Purkamisen luvitus herätti rakentamislain valmisteluvaiheessa keskustelua ja eriäviä näkemyksiä.
Malmin lentoaseman terminaali valmistui vuonna 1938, suunnittelijoinaan Yrjö Waskinen, Dag Englund, Vera Rosendal ja Onni Ermala. Lentotoiminta on nyt kokonaan päättynyt, mutta muun muassa lentoasemarakennus on suojeltu asemakaavalla.
Rakentamislain eduskuntakäsittelyssä vuosina 2022–2023 purkamisluvan edellytyspykälä muuttui verrattuna hallituksen esitykseen (HE 139/2022 vp). Ympäristövaliokunnan mietinnön ehdottamalla tavalla kaavoituksellisen haitattomuuden edellytys poistettiin rakennuskohteen purkamisluvasta alueella, jolla rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan (YmVM 27/2022 vp). Edellytykseksi säädettiin, että kohteen purkaminen johtaa merkittävään purkumateriaalien uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen. Rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista ei kuitenkaan olisi saanut vaikeuttaa.
Muotoilu ei kelvannut uudelle hallitukselle, joka lähti niin sanotun korjaussarjan kautta muuttamaan rakentamislakia (751/2023). Rakentamislain muutos (897/2024) muutti rakentamislain 56 §:n säännöksen lähes kokonaan.
Toimivalta rakennusvalvontaviranomaiselle
Rakentamislain 56 § osoitti alkuperäisessä muodossaan toimivallan purkamisluvan myöntämiseen kunnalle. Selvyyden vuoksi toimivalta säädettiin rakentamislain muutoksessa rakennusvalvontaviranomaiselle. Ilman lainmuutosta olisi kunnan hallintosäännössä pitänyt ratkaista, mikä kunnan viranomainen käyttää purkamislupien osalta toimivaltaa.
Korjaussarja päivitti myös keskustelua aiheuttaneen rakentamislain 99 §:n säännöksen toimivallan siirtämisestä. Rakentamislakia valmisteltaessa ei missään vaiheessa ollut tarkoitus estää rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyn tehtävän delegoimista viranhaltijalle. Ympäristövaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden kommenttien perusteella ympäristöministeriö päätyi esittämään teknistä korjausta, jotta varmistetaan rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyn tehtävän siirtämisen mahdollisuus viranhaltijalle. Korjauksella rakentamislain 99 §:ään palautettiin MRL 21 §:n delegointimahdollisuus.
Sen sijaan silloin kun on kysymys asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamisluvasta, on toimivalta osoitettu kunnalle. Toimivallasta tulee määrätä tarkemmin kunnan hallintosäännössä. Jos hallintosääntö ei ota asiaan kantaa, kuuluu toimivalta kuntalain 14 §:n mukaan kunnanvaltuustolle.
Turussa Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa sijaitsevan Österbladin tontin kohtalosta on väännetty kättä vuosikaudet. Tontilla olevista puutaloista toista on esitetty säilytettäväksi, mutta kulmatalo korvattaisiin uudella rakennuksella.
Suojellun rakennuksen purkaminen
Suojellun rakennuksen purkamisen mahdollistava oikeusohje ilmestyi alkuvuonna 2024 lausunnolle asetettuun ja julkistettuun hallituksen esitykseen (9.1.2024 VN34558/2023).
Ehdotuksen mukaan kunnanvaltuusto olisi saanut oikeuden myöntää luvan asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamiseen, jos käsillä olisi ollut ehdotuksessa luetellut viisi edellytystä. Ensimmäisenä edellytyksenä mainittiin, että rakennus on kunnan omistuksessa. Muut edellytykset koskivat rakennuksen kuntoa niin ettei rakennus ole teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavissa; sitä että purkaminen johtaa purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen; rakennukselta poistunutta kulttuurihistoriallista arvoa ja viidenneksi siltä poistunutta valtakunnallista merkitystä.
Ehdotus sai osakkeen lukuisia kriittisiä lausuntoja. Toisaalta sen katsottiin toteuttavan johdonmukaisesti hallituksen tavoitetta lupien sujuvoittamisesta. Eniten ihmeteltiin edellytyksenä olevaa kunnan omistusta, ilman mitään ajallista takarajaa. Mutta myös koko säännöksen arvioitiin joissakin lausunnoissa merkitsevän periaatteellista muutosta rakennussuojeluun ja johtavan suojelun heikentymiseen.
