”Kaikkea kivaa betonista” vai monipuolinen asumisen ja elämisen kaupunki?
Kaavoitusarkkitehti Kaisa Niilo-Rämä (vas.), arkkitehti Ulla Vahtera ja rakennustarkastaja Pekka Valkeapää (oik.) tutkailemassa Kymijoen molemmin puolin levittäytyvää nykyistä Kouvolaa, joka syntyi 1.1.2009. Tuolloin Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Elimäki, Jaala ja Anjalankoski lakkautettiin ja niistä muodostettiin uusi kaupunki, Kouvola. Pinta-alaltaan Kouvola on Etelä-Suomen suurin kunta.
Aurinkoisena elokuisena arkipäivänä Kouvolan keskusta on kaikkea muuta kuin maineensa mukaisen harmaa. Vihreää on joka puolella. Istutukset ovat hyvin hoidettuja. Rapistuneita rakennuksia ei näy. Ei myöskään siinä määrin ”liiketilaa vuokrataan” -kylttejä kuin valitettavan paljon näkyy maakunnallisissakin keskuksissa.
Kouvola kasvoi rautatien siivittämänä. Puunjalostusteollisuudelle Kymenlaakson sijainti oli otollinen. Sisämaasta saatiin puutavaraa joko rautateitse tai Kymijoen uittoväylää pitkin. Kotkan satamasta kasvoi Suomen merkittävin vientisatama. Rautatie oli strateginen kysymys, mitä turvaamaan tarvittiin Puolustusvoimat. Muistissa oli Turun rauhakin 1743: silloin Suomen itäraja laitettiin kulkemaan Kymijokea pitkin.
Entinen Anjalankosken kaupunki sijoittuu Kouvolan eteläisimpään kolkkaan. Anjalankosken Inkeroisten tehdasalue lähti kehittymään 1870-luvulla. Ruotsalaisen A. M. Hedbäckin suunnittelema, vuonna 1887 Inkeroisiin Kymijoen varrelle valmistunut kartonkitehdas toimii nykyään yleisölle avoimena teollisuusmuseona. Tehtaan tiloissa on esillä Suomen ensimmäinen jatkuvakäyntinen kartonkikone, joka oli käytössä vuodesta 1879 vuoteen 1978.
Rautateiden, puunjalostusteollisuuden ja puolustusvoimien kolmiyhteyteen on tullut särö, toteavat Kouvolan kaavoitusarkkitehti Kaisa Niilo-Rämä ja rakennustarkastaja Pekka Valkeapää. Suurteollisuus ajautui vaikeuksiin jo vuosituhannen vaihteessa. Hyvin palkattujen paperi- ja sellutehtaiden työntekijöiden määrä on murto-osa entisestä. Osansa on luonnollisesti tehnyt automatisaatio ja robotisaatio.
Kokonaan uusi luku alkoi, kun Kouvolan, Kuusankosken ja Anjalankosken kaupungit sekä Elimäen, Jaalan ja Valkealan kunnat yhdistettiin 2009 alussa kokonaan uudeksi Kouvolan kaupungiksi. Se on maantieteellisesti laaja, ja välimatkat kaupungintalolta etäisempiin kolkkiin muodostuvat kymmenien kilometrien mittaisiksi. Vanhojen kuntien painolasti näkyy yhä kuntapolitiikassa: Kouvolan päättäjien ei ole aina helppo irrottautua oman kulmakuntansa kysymyksistä ja tarkastella visaisia päätökseen tulevia asioita koko Kouvolan kannalta. Ilmiö on tuttu erityisesti koulu- ja palveluverkostosta päätettäessä.
Kouvolankylän ensimmäisten asukkaiden Alakylä ja Torikatu. Ehyttä kaupunkikuvaa 1800- ja 1900-luvuilta. Molemmissa se syntyy rakennusten yhteneväisestä mittakaavasta ja suhteesta katutilaan. Eleganssia: pohjoissivuiltaan kaarevat tornitalot (Reino Koivula) ovat suurmaiseman ominaispiirre, kaupungintalo (Bertel Saarnio ja Juha Leiviskä) puolestaan kaupungin sydän.
