Oppi ja osaaminen olivat seitsemännen vuotuisen Valtio restauroi -seminaarin pääteemana.
Senaatti-kiinteistöjen Selja Flink on toiminut rakennuttajana monissa viime vuosien valtion restaurointihankkeissa.
Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo pohti avauspuheessaan, miten korjaamisen ja restauroinnin osaaminen saadaan tulevina vuosikymmeninä siirrettyä eteenpäin. Nykyinen osaajien sukupolvi ikääntyy. Uudet ikäluokat ovat pienempiä. Julkinen rahoitus vähenee. Museoviraston keskeisenä tehtävänä on tiedon tuottaminen ja sen välittäminen. Museoviraston korjaustaito-kortistoa täydentää restauroinnin polku -sivusto.
Korjausten korjaamista
Länsinaapurin Ruotsin terveiset toi puuseppä ja käsityön tutkija Mattias Hallgren. Mattias toimii Traditionsbärarna-nimisessä yhteenliittymässä ja on työskennellyt restaurointihankkeissa vuodesta 1999. Hän kuvaili lyhyesti kuuden eri hankkeen yksityiskohtia. Lankut valmistettiin paikallisesti ja usein yksilöllisillä työvälineillä aina 1800-luvun puoleenväliin asti. Samoihin aikoihin 1800-luvulla ilmaantuivat ensimmäiset moniteräiset höyryvoimalla toimivat sahalaitokset, jolloin lankkujen tuotanto lähti teollistumaan. Traditionsbärarna pystyy tuottamaan vanhojen mallien mukaan työstetyillä työvälineillä varaosia vuosien 1400–1850 välillä rakennettuihin historiallisiin rakennuksiin Ruotsissa. Ja tarvittaessa myös Suomessa, joka oli osa Ruotsia vuoteen 1809.
Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Selja Flink kertoi, että Mattias on auttanut muun muassa Louhisaaren kartanolinnan kattoremontissa.
Louhisaaren niin sanotun Merilinnan (Merikylpylän) korjaushanke käynnistyi vuonna 2019 ja on jatkunut tähän vuoteen saakka. Merilinna on ehkä hiukan komealta kalskahtava nimi Louhisaaren kartanon maille 1820-luvulla valmistuneelle pienehkölle hirsirakennukselle, joka on ollut osa kartanon merenpuoleista englantilaistyylistä puutarhaa. Lauri Leppänen, artenomi AMK, selosti firmansa Restart puolesta Merilinnan pitkään kestänyttä kunnostusta. Kiintoisaa oli kuulla, kuinka monet ensi tuntumalta valikoituneet korjausratkaisut vaihtuivat toisiksi sitä mukaa kun rakenteita purkamalla ja tutkimalla opittiin alkuperäisten ratkaisujen logiikka ja rakennukseen myöhemmin tehtyjen korjausten ja muutosten vaikutukset rakennuksen nykytilaan. Vaikka väritutkimus oli tehty vuonna 2021 ja sen pohjalta jo tilattu uudet maalit, niin viime hetkellä ennen maalaustöihin ryhtymistä löytyi vaaleanpunainen maalikerros. Väri meni vaihtoon. Lauri Leppäselle erityinen ilon aihe on, kun mahdollisimman vähän joudutaan vanhaa puumateriaalia korvaamaan uudella.
Mattias Hallgrenin osaaminen historiallisten puurakennusten restauroinnissa on ollut käytössä myös Suomessa.
Arkkitehti Hanna Lyytisellä riittää työsarkaa Olavinlinnan muurien parissa.
Hiukan samantapainen tarina kuultiin Senaatti-kiinteistöjen Janne-Pekka Niiniseltä, joka selosti Mäntsälän Alikartanon Alipytingin restaurointia. Alipytinki ajoittuu noin vuodelle 1730 ja oli rakennettu alun perin Alikartanon päärakennukseksi. Vuosina 1972–75 Alipytinki kunnostettiin museokahvilakäyttöön Museoviraston ohjauksessa. Korjaukset eivät olleet kestäneet aikaa ja julkisivusta päivä paistoi läpi. Hiljattain valmistuneessa restauroinnissa on mineraalivilla, lastulevy ja muovitettu paperi korvattu kokonaan muovittomilla ja myrkyttömillä materiaaleilla. Keskustelua seminaarissa syntyi siitä, missä määrin pitäisi restauroida restaurointeja. Välttämättä kaikkea 1970-luvulla tehtyä ei pidä suoralta kädeltä tuomita. Yksimielisyyttä tuntui saavan näkemys, jonka mukaan selkeästi rakennusfysikaalisesti virheelliset ratkaisut on syytä poistaa ja korvata paremmin toimivilla. Alipytingin kohdalla osittain korjausta vaatinut hirsirunko tuettiin 70-luvun betoniperusmuuriin teräskonsoleilla. Valistuneen kiinteistöpäällikön rooli on aivan keskeinen, on eräs Alipytingin ja monien muiden viime vuosien historiallisten rakennusten korjaus- ja restaurointihankkeiden tuottamia oppeja.