Kesän 2024 ajaksi EU:n komission notifiointiin lähetetyssä esityksessä oli osa kritiikistä otettu huomioon. Kunnan omistuskriteeriin tuli 10 vuoden vähimmäisaika, ja kriteeri ulotettiin koskemaan myös kuntaomisteisia yhtiöitä. Valtakunnallisen merkittävyyden rinnalle nostettiin maakunnallinen merkittävyys. Maininta kulttuurihistoriallisesta arvosta ja sen olemassaolon poistumisesta jätettiin pois.
Eduskuntakäsittelyssä hallituksen esitykseen asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamisen oikeusohjeeseen muutoksia ei tullut, vaikka talousvaliokunta pitikin tärkeänä arvioida mahdollista tarvetta laajentaa purkamislupamahdollisuutta myös muihin kuin kuntien omistamiin rakennuksiin (TaVL 27/2024 vp s. 8–9). Ympäristövaliokunta katsoi, ettei sen saaman selvityksen mukaan kuntaomisteisen rakennuksen helpotetun purkamisluvan laajentamista kaikkiin asemakaavalla suojeltuihin rakennuksiin voida pitää perusteltuna. Erityisesti tämä voisi ympäristövaliokunnan mukaan haitata vanhojen puukaupunkien suojelua, joka toteutetaan asemakaavalla (YmVM 15/2024 vp).
Valiokunta myös tähdensi, ettei rakentamislain tarkoituksena ole edistää eikä helpottaa rakennusten purkamista. ”Tavoitteena on korjata pitkäikäisiä rakennuksia, ei purkaa niitä.”
Voi kysyä, onko asianlaita todella niin kuin ympäristövaliokunta toteaa. Hallituksen esitys tuo esiin, kuinka ”nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tilanteen, jossa kunnan omistama koulurakennus voi olla suojeltu, mutta niin huonossa kunnossa, että sen käyttäminen on jouduttu kieltämään. Rakennusta ei siten voida käyttää eikä purkaa” (HE 101/2024 vp s. 14). Vaikutusten arvioinnissa todetaan, kuinka kunta saattaa säästää kuluja, jos se voi purkaa käyttökelvottomassa kunnossa olevan suojellun rakennuksensa eikä investoi kuluja rakennuksen korjaamiseen (s. 23).
Rakentamislain 56 §:n 4 momentti kuuluu seuraavasti (897/2024):
Kunta voi myöntää luvan asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamiseen, jos:
1) rakennus on ollut kunnan tai kuntaomisteisen yhtiön omistuksessa vähintään kymmenen vuotta;
2) rakennus ei ole teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavissa;
3) purkaminen johtaa purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen; ja
4) rakennus ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä.
Rakennuksen purkaminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa RKY-merkinnällä varustettu koulu tai päiväkoti olisi niin huonossa kunnossa, ettei sitä saa käyttää.
Teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavuudella tarkoitettaisiin pykälän perustelujen mukaan rakentamislain 37 §:ssä mainittuja asioita. Teknisesti toteutettavalla tarkoitetaan ratkaisua, joka suunnitellaan ja toteutetaan siten, että muun muassa kosteustekniset, palotekniset, äänitekniset sekä sisäilmasto-olosuhteiden ominaisuudet eivät heikkene. Toiminnallisesti toteutettavalla ratkaisulla tarkoitetaan ratkaisua, jonka seurauksena rakennuksen käyttäminen aiottuun käyttötarkoitukseensa ei merkittävästi heikkene verrattuna alkuperäiseen ratkaisuun. Taloudellisesti toteutettavalla tarkoitetaan tarkastelun perusteella kustannustehokkaasti toteutettavissa olevaa ratkaisua. Näitä edellytyksiä sovelletaan teknisten vaatimusten täyttämisessä. Rakennuksen purkaminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa RKY-merkinnällä varustettu koulu tai päiväkoti olisi niin huonossa kunnossa, ettei sitä saa käyttää (HE 101/2024 vp s. 70).
C. L. Engelin suunnittelemat Helsingin tuomiokirkko ja Kansalliskirjasto ovat keskeinen osa Helsingin suojeltua empire-keskustaa.
Purkaminen alle ja yli 13 vuotta vanhan kaavan alueella
Rakentamislain 56 §:n alkuperäistä sääntelyä purkamisluvan edellytyksistä ei pidetty kovin selkeänä. Ei siitäkään huolimatta, että mitään periaatteellista muutosta verrattuna MRL 139 §:n säännökseen purkamisluvan edellytyksistä ei rakentamislailla alkujaan tavoiteltu.
