Menu
Oslon kaupunki julkaisi viime vuonna arkkitehtuurin väriä koskevan ohjeistuksen. Sen tarkoitus on sekä ohjata sekä antaa käytännön neuvoja ja värisuunnittelun työkaluja ammattilaisille ja asukkaille.
Ohjeistus värien käyttöön kaupunkialueella – miten tehdä hyviä värivalintoja.
Väriohjeistuksen tavoitteet
Oslon kaupunki julkaisi syksyllä 2022 aivan uudentyyppisen arkkitehtuurin väriohjeistuksen [1]. Rakennetun ympäristön väritys on nähty niin merkittävänä viihtyisyyteen vaikuttavana tekijänä, että ohjeistus on laajin konkreettinen väline arkkitehtuuripoliittisen ohjelman [2] toteuttamiseksi. Ohjeistukselle on neljä tavoitetta. Sen tulee olla inspiraation lähde ja välittää tietoa värien merkityksestä ihmiselle ja ympäristölle. Toiseksi se toimii eri ammattilaisten ja asukkaiden väripohdinnan ja värivalintojen tukena. Kolmanneksi siinä kuvataan varsinaista värivalintaa edeltävä systemaattinen analyysiprosessi. Neljänneksi sen tarkoituksena on saada käyttäjä tietoiseksi arkkitehtuurin ja eri alueiden väri-identiteeteistä. Merkittävää onkin, että ohjeistus pyrkii lisäämään ymmärrystä värin merkityksestä arkkitehtuurissa ja siten vaikuttamaan ympäristön laatuun ja viihtyisyyteen. Se ei anna valmiita väriratkaisuja vaan osoittaa lukuisia tapoja, miten väri ja arkkitehtuuri liittyvät toisiinsa sekä miten väri ja materiaali vaikuttavat alueiden identiteettiin ja luonteeseen. Teoksen avulla pyritään vahvistamaan kaupungin ja asuinalueiden luonnetta. Se kertoo värin mahdollisuuksista, mutta ei ole asemakaavan määräys tai rakentamistapaohje.
Oslon kaupunkikehityksen toimialan johtaja ja apulaispormestari E. Marcussen tilasi väriohjeistuksen kaupungin suunnittelu- ja rakennusvalvontaosastolta (lähinnä asemakaavoitus ja rakennusvalvonta) vuonna 2020. Varsinainen työ toteutettiin 2021–2022. Työryhmän konsultteina toimi Norjan parhaimpia arkkitehtuurin väriasiantuntijoita. Mette L’Orange on väriopetuksen professori emerita (KHIO, UIB). Kine Angelo on väriopetuksen apulaisprofessori Trondheimin yliopiston värin ja valon tutkimusyksikössä (NTNU). He ovat värisuunnittelijoita, väritutkijoita ja julkaisseet useita tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja [3, 4, 5]. Työryhmän jäseniä olivat myös taidehistorioitsija Martine Wibe Oslon kaupungilta ja arkkitehti Camilla Moneta. Väriohjeistus pohjautuu laajaan systemaattiseen kenttätyöhön, johon osallistui opiskelijoita kahdesta yliopistosta (KHIO ja NTNU). Kansainvälisen väritutkimusorganisaation AIC:n norjalainen alajaosto Forum Farge on ollut myös merkittävänä taustatukena. Suomessa vastaava asiantuntijaorganisaatio on Suomen väriyhdistys SVY ry.
Miksi ja kenelle
Norjassa on havahduttu siihen, että uusista asuinalueista on tullut harmaita ja monotonisia. Julkisivujen värit ovat materiaalipohjaisia, kuten tummaa tiiltä. Toinen huoli on se, että julkisivuremonttien yhteydessä aiemmin moniväriset pientaloalueet ovat muuttumassa joko titaaninvalkoisiksi tai harmaiksi. Kirjoittajien mukaan koemme akromaattiset alueet epäviihtyisinä värien puuttumisen vuoksi. Sen sijaan hyvin suunniteltuna värit lisäävät hyvinvointiamme. Värien liian runsaskaan käyttö ei ole suotavaa. Väriskaalan tulisikin olla harkittua ja sopia alueen väri-identiteettiin ja katutilaan.
Ohjeistuksella on kaksi kohderyhmää. Ensinnäkin se on tarkoitettu kaikille, jotka suunnittelevat, rakentavat, kunnostavat tai ylläpitävät rakennuksia ja kaupunkitiloja. Näitä ovat arkkitehdit, suunnittelijat, maalarit, asunnonomistajat, julkiset ja yksityiset rakentajat sekä taloyhtiöt. Toinen kohderyhmä on kaupungin organisaatiot ja virkamiehet. Kiinnostavaa onkin, että uusi ohjeistus on tarkoitettu myös asemakaavoituksen suunnittelun työkaluksi ja poliittisille päättäjille.