Väkiluvun pienoinen lasku on tosiasia. Ennusteiden mukaan lasten määrä Kouvolassa puolittuu vuoteen 2040 mennessä. ”Kun aikoinaan nykyisen Kouvolan alueella on ollut yli 300 koulurakennusta, nyt peruskouluja on 24 ja jatkossa ehkä alle 10”, toteaa Kaisa Niilo-Rämä. Pieniä kouluja lakkautetaan ja tilalle rakennetaan suurkouluja. Aarne Ervin suunnittelema Voikkaan Hirvelän koulu (1961) purettiin vuonna 2024.
Kouvolan arkkitehtuurin perinne on vahva. Varsinainen ydinkeskusta on sotien jälkeiseltä rakennuskannaltaan laadukas. Anjala ja Inkeroinen muodostavat merkittävän Alvar Aallon suunnittelemien kohteiden keskittymän. Tampella Oy palkkasi 1930-luvulla Aallon suunnittelemaan Inkeroisiin tehdasalueen. Tuotannollisten rakennusten lisäksi suunnitelmiin kuului Karhunkankaan asuinalue, jonne suunniteltiin 70 omakotitaloa. Talot toteutettiin Alvar Aallon Puutalo Oy:lle laatimien yhdeksän eri talotyypin pohjalta. Aallon suunnittelema Tehtaanmäen koulu Inkeroisiin valmistui talvisodan kynnyksellä. Tänä syksynä koululaisia ei enää Tehtaanmäen kouluun otettu, ja rakennukselle etsitään uutta käyttöä.
Koskenrannassa on helmiä, kuten äärimmilleen vietyä minimalismia Bertel Gripenbergin 1970-luvun alussa suunnittelemissa kolmessa villassa. Suomen ainoa Gunnar Asplundin suunnittelema rakennus, Villa Ruths vuodelta 1914 on kokenut muutoksia. Selim A. Lindqvistin Villa Polin vuodelta 1915 barokki- ja huvilapiirteineen.
Paitsi Alvar Aaltoa, löytyy Kouvolan alueelta modernin arkkitehtuurin parhaimmistoa enemmän kuin tarpeeksi. Arkkitehtuuri- ja designmuseon tutkimuspäällikön Petteri Kummalan toteamus modernismista Kouvolan supervoimana on tosiasia, johon myös Kouvolan kaupungin koneistossa on havahduttu. Suomen oloissa käsittämättömän suururakan tehneen, arkkitehti Rurik Wasastjernan neljä tukevaa teosta (2011–2015) täydentävine selvityksineen antavat tukevan pohjan Kouvolan kaavoitukselle ja rakennusvalvonnalle, kun yksittäisten rakennusten kohtaloa ratkotaan.
Kouvolan kaupunkikuvatyöryhmä kokoontuu aina tarvittaessa, ja sen lausunnoilla on toistaiseksi ollut painoarvoa. Kokoonpano hiukan vaihtelee, mutta rakennusvalvonnan päällikkö ja kaupunginarkkitehti Anne Kangasniemi-Kuikka osallistuvat aina kokouksiin. Risto Mikkolan aloitettua elokuussa Vantaan rakennusvalvontapäällikkönä toimii vt. rakennusvalvontapäällikkönä Esa Inkilä. Teknisen lautakunnan lupajaostosta työryhmän työskentelyyn osallistuu maallikkojäsen, joka on kevään vaalien jälkeen vaihtumassa.
Inkeroisissa Anjalan paperitehtaan alueella on kymmenittäin Alvar Aallon suunnittelemia asuin- ja teollisuusrakennuksia 1930-, 40- ja 50-luvuilta. Aallon Inkeroisten 30-luvun asuintaloissa on yllättäviä, lähes kubistisia piirteitä.
Vuonna 1932 rakennettu Kymiyhtiön pääkonttori on arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnittelema. Laadukkaat materiaalit ja yksityiskohdat ovat kestäneet hyvin.
