”Laatu tarkoittaa kaikkia hyödykkeen (tuotteen tai palvelun) ominaisuuksia, joilla on merkitystä asiakkaan tarpeen tyydyttämisessä”. Näin määrittelee Wikipedia sanan laatu.
Laatu mitataan usein ajassa.
Otetaan tunnettu esimerkki: Finlandia-talon marmori.
Rakennussuojelulailla suojeltu Finlandia-talo ja sen marmorin tekniset ja visuaaliset laatuongelmat alkoivat pian ETYK-kokouksen jälkeen 1970-luvun lopussa. Julkisivun musta Oulaisten graniitti sen sijaan kesti hyvin. Korvaavaa materiaalia etsittiin Elissa Aallon johdolla 1990-luvun alussa. Eräs mielenkiintoinen vaihtoehto oli Sodankylästä louhittu anortosiittikvartsiitti: sen kovuus ja kestävyys olivat omaa luokkaansa.
Sitä pidettiin kuitenkin liian harmaana; vaadittiin ehdottoman valkoista materiaalia. Niinpä 1990-luvun lopulla päädyttiin vaihtamaan marmorit alkuperäisiin Carraran marmoreihin. Marmorin käyristymistä ei silloin perusteellisesti selvitetty. 2020-luvun remontissa käytettiin Lasan alueen valkoista marmoria, joka eroaa Carraran marmorista molekyylitasolla. Sekin käyristyy, mutta hitaammin.
Lasan marmorin odotetaan kestävän ainakin 50 vuotta. Se kuitenkin eroaa kuvioinniltaan Carraran marmorista. Onneksi julkisivua ei juurikaan pääse katsomaan läheltä maantasokerroksesta kuin lyhyen eteläsivun kohdalta. Sen sijaan interiöörissä alkuperäinen marmori on jätetty paikoilleen kokonaan.
Carraran marmori.
Lasan marmori.
Rakennusvalvonnan ydintehtävä on ohjata ja valvoa laadukkaan rakennuskannan ja viihtyisän ympäristön syntymistä ja säilymistä sekä myöntää rakentamisen lupia. Rakennusvalvontaa kritisoidaan usein luvan käsittelyajasta.
Asiakas kokee rakennusvalvonnan palvelun laadukkaana, kun se edistää rakennushanketta ohjeillaan eikä hidasta investointipäätöksen jälkeen usein kiireistä suunnittelu- ja rakentamisaikataulua. Rakennusvalvonta taas puolustautuu, että asiakkaalta saa hyvin harvoin ”täydellisen” rakentamislupahakemuksen, jossa kaikki tarvittavat tiedot liitteineen ovat kunnossa. Rakennusvalvonta peräänkuuluttaakin asiakkailtaan parempilaatuisia hakemuksia.
Lauri Jääskeläinen pohtii arkkitehtuurin laatuun ja ajallisiin ulottuvuuksiin liittyviä kysymyksiä esseessään Uusi urbanismi. Hän esittelee sanoin ja kuvin rakennetun ympäristön tyylejä, perusteita ja kokemuksia Vitruviuksesta teollisen modernismin ja lähiöarkkitehtuurin kautta nykypäivään ja Arkkitehtuurikapinaan.
Laatua mitataan kestävyydellä, toteaa Pekka Hännisen artikkeli, jossa pureudutaan kestävän rakentamisen eri ulottuvuuksiin.
Anna Niemelän artikkeli esittää kysymyksen, olisiko perinteisissä ja ajan koettelemissa rakennustekniikoissa vastaus rakennusalan laatuongelmiin.
Johanna Lilius puolestaan ottaa esimerkiksi autoteollisuuden varassa kasvaneen Detroitin nousun, tuhon ja jälleenrakentamisen.
Lauri Jääskeläisen raportti ja pohdinnat maaliskuisista Rakennustarkastuspäivistä nostaa esiin ajankohtaisia keskustelunaiheita rakennusvalvonnan kentällä. Päivillä puhuttiin paljon tuoreesta rakentamislaista, totta kai. Naantalissa rakennustarkastusväki kutsui keskusteluun mm. suunnittelijoita, työnjohtajia ja ympäristöministeriön lainlaatijoita.
Julkaisuja tämä numero esittelee peräti kolme. Yksi niistä on jo paikkansa ympäristöestetiikan ja arkkitehtuurin kentällä ansainnut, nyt neljännen uudistetun painoksensa saanut Juhani Pallasmaan teos aistien arkkitehtuurista.
Otso Kivekkään Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki ehdottaa ratkaisuja kaupunkikehitystä, tiivistysrakentamista ja lähiluonnon merkitystä koskeviin keskusteluihin.
Ann Pålssonin toimittama Hållbar stad näyttää, mitä ruotsalaisessa arkkitehtuurikeskustelussa on meneillään.
Halla Savisaari
Matti Karjanoja
Kuvat: Matti Karjanoja