Väriohjeistus on laadittu A4 kokoisena kirjana sekä PDF-dokumenttina [1]. Tietokoneelta luettaessa on kuitenkin tärkeää tarkistaa värit NCS-väriviuhkasta. Lisäksi viidestätoista alueesta on ladattavissa Oslon arkkitehtuuripolitiikan sivuilta [2] erillinen PDF-tiedosto, joka sisältää kunkin alueen tarkemman tutkimusaineiston sekä viiden muun kohteen värimittaukset. Esimerkkinä Karl Johans gate ja Skippergata [6] sekä Skullerudin alue [7].
Esimerkki rakennuksen dokumentoinnista. Asemapiirroksessa on esitetty rakennuksen paikka. Rakennuksesta on dokumentoitu julkisivun, kivijalan, ikkunan puitteiden ja karmien sekä mahdollisten ornamenttien värit NCS-värijärjestelmällä. Näistä on esitetty pelkistetty sommitelma. Lisäksi on valokuvia rakennuksesta.
Viisi lukua
Ensimmäisessä luvussa kuvataan ensin lyhyesti Oslon eri aikakausien ja arkkitehtuurin tyylisuuntausten värejä ja materiaaleja. Se eroaa Helsingin värikaavasta [8, 9], jossa on keskitytty julkisivujen, arkkitehtuurityylien ja -aikakausien värityksin. Oslon ohjeiden arkkitehtuurin historiaa kuvaavan luvun tavoitteena onkin näyttää, mitä voimme oppia värinkäytöstä eri aikoina, ja siten ymmärtää Oslon arkkitehtuurin värien ajallista kerroksellisuutta.
Suomessa käsitteellä kaupunkikuva on ollut merkittävä rooli julkisivuvärityksen määrittelyssä 1920-luvulta lähtien [10]. Arkkitehtuurin värivalintoja on perusteltu kaupunkikuvan kautta, kaupunkikuvallisilla tai ajan arkkitehtuurin sopivilla arvoilla, rakennustavalla tai tyylillä. Ainoana väriä määrittelevänä käsitteenä se kuitenkin rajaa värin julkisivun, katujulkisivun tai kaupunginosan (mieli)kuvaksi. Sen sijaan Oslon ohjeistuksessa suunnittelun lähtökohtana ovat kaupunkitila, kokemus arkkitehtuurin ja alueiden väreistä ja eri alueiden väri-identiteetit.
Mitä väri on?
Toinen luku sisältää tiiviin teoriapaketin väristä ilmiönä, tärkeimmistä värin käsitteistä, väririnnastuksista ja johdatuksen NCS-värijärjestelmään. (Lisätietoa NCS-värijärjestelmästä [11, 12, 13].) Värikokemus samastakin kohteesta muuttuu eri valaistuksissa, ja siksi kunkin alueen värikokemukseen ymmärtämäiseen tulisi käyttää aikaa. Kokemukseen vaikuttaa valo, vuodenajat, muuttuvat valaistusolosuhteet, sääolosuhteet, kosteus ja ympäristön värit. Rakennusmateriaalit ja niiden pintakäsittelyt vaikuttavat myös kokemukseen. Esimerkiksi lasi- ja metallipinnat heijastavat ympäristönsä värejä ja valoja.
Arkkitehtuurin värikontrastit on esitetty seitsemän Ittenin väririnnastuksen sekä rakennusesimerkkien kautta. Ittenin [14] teoria on tarkoitettu alun perin kaksiulotteiseen kuvataiteeseen, kun taas arkkitehtuuri on tilallinen, materiaalinen ja eri merkityksin ladattu taidemuoto. Oslon ohjeissa onkin mainittu myös muita värien rinnastamiseen tapoja. (Lisätietoa värien rinnastamisesta Harald Arnkilin uudistetussa Värit havaintojen maailmassa – kirjassa [15]. Kirjan lopussa on myös laajin suomenkielinen värin käsitteisiin liittyvä sanasto.)
