mitä tärkeäksi näkevät. Kunnilla on yhä kaavamonopoli.”
Alueidenkäyttölain 72 § rantojen suunnittelutarvealue edellyttää poikkeamispäätöksen hakemista.
”On siis mahdollista, että tarvitset rantapoikkarin, vaikka et tarvitse rakentamislupaa.”
Mihin tahansa muuallekaan ei voi alkaa nousta pikku talousrakennuksia. ”Lähtökohtaisesti talousrakennuksia rakennetaan jo olemassa oleville rakennuspaikoille, joten uutta rakennuspaikkaa ei ilman lupaa rakennettavalla talousrakennuksella voi muodostaa.”
Martinkauppi odottaa suurella innolla KHO:n ratkaisua pykälästä 57 (ranta-asemakaava-alueella käyttötarkoituksen muutos loma-asunnosta ympärivuotiseksi asunnoksi).
”Milloin korvamerkitty erityinen syy käyttötarkoituksen muutokseen edistää sekä kiertotaloutta että vähähiilisyyttä? Mikä on se kynnys, jonka kohdalla molemmat ehdot täyttyvät?”
”KHO:han viime kädessä päättää esimerkiksi, milloin rakennus on kaunis tai sopusuhtainen.”
”Meillä on taloja, joita on järkevä purkaa”
Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on parasta keksiä käyttöä olemassa olevalle rakennukselle sen sijaan, että aina rakennetaan uutta tilalle.
”Rakennuksille tulisi sallia monta käyttötarkoitusta elinkaarensa aikana. Muuntojoustoa tarvitaan niin rakennuksen suunnitteluun kuin kaavoitukseenkin. Rakennushan pysyy kunnossa ja sitä hoidetaan vain, jos sille on käyttöä.”
”Meillä on myös taloja, joita on järkevä purkaa. Meillä on valitettavan paljon rakennuskantaa, jota ei ole edes tarkoitettu pitkäikäiseksi. Silloin voi olla järkevää ottaa materiaali uuteen käyttöön sen sijaan, että rakennus rapistuu tyhjillään.”
On muistettava myös, että varjelu ja kunnostus jää aina jonkun maksettavaksi.
”Ideologinen valinta on sekin, että meidän täytyy ottaa se kustannusvaikutus huomioon.”
”Kirjoita siihen: Pihasauna ei kuulu kaikille!”
Osa rautakaupoista ja valmismökkifirmoista on ottanut ilon irti uudesta laista ja julistanut esimerkiksi, että nyt kaikki saavat rakentaa itselleen pihasaunan.
”Jos rakentamishankkeeseen ryhtyvä ajattelee, että pihasauna kuuluu mulle, niin kannattaa selvittää, että kuuluuko oikeasti. Vaikka rakentamislupaa ei tarvittaisi, se ei tarkoita, ettei muuta lainsäädäntöä tarvitsisi noudattaa.”
”Olen huomannut, että luvanvaraisuuskynnys on saanut aikaan lumipalloefektin pöydän kummallakin puolella, sekä luvan hakijoissa että rakennusvalvonnoissa. Moni asia kuitenkin säilyy ihan ennallaan.”
Kunta voi rakennusjärjestyksellään pohtia kaikkea mahdollista muuta, mitä ei 42 §:n 1 momentissa sanota. Esimerkiksi asuntojen jakamisesta ei siinä sanota mitään.
”Kunta voi pohtia laitureita, hiihtohissejä, aurinkopaneeleita omakotitalon katolle, parvekelasituksia ja vaikka miten korkean aidan saa rakentaa, kaikkea tällaista – niin kuin pitääkin.”
Mitä rakennusjärjestyksellä voi määrätä korjausrakentamisesta?
Korjausrakentamista koskevassa pykälässä 42, tarkemmin sen kolmosmomentissa, on kolmen kohdan lista tilanteista, joissa aina vaaditaan lupa.
Kunta voi itse määritellä kynnyksiä korjausrakentamisen luvanvaraisuudelle eli milloin korjaustoimenpide vaatii luvan.
Rakennuksen on oltava terveellinen ja turvallinen toimenpiteen jälkeenkin, ja siksi lupa voidaan vaatia hankkeeseen, joka mahdollisesti vaarantaa rakennuksen turvallisuuden.
Jokainen rakennus on yksilö, ja paljon jää edelleen viranomaisen harkinnan varaan.
”Ei me voida Hammurabin lakia tehdä.”
Martinkauppi on esitellyt lakia sen valmistelun eri vaiheissa ja vastaillut kysymyksiin lukemattomissa eri tilaisuuksissa.
”Vastaan vieläkin monen ihmisen kysymykseen per päivä.”
Jo haastattelun aluksi on käynyt selväksi, että vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Sen Martinkauppi tietää itsekin.
”Rakentamislaki on ollut niin iso osa työtäni vuodesta 2017. Siitä on käyty niin paljon poliittista vääntöä, että pienetkin yksityiskohdat on tullut ajateltua moneen kertaan.”
”Hyvin harva saa minut millään rakentamislakiin liittyvällä kysymyksellä yllätettyä niin, ettei asiaa olisi pohdittu ollenkaan.”
Niin, ne hallitusneuvoksen kuuluisat hatut.
Kysyn häneltä: ”Jos rakentamislaki olisi hattu, millainen se olisi?”
”Leveälierinen hattu, jossa on oikein komea sulka.”
Kirsi Martinkaupin kommentaarikirja Rakentamislaki löytyy Alma Insightsin verkkokirjahyllystä. Se on päivittyvä hakuteos.
Halla Savisaari
Kuva: Matti Karjanoja