Kruunuvuorenranta on parhaillaan rakentuva Helsingin merellinen kaupunginosa. Valotaide on siellä merkittävässä roolissa luomassa paikan identiteettiä.
Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:n suunnitelmaan perustuva havainnekuva Kruunuvuorenrannan Haakoninlahdesta. Etualalla oikealla Olafur Eliassonin teos.
Kruunuvuorenranta on viimeisen vuoden aikana ollut otsikoissa paitsi keväällä 2026 kevyen liikenteen käyttöön avautuvien Kruunusiltojen, myös Stansvikin metsäkiistojen muodossa. Kaupunki on joutunut perääntymään lailla suojeltujen luontokohteiden, kuten noron, turmelemisesta.
Jo hyväksyttyjä katu- ja puistosuunnitelmia on tarkasteltu uudelleen ja asuinrakentamisen määrällisiä tavoitteita on säädetty. Vallitsevassa rakentamisen suhdannetilanteessa tämä ei ole ollut ainakaan hankkeisiin ryhtyville suurempi ongelma.
Alueelle jo muuttaneita tuhansia asukkaita ilahduttavat uudet puistot. Marraskuussa avattiin muun muassa Haakoninlahden uusi leikkipuisto. Kruunuvuorenrannan puiston pohjoisosan on määrä valmistua vuoden 2026 aikana. Siinä yhteydessä jo aiemmin rakennetulle reitille asennetaan puistovalaisimet.
Islantilaisen, maailmanmaineeseen nousseen Olafur Eliassonin valotaideteos Pitkän päivän paviljonki toteuttaa Helsingin kaupungin prosenttiperiaatetta. Periaatteen mukaan osa kaupungin rakennushankkeiden kustannuksista käytetään taiteen tilaamiseen. Eliassonin teos julkistettiin Kruunuvuorenrannassa meren äärellä kesäkuussa 2025. Hämärän tullessa 24 teräspylvääseen syttyvät valot, jotka yhdessä muodostavat auringon kulkua seuraavan kehän. Kesäpäivänseisauksena pylväät heijastavat auringon kulkua.
Taitelija Jari Vuorisen teos Punainen matto on jalankulkijan korkeudelle julkisivuun asettuva kiintoisa teos, joka edustaa Kruunuvuorenrannan valotaideprojektissa eräänlaista uutta ja käsin kosketeltavissa olevaa suuntausta.
Yhteistyö kaavoituksen kanssa on keskeistä, samoin alueen rakennuttajien. Valotaide on kytketty alueen tontinluovutusehtoihin.
Valotaiteen toteutus voi tapahtua eri konsepteilla. Se voi olla osa rakennuksen arkkitehtuuria. Itsenäiset veistokselliset teokset ovat toinen vaihtoehto. Kolmantena päälinjana ovat olleet valoa eri tavoin projisoivat ratkaisut. Toteutuneita valotaideprojekteja on tähän mennessä kertynyt viitisenkymmentä. Näin laajaa valotaiteen kokonaisuutta ei löydy ainakaan muista Pohjoismaista eikä ehkä koko Euroopasta.
Kruunuvuorenrannassa kulkiessa ei voi välttyä noteeraamasta alueen detaljoinnin yksityiskohtaisuutta ja korkeatasoisuutta. Sama korkea laatutaso lyö leimansa sekä katualueilla että rakennusten sisäänkäyntien luona ja sisäpihoilla.
Kruunuvuorenranta on kallioista saaristoa. Luonnonkalliot, kivilohkareet ja työstetyt katukivet muodostavat kokonaisuuden. Vaihtelevat maastonmuodot ja vettä imevän maaston vähäisyys asettavat omat vaatimuksensa hulevesijärjestelyille. Sateen kastelevaa vaikutusta lisää Kruunuvuorenrannassa merellinen tuuli.