Kaupunkitilassa värikokemus liittyy sekä tilaan että muotoon. Värisuunnittelun eri keinoin voidaan vahvistaa toivottua tilakokemusta ja vaikuttaa myös orientaatioon alueella. Erilaisia suunnittelun keinoja ovat esimerkiksi suurten rakennusten pilkkominen pienempiin osiin ja väriin pohjautuvat merkitykset. Värisuunnittelun periaatteita on esitelty kuusi. Toinen mahdollinen lähestymistapa olisi voinut olla Serran määrittelemät arkkitehtuurin väristrategiat [16, 17]. Toisen luvun lopussa on esitelty laajasti NCS-värijärjestelmää, koska se on ohjeistuksen pääasiallinen värityökalu ja kansallinen standardi Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa ei ole rakennetun ympäristön väristandardeja, mutta NCS-värijärjestelmän rinnalla käytetään RAL-järjestelmää.
Rakennusten värien dokumentointi on laadittu seuraavasti. Ensin väri on mitattu silmämääräisesti NCS-väriviuhkalla kauempaa ja julkisivun pinnasta. Sitten väri on mitattu NCS-väriskannerilla. Jos havaittu väri on kahden värin välistä, niin on ilmoitettu kaksi NCS-koodia.
Arkkitehtuurin ja kaupunkitilan värit
Kolmannessa luvussa esitellään neljä tärkeintä aihepiiriä, jotka tulisi ottaa huomioon analyysivaiheessa. Nämä ovat 1) maiseman värit eri vuodenaikoina, 2) naapuruston rakennusten värien ja rakennusmateriaalien väripaletti ja -historia, 3) miten värisuunnittelun toivotaan vaikuttavan kaupunkitilan käyttämiseen, liikkumiseen, orientaatioon ja viihtyvyyteen sekä 4) eri rakennustyyppien tilalliset, massalliset ja symboliset erityispiirteet. Sitten on esitelty erilaisia katutilojen tyyppejä sekä erikokoisia rakennusmassoja avoimessa maisematilassa. Erityyppisistä kohteista on näytetty massamalli, valokuvia ja suunnitteluohjeet, mihin asioihin tai värisuunnittelun osatekijöihin voisi kiinnittää huomiota. Ohjeistuksen ansiona onkin, että se esittää suunnittelijalle ehdotuksenomaisesti käsitteellisiä työkaluja ymmärtää, miten väri vaikuttaa kokemukseemme tilasta tai massasta.
Käytännön neuvoja värivalintaan
Neljäs luku käsittelee värisuunnittelua ja värivalintaan vaikuttavia asioita. Kaupungin värien muodostuminen on kerroksellinen prosessi. Siksi on tärkeää ymmärtää alueen aiempi väri-identiteetti ja rakentamistapojen, rakennusmateriaalien ja pintakäsittelyiden väripaletti. Mikäli alueella ei ole aiempaa vahvaa väri-identiteettiä, voidaan miettiä, miten suunnitella alueelle uusi viihtyisyyttä lisäävä väri-identiteetti.
Neljäs luku sisältää myös käytännönläheistä tietoa värimallien tekemisestä sekä laajat taulukot erilaisista pintakäsittelymenetelmistä kiviaineille ja puulle. Tällöin on käyty läpi maalityyppi, sen ominaisuudet ja käyttöalueet. Vaikka ohjeistuksessa käytetään NCS-värijärjestelmää, niin siinä esitellään eri materiaalien värikarttoja ja -järjestelmiä. Esimerkiksi KEIM on tarkoitettu silikaattituotteille, STO silikonille ja RAL metalleille. Lopuksi kerrotaan erityyppisten väriprojektien vaiheista ja niissä huomioitavista asioista, esimerkiksi taloyhtiön julkisivuremontin vaiheista, omakotitalon julkisivumaalauksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Selkeät ohjeet erilaisten pintojen puhdistamisesta palvelevat myös taloyhtiöitä ja kuntalaisia. Oslon rakennusjärjestyksen julkisivujen värin muutoksia sekä suojelukysymyksiä koskevat määräykset ja ohjeet sijaitsevat luvun lopussa.
Oslon värit – Viisitoista väripalettia
Oslon viisitoista väripalettia.
Kirjan laajin viides luku keskittyy viidentoista asuinalueen, katutilan tai aukion dokumentointiin ja ohjeistukseen. Alueet edustavat eri aikakausien arkkitehtuuria, jolloin ohjeistusta voidaan soveltaa saman aikakauden julkisivujen uudelleenmaalausten tai uudisrakennuksen värityksen suunnittelussa. Uusin alue on Oslon kaupunkikuvaan merkittävästi vaikuttava Bjørvika ja siellä sijaitseva Barcoden rakennusryhmä. Julkisivujen värit ovat materiaalipohjaisia eli rakennuslevyjä, tiiltä ja lasipintoja. Niiden väriskaala on muutettu NCS-värijärjestelmään, jolloin sitä voidaan verrata muiden alueiden pintavärien väripaletteihin. Valokuvien avulla näytetään, miten muiden rakennusten, valaistuksen ja taivaan värit heijastuvat lasipinnoista.
