Neljä asiantuntijaa vastaa, miten laki on ympäristön kannalta onnistunut. Rakentamislain uudistuksen tavoitteina on ollut muun muassa ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä kiertotalouden edistäminen.
Uudisrakentaminen aiheuttaa aina korjaamista suuremmat päästöt ja kuluttaa enemmän luonnonvaroja; silti uudessa rakentamislaissa ei ohjata korjaamiseen purkamisen sijaan.
Eduskunta hyväksyi rakentamislain jo Sanna Marinin hallituksen kaudella, ja nykyisen Petteri Orpon hallituksen korjaussarjalla tavoiteltiin rakentamisen sujuvoittamista ja hallinnollisen taakan vähentämistä.
”Alueidenkäyttöä ja rakentamista koskeva lainsäädäntö muodostaa kokonaisuuden”, sanoo ympäristöoikeuden apulaisprofessori Aleksi Heinilä Turun yliopistosta. ”Lain pilkkominen useampaan osaan aiheuttaa ongelmia kokonaisuutta sovellettaessa, ja tekee sääntelyn kokonaisuudesta vaikeasti hahmottuvan”, hän jatkaa.
Heinilän mukaan esimerkiksi yleiskaavan oikeusvaikutusten selvittäminen edellyttää useiden alueidenkäyttölain ja rakentamislain säännösten löytämistä. Tämä on hänen mukaansa ristiriidassa sen kanssa, että yhä useammin nimenomaan rakentamishankkeeseen ryhtyvä on vastuussa rakennushankkeen normien- ja kaavanmukaisuudesta.
Luonnon monimuotoisuus
”Luonnon monimuotoisuuden ja muiden yleisten etujen tavoitteiden toteutumisen kannalta alueidenkäytön suunnittelu eri tasoilla on olennaista”, Heinilä kertoo. ”Suunnitteluprosesseissa muun muassa luontoarvot selvitetään ja voidaan ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon. Suunnittelulla pystytään huomioimaan esimerkiksi ekologiset yhteydet, jotka ovat monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä”, hän jatkaa.
”Yksittäisten hankkeiden lupamenettelyjen kautta alueiden käyttöä toteutettaessa monimuotoisuuden huomioiminen on mahdollista vain rajoitetusti”, Heinilä täsmentää. Hänen mukaansa lupamenettelyissä luontoarvoja ei tyypillisesti myöskään juuri selvitetä, eivätkä ne näin tule huomioiduiksi, ellei kyse ole tiedossa olevasta, lainsäädännön nojalla jo suojellusta luontoarvosta.
Heinilän mukaan esimerkiksi rakentamislain sijoittamisen edellytykset suunnittelutarvealueella mahdollistavat entistä laajemmin lupamenettelyjen käytön kaavoituksen sijasta. Ympäristölakien (rakentamislainsäädännön ohella mm. luonnonsuojelulain) noudattaminen jää kokonaan rakennushankkeen toteuttajan vastuulle, jolla ei välttämättä ole riittävää ymmärrystä lainsäädännön tai kaavojen asettamista vaatimuksista.
”Luonnon monimuotoisuuden kannalta rakentamislaki on aika pienessä roolissa verrattuna alueidenkäyttölakiin”, sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa. ”Rakentamislailla heikennetään rakentamisen ohjausta, mikä on luonnon kannalta huononnus”, hän jatkaa. Eri kaavatasoilla monimuotoisuutta voidaan huomioida monellakin tavalla.
Yhdistysten valitusoikeutta on kavennettu koskemaan vain hankkeita, joille on tehtävä ympäristövaikutusten arvio. Tähän asti yhdistykset ovat toimineet vallan vahtikoirina valittamalla hankkeista, joiden laillisuutta ne ovat epäilleet. Lisäksi puhtaan siirtymän teollisuutta koskeva sijoittamislupa mahdollistaa näiden sijoittamisen ilman kaavoitusta. Tämä ei koske tuuli- ja aurinkopuistoja, joiden sijoitus ratkaistaan edelleen kaavassa.
”Naapurin kuulemista ja valitusoikeutta voidaan rajoittaa sopivalla maanlohkomisella”, Arkiomaa huomauttaa.
”Olisi aika tunnistaa myös lainsäädännön tasolla, että luontokato on samanlainen ihmiskunnan kohtalonkysymys kuin ilmastonmuutos”, Heinilä peräänkuuluttaa. ”Luontokadon hallinta edellyttää ympäristönkäytön ohjaamista suunnitteluinstrumentein”, hän jatkaa.
”Rakentamislakiin keskittyvän rakentamisen ohjauksen tehtävänä on ensisijaisesti huolehtia siitä, että esimerkiksi kaavoja noudatetaan. Tältä kannalta rakentamislaki jättää huomattavan paljon toivomisen varaa, Heinilä pohtii. ”Rakentamislain ongelmia voidaan toisaalta paikata aktiivisella kaavoituksella, mikä kuitenkin edellyttää sekä halua että resursseja”, hän vielä lisää.
Rannat
Rantojen maankäytön suunnittelu rantarakentamista ohjaavilla kaavoilla on Heinilän mukaan jo varsin kattavaa. Niiden rantaetäisyyksiä ja maisemaan sopeutumista koskeviin määräyksiin rakentamislain säätämisellä ei ole vaikutusta.
”Kaavoissa on toisaalta saatettu jättää esimerkiksi rakentamisen rantaetäisyydet rakennusjärjestyksen varaan”, Heinilä kuvaa. ”Kun lainsäädännön uudistamisen myötä rakennusjärjestykset on uudistettava, ja mikäli niissä ei enää voida enää määrätä luvanvaraisuuskynnyksen alle jäävien rakennuskohteiden rantaetäisyyksistä, tämä tarkoittaa käytännössä, että tällaiset kaavat muuttuvat. Näiden kaavojen sisältövaatimuksissa toisaalta kuitenkin edellytetään ottamaan huomioon muun muassa rakentamisen ja muun maankäytön sopeutuminen rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön”, hän jatkaa.
”Lisääntyvä rantarakentaminen lisää häiriötä ja vaikuttaa haitallisesti muun muassa vesilintujen pesimiseen”, Arkiomaa muistuttaa.
Rakennusjärjestysten muuttumisen kautta näiden kaavojen sisältö voi jäädä Heinilän mukaan niiden sisältövaatimusten kannalta puutteelliseksi. ”Joka tapauksessa erityisesti tulevaisuudessa kaavat ovat niitä välineitä, joilla myös rantamaisemaa koskevia kysymyksiä on mahdollista ohjata, joten vastuulliset kunnat huolehtivat siitä, että kaavat ovat myös tässä suhteessa ajan tasalla. Kunnilla on siihen myös oikeudellinen velvollisuus”, Heinilä alleviivaa. ”Rantamaisemasta huolehtiminen on myös vetovoimatekijä”, hän vielä lisää.
Kaakkuri tarvitsee rauhallisen pesimäympäristön, jota liian lähelle rantaa tuleva rakentaminen saattaa rikkoa.
Energiatehokkuus ja hiilijalanjälki
”Uusi rakentamislaki valtavirtaistaa elinkaariarvioinnin ja lisää ymmärrystä rakentamisen materiaalivirroista”, sanoo arkkitehti Kimmo Lylykangas. Hän on ollut pitkään mukana kestävän rakentamisen parissa ja toimii nyt professorina ja arkkitehtiosaston johtajana Tallinnan teknillisessä yliopistossa.
”En silti usko uudisrakentamisen vuonna 2026 voimaan tulevien hiilijalanjäljen laskennan raja-arvojen vaikuttavan kovinkaan merkittävästi koko rakennuskannan ilmastovaikutukseen; niiden tehtävänä on leikata kaikkein kehnoimmat ratkaisut pois”, Lylykangas arvio. ”Jos materiaalivalmistajat kilpailevat ilmastoselosteiden arvoilla, hiilijalanjälkilaskennan käyttöönotolla vaikutetaan rakennusmateriaalien tuotantoprosesseihin raja-arvoista riippumatta”, hän jatkaa.
Korjaussarjassa lakiehdotus muuttui niin, että rakennuksen ilmastoselvitys tehdään vasta, kun rakennus on jo valmis. ”Aiempi ympäristö- ja ilmastoministeri toteutti ilmeisesti korjaussarjassa hallituksen näkemystä viherhumpan tarpeettomuudesta. Keskustelu käännettiin välittömistä toimenpiteistä lupaukseen teknisestä hiilensidonnasta, ja hiilijalanjälkilaskennan ohjausvaikutus suunnitteluun vesitettiin”, Lylykangas kritisoi. ”Oman kokemukseni mukaan rakennuksen käyttöönottovaiheessa muutetaan laskelmien perusteella korkeintaan venttiilin asentoa, eikä tuotetietokaan ole enää suunnittelijoiden vaan hankinnoista vastanneiden tahojen käsissä”, hän napauttaa.
”Minusta ohjausvaikutus suunnitteluun vesitettiin, mutta ehkä tämä uudistus pitäisi nähdä hiilijalanjäljen laskentamenetelmän käyttöönoton ensiaskeleena, joka laajenee myöhemmin sitten lupavaiheeseen”, Lylykangas vielä toteaa.
Lylykankaan mukaan on hyvä, että ilmastoselvitys kohdennetaan ainakin aluksi ammattilaisvetoisiin rakennushankkeisiin. Korjaussarjassa pientalot sekä rakennusten laajennukset ja laajamittaiset korjaukset jätettiin ilmastoselvityksen ulkopuolelle. ”On mielenkiintoista nähdä, yleistyykö hiilijalanjälkilaskenta pientalorakentamisessa vapaaehtoispohjalta. Ympäristötietoista pientalorakentajaa voitaisiin tukea suositustasoja osoittamalla”, Lylykangas pohtii.
Kiertotalous
”Hyvää on, että laissa on sanallistettu rakennuksen pitkä käyttöikä, huollettavuus, muunneltavuus ja korjattavuus sekä kiertotalouteen liittyen rakennusosien purettavuus ja uudelleenkäytettävyys”, sanoo Aalto-yliopistossa projektityöntekijänä toimiva arkkitehti Tuuli Kassi. Hän on pitkään toiminut rakentamisen kiertotalouden kysymysten kimpussa.
”Elinkaariajattelun tuominen lakiin on iso juttu. Mutta miten lain ekologisia tavoitteita noudatetaan käytännössä ja miten tätä valvotaan, on sitten toinen kysymys”, hän jatkaa.
”Sanat itsessään eivät tuota isoja muutoksia, mutta jos ne synnyttävät uusia toimintatapoja, kuten siirtymistä kestävämpiin tuotteisiin, vaikutus voi olla suuri”, Kassi pohtii.
”Ympäristöministeriön parin vuoden takainen ohjeistus rakennustuoteasetuksen tulkintaan, että CE-merkintää ei uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden osalta vaadita, mikäli tuotteiden kelpoisuus osoitetaan rakennuspaikkakohtaisessa varmentamisessa, edisti kiertotaloutta ehkä enemmän”, Kassi sanoo.
”Uuden lain rakennusmateriaaliseloste helpottaa materiaalien uusiokäyttöä ja käytettyjen rakennusosien hyödyntämistä tulevaisuudessa, joka tietenkin on hyvä asia, mutta se on hidas tapa vaikuttaa ilmastoon, kun päästöjä pitäisi vähentää nyt eikä vuosikymmenten kuluttua”, Kassi miettii.
”Periaatteessa olemme nyt tilanteessa, jossa ei pitäisi uudisrakentaa ollenkaan hiilijalanjäljen ja luonnonvarojen riittävyyden näkökulmasta”, Kassi jatkaa. ”Uuden rakentaminen aiheuttaa tässä kriittisessä nykyhetkessä hiilipäästöpiikin ja kuluttaa enemmän luonnonvaroja, kuin vanhan korjaaminen tai muuttaminen”, hän lisää.
”Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle päästäisiin pelkästään olemassa olevia rakennuksia tavalla tai toisella hyödyntäen”, Kassi visio. ”Tai laki voisi edes edellyttää uudisrakentamisen perustelua ekologisilla argumenteilla. Nyt purkaminen on liian helppoa.”
Pekka Hänninen
Kirjoittaja on ekologisesti kestävään rakentamiseen keskittynyt arkkitehti.
Kuvat: Pekka Hänninen ja Tilda Oksman.