WhiteNight Lighting Oy:n suunnittelema Pimennys sijoittuu taloyhtiön pihapiiriin. Katselukulman muuttuessa teoksen valaistun pinnan määrä vaihtelee, heijastellen auringon- ja kuun pimennyksen eri vaiheita, kultaisena ja hopeisena.
Pintavesien pois johtaminen on johtanut kekseliäisiin ja toimivalta tuntuviin ratkaisuihin. Ilmastonmuutoksen eteneminen on tosiasia, joka on pakko ottaa huomioon.
Kesäkuussa 2025 julkistettiin Kruunuvuorenrannan Wiirinkalliolla maailmankuulun islantilaisen taiteilijan Olafur Eliassonin teos Pitkän päivän paviljonki. Teos muodostuu 24 teräspylväästä, jonka valot syttyvät hämärän laskeutuessa.
Valopisteet muodostavat kehän, joka seuraa auringon kulkua. Korkein pylväs osoittaa auringon korkeimman kohdan etelässä ja matalin pohjoisimman kohdan. Asuinalueen suuntaan kohdistuva valo on pehmeämpää ja merelle voimakkaampaa.
Toisinaan on valotaiteen toteutusten kohdalla saatu asukkailta palautetta asuntoon häiritsevästi heijastuvasta valosta. Häiriöitä voivat aiheuttaa myös kirkkaat mainosvalot. Tapauksia on ollut kuitenkin vähän, ja valon voimakkuutta säätämällä on asia ollut helppo hoitaa.
Yleisesti ottaen valotaide on saanut asukkailta erittäin hyvän vastaanoton. Suurimmat kysymykset ovat liittyneet mahdollisiin toteutusten viivästyksiin. Niihin on yleensä ollut hyvä syy. Myös teosten ylläpidosta on kyselty. Käyttökustannukset ovat pieniä, mutta toisinaan on ollut vaikea löytää osaavaa korjaajaa, jos teokseen on tullut vika.
Nekin rakennuskohteet, jotka ovat rakentuneet yksityisomistuksessa olevalle maalle, ovat ottaneet vapaaehtoisesti valotaiteen osaksi suunnittelua. Keskimääräinen kustannus on jäänyt alle 20 euron rakennusoikeusneliötä kohti.
Ilman valotaidetta Kruunuvuorenranta ei erottuisi niin selvästi Helsingin monista muista 2000-luvun laajoista uusista asuinrakennusalueista. Toinen erottava tekijä tulee olemaan viimeistään vuonna 2027 kulkunsa aloittava ratikka, joka lyhentää matka-ajan Helsingin keskustaan murto-osaan nykyisestä.
Kruunusilloista on tulossa eittämättä uusi näyttävä maisemallinen maamerkki. Sillan ylitys tullee houkuttelemaan tuhansittain vierailijoita tutustumaan Kruunuvuorenrantaan.
Ulkoportaiden valaistus on samalla kertaa kutsuva ja kaunis.
Kruunuvuorenranta – uutta Helsinkiä, paikallisia arvoja
Helsinki haluaa kaupunkistrategiassaan 2025–29 painottaa mm. viihtyisien ja yhteisöllisten naapurustojen rakentamista. Kruunuvuorenrannassa naapuruston henkinen rakentuminen alkoi jo noin 10 vuotta sitten kun paikallisen seurakunnan edustaja otti ensimmäisiin alueen asukkaisiin yhteyttä.
Seurakunta ja alueen kolmannen sektorin toimijat halusivat kutsua uuden alueen asukkaat marraskuussa järjestettävään Martin päivän juhlaan Stansvikin kartanolle. Roihuvuoren seurakunta, paikalliset teatteriharrastajat ja muutamat järjestöt kokosivat useana vuonna marraskuun 8. päivän tuntumassa erityisesti lapsia ja perheitä yhteiseen ei-uskonnolliseen juhlaan, jossa valolla oli suuri merkitys.