Ajankohtaista juuri tällä hetkellä on maankäytön esillä ollut rakennemalli Kouvola 2050. Malli on eräänlainen konsepti, jonka pohjalta tehdään osayleiskaavoja. Ajureina tulevat toimimaan teollisuuden rakennemuutos, vuoden 2009 kuntaliitos ja palvelujen väistämätön tiivistämisen tarve.
Kouvola on, ehkä hieman yllättäen, mökkikunta, maan seitsemänneksi suurin heti Kuusamon jälkeen. Erityisesti Valkealan ja Jaalan alueilla on satoja, ellei tuhansia vapaa-ajan rakennuksia. Kouvolan vapaa-ajan asuntojen määrä on noin 7500.
”Rakennusvalvontaan tulee paljon kyselyjä loma-asuntojen ottamisesta ympärivuotiseen käyttöön”, toteaa Pekka Valkeapää. Vastaus on yksiselitteinen: jos alue, jolla sijaitsevaa vapaa-ajan rakennusta halutaan muuttaa pysyvään asumiseen, ei kuulu poliittisesti määriteltyyn edullisuusvyöhykkeeseen, ei käyttötarkoituksen muutoslupaa tipu. Monille, jotka luvan voisivat saada, tulee yllätyksenä, että mökin tulee pysyvään asumiskäyttöön saatettuna täyttää myös asuinrakennuksen energiamääräykset. Vanhasta lautamökistä ei käytännössä saa kohtuukustannuksilla vaatimukset edes niukin naukin täyttävää. Projekti voi kaatua pelkästään siihen.
Lars Sonckin alkujaan Mäkikouluksi eli Norjalaiskouluksi suunnittelema rakennus on siirretty Kettumäelle kotoseutumuseokäyttöön. Mäeltä avautuu näkymä, jossa myös Bertel Liljeqvistin ja Armas Lindgrenin laatimien suunnitelmien mukaan vuonna 1929 toteutunut Kuusankosken kirkko.
Kaisa Niilo-Rämä on syntynyt ja kasvanut Kouvolassa. Vain maisema-arkkitehdin opinnot veivät hänet muutamaksi vuodeksi Espoon Otaniemeen. Pekka Valkeapää on syntyjään jaalalainen, eikä hänkään ole Kotkassa suoritettuja insinööriopintojansa lukuun ottamatta pitempiä aikoja muualla asunut.
Vaikka Kouvola mielletään vanhastaan rautatien risteysasemaksi ja hallintokeskukseksi, on nykyinen Kouvola edelleen myös voimakas maatalouspitäjä. Vuosi vuodelta kokoansa kasvattaneita maatiloja on paljon.
Kouvola on myös varuskuntakaupunki. Vekaranjärvellä sijaitseva Karjalan prikaati on maan suurin varuskunta, ja Utin aluetta kehitetään. Historiallinen Ydin-Kouvolan Kasarminmäen varuskunta-alue on nykyään yrityskehityskeskus sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kampus. Korian vanhan varuskunnan alueella oli asuntomessut vuonna 2019.
Yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta sijoittuu Kouvolaan. Verlan tehdaskylässä vuosina 1882–1964 toiminut puuhiomo ja pahvitehdas sijaitsee osin Jaalassa ja pieneltä osin Valkealassa. Kohde hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Verlan Patruunan pytingin vuosia kestänyt remontti valmistui päättyneeksi kesäksi, ja pytingissä toimii nyt ravintola. Verlan museokierrokset ovat ainutlaatuinen sukellus pahvitehtaan toimintaan, siellä elämäntyönsä tehneiden työläisten aherrukseen ja pienen kyläyhteisön arkeen. Verlan tehdasmuseon omistaa ja siitä huolehtii metsäjätti UPM-Kymmene Oyj.
Suosittu Repoveden kansallispuisto löytyy Kouvolasta ja jatkuu osittain Mäntyharjun puolelle. Tunnetuksi on tullut Repoveden Lapinsalmen silta. Riippusiltakonstruktio hiukan pyörähti taannoin, jonka jälkeen se korvattiin uudella. Uudesta sillasta löytyi tarkistuslaskelmien jälkeen myös ainakin teoriassa onnettomuudelle altistavia heikkouksia, ja silta on retkeilijöiden harmiksi ollut jo toista vuotta pois käytöstä.