Rakentamislain muutos (897/2024) pyrkii edelleen selventämään purkamisluvan edellytyksen oikeustilaa. Rakentamislain 56 §:n 2 momentti kuuluu:
Rakennuksen saa purkaa, jos asema-, yleis- tai maakuntakaavassa, joka on alle 13 vuotta vanha, sallitaan purkaminen eikä rakennusta ole suojeltu lain nojalla. Alueella, jolla ei ole asema-, yleis- tai maakuntakaavaa tai kaava on vanhempi kuin 13 vuotta, rakennuksen purkaminen ei saa aiheuttaa haittaa tulevalle kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle eikä vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Lain nojalla suojelu voidaan toteuttaa joko asemakaavalla tai rakennusperintölailla (L rakennusperinnön suojelemisesta 498/2010). Myös yleiskaavassa voidaan antaa rakennuksen suojelemisesta tarpeellisia määräyksiä (AKL 41.2 §). Yleiskaavan suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia (AKL 101 §). Maakuntakaavan otettujen suojelumääräysten tulee samoin olla maanomistajalle kohtuullisia (HE 101/1998 vp).
Kolmentoista vuoden aikaraja vastaa alueidenkäyttölain 60 §:n asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnin 13 vuoden aikarajaa. Aikarajaa nuorempien kaavojen alueella ei lähtökohtaisesti ole tarpeen arvioida purkamisen alueidenkäytöllisiä ja vastaavia reunaehtoja, jos rakennusta ei ole suojeltu.
Kolmetoista vuotta vanhempien kaavojen alueella tilanne on toinen. Silloin arvioitavaksi tulevat kaavoituksellinen ja alueiden käytön muun järjestämisen haitattomuus sekä rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamisen vaikeuttaminen. Arvioinnin tueksi tarvitaan yleensä lausuntoja tai muiden viranomaisten kannanottoja. Pakollisista lausunnoista säädetään rakentamislain 66 §:ssä. Purkamisluvan osalta lausunto voi olla tarpeen ELY-keskukselta, jos purettava kohde sijaitsee luonnonsuojelulain mukaisella maisema-alueella. Lausuntoa ei kuitenkaan ole tarpeen pyytää, jos purkaminen perustuu poikkeamislupaan, josta ELY-keskus on jo lausunut. Museoviranomaisen lausunto on pakollinen muun muassa, jos purkamislupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, joka kuuluu maailmanperintöluetteloon tai joka kuuluu RKY-alueeseen. Museoviranomaisen pakollinen lausunto väistyy, jos kaavassa on otettu huomioon rakennettuun kulttuuriympäristöön tai arkeologiseen kohteeseen liittyvät arvot.
Kaavoituksellisen haitattomuuden arvioinnin tueksi tarvitaan kaavoittajalta joko lausunto tai vähintään kannanotto. Naapureiden kuulemisesta purkamisluvasta säädetään rakentamislain 65 §:ssä. Kuuleminen koskee kaikkia purkamislupahakemuksia.
Rakennussuojelun edellytysten ei voida katsoa muutoksen kautta vahvistuneen.
Purkaminen purkumateriaalin uudelleenkäytön tai kierrätyksen kautta
Purkumateriaalien merkittävän uudelleenkäytön tai kierrätyksen perusteella olisi alkuperäisen säännöksen perusteella vältytty kaavoituksen haitattomuuden arvioinnista alueella, jolla rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Säännös ei kuitenkaan olisi koskenut suojeltuja rakennuksia.
Muutoksessa (897/2024) rakentamislain 56 §:n 3 momentiksi sijoitettuna säännös muuttui muotoon:
Tilanteessa, jossa purkaminen johtaa purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen, muun kuin suojellun rakennuksen saa purkaa aina, jos:
1) rakennus sijaitsee kunnassa, jossa rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan;
2) rakennukselle ei ole enää osoitettavissa käyttötarkoitusta; ja
3) rakennuksen kunto ja korjausmahdollisuudet ovat huonot.
Alueellinen rajaus muuttui koskemaan kuntaa. Siitä seuraa, että kasvukunnissa, joissa rakennusten arvon kehitys ei ole yleisesti laskeva niin että niiden arvosta olisi menetetty suurin osa, ei 56 §:n 3 momentin säännös tulee lainkaan sovellettavaksi. Suuri osa kunnista on kuitenkin sellaisia, että niissä rakennusten arvon menetys on kuluvalla vuosikymmenellä vain kiihtynyt.