Bjorvikan Dronning Eufemias Gaten julkisivujen väriskaala esitettynä asemapiirroksessa. Väriskaala on pääosin harmaa ja kylmä.
Kuvatyypit ohjausvälineenä ja inspiraationa
Julkaisussa on erityisen ansiokasta värityksen ohjaamiseen käytetyt useat kuvatyyppit sekä miten eri kuvatyyppejä on rinnastettu valokuviin. (Lisätietoa asemakaavatason värisuunnitelmien ja arkkitehtuurin kuvatyypeistä, joiden avulla on ohjattu väriä ja julkisivujen materiaaleja Suomessa [18].) Jokaisesta alueesta on esitetty abstrahoitu väripaletti ilman tarkkoja NCS-arvoja. Mikäli kyseessä on tiivis katutila, ovat värialueet kiinni toisissaan. Jos alueella on paljon kasvillisuutta, on väriruudukon pohjaväriksi valittu vihreä.
Asemapiirroksen avulla esitetty rakennuksen pinta-alan kohdalla julkisivun pääasiallinen väri. Tällöin ammattilainen pystyy lukemaan kuvia, ikään kuin liikkumaan värillisessä tilassa. Alla olevassa vasemman puoleisessa kuvassa on esitetty nykytrendi, jossa rakennukset ja katutila on muuttunut harmaammaksi ja kylmemmäksi. Oikealla on aiempi lämpimämpi väriskaala.
Kuvarinnastuksessa on esitetty 1920- ja 1930-luvun arkkitehtuuria olevan Alexander Kiellandin aukion kaksi väriskaalaa.
Erilaisin kuvatyypein, pienoistutkimuksin ja kysymyslistojen avulla on näytetty eri alueiden värisuunnittelun erityispiirteitä. Esimerkiksi Alexander Kiellandin aukion pienoistutkimuksessa havainnollistetaan värin kolmen osa-alueen eli sävyn, tummuuden ja kylläisyyden vaikutus alueen väripalettiin. Kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä Karl Johanin kadun aineisto sisältää katujulkisivukaaviot, joissa rakennuksen värit on määritelty NCS-järjestelmässä tai KEIM Naturstein värikartassa. Bolteløkkan tutkimuksessa on käyty läpi tiiviin katutilan rytmiä, korttelin päätteitä sekä sitä, miten välttää yksitoikkoisuutta katutilassa.
Frognerin alueen 1800-luvun lopun ja 1930-luvun arkkitehtuurin pelkistettyjä julkisivusommitelmia.
Yhteenveto ja ehdotus suomalaisesta värioppaasta
Oslon väriohjeistus on merkittävä kulttuuriteko. Sinä näytetään, kuinka monella tavalla värit liittyvät rakennettuun ympäristöön. Teos osoittaa, kuinka paljon osaamista, taitoa ja erilaisia menetelmiä laadukas värisuunnittelu edellyttää. Valokuvat ja analyysien kuvatyypit inspiroivat lukijaa. Eri alueiden analyysien ja kuvamateriaalien avulla esitetään, miten vahvistaa alueen omaa väri-identiteettiä. Oppaassa käydään läpi useita eri menetelmiä, miten analysoida alueen värit ja väri-identiteetti suunnittelun pohjaksi. On arvokasta, että opas on tarkoitettu ammattilaisten lisäksi myös taloyhtiöille ja kuntalaisille. Kirjan lopussa on myös lista organisaatioista, josta kysyä neuvoa sekä laaja kirjallisuusluettelo.
Suomessa rakennetun ympäristön väritystä on ohjattu asemakaavalla ja rakentamistapaohjeilla. Rakennusvalvonnalla on ollut merkittävä rooli kaupunkikuvallisessa ohjeistuksessa esimerkiksi julkisivuremonttien yhteydessä. Kuitenkin rakennusjärjestyksen muuttuessa kaikissa kunnissa ei enää vaadita rakennusvalvonnan hyväksyntää julkisivuremonttien värivalinnoille. Vain osalla asuinalueista on asemakaavamääräyksiä väreistä. Suomessa olisikin suuri tarve samanlaiselle värisuunnittelun oppaalle. Kohderyhmänä olisivat suunnittelijat, arkkitehdit, rakennusvalvojat, kaavoittajat sekä taloyhtiöt ja asukkaat. Sen jälkeen kaupungit voisivat täydentää perusopasta kaupunkikohtaisesti esimerkiksi tiettyjen alueiden väripaleteilla sekä rakennusjärjestyksen väriä koskevilla määräyksillä ja ohjeilla.