Päiväkodeissa valmistettiin juhlaa varten yksinkertaisia ledikäyttöisiä lyhtyjä, joiden kanssa lapset ja perheet kulkueena saapuivat muutoin valaisematonta tietä Koirasaarentieltä aina Stansvikin kahvilalle saakka.
Stansvikissa ohjelmassa oli Martin päivän teatteriesitys, muutama sana kaupunginosan valotaiteen teosten edistymisestä ja paras päätteeksi: tikkupullan paistoa ja aikuisille kahvia ja leivonnaisia.
Nyt Kruunuvuorenrannassa on vireä asukasyhdistys, joka on järjestänyt mm. elokuun 2025 lopussa kaikille avoimet venetsialaiset ja vastikään kutsunut alueen alkuperäisen asemakaavoittajan, arkkitehti Riitta Jalkasen kertomaan, miten Kruunuvuorenrantaa on suunniteltu ja mistä asuinympäristön ideat entiselle öljysatama-alueelle ovat syntyneet.
Valo ja valotaide ovat olleet Kruunuvuorenrannan dna:ssa alusta alkaen: Helsinki rakensi öljysäiliö 468:n vuonna 2012 valoteokseksi, jonka hehku vihjaa vastarannalle saakka merellisestä, koko ajan kasvavasta asuinalueesta.
Martin päivän juhlasta on tullut Kruununvuorenrannan asukkaita yhteen kokoava tapahtuma, jossa syksyn pimeyden mahtia taitetaan valon keinoin.
Merellinen valon kaupunginosa
Kruunuvuorenrannassa meri on läsnä tuulisena mikroilmastona ja vähitellen valmistuvana, vesialueiden yli komeasti kurottuvana Kruunusiltana. Silta kiinnittyy Kruunuvuorenrantaan sisälahden, Haakoninlahden, pohjukassa. Haakoninlahden rantalaituriin voi suunnitelmien toteutuessa 2030-luvun alussa kiinnittää veneensä ja jäädä istumaan iltaa tulevien rantarakennusten kahviloihin ja ravintoloihin.
Näkymät avautuvat pimeän meren yli kohti Helsingin keskustaa, eikä edessä ole häikäiseviä valopisteitä. Helsinki muiden eurooppalaisten kaupunkien tapaan suunnittelee ja rakentaa erityisesti ranta-alueiden valaistuksen tukemaan sekä ihmisten liikkumista ja viihtyisyyttä että huomioimaan luonnon ja eliöiden tarpeita eli pimeyttä.
Muutokset katutiloissa, kuten jalankulun ja pyöräilyn suosiminen ja istutusten lisääminen näkyvät myös pimeän ajan kaupunkimaisemassa. Rantojen valaisemiseen vaikuttaa väistämättä myös ilmastonmuutos ja tulvimisriski. Kaikkialle ei rakenneta valaistusta lainkaan.
Kruunuvuorenrannan tonteilla olevat valoteokset vuodelta 2015 ovat erilaisia kuin vuonna 2025 suunnitellut: sekä teknologia että suunnittelutavoitteet ovat muuttuneet suosimaan vähäeleisyyttä ja harmoniaa. Vähemmän ja taitavammin lukee valaistuksen ja valoteosten suunnittelun käsikirjoituksissa nyt.
Kaupunginosan yleisilmeen onnistumisen ratkaisee kaikista osa-alueista rakentuva kokonaisuus, ei yksittäisten osasten erikoisuus. Kun rakennusten arkkitehtuuri, kadut, rannat, istutukset, näkymät, taide ja valaistus ovat tasapainossa niin päivänvalossa kuin pimeään aikaan, voi asukas liikkua hyvällä mielellä Kruunuvuorenrannassa, kokea jopa ylpeyttä merellisestä naapurustostaan.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Marjut Kauppinen
Helsingin kaupungin valaistuspäällikkönä toimiva arkkitehti, joka koordinoi Kruunuvuorenrannan valotaiteen projektia.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen ja Marjut Kauppinen.
