Miksi vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja sitten hyväksi havaitut rakennustavat ovat pitkälti kadonneet? Olisiko syytä ottaa katsaus menneisyyteen ja nostaa jälleen kunniaan perinteiset ilmastoystävälliset ja kestävät rakennusmenetelmät? Miksi suunnittelijat ja rakentajat on ohjattu käyttämään pääasiallisesti vain moderneja ja alati kehittyviä rakennusmenetelmiä?
Hirsirivitalokohde Honkasuon Aarreaitat eli Asunto Oy Haapaperhosen Aarre valmistui Helsingin Honkasuon alueelle vuonna 2023. Se on saanut useita kunniamainintoja ja huomionosoituksia vastuullisuutensa ja kestävän kehityksen mukaisen toteutuksensa ansiosta. Arkkitehti Minna Aarnion ja rakennusinsinööri Jukka Reinikaisen perheyrityksen, Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy:n, projektin lähtökohtana oli tavoite rakentaa siten, että rakennuskohteen hiilikädenjälki olisi suurempi kuin sen hiilijalanjälki. Muun muassa suuri energiaomavaraisuus, modulaarisuus ja muunneltavuus olivat suunnittelun lähtökohtia. Perinteiset rakentamisen tavat, mahdollisimman vähän työstetty lähellä kasvatettu massiivipuu ja mahdollisimman vähäinen määrä talotekniikkaa täyttivät hankkeen tavoitteet.
“Perustettuamme oman yrityksemme rakentamisen muuttamiseksi totesimme, ettei konseptin kehittäminen yksin riitä. Piti osoittaa käytännössä, että sellaisen voi rakentaa tavallisesta asunto-osakeyhtiöstä tavalliselle alueelle”, arkkitehti Minna Aarnio kertoo.
Honkasuon uudelle puukaupunginosalle asetettiin ekokriteerit jo asemakaavoitusvaiheessa. Projektialueen pääsuunnittelija ja projektipäällikkö Suvi Tyynilä Helsingin asemakaavoituksesta kertoo, että tavoite oli suunnitella noin 2000 asukkaalle ekologisesti kestävä puinen kaupunkikylä.
“Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta Honkasuon Aarreaitat tuo lisäarvoa alueelle. Perinnerakentaminen sopii alueen asemakaavan ekologisiin tavoitteisiin, ja hankkeen hiilinegatiivisuus on kirkkaasti kaavan asettamaa tavoitetta kunnianhimoisempi”, Tyynilä sanoo.
Honkasuon Aarreaitat.
Avarrus Arkkitehdit halusivat suunnitella puolestaan kerrostalon, joka kestää satoja vuosia. Ajatus kestävän kerrostalon konseptiin lähti heidän huomiostaan, että sata vuotta vanhat tiilitalot ovat edelleen kunnossa ja muunnettavissa uuteen käyttöön.
“Miksi emme voisi rakentaa yhtä hyvin nykypäivänäkin? Keskustelemme toimiston sisällä paljon rakennusalan kehittämisestä ja ajatus perinteisten ja modernien menetelmien yhdistämisestä kestäväksi kerrostaloksi tuntui niin hyvältä, että se oli toteutettava”, arkkitehti Niilo Ikonen Avarrus Arkkitehdit Oy:stä kertoo.
Ikonen kollegoineen etsi pitkään kumppaneita ja he päätyivät perustamaan kehityshenkisten sijoittajien kanssa rakennuttajaksi Kestävät Kodit Oy:n. Helsingin Muurarimestarissa on käytetty kahden ja kahden ja puolen kiven massiivitiilirakennetta ulkoseinissä ja rakennuksessa on painovoimainen ilmanvaihto. Vanhoista menetelmistä on pyritty hyödyntämään parhaat osat ja käyttämään soveltuvilta osin moderneja ratkaisuja. Esimerkiksi isot parvekkeet eivät ole tyypillinen perinteinen ratkaisu, mutta ne suunniteltiin suojaamaan rakennuksen eteläistä julkisivua ylilämpenemiseltä.
Oulunkylään vuonna 2024 valmistunut Muurarimestari sai toteutusvaiheessa osakseen epäilyä. Ikosen mukaan suoranaista vastusta ei kuitenkaan ollut, toisin kuin Aarreaitat-hankkeella. Honkasuon kaava herätti valmistuessaan paljon kiinnostusta, jota myös osaltaan paljon julkisuutta saanut hirsirivitalohanke lisäsi.
“Rakennustuoteteollisuus koki hirsihankkeemme saaman julkisuuden ärsyttävänä. Ala edistää betonirakentamista ja pyrkii pilaamaan puurakentamisen mainetta sekä rakentamisen kiertotaloutta aktiivisesti”, Minna Aarnio toteaa vastustuksesta.
Jukka Reinikainen ja Minna Aarnio.
“Betoniteollisuus ry teki asemakaavoitusvaiheessa valituksen Honkasuon puurakentamismääräyksistä. Korkein hallinto-oikeus totesi puurakentamisen edellyttämisen lailliseksi ja ympäristötavoitteita edistäväksi asemakaavamääräykseksi. Tästä syntyi ennakkotapaus, jonka perusteella alettiin valmistella muitakin puukerrostalokaavoja”, Suvi Tyynilä sanoo.
