Laatu on oleellinen osa ekologisesti kestävää rakentamista. Rakennusvalvoja, asuntotutkija ja suunnittelija pohtivat asumisen laatua ja kestävyyttä omista näkökulmistaan.
Viherkerroin ohjaa vehreyteen myös kansipihoilla. Vihreys lisää asumisen laatua urbaanissa ympäristössä. As. Oy Kalasataman Messi (2020), ARK- ja pääsuunnittelu Arkkitehdit Sarlin+Sopanen Oy, pihasuunnittelu Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy, Eeva Byman.
”Rakentamisen laatu on kovin laaja käsite lähtien tilallisesta laadusta, rakennusten käytettävyydestä, toimivuudesta ja kauneudesta arkkitehtuurin laatukriteereihin ja kaupunkikuvaan sopimiseen asti”, kertoo johtava lupa-arkkitehti Ifa Kytösaho Vantaan rakennusvalvonnasta. ”Näitä kaikkia ominaisuuksia pyritään ohjaamaan ja neuvomaan lupaprosessissa”, hän jatkaa.
Kaupunkikuvallinen soveltuvuus on Kytösahon mukaan osa yleistä etua, johon rakennusvalvonnoilla on mandaatti puuttua. Isoissa kunnissa on kaupunkikuvaneuvottelukuntia tai virkahenkilöitä. Vantaalla on sekä kaupunkikuvaneuvottelukunta että kaupunkikuva-arkkitehti.
”Kauneus ja kestävyys kulkevat usein käsi kädessä, ja ne kuuluvat mielestäni myös ekologiseen rakentamiseen”, Kytösaho pohtii.
Ohjaako rakentamislaki kestävyyteen?
Tuoreen rakentamislain viidenteen pykälään on kirjattu: ”rakentamisen on hillittävä ilmastonmuutosta perustumalla elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin, energiatehokkaisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kiertotaloutta edistäviin ratkaisuihin.” Mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miten siihen ohjataan ja toteutumista valvotaan?
”Paukut on laitettu nyt hiilijalanjälkilaskentaan (RakL 38 §), ja ehkä ilmastoselvitysasetus uusine käytänteineen vähitellen tuo myös keskusteluun arvovertailuja, joilla saadaan valituksi kestävämpiä ratkaisuja”, Kytösaho arvioi.
”Pykälä 39 § Rakennusten elinkaariominaisuuksista on monella tapaa tärkeä pohja rakennusvalvonnan työssä. Rakentamisessa kaikki karsiutuu pois, jos sitä ei erikseen vaadita asetuksissa tai kaavamääräyksissä”, Kytösaho selventää. ”Nämä kaksi rakentamislain pykälää luovat sen toimintakehikon, jonka sisällä rakennusvalvonnat joutuvat työtään tekemään. Muuten rakennusvalvonnan keinoja ovat neuvonta, ohjaus ja ns. hoksauttaminen”, hän jatkaa.
Kestävyys sisältää Kytösahon mielestä myös asuntojen toiminnallisuuden ja muunneltavuuden. Häntä harmittaa, ettei kalustettuja pohjia edellytetä lupaprosessissa. Näin vältyttäisiin vaikeasti kalustettavilta asunnoilta. Samoin muunneltavuuden tarkempi avaaminen jäi pois päivitetyistä asetuksista.
Monimuotoisuus on nouseva trendi
Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja lisäämiseen on havahduttu vasta äskettäin, miten monimuotoisuus näkyy rakennusvalvonnassa? ”Luontoarvot ovat merkitykseltään selvästi kasvussa, ja esimerkiksi kaupunkitulviin suhtaudutaan vakavasti”, Kytösaho kertoo. ”Kaavojen ohjaavat pykälät antavat rakennusvalvonnalle selkänojaa hulevesiä ja kasvillisuutta koskeviin tavoitteisiin”, hän jatkaa.