Louhisaaren Merilinnan tavoin eräs tärkeä yksityiskohta Alikartanon Alipytingissä liittyy tapetteihin. Vanhojen tapettien kiehtovaan maailmaan johdatteli Culturelli Oy:n Elina Wirkkala. Culturellin tapettiverstaan toiminta alkoi vuonna 2021 Pehr Evind Svinhufvudin Kotkaniemen restauroinnin myötä. Elina selosti kolme perusmenetelmää, miten vanhojen tapettifragmenttien avulla voidaan käsityönä valmistaa uusia vastaavia. Silkkipainoa ei ole sen työläyden vuoksi käytetty paljon. Elina Wirkkalan suosikkimetodi on laattapaino, jonka osaaminen on kehitetty huippuunsa Ranskassa. Digitaalista painomenetelmää jotkut pitävät ”huijauksena”. Sitä se ei kuitenkaan ole, mutta vaatii kalliita laitteita. Valtionkin korjaushankkeissa normaalitilanne tuntuu olevan se, että siinä vaiheessa, kun päästään sisätilojen kimppuun, ovat rahat lopussa.
Selja Flink hiukan lohdutteli ja totesi, ettei hitaasti etenevä restaurointi ja korjaaminen tule sen kalliimmaksi kuin tiukalla aikataululla toteutettavat. Toisinaan jopa päinvastoin.
Vuosisatoja kestävien restaurointihankkeiden pariin edettiin, kun siirryttiin käsittelemään Metsähallituksen huostaan uskottujen linnojen sekä Senaatti-kiinteistön huolenpitovastuun piiriin siirtyneen Olavinlinnan muurien korjaamista.
Louhisaaren kartanon pihapiiriin pystytetyssä pienessä kalkkiuunissa päästään testaamaan, syntyisikö perinteisin menetelmin kestävää muurilaastia.
Elina Wirkkala pystyy taikomaan mitättömän pienistä vanhojen tapettien fragmenteista uusia, jotka viimeistelevät arvokohteiden interiöörejä.
Arkkitehti Kati Winterhalter toimii Säätytalon peruskorjauksen kohdearkkitehtina. Hän oli tekemässä Säätytalon rakennushistoriaselvitystä (RHS) ja on perehtynyt myös Säätytalon aiempien korjausten vaiheisiin. Edellisestä laajasta, akateemikko Vilhelm Helanderin johdolla toteutetusta peruskorjauksesta on kulunut 30 vuotta. Nyt korjaustyön pääsuunnittelijana on arkkitehti Simo Freese.
Kiven saloihin
Casaco Studio Oy:n arkkitehti Sanna Ihatsu on syventynyt enemmän tai vähemmän rauniolinnoiksi luokiteltavissa olevien kohteiden haasteisiin. Raaseporin linnan tähänastisia korjauksia hän pitää rauniorestauroinnin mallikohteena. Jo pitempään eläkkeellä ollut Museoviraston arkkitehti Erkki Mäkiö loi Raaseporin restauroinnin pääperiaatteet 1970- ja 80-luvuilla. Loviisan Svartholman merilinnoituksessa olisi valtavasti kiireellisesti korjattavaa. Nyt uhkana on joidenkin bastionien lopullinen menetys. Kaakkois-Suomen vähemmän tunnetun Kärnäkosken linnoitusraunion eräänä pelastuksena on ollut alueella vuodesta 1989 asti jatkunut lampaiden laidunnus. Kajaanin linnanraunioiden eräänä ongelmana on ilkivalta. Haastavimpana Sanna piti kuitenkin Kuusiston Piispanlinnan raunioita ja niiden pelastamista.
Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy:n Hanna Lyytinen on erikoistunut Olavinlinnan muurien tilaan ja korjaamiseen. Työmaa vaikuttaa loputtomalta ja lähes ikuisuusprojektilta. Vuotuiset Oopperajuhlat ajoittavat korjaukset lokakuusta maaliskuun loppuun, jonka jälkeen odotellaan pari viikkoa laastien kuivumista ennen kuin alkaa kesän oopperajuhlien rakenteiden pystytys. Laastien salaperäiseen maailmaan johdattivat HP Insinöörit Oy:n DI Antti Haikala ja Livady Oy:n arkkitehti, DI Martti Peuransalo. Louhisaaressa on käynnissä pari vuotta kestävä testi, jossa varta vasten konstruoidulla uunilla koepoltetaan Paraisten kalkkikiveä, sammutetaan poltettu kalkki ja tutkitaan lopputulosta eri tavoin. Toiveena on kerryttää tietoa ja aikaansaada laastia, joka toimisi optimaalisesti niin linnoja kuin muita kivikonstruktioita korjattaessa.
Perinteikäs Valtio restauroi -seminaari on vuotuinen, monen valtiollisen toimijatahon yhteisponnistus. Seminaari kerää yhteen satoja eri alojen asiantuntijoita. Varsinaista seminaaripäivää edelsi tutustuminen paikan päällä käynnissä olevaan Säätytalon valtavaan korjaustyömaahan. Keskeisenä oppina kerrattiin dokumentoinnin tärkeyttä. Kaikki tehtävät korjaus- ja restaurointiratkaisut on syytä taltioida ja myös kirjata perustelut kulloinkin valituille ratkaisuille. Dokumentoinnin avulla helpotetaan seuraavien vuosikymmenten ja vuosisatojen korjaus- ja restaurointihankkeiden suunnittelua.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