Tyynilä kertoo, että Helsingin asemakaavoituksessa suhtautuminen perinteisten rakennusmenetelmien käyttöön on periaatteellisella tasolla myönteistä, mutta käytännössä on tunnistettavissa isoja haasteita. Helsinki on säätänyt asuntorakentamiselle hiilijalanjäljen raja-arvon ja kaupungin edellyttämät energiatehokkuuden sekä hiilijalanjäljen mittaamiseen kehitetyt menetelmät antavat paljon painoarvoa muun muassa koneellisen ilmanvaihdon lämmöntalteenotolle. Painovoimaista ilmanvaihtoa suunniteltaessa asia on kompensoitava muin, paljon haasteellisemmin ratkaisuin.
Painovoimainen ilmanvaihto on yksi arvokkaista perinteisistä rakennusmenetelmistä ja vaatii sekä suunnittelijalta että rakentajalta osaamista.
“Vanhat rakennustavat vaativat vähintään yhtä paljon suunnittelua kuin uudetkin. Huolellisella suunnittelulla mahdolliset riskit vältetään. Rakennus pitää suunnitella painovoimaisen ilmanvaihdon ympärille, jotta se toimii oikein. Osittain juuri teknisen yksinkertaisuuden, kestävyyden ja riskittömyyden vuoksi Muurarimestariinkin on valittu massiivitiilimuuraus ja painovoimainen ilmanvaihto”, Ikonen sanoo.
Painovoimaisella ilmanvaihdolla vältetään isot koneet ja putkistot, joten sillä pitäisi Ikosen mukaan olla ehdottomasti paikkansa yhtenä suunnitteluvaihtoehtona.
“Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ei tarvita teollisia ja teknisiä järjestelmiä, mikä on teollisesta näkökulmasta katsottuna paha liiketoiminnalle. Rakennusvalvonnat ovat pelänneet antaa lupia painovoimaiselle ilmanvaihdolle. Onneksi ympäristöministeriö on julkaissut virallisen oppaan painovoimaisen ilmanvaihdon rakentamisesta, ja painovoimainen ilmanvaihto on luvallista”, Aarnio toteaa.
Perinteiset työtavat ovat nykyään niin harvinaisia, että monilla sektoreilla on riski kadottaa osaaminen kokonaan. Aarnion mukaan perinteinen rakentaminen on hieman yleistynyt, kun ihmiset ovat sairastuneet tai pelkäävät sairastuvansa rakennuksista. Perinteinen rakentaminen on yksinkertaista ja täten asukkaat voivat kokea asuntonsa ominaisuuksien ja kunnon olevan heidän omissa käsissään.
“Harmi kyllä, alan opetus on kutistumassa ja materiaalien saatavuutta haittaavat valtavasti teollisia rakennustuotteita suosivat säädökset, viranomaistulkinnat ja -toiminta. Perinteiset työtavat ovat käsityövaltaisia ja siksi häviävät hinnassa sekä tuotantovolyymeissä teolliselle tuotannolle”, Aarnio sanoo.
Helsingin Muurarimestari.
“Rakentamisen tuotestandardointiin perustuvat vaatimukset saattavat rajoittaa paljonkin perinnerakentamisen usein käsityövaltaista rakentamistapaa”, toteaa Tyyniläkin.
Aarnion kokemuksesta vanhat rakennustavat ovat kestäneet aikaa siksi, että ne ovat yksinkertaisia, vikasietoisia ja korjattavia. Kuten kaikki rakentaminen, vanhat rakennustavat vaativat rakenteiden toimintaperiaatteiden ja materiaalien ymmärtämistä, ja ne voi omaksua, jos kiinnostusta on. Oikein käytettyinä perinteiset rakennustavat ovat riskittömämpiä kuin useimmat uudet.
“Monet perinteiset taidot on varmasti käytännössä kadotettu. Jos niitä halutaan elvyttää, vaatii se koulutusta niin rakentajille kuin suunnittelijoillekin. Rakennusteollisuus on kokonaisuutena hyvin yksipuolinen ja keskittynyt tiettyihin teknisiin ratkaisuihin vuosikymmenien ajan. Muut menetelmät ovat jääneet marginaaliin”, Ikonen sanoo.
Minna Aarnio uskoo, että ilmastonmuutoksen edetessä perinteinen rakentaminen nousee arvoonsa. Ilmastonmuutoksen torjunta ja rakennusten hiilipäästöraja-arvot tulevat todennäköisesti lisäämään perinteisen rakentamisen suosiota, sillä tavallinen teollinen rakentaminen alkaa käydä haasteelliseksi hiilipäästöjen ollessa niin valtavat.
Anna Niemelä
Media-alalta arkkitehtuuriin osaamistaan laajentanut kirjoittaja työskentelee suunnittelijana restaurointiin ja korjausrakentamiseen erikoistuneessa arkkitehtitoimistossa.
Kuvat: Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy ja Tuomas Uusheimo.