Alueille kehitetyt mittarit ja työkalut, kuten viherkerroin, joilla asiantuntijat vertaavat vaihtoehtoja, ohjaavat suunnittelijoita Kytösahon mukaan aikaisempaa tehokkaammin. ”Heti kun kaavassa on viherkerroin, sitä seurataan.”
”Yleisesti rakentamisen suuntaa olisi käännettävä enemmän olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämiseen korjaamalla ja käyttötarkoitusten muutoksilla. Ilmakehään ei enää mahdu uudisrakentamisesta syntyviä päästöjä”, Kytösaho vielä huomauttaa.
Tilojen muunneltavuus ja monikäyttö lisäävät tilatehokkuutta. Kuvassa yhdistetty työ-, askartelu- ja vierashuone. As. Oy Kalasataman Messi.
Muuntojoustoa ja jakamista
”Asuntojen tilallista laatua on tutkittu mm. luonnonvalon, tilojen toiminnallisuuden ja kalustettavuuden sekä muuntojoustavuuden näkökulmasta”, kertoo Sanna Meriläinen. Hän on tutkinut asumista ja valmistelee väitöskirjaa aiheesta Aalto-yliopistossa.
”Asunnon tilallisella laadulla on merkitystä asukkaan hyvinvoinnille sekä sille, miten hyvin asunnot vastaavat asukkaiden tarpeisiin ja asumispreferensseihin myös pidemmällä aikavälillä”, Meriläinen jatkaa. ”Uskon, että hyvin toimiva, tarpeiden mukaan joustava, valoisa ja kaunis asunto edistää asukkaan elämänlaatua, erityisesti jos oma toimintakyky on rajoittunut.”
Runkosyvyyden kasvu ja asuntojen määrän lisääntyminen porrasta kohden on Meriläisen mukaan vaikeuttanut valoisien ja kalustettavien asuntojen suunnittelua entisestään – myös riippumatta asuinpinta-alasta.
”Muuntojoustavuus on liitetty kestävyyteen, ja sillä nähdään potentiaalia rakennusten elinkaaren pidentämiseen ja rakentamiseen laitettujen resurssien parempaan hyödyntämiseen”, Meriläinen luettelee. ”Lisäksi tutkimuksessa on noussut esiin kohtuullistaminen (sufficiency), jolla tarkoitetaan siirtymistä pienempiin neliöihin ja vaatimattomampaan asumiseen, vähemmällä pärjäämiseen”, hän jatkaa.
”Muina kestävää elämäntapaa tukevina teemoina voi nähdä myös resurssien, kuten tilojen ja autojen, jakamisen ja yhteiskäytön. Korjaamisen, uudelleenkäytön ja kiertotalouden rooli on myös nousussa asumista käsittelevässä keskustelussa. Tähän liittyy myös asumisen kulttuurin ja ihanteiden muutoksen tarve”, Meriläinen pohtii.
”Muuntojoustoa ei ole toistaiseksi vaadittu, niin sitä ei ole myöskään laajamittaisesti tehty”, Meriläinen murehtii. ”Koska sen hyödyt ilmenevät vasta vuosien, tai jopa vuosikymmenien päästä, on vaikeaa saada rakennuttajia tai ostajia maksamaan siitä ylimääräistä rakentamisvaiheessa.”
”Toisaalta eri tavalla muuntojoustavia hankkeita on toteutettu Suomessa useita, mm. Kehittyvä kerrostalo -hankkeen puitteissa. Myös monet vanhat rakennukset, joita ei ole aikoinaan suunniteltu muuntojoustaviksi, ovat sellaisiksi osoittautuneet, eli tämän suhteen on paljon tehtävissä, jos tahtoa on”, Meriläinen vielä huomauttaa.
Pieni yhteiskäyttöinen verstas helpottaa asukkaiden kestävää elämäntapaa, kun esineitä voi korjailla ja värkkäillä. As. Oy Kalasataman Messi.