Rakennusten arvon menetys ei välttämättä ole mikään pysyvä ilmiö. Esimerkiksi kuntaan sijoittuva uusi merkittävä teollinen tuotantolaitos voi kääntää arvon kehittymisen positiiviseen suuntaan ja niin, että vaikkapa tyhjilleen jääneille rakennuksille löytyy käyttöä.
Kahden muun kriteerin tulee myös täyttyä, jotta säännöstä voi soveltaa. Kriteerien täyttymisen osoittaminen kuuluu purkamisluvan hakijalle.
Lainkohdan perusteluissa mainitaan purkamisluvan myöntämistä puoltavana seikkana, ettei kunnassa esimerkiksi pankista saisi enää lainkaan lainaa rakennuksen korjaamiseen (HE 101/2024 vp s. 67). Pienikin määrä purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrättämiseen riittäisi perustelujen mukaan täyttämään kriteerin.
Kaavalla tai lain nojalla suojellun rakennuksen purkaminen ei 3 momentin säännöksen perusteella mahdollistu. Sen sijaan tällä perusteella purkaminen olisi mahdollista, vaikka kaavoittamattomalla alueella purkaminen voisi aiheuttaa haittaa tulevalle kaavoitukselle tai alueidenkäytön muulle järjestämiselle taikka purkaminen voisi vaikeuttaa rakennetun ympäristön tulevaa suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista (HE 101/2024 vp s. 68). Kaavoittamattomalla alueella purkaminen ei tosin useinkaan ole purkamislupaa edellyttävää (RakL 55 §). Kaava-alueella vuorostaan kaavan iällä ei ole 3 momentin tilanteissa merkitystä. Rakennussuojelun edellytysten ei voida katsoa muutoksen kautta vahvistuneen.
”Normaali” purkamislupatilanne
Edellä on selostettu rakentamislain ja sen muutoksen kautta tulevia, aiempaan lakiin (MRL 139 §) verrattuna kokonaan uudentyyppisiä ja purkamisen laventamisen mahdollistamia säännöksiä. Rakentamislain 56 §:n 1 momentin säännös, joka tuli rakentamislain muutoksen (897/2024 kautta, kuuluu seuraavasti:
Rakennusvalvontaviranomainen voi myöntää luvan rakennuksen purkamiseen.
Hallituksen esityksessä todetaan: ”Koska rakennusvalvonta voisi myöntää luvan rakennuksen purkamiseen, kysymyksessä olisi tarkoituksenmukaisuusharkinta. Velvollisuutta luvan myöntämiseen ei olisi, vaan rakennusvalvontaviranomainen voisi käyttää harkintavaltaa.”
Ympäristöministeriön vastineessa eduskunnan ympäristövaliokunnalle rakentamislain korjaussarjan kuulemisiin todetaan: ”Purkamislupa on tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Rakennusvalvontaviranomaisella on harkintavaltaa purkamisluvan myöntämisen suhteen. Jos kaikki edellytykset purkamiselle täyttyisivät, on kuitenkin vaikeaa nähdä, että lupa evättäisiin.” (vastine 20.11.2024 s. 29–30). Professori Martti Häkkänen oli valiokuntakuulemisissa kiinnittänyt huomiota sanaan ”voi”. Hän esitti, että myös muissa 56 §:n soveltamistilanteissa kuin sen 3 momentin osalta olisi syytä täsmentää vähintään perusteluissa, onko purkamislupaharkinta luonteeltaan tarkoituksenmukaisuusharkintaa vai ns. oikeusharkintaa.
Ympäristövaliokunnan mietintöön on kirjattu seuraavaa: ”Harkinta on kuitenkin sidottua harkintaa. Jos kaikki edellytykset purkamiselle täyttyvät, lupaa ei pidä evätä” (YmVM 15/2024 vp). Kysymys on silloin 56 §:n 2 momentin tilanteista, joissa keskeisenä kriteerinä ja kysymyksenä on jatkossa, onko kaava 13 vuotta nuorempi vai vanhempi. Sekä luonnollisesti siitä, onko rakennus jo suojeltu vai ei. Sekä siitä, että 13 vuotta vanhempien kaavojen alueella arvioidaan tilannetta tulevan kaavoituksen ja mahdollisen tulevan suojelutarpeen kannalta.