Saara Pyykkö
Väitöskirjatutkija, Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitos, maisema-arkkitehti, TaM.
Hän on Suomen väriyhdistyksen SVY Ry perustajajäseniä ja toiminut hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2018.
Kuvat: Kine Angelo, Einar Nørstegård, Plan- og bygningsetaten, Oslo kommune ja Tarja Trygg
Kirjallisuus
1. Veideder for fargebruk i byområder, Hvordan gjøre gode fargevalg. 2022. Oslo kommune. Ladattu 20.11.2023.
https://www.byggogbevar.no/media/12713/veileder-for-fargebruk-i-byomraader.pdf
2. Oslon arkkitehtuuripolitiikka sivusto. Oslon kaupunki. Ladattu 20.11.2023.
https://www.oslo.kommune.no/byutvikling/arkitekturpolitikk-for-oslo/#gref
3. Booker, A. & Angelo, K. 2017. Greying Norway: Influences and Drivers Examined Through a Discourse in the Popular Norwegian Press, Social Media, and Commercial Promotion. Teoksessa Schindler, V. M & Griber, Y.A. (toim.) Environmental Colour Design: Theory and Practice; Social Transformations. Smolensk State University Press, 96–109.
4. Angelo, K. & Booker, A. 2018. S>C – Proposing a formula for Harmonic Urban Colour Composition. Teoksessa AIC Lisboa 2018, Colour & Human Comfort, Proceedings of theInternational Colour Association (AIC) Conference 2018, 59–64.
5. L’Orange. 2008. Farger i Arkitekturen. Byen, stedet, gata. Scandianvian Academic Press.
6. Tarkempi väriaineisto Karl Johans gate ja Skippergata. Oslon kaupunki. Ladattu 20.11.2023.
https://innsyn.pbe.oslo.kommune.no/saksinnsyn/showfile.asp?jno=2023062802&fileid=10798907
7. Tarkempi väriaineisto Skullerud. Fargeregistering Skullerud. Feltarbeid utført av studenter i perioden 2021–2022. Oslon kaupunki. Ladattu 20.11.2023.
https://innsyn.pbe.oslo.kommune.no/saksinnsyn/showfile.asp?jno=2023062816&fileid=10798979
8. Helsingin värikaava. Helsingin julkisivuvärityksen hakupalvelu. Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto 2012. Ladattu 20.11.2023.
https://www.hel.fi/static/rakvv/varikaava/index.htm
9. Helsingin värikaava. Helsingin julkisivuvärityksen historiaa. Helsingin kaupunki. Rakennusvalvontavirasto. Kaupunkikuvatoimisto 1/1984. Ladattu 20.11.2023.
https://www.hel.fi/static/rakvv/varikaava/helsinginjulkisivuvarityksenhistoriaa/Helsingin_julkisivuvarityksen_historiaa_lowres.pdf
10. Jalkanen, R., Kajaste, T. Kauppinen, T., Pakkala, P. & Rosengren, C. 2. uudistettu painos 2017, 2020. Kaupunkisuunnittelu ja asuminen, Helsinki: Rakennustieto Oy. 14. (Edelliset painokset, Jalkanen, R., Kajaste, T. Kauppinen, T. & Pakkala, P. Asuinaluesuunnittelu 1990, Asuinaluesuunnittelu, 2. uudistettu painos 1997, 3. painos 2004).
11. NCS-värijärjestelmä. Kustannus Oy Hakkuri. Ladattu 20.11.2023.
https://www.hakkuri.fi/ncs-jarjestelma/mika-on-ncs-varijarjestelma 20.11.2023
12. Fridell Anter, K. & Svedmyr, Å. 2004. Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri.
13. Lär dig NCS-systemet. Ladattu 20.11.2023.
https://ncscolour.com/sv-eu/pages/the-system
14. Itten, J. 1961. Värit taiteessa. Kustannus Oy Taide.
15. Arnkil, H. 2021. Värit havaintojen maailmassa. (2. uudistettu laitos). Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Espoo: Aalto ARTS Books. 93–115.
16. Serra, J. 2013. Three Color Strategies in Architectural Composition. Color Research and Application, 38(4), 238–250. https://doi.org/10.1002/col.21717
17. Serra, J. 2019. Color for Architects. New York: Princeton Architectural Press, 72–90.
https://doi.org/10.1002/col.22667
18. Pyykkö, S. 2023. Uuden asuinalueen värisuunnittelu asemakaavassa. Väriohjeistuksen välineet ja värisuunnittelun periaatteet. Yhdyskuntasuunnittelu vol 61:1. 21, 25–28.