Kouvolan suojeluskunnan rakennuttama Kymen Lukko -nimen saanut rakennus valmistui keskeiselle paikalle Kouvolaan vuonna 1936. Rakennuksen suunnitteli Bertel Liljequist. Vuonna 1946 rakennus korotettiin neljäkerroksiseksi Liljequistin suunnitelmien pohjalta. Kiinteistön uusi omistaja teetti 2020-luvun alussa rakennuksessa laajan korjauksen. Funkis-tyylisen rakennuksen korjaaminen vaatii osaamista. Uusi omistaja olisi halunnut maalata rakennuksen jugend-vihreäksi, kertoi Kaisa Niilo-Rämä. Uudet, alkuperäisestä poikkeavat ikkunat oli jo tilattu ennen kuin viranomainen ennätti puuttumaan asiaan. Rakennus kuitenkin saatiin Kymen Lukko -tekstiä myöten säilymään. Vähemmän onnistuneet korjaukset voidaan seuraavalla korjauskierroksella oikaista.
Arkkitehtuurikilpailut ovat alueen rakennuskantaan kuuluva, runsaudessaan poikkeuksellisen arvokas perintö. Siihen kuuluu myös vuonna 1985 valmistunut, Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunulan suunnittelema Kuusankoskitalo. Saman toimiston käsialaa on jatkoksi rakennettu kirjasto. Kymijoelle suuntautuva tiilipiha paviljonkeineen tarjoaa sympaattiset puitteet monipuoliselle tarjonnalle.
Historiaa, laatua ja inventointeja
Kouvolan kaupunkirakenne ja sen rakennuskanta ovat aikojen saatossa syntyneet hyvinkin taitavien suunnittelijoiden pöydiltä. Eteenpäin vievänä voimana on ollut myös katkeamaton suunnittelukilpailuiden sarja.
Liikenneverkoston komplisoiman kaupunkirakenteen peruslähtökohta ratkaistiin Jussi ja Toivo Paatelan arkkitehtuurikilpailuvoittotyössä jo vuonna 1919. Se jatkojalostui asemakaavoituksen mestarin, Otto-Iivari Meurmanin humaaneilla visioinneilla. Perusrakennetta on paikoin edelleen työstetty, mutta Paateloiden ja Meurmanin suunnitelman periaatteet ovat yhä rakennetun ympäristön peruselementti.
Kouvolan historiassa on menestyksen vaiheita. Yksi sellainen oli 1960–80 luvuilla, jolloin Kouvola oli palvelujen, kaupan ja hallinnon kaupunki. Kymen läänin pääkaupunkina se oli myös Suomen vilkkain rautatieristeys ja varuskuntakaupunki. Kaupunkia ympäröi vauras maaseutu ja hyvin menestyvä puunjalostusteollisuus. Kuusankoski, Kymintehdas, Voikkaa, Myllykoski, Inkeroinen ja Anjala olivat vilkkaita tehdastaajamia. Kymiyhtiön pääkonttori positiivisine talousvaikutuksineen sijaitsi Kymintehtaalla.
Kantakouvolalaiset olivat virkamiehiä, yrittäjiä ja palveluammateissa toimivia henkilöitä. Puunjalostusteollisuuden työpaikat olivat haluttuja ja hyvin palkattuja. Poliittisesti niin oikeistolaisuus kuin myös vasemmisto olivat voimissaan. Kouvola kasvoi voimakkaasti ja kaupungissa rakennettiin paljon. Kaupungin ilmapiiri oli erittäin yrittäjähenkinen ja tulevaisuuteen uskova. Vaurauden ja kehityksen tahdottiin näkyvän myös rakennetussa ympäristössä.
Kaupungin ja valtion virkamiesarkkitehtien joukossa oli taitavia ja näkemyksellisiä arkkitehteja. Jopa rakentamisesta ja ympäristöstä vastaava apulaiskaupunginjohtaja oli kokenut arkkitehti.
Kansikuva Rurik Wasastjernan teoksesta Muutakin kuin rautatieristeys (2011).