Purkamisluvan tarve
Rakennuksen purkamisluvan tarpeesta säädetään rakentamislain 55 §:ssä. Sääntely noudattaa pääpiirteissään entistä (MRL 127 §). Rakentamislain 55 § pysyi alkuperäisessä asussaan eikä sitä muutettu:
Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla yleiskaavassa niin määrätään, eikä alueella, jolla on voimassa alueidenkäyttölain 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi.
Lupaa ei tarvita, jos voimassa oleva rakentamislupa, alueidenkäyttölain mukainen katusuunnitelma, liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukainen hyväksytty tiesuunnitelma tai ratalain mukainen hyväksytty ratasuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana.
Jollei purkamiseen tarvita lupaa, rakentamishankkeeseen ryhtyvän on kirjallisesti ilmoitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle rakennuksen tai sen osan purkamisesta 30 päivää ennen purkamistyöhön ryhtymistä (purkamisilmoitus). Rakennusvalvontaviranomainen voi mainitun ajan kuluessa perustellusta syystä vaatia luvan hakemista.
Huomattava on, että purkamislupa koskee rakennusta, ei rakennuskohdetta. Rakennuksen määritelmä on rakentamislain 2 §:ssä. Rakennus on erillinen, kiinteä, paikallaan pysytettäväksi tarkoitettu, omalla sisäänkäynnillä varustettu kohde, joka sisältää katettua ja seinien erottamaa tilaa. Rakennuskohde on määritelmänsä mukaan laajempi käsite, joka sisältää myös erilaisia rakennelmia ja rakennettavia alueita (RakL 2 §:n 4 k.). Niinpä esimerkiksi tuulivoimala ei ole välttämättä rakennus eikä sen purkamiseksi silloin tarvita lupaa. Suurissa tuulivoimaloissa on kuitenkin yleensä omalla sisäänkäynnillä varustettu umpinainen laitetila, jolloin sitä voi pitää rakennuksena.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 67 §:ää, joka koskee purkamisaikomuksesta tiedottamista, ei ole toistaiseksi kumottu.
Valitusoikeuksia rajoitettiin
Yhteisöjen valitusoikeus purkamisluvasta poistui rakentamislain muutoksella (897/2024). ELY-keskuksen ja museoviranomaisen valitusoikeus rajattiin koskemaan rakennuksen purkamista koskevia päätöksiä, jos rakennus on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä (RakL 182 §).
Yhteisöjen valitusoikeuden poistuminen kokonaan on periaatteellisesti merkittävä muutos ja heikennys. Valitusoikeuksien kaventamista, joka korjaussarjalla ulotettiin koskemaan eri tavoin myös rakentamislupaa, toteuttamislupaa ja maisematyölupaa, hallitus perustelee äärimmäisen niukalti tuoden lähinnä esiin, kuinka museoviranomaisen valitusoikeus säilyisi edelleen laajempana kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa, ja puolestaan ELY-keskuksen valitusoikeus vastaisi maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyä (HE 101/2024 vp s. 1). Eduskunnan oikeusasiamiehen huomautusta, jonka mukaan ministeriön tulee esityksen jatkovalmistelussa kiinnittää erityistä huomiota valitusoikeuden rajoittamista koskevien säännösten osalta perustuslain osallistumisoikeutta ja ympäristöperusoikeutta ja oikeusturvaa koskeviin säännöksiin sekä Århusin sopimuksen velvoitteisiin, on kommentoitu ympäristövaliokunnan mietinnössä. Myös oikeusministeriön mielestä valitusoikeuksien muutoksia tulisi yksityiskohtaisemmin peilata suhteessa perustuslain tavoitteisiin (HE 101/2024 vp s. 51).
Ympäristövaliokunta toteaa, ettei purkamisluvan valitusoikeutta ehdoteta kunnan jäsenille eikä yhdistyksille, vaikka rakentamislakia säädettäessä kunnan jäsenen valitusoikeuden poistaminen edellytti valitusoikeuden antamista yhdistyksille (YmVM 15/2024 vp). Kun lisäksi viranomaisen valitusoikeudet rajataan valtakunnallisiin ja maakunnallisiin arvokkaisiin kohteisiin, voidaan valvontaoikeuksia pitää heikkona ja tällä on merkitystä hallinnon lainalaisuuden toteutumiseen, toteaa ympäristövaliokunta mietinnössään. Paikallisesti arvokkaiden rakennusten purkamisesta voi valittaa vain kunta, jonka tulisi valittaa oman kuntansa rakennusvalvontaviranomaisen päätöksestä.