Energiatehokkuus jo arkipäivää
”Hankkeissa helposti edistettävät toimenpiteet painottuvat yleensä energiatehokkuuden varmistamiseen sekä elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin ratkaisuihin”, kertoo arkkitehti Marja Sopanen Arkkitehdit Sarlin+Sopanen Oy:stä.
”Kestävät ratkaisut saattavat tarkoittaa hankkeiden osapuolille hieman eri asioita: esimerkiksi puun käyttöä julkisivuissa ei yleensä toivota, koska se vaatii enemmän huoltoa kuin vaihtoehtoiset materiaalit. Puun käytön edistämisessä kaavoituksella ja kaavamääräyksillä on edelleen keskeinen tehtävä”, hän jatkaa.
Energiatehokkuus on Sopasen mukaan jo vakiintunut normiohjauksen vaatimuksista rakennuttajien ja käyttäjien tavoitteeksi. Myös uusiutuvan energian ratkaisuista kuten maalämmön hyödyntämisestä sekä aurinkosähköpaneelien hankinnasta on tullut arkipäivää ja osa uudisasuinkerrostalojen pysäköintipaikoista varustetaan sähköautojen latauspisteillä.
”Sosiaalisesti toimivien ratkaisujen hakeminen ei sen sijaan yleensä ole keskiössä. Hyviä esimerkkejä niistä voidaan löytää ryhmärakennuttamishankkeissa, joissa tulevat asukkaat saavat itse määritellä tavoiteltavan yhteisöllisyyden tason”, kertoo Sopanen.
Piha-alueilla on Sopasen mielestä luontevaa toteuttaa ekologisesti toimivia ratkaisuja hulevesisuunnittelun ja viherrakentamisen avulla. Viherkerroinmenetelmän käyttö ja muut asemakaavoituksen ohjauskeinot ovat Sopasen mielestä Kytösahon tavoin toimiva tapa edistää olevan kasvillisuuden säilyttämistä, viherkattojen rakentamista ja vettä viivyttävien ratkaisujen käyttöä: ilman ohjausta nämä eivät saa hankkeissa riittävää painoarvoa.
Kiertotaloutta edistävät ratkaisut eivät ole vielä Sopasen mielestä vakiintuneet hankkeissa tavoitteiksi. Jos hankkeessa pyritään saavuttamaan esim. ympäristöluokituksen tietty taso, voidaan niihin panostaa.
Kuraeteinen porrashuoneiden ja pyörävaraston yhteydessä nostaa asumisen laatua, kun sohjoiset rollaattorit, lastenvaunut ja polkupyörät pääsee pesemään heti ovella. As. Oy Kalasataman Messi.
Mikä torppaa kestävää rakentamista?
Sopanen näkee rakennusten monikäyttöisyyden, tilojen muuntelumahdollisuuden, materiaalien ja rakennusosien korjattavuuden, luonnonvalon hyödyntämisen ja viihtyisien piha- ja ulko-oleskelualueiden nostavan ekologista kestävyyttä ja asumisen laatua.
Sopasen mukaan rakennusten monikäyttöisyyden ja tilojen muuntelumahdollisuuden toteutumista hankaloittavat yleensä rakennuskustannukset ja tämän myötä tuleva vuokrataso tai myyntihinta. Myös rakennuttajan aiemmat kokemukset ja tilaohjelmat tai urakoitsijan vakiintuneet toteutustavat voivat rajoittaa joustavien ratkaisujen käyttöä, kuten huoneistojen välisten seinien toteutusta kevytrakenteisina.
”Puurakenteisten asuinkerrostalojen toteutukselle julkisena hankintana ovat edelleen esteenä kilpailulainsäädännön tulkinnat”, Sopanen harmittelee.
Pekka Hänninen
Kirjoittaja on ekologisesti kestävään rakentamiseen keskittynyt arkkitehti.
Kuvat: Pekka Hänninen ja Tilda Oksman.