Arkkitehti Rurik Wasastjerna on inventoinut ja tutkinut Kouvolan ja Kuusankosken kaavoitusta ja rakennusperintöä vuosien ajan. Hänen kirjoittamansa neljä kirjaa, joista kolme käsittää Kuusankosken rakennusperintöä vuodesta 1850 vuoteen 1959, ja ensimmäinen keskittyy Kouvolan keskustaajamaan, ovat oloissamme harvinainen kokonaisuus. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin työstänsä Kaakkois-Suomen taidepalkinto. Alvar Aallon Sunilan tehdasyhdyskunnan aktiivisena suojelijana ja korjausneuvojana Wasastjerna palkittiin vuonna 2019 Kotka-palkinnolla.
Kaupungin kokoon nähden järjestettiin edelleen runsaasti arkkitehtuurikilpailuja. Kilpailuperinne on säilynyt 2000-luvulle asti. Nuoren kaupungin tulevaisuudenuskon suurimpana saavutuksena voi pitää kilpailuvoiton pohjalta rakennettua Kouvolan kaupungintaloa. Bertel Saarnion ja Juha Leiviskän suunnitteleman rakennuksen valkoisena ja keveänä hohtava marmoripinta edusti täydellisesti ajan henkeä ja kasvavan kaupungin pyrkimyksiä. Kaupungintalo sai runsaasti kansainvälistä huomiota – enemmän kuin mikään muu rakennus kaupungissa koskaan.
Rakennuskannan tuntemus on avainasia Kouvolan kaltaisessa kaupungissa, jossa väestö- ja taajamarakenne muuttuvat merkittävästi. Kouvola jatkaa osaavien virkamiesten perinnettään. Palkittu ja hyvin tunnettu, alkujaan kuusankoskelainen kaavoitusarkkitehti Hannu Purho on vakuuttavalla tavalla ottanut haltuunsa Kouvolan rakennuskannan selvitystyön. Tilanne on hankala: parhaillaan esitettynä on 290 rakennuksen purkaminen. Tieto ei aina kulje ajoissa. Parempaan suuntaan on kuitenkin edetty, mikä on edellyttänyt välitöntä yhteistyötä hallintokuntarajojen yli.
Inventointitarve on mittava, mutta tämänhetkiset resurssit eivät siihen riitä. Pienempiä inventointeja on tehty itse. Nollasta ei kuitenkaan ole ollut tarve lähteä, sillä Kymenlaaksosta on tehty yhteneväisiä kartoituksia eri vuosikymmeninä ja työ jatkuu edelleen. Yhteistyössä naapurikuntien kanssa tuotetaan kohdekohtaista kartoitusta mm. kouluista aina tanssilavoihin saakka. Kouvolan omaa inventointimateriaalia on kerätty eri lähteistä kokoon mittava määrä. Materiaalin kerääminen jatkuu, nyt Museoviraston kanssa kehitetylle uudelle inventointikorttipohjalle. Vuodesta 2017 alkaen on tehty järjestelmällistä valokuvadokumentaatiota ja siitä 92000 otosta on luovutettu kaupunginmuseo Poikilolle. Perusta rakennuskantaan liittyvään, huolelliseen ja viisaaseen päätöksentekoon on vankka.
Uurastus rakennussuojelun parissa on joskus vaativaa työtä. Vuosien 2008 ja 2009 tapahtumia Hannu Purho kuvaa: ”Voikkaan sulfiittiselluloosatehtaan purkuprosessia pääsin seuraamaan vierestä, ja olin jopa mukana korkeimman hallinto-oikeuden sinne järjestämällä maastokäynnillä”. Vuosikirjapäätöksessään KHO 2009:67 korkein hallinto-oikeus katsoi, että Voikkaan suojellun tehdasrakennuksen purkamiseen oli siihen oikeuttava pakottava syy. Rakennuksen suojeluarvo oli KHO:n arvion mukaan rakennuksen kunnossapidon laiminlyönnin takia jo menetetty.
Harmistuneesti Hannu toteaa, kuinka suurilla metsäyhtiöillä on ollut taipumus jättää vanhat käytöstä poistetut rakennukset raunioitumaan. Rakennusten kunnossapito ja erityisesti vesikattoihin ja hulevesien hallintaan liittyvät tarkistus- ja korjaustyöt laiminlyödään. Usein kyse on tietämättömyydestä ja siitä, että vanhojen rakennusten inventointiin ja kunnossapitoon ei ole osoitettu resursseja.
Viimeisin vastaavanlainen tapaus on Kymintehtaan Kuusaansaaressa sijaitseva pahvikuivaamo (arkkitehti Herman Lindell, n. 1886), joka tiettävästi on ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema rakennus Kuusankoskella ja ilmeisesti myös Kymenlaakson vanhin paperiteollisuuden tehdastila. Pitkään tyhjillään olleen pahvikuivaamon suojeluprosessi kaatui Itä-Suomen hallinto-oikeudessa ja ministeriössä.
Kansallisesti arvokkaiden teollisuusalueiden rakennuskannan vaalimiseen ei ole löytynyt resursseja, vaikka jo pienillä kunnossapitotoimilla käytöstä poistetut rakennukset olisi mahdollista säilyttää tuleville sukupolville. Paras tilanne tietenkin olisi, että rakennuksen käyttöön ja prosessiin liittyneitä laitteistoja säilyisi osana rakennusta.
”Haluan uskoa, että yhtiöiden hallituksissa ja kiinteistöjen hoidossa on edelleen rakennuskulttuurin arvon ymmärtäviä henkilöitä – samalla tavalla kuin oli niiden rakentamisen aikana”, Hannu toteaa. Vastaavaa tapahtuu parhaillaan myös kuntien, seurakuntien, hyvinvointialueiden, puolustushallinnon ja valtion omistuksessa olevien kiinteistöjen kanssa.
Vuodesta 2006 Kouvolan kaavoitusarkkitehtina toiminut Hannu Purho on saanut tunnustusta niin rakennuskannan inventointityöstään kuin myös asiaan liittyvän tiedon välittämisestä. Kerätty materiaali on runsas, kartuttaminen jatkuu.
Maine nyt ja vastaisuudessa
Viranhaltijat toteavat, että ”Kaikkea kivaa betonista”, Suomen betonisin kaupunki ja muut vastaavat sloganit ovat saaneet alkunsa junamatkustajilta, jotka näkevät vain aseman ja sen ympäristön jättömaan. Helsingin Sanomissa elokuussa julkaistussa listauksessa Suomen suosituimmista kesäkaupungeista Kouvola on yllättäen sijalla 5!
Mitkä tekijät vaikuttavat kokijoiden tämänhetkiseen positiivisuuteen? Ainakin miellyttävyyttä kasvattavat useat tapahtumat, kuten ravit, juhlat sekä motorisoituihin kulkuvälineisiin liittyvät aktiviteetit henkiin heräävän Kymi Ringinkin myötä. Kulttuuri- ja viriketarjonta on monipuolista. Tämä on useiden taajamien tuottama rikkaus: vaikka taajamat vaikuttavat hiipuvan, niiden yhdistykset eivät sitä tee. Toiminta on vilkasta ja vaihtoehtotapahtumia riittää.
Kouvolaan tulee pääkaupunkiseudulta matkaa noin 140 kilometriä; junalla matka taittuu reilussa tunnissa. Pendelöinti Kouvolaan pääkaupunkiseudulta on kuitenkin vähäistä: reilusti alle kahden tuhannen päivittäisen matkan verran. Asuntojen keskihinta on noin 1100 euroa neliöltä, pääkaupunkiseutuun verrattuna noin neljäsosa. Helsingistä ei saisi uudesta rakennuksesta tänä päivänä yksiötä hinnalla, jolla Kouvolasta saa kookkaalla ja vehmaalla tontilla sijaitsevan hyväkuntoisen suuren omakotitalon. Kouvolalla voisi olla sijaa markkinoida itseänsä maan ehkä monipuolisimpana asumisen ja elämisen kaupunkina.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Ulla Vahtera
Arkkitehti.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen ja Ulla Vahtera.
Akvarellit: Lauri Jääskeläinen.
