Kiire ja kilpailu altistavat työriippuvuuteen ja -uupumukseen. Työyhteisöllä on suuri merkitys työhyvinvointiin.
Psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri.
”En tänäkään vuonna pääse mukaan, minulla on niin paljon töitä”, valittelee arkkitehti, kun vanhat luokkatoverit pyytävät häntä mukaan jokakesäiseen tapaamiseen jalkapallon merkeissä.
”Pomo soittaa sitten jouluaattona ja pyytää korjaamaan, jos siinä on virhe”, vitsailee työtoveri toiselle.
”Valvoin koko yön”, kertoo juuri opintonsa aloittanut fuksi ensimmäisen harjoitustyönsä palautuksessa opiskelutovereilleen.
Kaikki lainaukset ovat tosielämästä. Pitkiä työpäiviä ja ankaraa työskentelyä ihaillaan suunnittelualoilla. Jääkö suunnittelijan oma hyvinvointi hyvän rakennetun ympäristön luomisen jalkoihin?
Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ja Arkkitehtitoimistojen liitto ATL selvittivät 2024 kyselytutkimuksella arkkitehtialan työhyvinvointia. Kyselyn mukaan arkkitehdit ja maisema-arkkitehdit voivat työssään keskimäärin hyvin.
Vakava epäasiallinen kohtelu on alalla harvinaista, mutta stressiä ja aikapainetta koetaan yleisesti. Näistä voi seurata työriippuvuutta ja -uupumusta.
Työriippuvuus
Siinä, että pitää työstään ja tekee välillä pitkää päivää, ei sinänsä ole mitään väärää. Jos töissä viihtyy ja työntekeminen tuntuu hyvältä, niin sehän on vain mukavaa. Mutta työstä voi kehittyä myös pakopaikka, jolloin puhutaan työriippuvuudesta eli kansanomaisesti työnarkomaniasta.
”Työ on sopiva tekijälleen silloin, kun sitä on kohtuullisesti, tekijä uskoo osaamiseensa ja kokee työnsä merkitykselliseksi”, kertoo psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut työriippuvuuteen liittyviä yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja kulttuurisia tekijöitä sekä ammatillista vuorovaikutusta eri toimialoilla.
”Mutta silloin, kun työ ei jätä tilaa palautumiselle ja muulle elämälle, työ pyörii mielessä vapaa-ajalla ja töistä kotiin lähteminen tuntuu ahdistavalta, on ehkä liu’uttu työriippuvuuden puolelle”, Kykyri jatkaa. Työriippuvainen pakenee töihin, ja työssäoloaika venähtää usein suunniteltua pidemmäksi.
Yksilötasolla riittämättömyyden tunne tai lapsuudenkodin malli voivat olla työriippuvuuden taustalla. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään omia mallejaan ja pyrkiä hylkäämään niistä huonot. Joskus siinä voi tarvita esimerkiksi työnohjaajan tai psykoterapeutin apua.
Yksilön liiallinen tarkkuus, huolellisuus tai korostunut sitoutuminen työhön voivat olla altistavia tekijöitä työriippuvuuteen, samoin kuin täydellisyyteen pyrkiminen ja suunnittelualalla varsin yleinen perfektionismi. Jumitutaan hinkuttamaan nurkkia.
Kykyri korostaa, että työriippuvuus ja -uupumus ovat useimmiten ja ennen kaikkea yhteisön yhteinen, ei yksilölähtöinen, ongelma.
Ilmapiiri tärkeä
Työ- tai opiskeluyhteisön ilmapiiri voi tarttua jäseniinsä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Kiireen tuntu ja suorittamiseen liittyvät tunteet tarttuvat, kuten myös työriippuvuuteen viittaava käyttäytyminen.
Kilpailu samoista resursseista ja esimerkiksi ylenemismahdollisuuksista voi ruokkia työriippuvuutta: ”tsempataan kybällä”. Tällöin Kykyri kehottaa pohtimaan yhdessä, miten voidaan vähentää kilpailullista asetelmaa ja arvostaa enemmän yhteistä kehitystä ja oppimista.
Arkkitehtijärjestöjen teettämän työhyvinvointiselvityksen mukaan neljännes vastaajista on kokenut työnsä vähättelyä tai arviointia väärin perustein. ”Vähättely on pahinta: se syö työn mielekkyyttä ja nostaa kynnystä pyytää apua tai neuvoa”, Kykyri miettii. ”Tätä kannattaa pohtia alalla.”
Virallista tautiluokitusta työriippuvuudella ei ole. Sillä on havaittu samankaltaisia taustoja kuin mullakin riippuvuuksilla. Työriippuvuutta on tutkittu vähemmän kuin esimerkiksi työuupumusta. Kykyri ryhmineen tutkii parhaillaan työriippuvuutta osana kansainvälistä hanketta kyselytutkimuksella. Suomen aineisto sisältää lähes 1500 osallistujan vastaukset. Merkittävä osa vastaajista työskentelee asiantuntijatehtävissä.
”Työriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus eli addiktio kuten juominenkin, mutta sen hoito on vaikeata: korkin voi sulkea, mutta työntekoa ei voi samalla tavalla lopettaa”, Kykyri kuvaa. ”Työhön tuleekin luoda uusi suhde.”
Työuupumus
Työuupumus on pitkittynyt stressitila. Työriippuvuuden tavoin työn määrälliset ja laadulliset paineet altistavat työuupumiselle. Työuupumuksen takana ovat usein jatkuva kiire, kohtuuttomat aikataulut ja työtehtävät sekä vähäiset resurssit, jotka estävät joustamisen työssä. Työt alkavat käydä ylivoimaisiksi ja homma hirttää. Työriippuvuus voi olla altistava tekijä työuupumukselle.
”Työuupunut alkaa kokea mahdottomina tehtävät, jotka normaalioloissa koettaisiin vain kutkuttavan haastavina”, Kykyri kuvailee.
Suunnittelualojen työn määrän epätasaisuus ja kilpailujen tai kireiden aikataulujen aiheuttamat ”russit” voivat jäädä päälle. Järjestöjen kyselyn vastaajista reilu kolmannes kertoi saaneensa kohtuuttomia työtehtäviä.
”Luovilla aloilla on vaarana innostua projekteista ja joutua työn imuun, jossa syöminen ja juominenkin meinaavat unohtua. Työn imu on sinänsä positiivista, mutta samalla voivat ylittyä omat jaksamisen rajat”, Kykyri kuvailee. Hänen mukaansa tutkimuksissa on havaittu, että 55 viikkotuntia on raja, jonka ylittäminen jatkuvasti on riski työntekijälle, vaikka työ olisi itsessään hyvää ja palkitsevaa.
”Toki voidaan urakoida hetkittäin tiiviistikin, jos tiedossa on palautumisjakso”, hän jatkaa.
Tehtävät räätälöitävä yksilöllisemmin
Nuoret, vastavalmistuneet uupuvat Kykyrin mukaan herkemmin, jos he eivät saa kylliksi tukea ja opastusta esihenkilöltä tai kokeneemmilta kollegoilta. Toinen ryhmä ovat ikääntyvät työntekijät, joille esimerkiksi muuttuvat järjestelmät voivat muodostua haasteellisiksi tai fyysinen jaksaminen vähetä.
”Työpaikalla tulisi pohtia, miten arvokas kokemus ammatista voitaisiin saada esiin vanhemman työntekijän ehdoilla”, Kykyri opastaa. ”Työpaikoilla työn suunnittelussa tulee huomioida erityisesti työuran alku ja loppu”, hän jatkaa. On tärkeätä arvioida, mitä työolosuhteissa voidaan muuttaa. Uupumuksen estämiseksi tarvitaan toimenpiteitä sekä yksilötasolla että työyhteisössä.
Järjestöjen selvityksen mukaan 70 % alalla työskentelevistä kokee stressiä. Luku on varsin korkea. Työaikajärjestelyihin oltiin etupäässä tyytyväisiä.
Keskimäärin 20 prosenttia työssäkäyvistä suomalaisista on kokenut lievän työuupumuksen, 1–3 prosenttia vakavamman.
Vitkuttelu
”Uuden projektin aloittamisen vitkuttelu on inhimillistä”, Kykyri kertoo. ”Vitkuttelu kertoo, että asia on tärkeä ja siihen pitää valmistautua.” Tietyllä ajatusten pyörittelyllä on merkityksensä luovassa prosessissa.
”Mutta jos vitkuttelun syy on vaikkapa epäonnistumisen pelko, ja se herättää ahdistuksen tunnetta, joka saa lykkäämään työn aloittamista, voidaan puhua prokrastinaatiosta”, Kykyri selventää. Laiskotteluun ja joutenoloon – jotka molemmat ovat tärkeitä ja tarpeellisia olotiloja työn ja arjen lomassa – ei liity stressiä tai ahdistusta kuten prokrastinaatioon.
”Perfektionisti nostaa rimaa ja saa alkavan työn näyttämään vieläkin vaativammalta”, Kykyri kertoo. ”Työn pilkkominen pienempiin osiin saattaa helpottaa prokrastinaation edessä, kun saa työn edes hiukan alulle ja tyhjän paperin vangitseva lumous rikkoutuu.” Joskus toimii myös riman asettaminen järkevämmälle korkeudelle.
Pekka Hänninen
Arkkitehti.
Kuvat: Petteri Kivimäki ja Tilda Oksman.