Valitusoikeus kuuluu luonnollisesti aina purkamisluvan hakijalle; sille, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; naapurikiinteistön tai muun alueen omistajalle ja haltijalle sekä sellaisen kiinteistön tai muun alueen omistajalle ja haltijalle, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa.
Lausunnot ja huomiot eivät johtaneet valitusoikeuksien kaventamisen osalta muutoksiin verrattuna hallituksen esitykseen. Sen sijaan poikkeamislupaa sekä rakentamislupaa suunnittelutarvealueelle sijoittuvan rakentamisluvan osalta koskevasta valitusoikeussäännöksestä poistettiin yleinen yhteisöjen valitusoikeus (RakL 180 §).
Säännös rajattiin koskemaan rakentamislupaa hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Valitusoikeus ulotettiin vain yhteisöihin, joiden tarkoituksena on ympäristön-, terveyden tai luonnonsuojelun edistäminen.
Muilta osin ympäristövaliokunta viittasi rakentamislain hyväksymisen yhteydessä hyväksyttyyn lausumaan, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa ehdotetun sääntelyn vaikutuksia perusoikeuksien toteutumiseen sekä lupaprosessien kestoon ja sujuvuuteen ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin mahdollisten ongelmien poistamiseksi.
Yhteisöjen valitusoikeuden poistuminen kokonaan on periaatteellisesti merkittävä muutos ja heikennys.
Lopuksi
Purkamisen sääntely ja lupajärjestelmä on kaiken kaikkiaan kokonaisuus, joka maankäyttö- ja rakennuslainkin aikana on kerryttänyt paljon tulkintoja ja myös oikeuskäytäntöä. Odotettavissa on, että rakentamislainkin aikana tullaan vielä hakemaan vakiintumista hallintokäytäntöihin sekä ennakkopäätöksiä tuomioistuimista.
Osa maankäyttö- ja rakennuslain aikaisesta hallinto- ja oikeuskäytännöstä on relevanttia myös rakentamislakia sovellettaessa. Tämä on tuotu esiin myös rakentamislain valmisteluasiakirjoissa. Hallituksen esitykseen on kirjattu, että vakiintunutta käytäntöä on tarkoitus jatkaa ja viitataan muun muassa vuosikirjapäätöksiin KHO 2021:185, KHO 2021:82 ja KHO 2020:158 (HE 101/2024 vp s. 68). Purkamislupajärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa kaavalla tai rakennusperintölain mukaisella suojelupäätöksellä. Samoin todetaan selkeästi, että kaavassa tai muun lain nojalla suojellun rakennuksen purkaminen edellyttää normaalisti poikkeamislupaa tai kaavan muuttamista.
Rakentamislain 56 §:n 4 momentin antama mahdollisuus kunnalle myöntää lupa asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamiseen momentissa säädettyjen neljän edellytyksen täyttyessä on kokonaan uutta sääntelyä, jonka soveltamisesta saataneen käytäntöä jo hyvinkin pian. Kymmenen vuoden omistusaikaa ei lasketa rakentamislain voimaantulosta 1.1.2025 vaan purkamisluvan myöntämisajankohdasta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 139.2 §:n kaltaisesti tulee rakentamislain 56 §:n 5 momentin mukaan luvan hakijan selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien uudelleen käyttämisestä. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen yleisluontoinen 55 §:n säännös ekologisista näkökohdista rakentamisessa oli suurelta osin jäänyt tavoitteelliseksi lukuun ottamatta sen 2 momenttia, joka on edellyttänyt rakentamista sekä rakennuksen tai sen osan purkamista koskevassa lupahakemuksessa tai ilmoituksessa selvitystä rakennusjätteen määrästä ynnä muusta. Ympäristöministeriön asetus purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksestä (1089/2024) antaa määräyksiä, miten arvio hankkeessa syntyvistä purkumateriaalien määrästä ilmoitetaan. Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys laaditaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Rapu-tietokantaan. Ohjeellinen raja purkumateriaalien vähäisyydelle kokonaispurkuhankkeessa on 100 kerrosalaneliötä ja korjaushankkeessa 10 tonnia purkumateriaaleja. Purkamishankkeen valmistuttua on ryhtyvän huolehdittava, että selvitys päivitetään (RakL 16.2 §).
Lopuksi voi vielä mainita, että asemakaava-alueella sijoittamisen edellytystilanteessa, jossa rakentamisluvan mukainen rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, rakentamisluvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, mitä purkamisluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään (RakL 44.2 §).
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen